Pakkoruotsi ei ole joko-tai-kysymys

[NRR]

--- Sitten kun oppii vieraan kielen - oli se mikä tahansa - niin uusia ovia aukeaa, vähintään internetissä. Kielitaidon omaksumisen jälkeen siis tuntuu siltä, että ilman kielitaitoa jää jostain paitsi.---

Mutta eihän tuo päde meihinkään, jotka olemme pakkoruotsimme lukeneet ja ilmeisesti jopa jonkin verran oppineet. Mehän olemme juuri todistamassa, että tuota kielitaitoa ei ole tarvinnut - kuin näissä pakkoruotsikeskusteluissa

Joillain aloilla voi pitää paikkansa, ihan samoin kuin joillain aloilla voi olla suomenkielisen oman edun mukaista osata ruotsia. ---
Suomi ei edelleenkään ole sen tärkeämpi kieli yksilön kannalta kuin ruotsi. Ilmeisesti propaganda on toiminut nyt päinvastaiseen suuntaan, eli ruotsinkielisille on pakkosuomen kaudella onnistuttu uskottelemaan, että heiltä jää monia ovia suljetuiksi ilman suomen taitoa. Ihan samaa argumenttiahan pakkoruotsin kannattajat käyttävät käänteisesti.

Entä jos tämä ei olekaan propagandaa vaan ihan totta, kyseessä on siis suomenruotsalaisten vanhempien oma kokemus.

Olen lukenut myös vanhempien ihmisten katkeranoloisia kirjoituksia siitä, miten heidän elämänsä on ollut rankempaa, koska ruotsinkielisellä seudulla ei ollut panostettu suomen opiskeluun.

[Jaska]

--- Sitten kun oppii vieraan kielen - oli se mikä tahansa - niin uusia ovia aukeaa, vähintään internetissä. Kielitaidon omaksumisen jälkeen siis tuntuu siltä, että ilman kielitaitoa jää jostain paitsi.---

Mutta eihän tuo päde meihinkään, jotka olemme pakkoruotsimme lukeneet ja ilmeisesti jopa jonkin verran oppineet. Mehän olemme juuri todistamassa, että tuota kielitaitoa ei ole tarvinnut - kuin näissä pakkoruotsikeskusteluissa

Miksi jokin tarve olisi arvottomampi kuin toinen tarve?

Joillain aloilla voi pitää paikkansa, ihan samoin kuin joillain aloilla voi olla suomenkielisen oman edun mukaista osata ruotsia. ---
Suomi ei edelleenkään ole sen tärkeämpi kieli yksilön kannalta kuin ruotsi. Ilmeisesti propaganda on toiminut nyt päinvastaiseen suuntaan, eli ruotsinkielisille on pakkosuomen kaudella onnistuttu uskottelemaan, että heiltä jää monia ovia suljetuiksi ilman suomen taitoa. Ihan samaa argumenttiahan pakkoruotsin kannattajat käyttävät käänteisesti.

Entä jos tämä ei olekaan propagandaa vaan ihan totta, kyseessä on siis suomenruotsalaisten vanhempien oma kokemus.

Olen lukenut myös vanhempien ihmisten katkeranoloisia kirjoituksia siitä, miten heidän elämänsä on ollut rankempaa, koska ruotsinkielisellä seudulla ei ollut panostettu suomen opiskeluun.

Entä jos nekin puhuvat totta, jotka kokevat että ilman ruotsin taitoa he ja heidän lapsensa eivät pärjäisi yhtä hyvin? Eihän sitä silti voida yleistää jokaikiseen suomenkieliseen - miksi joidenkuiden ruotsinkielisten vanhempien subjektiivinen kokemus pitäisi sitten yleistää jokaiseen ruotsinkieliseen?

Pärjääminen on yksilön subjektiivinen kokemus, eikä sillä voi yleistäen perustella koko kieliryhmän osalta mitään - ei pakkoruotsin eikä pakkosuomen puolesta, eikä suomen kielen tai ruotsin kielen tärkeyden puolesta.

[Jan-Erik Andelin]

Arvostan, Jaska, kyllä tätä sinun symmetrisyysajatusta plus myös muita järkeviä ajatuksiasi siellä oman blogisi puolella:

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... nt-2300041

Minusta tällä symmetrisyydellä on kuitenkin lähinnä pedagogiset höytynsä. Opetat keskustelijoille hahmottamaan tilannetta, jossa matkalla Turusta Ouluun tapahtuukin ruotsinkielisellä Uudenkaarlepyyn tieosuudella kauhea liikenneonnettomuus, ja hätänumeroon soitettaessa ilmoitetaan kylmästi että olinpaikkaa, osoitetta tai oireita lähestyvästä kuolemasta ilmoitetaan siihen palveluun ruotsiksi.

Käytännön symmetrisyys ei kuitenkaan ole sellainen, että vähemmistöille kielestä riippumatta tehdään elämä yhtä vaikeaksi. Lähes jokainen suomenruotsalainen tajuaa, että Suomen joka kolkassa on osattava suomea ja että vähemmistöön kuulumisella on omat haasteensa, niin kuin elämässä yleensä. Omasta mielestäni tätä pitäisi ymmärtää myös Ahvenanmaalla, eikä poistaa suomi kouluista.

Oikeudenmukaisuuden tunne syntyy edelleen yksilön tasolla, silloin kun ihminen kokee, että hänellä on äidinkielestään riippumatta samat oikeudet turvallisuuteen, koulutukseen ja toimeentuloon kuin muilla - ei siinä, että toisetkin tulevat väärinymmärretyiksi kun yrittävät soittaa ambulanssia. Esimerkkejä käyttääkseni.

[masa99]

Ihan turha tulla selittämään, ettei ruotsilla muka pärjäisi ruotsinkielisellä alueella.

Kyllä "pärjää" jotenkin, mutta ei kovin täysipainoisesti. Pelkän ruotsin osaaminen rajoittaa elämää ja uramahdollisuuksia huomattavasti, jää suurin osa valtakunnan mediasta ja muista keskusteluista seuraamatta, ja ystäväpiirikin on väistämättä hyvin kapea. Käytännössä pelkän ruotsin osaaminen johtaa siihen, että ihminen suuntautuu usein enemmän Ruotsia kuin Suomea kohti opiskeluidensa, urahaaveidensa ja maailmankuvansa suhteen.

Suomen kieli kuuluu vahvasti suomalaisuuteen. Ruotsin kieli ei kuulu. Ruotsin kieli kuuluu vahvasti pienen ruotsinkielisen vähemmistön identiteettiin.

"Pelkkää" suomea osaamalla suomalainen pärjää loistavasti joka puolella suomea, ja jos jossain pienessä ruotsinkielisessä käpykylässä ei jostain syystä pärjää, niin silloinkaan kyse harvoin on siitä, etteikö siitä käpykylästä löytyisi suomen taitoa yllin kyllin, vaan vittumaisuudesta.

[Jaska]

Arvostan, Jaska, kyllä tätä sinun symmetrisyysajatusta plus myös muita järkeviä ajatuksiasi siellä oman blogisi puolella:

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... nt-2300041

Minusta tällä symmetrisyydellä on kuitenkin lähinnä pedagogiset höytynsä. Opetat keskustelijoille hahmottamaan tilannetta, jossa matkalla Turusta Ouluun tapahtuukin ruotsinkielisellä Uudenkaarlepyyn tieosuudella kauhea liikenneonnettomuus, ja hätänumeroon soitettaessa ilmoitetaan kylmästi että olinpaikkaa, osoitetta tai oireita lähestyvästä kuolemasta ilmoitetaan siihen palveluun ruotsiksi.

Havainnollinen esimerkki kyllä, mutta viranomaispalvelut säilyisivät useimmissa malleissa edelleen kaksikielisinä (kielilakia ei muutettaisi), vaikka pakkokielet poistuisivatkin.

Käytännön symmetrisyys ei kuitenkaan ole sellainen, että vähemmistöille kielestä riippumatta tehdään elämä yhtä vaikeaksi. Lähes jokainen suomenruotsalainen tajuaa, että Suomen joka kolkassa on osattava suomea ja että vähemmistöön kuulumisella on omat haasteensa, niin kuin elämässä yleensä. Omasta mielestäni tätä pitäisi ymmärtää myös Ahvenanmaalla, eikä poistaa suomi kouluista.

Oikeudenmukaisuuden tunne syntyy edelleen yksilön tasolla, silloin kun ihminen kokee, että hänellä on äidinkielestään riippumatta samat oikeudet turvallisuuteen, koulutukseen ja toimeentuloon kuin muilla - ei siinä, että toisetkin tulevat väärinymmärretyiksi kun yrittävät soittaa ambulanssia. Esimerkkejä käyttääkseni.

Kun sanot "Suomen joka kolkassa on osattava suomea", tarkoitatko todella, ettei ruotsinkielisilläkään alueilla pärjää ilman suomen taitoa? Puhutko nyt Porvoosta (30 % ruotsinkielisiä), vai oletko kuullut ruotsinkielisempien alueiden ihmisiltä tätä samaa? Ja poikkeuksiako ei ole?

Mites ummikkomummot, jotka eivät välttämättä suomea osaa (ajalta ennen pakkokieliä)? Kokevatko he etteivät pärjää, vai onko kyse sittenkin siitä, että aina kun osaa jotain kieltä, kokee että uusia ovia aukeaa?

[jlo]

Asian lopulliseksi selvittämiseksi pitäisi Suomen venäjänkielisiltä kysyä, onko heille koskaan ollut venäjänkielentaidosta mitään hyötyä esimerkiksi lomamatkojen, perheen sisäisten keskustelujen, internetin tai kaupankäynnin yhteydessä. Jos on, niin se on sitten pakkovenäjä koko Suomeen.

Jos ei ole, niin sitten kysytään, ovatko he oppineet mitään kieltä venäjän jälkeen. Jos ovat, niin venäjä on portti muihin kieliin ja se on sitten pakkovenäjä koko Suomeen.

Jos ei ole, nin sitten kysytään, onko Suomella ja Venäjällä ollut koskaan yhteistä historiaa. Jos on, niin se on sitten pakkovenäjä koko Suomeen.

Jos ei ole, niin sitten kysytään, onko Venäjällä nyt tai onko siellä ollut koskaan mitään kulttuuria. Jne...

Kumma, ettei sama vedätys mene läpi minkään muun kuin Ruotsin kielen osalta.

[Jaska]

Ihan turha tulla selittämään, ettei ruotsilla muka pärjäisi ruotsinkielisellä alueella.

Kyllä "pärjää" jotenkin, mutta ei kovin täysipainoisesti. Pelkän ruotsin osaaminen rajoittaa elämää ja uramahdollisuuksia huomattavasti, jää suurin osa valtakunnan mediasta ja muista keskusteluista seuraamatta, ja ystäväpiirikin on väistämättä hyvin kapea.

Montako ruotsinkielistä kaveria sinulla on? Minulla ei ole yhtään. En myöskään seuraa aktiivisesti valtakunnan suomenkielisiä medioita (TV, sanomalehdet). Ruotsinkielisen median seuraamiseen joudumme pyytämään käännösapua. Miten tämä eroaa ruotsinkielisten tilanteesta?

Käytännössä pelkän ruotsin osaaminen johtaa siihen, että ihminen suuntautuu usein enemmän Ruotsia kuin Suomea kohti opiskeluidensa, urahaaveidensa ja maailmankuvansa suhteen.

Entä sitten? Ihmisen on luontevinta ja helpointa suuntautua omaan kieliyhteisöönsä päin.

Suomen kieli kuuluu vahvasti suomalaisuuteen. Ruotsin kieli ei kuulu. Ruotsin kieli kuuluu vahvasti pienen ruotsinkielisen vähemmistön identiteettiin.

Ja suomen kieli kuuluu vain suomenkielisen enemmistön identiteettiin. Saame kuuluu vain saamenkielisten identiteettiin. Romanikieli kuuluu vain romaninkielisen identiteettiin. Valtion kaksikielisyydellä ei ole mitään tekemistä yksilön identiteetin kanssa.

"Pelkkää" suomea osaamalla suomalainen pärjää loistavasti joka puolella suomea, ja jos jossain pienessä ruotsinkielisessä käpykylässä ei jostain syystä pärjää, niin silloinkaan kyse harvoin on siitä, etteikö siitä käpykylästä löytyisi suomen taitoa yllin kyllin, vaan vittumaisuudesta.

Kääntäen: jokaisessa käpykylässä on ruotsintaitoisia suomenkielisiä.
Pakkokielten ansiosta tilanne on se, että ruotsinkieliset osaavat jossain määrin suomea ja suomenkieliset jossain määrin ruotsia. Jos tämä on sinusta hyvä asia, sitten varmaankin kannatat pakkokielten jatkumista?

[masa99]

Montako ruotsinkielistä kaveria sinulla on? Minulla ei ole yhtään. En myöskään seuraa aktiivisesti valtakunnan suomenkielisiä medioita (TV, sanomalehdet). Ruotsinkielisen median seuraamiseen joudumme pyytämään käännösapua. Miten tämä eroaa ruotsinkielisten tilanteesta?

Entä sitten? Ihmisen on luontevinta ja helpointa suuntautua omaan kieliyhteisöönsä päin.

Ja suomen kieli kuuluu vain suomenkielisen enemmistön identiteettiin. Saame kuuluu vain saamenkielisten identiteettiin. Romanikieli kuuluu vain romaninkielisen identiteettiin. Valtion kaksikielisyydellä ei ole mitään tekemistä yksilön identiteetin kanssa.

Kääntäen: jokaisessa käpykylässä on ruotsintaitoisia suomenkielisiä.
Pakkokielten ansiosta tilanne on se, että ruotsinkieliset osaavat jossain määrin suomea ja suomenkieliset jossain määrin ruotsia. Jos tämä on sinusta hyvä asia, sitten varmaankin kannatat pakkokielten jatkumista?

Suomen kieli kuuluu vahvasti suomalaisuuteen ja koskettaa vahvasti kaikkia suomalaisia, ihan riippumatta siitä, mitä kieltä tykkää kotona ja joskus ulkonakin puhua...

Suomessa asuu noin 5,4 miljoonaa ihmistä, joista ruotsinkielisiksi on ilmoittautunut noin 250.000. Kuka tahansa, jolla on edes vähän järkeä päässä, voi päätellä noista luvuista, että toi vähemmistö on täysin mitätön, eikä kyseisellä kielellä ole mitään todellista merkitystä tässä maassa, eikä se myöskään riitä täysipainoiseen elämään tässä maassa. Saamen ja muiden vähemmistökielten kanssa sama juttu.

Ruotsinkieliset eivät osaa "jossain määrin" suomea, vaan ruotsinkieliset osaavat keskimäärin erinomaista suomea, jopa äidinkielen veroisesti (mikä tosin usein johtuu siitä, että se ON toinen äidinkieli). Suomenkieliset eivät osaa edes "jossain määrin" ruotsia, vaan suomenkieliset eivät keskimäärin osaa ruotsia juuri lainkaan, pakkoruotsista huolimatta, tai ehkä osittain juuri siitä johtuen... Esimerkiksi omasta lähipiiristäni edes välttävää ruotsia ei osaa juuri kukaan muu kuin oma äitini, ja silläkin se jää todellakin siihen välttävään. Kaikkien muiden ruotsin taito on täysin mitätön. Ihan riippumatta siitä, kuinka monta vuotta kukakin on pakkoruotsin tunneilla joutunut istumaan.

Suomalaisten huono ruotsintaito johtuu siitä, ettei kielelle ole oikeassa elämässä yhtään mitään tarvetta, koska ruotsi ei todellakaan ole osa jokapäiväistä (tai välttämättä edes jokavuotista tai jokaelämäistä...) suomalaisuutta kaiken maailman juhlapuheista huolimatta. Suurin osa suomalaisista ei ole ruotsin kanssa tekemisissä elämänsä aikana käytännössä koskaan paitsi koulussa. ("Tekemisiin" ei lasketa sitä, että tuotteen X kyljessä tai jossain Hjelsingjöörin katukyltissä lukee ruotsia.)

[Jan-Erik Andelin]

Kun sanot "Suomen joka kolkassa on osattava suomea", tarkoitatko todella, ettei ruotsinkielisilläkään alueilla pärjää ilman suomen taitoa? Puhutko nyt Porvoosta (30 % ruotsinkielisiä), vai oletko kuullut ruotsinkielisempien alueiden ihmisiltä tätä samaa? Ja poikkeuksiako ei ole?

Modernit ihmiset liikkuvat niin paljon, ettei suomen kieltä voi välttää. Olen liikkunut työni puolesta juuri niissä Pohjanmaan kunnissa, joita haluaisit mallissasi yksikielistää ruotsinkielisiksi. Sieltä nämä kokemukset. Poikkeuksetkaan eivät ole ns. junttimaisesti erakoituvia ihmisiä, vaan yleensä heillä on huono tai olematon suomen kielen taito, koska ovat asuneet vaikkapa jonkin aikaa ulkomailla.

Mites ummikkomummot, jotka eivät välttämättä suomea osaa (ajalta ennen pakkokieliä)? Kokevatko he etteivät pärjää, vai onko kyse sittenkin siitä, että aina kun osaa jotain kieltä, kokee että uusia ovia aukeaa?

No, heitä kyllä lienee siellä sen seudun vanhainkodeissa. Ainoa tuntemani Suomessa asunut suomenruotsalainen, joka ei osannut lainkaan suomea oli isoäitini (s. 1913). Harvemmin siinä iässä avataan enää uusia ovia selälleen.

[Jan-Erik Andelin]

Ruotsinkieliset eivät osaa "jossain määrin" suomea, vaan ruotsinkieliset osaavat keskimäärin erinomaista suomea, jopa äidinkielen veroisesti (mikä tosin usein johtuu siitä, että se ON toinen äidinkieli)

Jaska on kyllä erinomaisesti todistanut, että suurin osa ruotsinkielisistä tekevät kielivirheitä, ja tuntevat (myös he) liukuvalla skaalalla olonsa epämukavaksi kun joutuvat eri arkisissa tilanteissa miettimään, että sanovatko oikein.

- Minä näen useinkin samanikäisteni esim. jännittävän ruoan tilaamista ravintolassa suomeksi.
- Lapseni, joka on saumattoman kaksikielinen kotonaan, osaa tietyn terminologian paremmin sillä kielellä, jonka hän on käynyt koulunsa.
- Suomenruotsalainen voi osata oman ammattiterminologiansa paremmin suomeksi kuin omalla äidinkielellään, vaikka muuten puhuisikin köykäistä suomea.
- Itse en pidä lainkaan yhtä rennosti julkista puhetta suomeksi kuin ruotsiksi. Jne jne.

Tästä ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että ruotsinkielisten palvelujen tarve olisi vakio, ei tietenkään. se vähenee, tai vähintäänkin muuttuu.

[Jaska]

Suomen kieli kuuluu vahvasti suomalaisuuteen ja koskettaa vahvasti kaikkia suomalaisia, ihan riippumatta siitä, mitä kieltä tykkää kotona ja joskus ulkonakin puhua...

Se on sinun näkemyksesi. Närpiöläinen ummikkomummo on varmasti eri mieltä suomen kielen liittymisestä hänen suomalaisuuteensa. Oman identiteetin määrääminen muille on juuri sitä, mistä pakkoruotsittajia syytetään, ja nyt sinä teet samaa.

Suomessa asuu noin 5,4 miljoonaa ihmistä, joista ruotsinkielisiksi on ilmoittautunut noin 250.000. Kuka tahansa, jolla on edes vähän järkeä päässä, voi päätellä noista luvuista, että toi vähemmistö on täysin mitätön, eikä kyseisellä kielellä ole mitään todellista merkitystä tässä maassa, eikä se myöskään riitä täysipainoiseen elämään tässä maassa. Saamen ja muiden vähemmistökielten kanssa sama juttu.

Miten kielen merkitys tai arvo riippuisi sen puhujamäärästä? Islantilaisia on saman verran kuin suomenruotsalaisia – tekeekö se islannin kielestä merkityksettömän? Islannin esimerkki päinvastoin osoittaa, että ruotsinkielinen vähemmistömme on riittävän suuri ylläpitämään elinvoimaista kieliyhteisöä. Kieliyhteisön säilymisen kannalta yksilötason sujuva kaksikielitaitoisuus, jopa kaksiäidinkielisyys, on riski, koska se johtaa helposti kielenvaihtoon: vähemmän puhuttu eli "tarpeettomampi" tai syrjitympi kieli jätetään helposti opettamatta seuraavalle sukupolvelle, mikä on vastikään nähty saamelaisten kohdalla. Pakkoruotsi ja pakkosuomi ovat siksi uhkia ruotsinkielisen yhteisön kielelliselle jatkuvuudelle.

Valtion tason lukumääräsuhteilla ei ole mitään merkitystä yksilön käytännön elämässä – merkitystä on vain sillä, kuinka paljon eri kielten puhujia on hänen välittömässä elinympäristössään. Ruotsin kieli on tärkeä Närpiössä ja vähemmän tärkeä Pihtiputaalla; suomen kieli taas on tärkeä Pihtiputaalla ja vähemmän tärkeä Närpiössä. Siinä kaikki.

Ruotsinkieliset eivät osaa "jossain määrin" suomea, vaan ruotsinkieliset osaavat keskimäärin erinomaista suomea, jopa äidinkielen veroisesti (mikä tosin usein johtuu siitä, että se ON toinen äidinkieli).

Näin varmasti on niillä, jotka asuvat vähemmistönä suomalaisenemmistöisessä kunnassa. Sen sijaan tilanne voi olla toinen ruotsalaisenemmistöisessä kunnassa: siellä epäilemättä suomenkieliset osaavat paremmin ruotsia ja ruotsinkieliset huonommin suomea. Vanhempi sukupolvi, joka kävi koulunsa ennen pakkotoista kotimaista, osaa ilmeisesti heikoimmin suomea. Jos joku löytää tästä tutkimustuloksia, niitä olisi kiinnostavaa tarkastella.

Suomalaisten huono ruotsintaito johtuu siitä, ettei kielelle ole oikeassa elämässä yhtään mitään tarvetta, koska ruotsi ei todellakaan ole osa jokapäiväistä (tai välttämättä edes jokavuotista tai jokaelämäistä...) suomalaisuutta kaiken maailman juhlapuheista huolimatta. Suurin osa suomalaisista ei ole ruotsin kanssa tekemisissä elämänsä aikana käytännössä koskaan paitsi koulussa.

Puhut edelleen alueista, joilla ruotsinkieliset ovat pieni vähemmistö. Ruotsin kielelle on tarvetta alueilla, missä on ruotsinkielinen enemmistö.

[Jaska]

Modernit ihmiset liikkuvat niin paljon, ettei suomen kieltä voi välttää. Olen liikkunut työni puolesta juuri niissä Pohjanmaan kunnissa, joita haluaisit mallissasi yksikielistää ruotsinkielisiksi. Sieltä nämä kokemukset. Poikkeuksetkaan eivät ole ns. junttimaisesti erakoituvia ihmisiä, vaan yleensä heillä on huono tai olematon suomen kielen taito, koska ovat asuneet vaikkapa jonkin aikaa ulkomailla.

Uskon kyllä, että ruotsinkieliset osaavat laajemmin ja paremmin suomea kuin suomenkieliset ruotsia. Mutta kuten esitit, elämänlaatua parantaa kummasti, jos voi elää arkea äidinkielellään.

Liikkuminen taas varmasti vaihtelee kotipaikan mukaan: pienistä kunnista liikutaan/muutetaan useammin kaupunkeihin opiskelun tai työn perässä, kun taas kaupungeissa asuu ihmisiä, joiden ei tarvitse liikkua, koska koko elämä löytyy läheltä. Huhutaan helsinkiläisistä, jotka eivät koskaan elämässään ole käyneet Esplanadin pohjoispuolella...

No, heitä [ummikkomummoja] kyllä lienee siellä sen seudun vanhainkodeissa. Ainoa tuntemani Suomessa asunut suomenruotsalainen, joka ei osannut lainkaan suomea oli isoäitini (s. 1913). Harvemmin siinä iässä avataan enää uusia ovia selälleen.

Eikä ollut tarvettakaan, koska ruotsilla pärjäsi. Kaupunkeihin muutto on viimeisen puolensadan vuoden aikana suomalaistanut aiemmin vahvemmin ruotsinkielisiä rannikkokaupunkeja.

[Eero Nevalainen]

Tämä on täysin irrallista kommentointia vaan tähän postaukseen, en ole lukenut kontekstia eikä tämä ole sen kummempi yleinen argumentti. Minulta on tulossa "Jaskan malliin" vähän pidempi juttu kunhan kirjoitan sen loppuun.

Ruotsinkieliset eivät osaa "jossain määrin" suomea, vaan ruotsinkieliset osaavat keskimäärin erinomaista suomea, jopa äidinkielen veroisesti (mikä tosin usein johtuu siitä, että se ON toinen äidinkieli)

Anekdootteina; tunnen useampiakin suomenruotsalaisia jotka ovat täydellisesti kaksikielisiä siten että mitään eroa ei voi mitenkään huomata, mutta koska nimenomaan isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen, he kokevat olevansa nimenomaan täysin ruotsinkielisiä (myös siinä mielessä että he eivät kulttuurillisesti kuulu junttikulttuuriin). Äiti tulee lähes väkivaltaisesti silmille jos kielipolitiikasta keskustellaan, koska hän nyt on niin suvaitsevainen visionääri.

Mitä itseeni tulee, soittelin lontoolaiseen sairaalaan kuudesluokkalaisena ja kyselin sedän ohitusleikkauksen tilannetta (vrt. tämänpäiväinen YLE:n uutinen perverssin naiiveine esimerkkeineen: "on hyvä osata sanoa muuta kuin että that's a nice car"). Minua tympii miten uskomattoman huonoja esimerkiksi suurin osa amerikkalaisista ovat äidinkielensä suhteen. "Englannin ylivalta" ei silti haittaa, koska olen aika kielinatsi suomen oikeellisen käytön suhteen ja käytännössä häpeän sitä puolienglantia ammattijargonia mitä suureksi osaksi englanninkielisessä työyhteisössä kirjoitetaan sähköposteihin, joiden tarkoitus on jopa olla ns. suomea. Mutta kun tarkka terminologia on mitä se on, niin se on.

Mikä tämän pointti on? Ehkä se, että kyse on siitä, miten kieliin liittyvä valta-asetelma koetaan...

Jaska on kyllä erinomaisesti todistanut, että suurin osa ruotsinkielisistä tekevät kielivirheitä, ja tuntevat (myös he) liukuvalla skaalalla olonsa epämukavaksi kun joutuvat eri arkisissa tilanteissa miettimään, että sanovatko oikein.

Joku partitiivi/akkusatiivi-ero tuntuu toki ruotsinkielisillä olevan tyypillinen ongelma, mutta en nyt ainakaan omalta osaltani oikein ymmärrä miksi tuosta edes pitäisi hikoilla jos suomi nyt vaan ei ole äidinkieli. Entisen kollegan kanssa pohdiskelimme verbin "kattaa" eri johdannaisia tyyliin "katos" ja "kate" ja mitä eroa niillä on. Tuommoisten ymmärtämisen velvoite kuuluu mielestäni äidinkielenään kieltä puhujille. Olihan sitä mielenkiintoista yrittää selittää.

- Minä näen useinkin samanikäisteni esim. jännittävän ruoan tilaamista ravintolassa suomeksi.

Eikös toi ole aika yksinkertainen tilanne. Voisi onnistua jopa minulta ruotsiksi Tai sitten ei.

- Lapseni, joka on saumattoman kaksikielinen kotonaan, osaa tietyn terminologian paremmin sillä kielellä, jonka hän on käynyt koulunsa.

Ja juuri tämän takia minä en pidä ideasta, jonka mukaan on jotenkin suositeltavampaa että suomenkielinen laittaa lapsensa ruotsinkieliseen kouluun (vrt. taannoinen Länsiväylän uutinen jonka kommenteissa alettiin valittaa mm. suvaitsemattomuudesta). Omankielinen koulusivistys nyt vaan on omankielinen koulusivistys. Tässä tavallaan ymmärrän RKP:tä, enkä ole heti huutamassa apartheidia. Selitykseksi ei käy, että "oppiihan se suomen kotonaan ja muuten". Kielestä ei vaan tule oikeasti sivistyskieltä ilman koulunkäyntiä sillä kielellä!

[masa99]

Se on sinun näkemyksesi. Närpiöläinen ummikkomummo on varmasti eri mieltä suomen kielen liittymisestä hänen suomalaisuuteensa. Oman identiteetin määrääminen muille on juuri sitä, mistä pakkoruotsittajia syytetään, ja nyt sinä teet samaa.

Mutta eihän närpiöläinen ummikkomummo olekaan suomalainen, vaan "suomenmaalainen"? Ja hymiöstä huolimatta tuossa on totta toinen puoli...

Sen sijaan jos ruotsia puhuva suomalainen kokee itsensä vahvasti suomalaiseksi, niin aivan varmasti hän ymmärtää suomen kielen merkityksen ja pitää itsestäänselvyytenä, että se kieli näyttelee suurta osaa suomalaisuudessa. Ja tästähän toimii elävänä todisteena esimerkiksi juuri se seikka, että suurin osa ruotsinkielisistä puhuu vähintään ok suomea, useimmiten erinomaista. Miksi he vaivautuisivat panostamaan siihen kieleen, ellei se kieli olisi erittäin tärkeä Suomessa... Joo, pakkosuomi, mutta eihän pakkokieli mene jakeluun ellei sille oikeasti ole tarvetta, senhän meistä suomenkielisistä on melkein jokainen omakohtaisesti kokenut...

Miten kielen merkitys tai arvo riippuisi sen puhujamäärästä? Islantilaisia on saman verran kuin suomenruotsalaisia – tekeekö se islannin kielestä merkityksettömän? Islannin esimerkki päinvastoin osoittaa, että ruotsinkielinen vähemmistömme on riittävän suuri ylläpitämään elinvoimaista kieliyhteisöä.

Aika paljonkin riippuu puhujamäärästä, tai siis täysin juuri siitä. Siitäkin voi olla montaa mieltä, onko islannin kielen merkitys tässä maailmassa kovin suuri... Onhan niitä pienempiäkin kieliä maailmassa, ja osa säilyy hengissä, osa kuolee pois jos on kuollakseen, mitäs näistä.

Suomen ruotsinkieliset on jonkin kokoinen vähemmistö, mutta heidän tilanteessaan on tosi hämäävää se, että suurin osa heistä puhuu erinomaista suomea, ja näin ollen on vaikea sanoa, kuinka "tosissaan" he ovat ruotsinkielisiä. Joka tapauksessa puhutaan tosi pikkuriikkisestä joukosta Suomen mittakaavassa, ja lisäksi ruotsinkielisten suhteellinen osuus vain pienenee koko ajan. Ei ruotsin kielellä oikeasti ole mitään todellista merkitystä Suomelle, ainoastaan kielipoliittista merkitystä. Suomi on hyvin vahvasti suomenkielinen maa, kaikki muut kielet ovat marginaalisia kuriositeetteja. Tottakai jokaisella on oikeus puhua mitä haluaa, mutta ei se muuta sitä miksikään, että Suomi on hyvin suomenkielinen maa.

Ruotsin kielelle on tarvetta alueilla, missä on ruotsinkielinen enemmistö.

Lähinnä kielipoliittista tarvetta, eikä niinkään todellista tarvetta, koska yhteinen kieli luultavasti löytyy ilman ruotsin osaamistakin. Tai löytyisi, jos se halutaan löytää eikä käydä vittuilemaan. "Suomenmaalaisten" mummojen vanhainkodit voi olla asia erikseen.

Siis jos Ruotsissa voi asua ja pärjätä erinomaisesti osaamalla vain englantia, niin luulisi, että sama onnistuu Ankkalammikon kylissäkin, joissa puhutaan lisäksi melko hyvää suomea...

[Jaska]

Anekdootteina; tunnen useampiakin suomenruotsalaisia jotka ovat täydellisesti kaksikielisiä siten että mitään eroa ei voi mitenkään huomata, mutta koska nimenomaan isä on ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen, he kokevat olevansa nimenomaan täysin ruotsinkielisiä (myös siinä mielessä että he eivät kulttuurillisesti kuulu junttikulttuuriin). Äiti tulee lähes väkivaltaisesti silmille jos kielipolitiikasta keskustellaan, koska hän nyt on niin suvaitsevainen visionääri.

Heh heh...
Aivan, kaksikielisyyttä esiintyy nimenomaan näissä tapauksissa, kun vanhemmat ovat erikielisiä. Masa99 yleisti tällaisen koskemaan kaikkia ruotsinkielisiä, mikä on erheellistä.

Lapseni, joka on saumattoman kaksikielinen kotonaan, osaa tietyn terminologian paremmin sillä kielellä, jonka hän on käynyt koulunsa.

Ja juuri tämän takia minä en pidä ideasta, jonka mukaan on jotenkin suositeltavampaa että suomenkielinen laittaa lapsensa ruotsinkieliseen kouluun (vrt. taannoinen Länsiväylän uutinen jonka kommenteissa alettiin valittaa mm. suvaitsemattomuudesta). Omankielinen koulusivistys nyt vaan on omankielinen koulusivistys. Tässä tavallaan ymmärrän RKP:tä, enkä ole heti huutamassa apartheidia. Selitykseksi ei käy, että "oppiihan se suomen kotonaan ja muuten". Kielestä ei vaan tule oikeasti sivistyskieltä ilman koulunkäyntiä sillä kielellä!

Tähän liittyy puolikielisyys. Jos lasta ei vauvasta alkaen opeteta kaksikieliseksi, ei kannata laittaa häntä vieraskieliseen kouluun: se johtaa helposti siihen, että äidinkieli rajoittuu vain arkiseen kotiympäristöön ja toinen kieli vain koulutukselliseen elämänpiiriin. Kumpikaan kielistä ei ole täydellinen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Puolikielisyys

Tätä valitteli aikoinaan muuan suomenruotsalainen, joka oli käynyt koulunsa suomeksi.