Dejavu Neuvostoliitto

[Hannu Jussi]

Mitä tämä on

Sees, tämä on vasta alkusoittoa siitä mihin kaikkeen surut pystyvät tässä heidän "kielisodassaan". Kuvittelevat että heillä on vain menetettävää (kuinka paljon?) sikäli kun saamme koko koulutuksen vastaamaan tätä ja huomista päivää.
Puhuvat palveluista, mutta oikeammin tarkoittavat etuoikeuksiaan; ohituskaistaa, stipendejä, varmaa työpaikkaa...

Raha ja valta on julmien/kovien poikien leikkikalu.

[mpartel]

Blogisti: "Eihän siis se suomenruotslaisille ole todellakaan vain kieli. Sehän ihan selvä.Se on koko heidän identiteettinsä ja kulttuurinsa perusta. Jos lähtisimme tuolle linjalle suomen kielen kanssa ja pyydettäisiin suomalaisia arvioimaan suomen kielen tarpeellisuutta pragmaattisista lähtökohdista niin ei sille nyt muutakaan tarvetta löydy kuin sen kansallisen ja kulttuurisen identiteetin rakentuminen. Täysin pragmaattisista syistä voisimme siirtyä kaikki suoraan englantiin. Olisi kaupankäynnin ja maahanmuuttajienkin kannalta paljon helpompaa. Lopuksi vielä selvennys: en siis ole sitä mieltä, että kielenopetusta voi perustaa tähän pragmaattiseen kantaan."

Asia näyttää palautuvan siihen kysymykseen, tulisiko valtion palvella kansalaistensa tarpeita suoraan, mitä ne sitten ovatkin, vai keskittyä säilyttämään (tietynlaista) suomalaisuutta ja kaikkea mitä siihen liittyy. Kuvaako tämä konservatiivisen ja liberaalin politiikan eroa?

Jos nyt oikein aletaan lokeroimaan, niin ajattelen, että pakkoruotsia voi vastustaa sekä suomenmielinen konservatiivi (yleinen intuitio perussuomalaisesta) että liberaali tasa-arvo- ja/tai tehokkuus-ajattelija (suunnilleen tämän yhdistyksen virallinen linja). Pakkoruotsin puolesta nähdäkseni esitetään lähinnä konservatiiviseksi luokittelemiani argumentteja.

[Sees]

Mutta argumentoinnin logiikkakin on hukassa.

Sanotaan, että jos halutaan vapaaehtoinen ruotsi, voitaisiin yhtä hyvin tehdä koko koulu vapaaehtoiseksi.

Sanotaan, että jos halutaan vapaaehtoinen ruotsi, voitaisiin yhtä hyvin vaihtaa tämän maan kieleksi englanti.

Sanotaan, että argumentti, jonka mukaan joku kieli on turha [monille], ei ole pätevä.

Sanotaan, että jos haluataan vapaaehtoinen ruotsi, sitä ei voi ainakaan perustella erilaisten oppilaiden tarpeilla, maahanmuuttajien tarpeilla, enemmistön tarpeilla...

Järjelliset argumentit on kiellettyjä ja vapaaehtoinen ruotsi rinnastetaan kulttuurin hajoamiseen?!

Ei näin jaksa kukaan keskustella.

Miten tällainen lukko avataan?

[TK]

Pakkoruotsin ylläpito on merkki yhteiskunnallisen kehityksen pysähtymisestä. Vanhoillisten piireissä (kutsutaan heitä sitten konservatiiveiksi, brezneviläisiksi tai miksi tahansa) ihaillaan eilispäivää, mennyttä maailmaa, muistellaan nostalgisesti entisiä aikoja, jolloin "kaikki oli hyvin".

Pakkoruotsin poistamisen vaatimus on merkki halusta kehittää yhteiskuntaa nykypäivän vaatimusten mukaan. Pakkoruotsin poistamista kannattavat edustavat edistyksellisiä voimia, jotka katsovat tulevaisuuteen. Suomalaisen yhteiskunnan on kehittyäkseen päästävä irti pakkoruotsin kahleista.

[Eero Nevalainen]

Miten tällainen lukko avataan?

Valitettavasti luulen, että ei mitenkään. Tuossa on nyt kyse siitä, että hän uskoo että pakkoruotsi-ideologia on sekä vähemmistön suojelua että hänen kannaltaan katsottuna absoluuttista hyvää kansallismielistä ideologiaa. Jos sanot hänelle mitään vastaan, niin sekä vihaat vähemmistöä että hyökkäät hänen kansalliskielikonstruktiotaan vastaan. Kun tuohon lisätään tyypillisen vihreän naisen hyvin harjoitellut keskusteluntuhoamisstrategiat ja silkka ylimielisyys ja narsismi, tilanne on melko toivoton.

On sinänsä aika surullista että joudumme tilanteeseen missä uskon siihen, että pitää vain uskoa täysipäisten ihmisten kykyyn kuunnella ja lopulta olla demokraattisesti painokkaampi voima. Muutoin koko homma toki on menetetty, eikä millään ole sen jälkeen enää mitään väliä -- kaikkea voidaan perustella tuolla tavalla.

[Jan-Erik Andelin]

Jos nyt oikein aletaan lokeroimaan, niin ajattelen, että pakkoruotsia voi vastustaa sekä suomenmielinen konservatiivi (yleinen intuitio perussuomalaisesta) että liberaali tasa-arvo- ja/tai tehokkuus-ajattelija (suunnilleen tämän yhdistyksen virallinen linja). Pakkoruotsin puolesta nähdäkseni esitetään lähinnä konservatiiviseksi luokittelemiani argumentteja.

Tämä on hyvä lähtökohta, koska ruotsinkieliseltä puoleltakin kielikeskustelu on enimmäkseen konservatiivista. Olenkin ehdottanut, että RKP:n olisi hyvä pitää itseään enemmän uuskonservatiivisena puolueena kuin liberaalina; kun se kielipolitiikassaan pohjimmiltaan kuitenkin haikailee menneitä aikoja tai status quota, eikä sillä juuri uutta visiota ruotsin kielen asemasta oikein ole. Eli voitaisiinko olla 30 vuoden kuluttua joissakin muissa poteroissa kuin nyt.

Kun puolue on monikulttuurisuusasioissa ehkä maan liberaalein puolue, niin keskustelu pitäisi juuri siirtää ruotsinkielisellä puolella keskusteluun siihen miten kieliä voisi valita vapaasti ja myös millä perustein oikeuksia tulisi taata kaikille vähemmistöille mm. koonsa, historiansa ja tarpeensa mukaan. Itse lähtisin niitä avaamaan venäjänkielisille.

Kaipaisin myös suomenkieliseltä puolelta rehellistä keskustelua siitä, mikä on tämän kansallisesti pakollisen ruotsinkielen opiskelun tuolla puolen niin moitittavaa suomenruotsalaisten kieliasenteissa. Kovasti puhutaan kaikenlaisista etuoikeuksista, kun suomenruotsalaiset tosiasiassa ovat monelta osin sopeutuneet kantaväestöön ja luopuneet monista oikeuksistaan. Kun ollaan sopeuduttu yhteiskuntaan suht hyvin - ja minä naputtelen tässä suomeksi - niin sanotaan, että kun olette noin hyvin suomettuneet, niin voidaanhan teiltä viedä loputkin, kerran se vaan kirpaisee.

Tilannehan voisi olla myös se, että me viimeisenä optiona koulutusjärjestelmässämme ryhtyisimme lukemaan suomea, jättäytyisimme yhteiskunnan ulkopuolelle, kieltäytyisimme reservaateissamme palvelemaan kantaväestöä sortajan kielellä, ja nousisimme verokapinaan siitä että meidän rahojamme ei sitten sinne Kainuun hajaseuduille tuhlata jne. Mutta näin ei ole.

Vaikka suomenkielisille totetuisi ns. vapaa kielivalinta, meillä ei taas ole samaa valinnanvapautta. Käytännössa me jatkaisimme nykyisellä käytännöllä, jossa suomi tulee kouluissa 3. luokalla ja englanti 5. luokalla. B1:n kohdalla, kun suomenkieliset aloittavat ns. pakkoruotsin opiskelun, meille ei tarjota mitään uutta vierasta kieltä, jos nyt joku sattuisi olemaan tästä tietämätön. Että voisi joskus yrittää katsoa asiat myös tältä kantilta.

[Sees]

Vaikka suomenkielisille totetuisi ns. vapaa kielivalinta, meillä ei taas ole samaa valinnanvapautta. Käytännössa me jatkaisimme nykyisellä käytännöllä, jossa suomi tulee kouluissa 3. luokalla ja englanti 5. luokalla. B1:n kohdalla, kun suomenkieliset aloittavat ns. pakkoruotsin opiskelun, meille ei tarjota mitään uutta vierasta kieltä, jos nyt joku sattuisi olemaan tästä tietämätön. Että voisi joskus yrittää katsoa asiat myös tältä kantilta.

Tätä vertausta vastustan.

Vaikka maan ikivanhalla vähemmistöllä olisi viisi pakollista kieltä oman kulttuurisen taustansa ja vähemmistöasemansa vuoksi (kuten on monilla maan uusilla vähemmistöillä kotikieli, oman lähtökulttuurin valtakieli, suomi, ruotsi, englanti), ei tätä voi verrata enemmistön tai muiden kielivähemmistöjen kieliasetelmaan. Muiden ryhmien kieliopinnot määräytyvät vain ja ainoastaan heidän todellisen tarpeensa mukaan.

Muuten toistetaan tätä Asseri Joutsimäen kynästä lähteneeksi nimettyä tarinaa: "Jo 70-luvulla eräässä peruskoulukokouksessa, muistaakseni Jyväskylässä Peruskoulu 5 vuotta -seminaarissa, uskalsi eräs silloisen kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston edustaja esittää pakollisuuden todellisen syyn, joka paljastaa, että alkujaankaan ei ole ollut kysymys koulujen kielipolitiikasta vaan yleisestä yhteiskuntapolitiikasta. Hän sanoi pakkoruotsista käydyssä keskustelussa jokseenkin sanatarkasti näin: 'Suomen kaltaisessa maassa pienen vähemmistön on pakko oppia valtaväestön kieli eli suomi, jos haluaa työtä pienen kotipaikkansa ulkopuolelta - varsinkin ruotsinkielisellä rannikolla. Ruotsinkielisiltä lapsilta kuluu siihen valtavasti aikaa ja voimia. Jos suomenkielisillä ei olisi tätä vastaavaa 'rasitetta', he voisivat käyttää aikansa ja voimansa hyödyllisemmin esim. englantiin tai matematiikkaan, jolloin ruotsinkieliset lapset joutuisivat epäoikeudenmukaiseen asemaan.' Tämä oli siis pakollisen ruotsin ajajien filosofia ja todellinen motiivi - -." - Olen toki lukenut tämän perustelun ruotsinkielisen ihmisen kirjoittamana nettikeskusteluissa useamman kerran ja siihen liittyy yleensä heitto "ovatko suomenkieliset lapset tyhmempiä kuin ruotsinkieliset, kun eivät kykene lukemaan kahta kansalliskieltä kuten ruotsinkieliset". Ensimmäisen kerran kuulin tämän yliopiston ruotsinkielen opettajalta, joka oli muuten aivan ihana opettaja ja ihminen. Tällaiset sanonnat jäävät soimaan ihmisten mieleen. Itsekin hämmästyin tätä vertausta jo silloin sen epäloogisuuden vuoksi, mutten tietenkään sanonut mitään.

Olemme jo jossain vaiheessa todenneet, että pakollisen ruotsin perusteet ovat kenties vaihedelleet eri aikakausina ja taustalla voi olla asioita, joihin emme enää pääse edes käsiksi. Mikään yksittäinen syy on tuskin se "todellinen syy". Jos meillä olisi edes jonkinlainen pysyvä lista nykyisistä syistä (kuten vapaamman kielivalinnan taustalla on esim. Vuoksenniskan vanhempaintoimikunnan nimissä laadittu perustelista), joilla pakkoa on perusteltu, tämä keskustelu kävisi helpommin. Nyt pakollisen ruotsin perusteet ovat hyvin hämäriä, liturgianomaisia ja vaihtelevat aina keskustelijasta riippuen. Nyt keskustelusta on olevinaan ihan korrektia vetää hatusta tällaisia kommentteja kuin "jos halutaan vapaaehtoinen ruotsi, voitaisiin yhtä hyvin vaihtaa tämän maan kieleksi englanti" jne.

Uskon avoimeen keskusteluun. Kiitos siitä. Tällä tavoin kartoitetaan ne ajattelun syvemmät rakenteet, jotka ohjaavat meitä puhumaan toistemme ohi.

[Sees]

Kaipaisin myös suomenkieliseltä puolelta rehellistä keskustelua siitä, mikä on tämän kansallisesti pakollisen ruotsinkielen opiskelun tuolla puolen niin moitittavaa suomenruotsalaisten kieliasenteissa. Kovasti puhutaan kaikenlaisista etuoikeuksista, kun suomenruotsalaiset tosiasiassa ovat monelta osin sopeutuneet kantaväestöön ja luopuneet monista oikeuksistaan. Kun ollaan sopeuduttu yhteiskuntaan suht hyvin - ja minä naputtelen tässä suomeksi - niin sanotaan, että kun olette noin hyvin suomettuneet, niin voidaanhan teiltä viedä loputkin, kerran se vaan kirpaisee.

Tunnen vanhan miehen, jonka täysin suomenkielisestä kodista oleva lastenlapsi käy ruotsinkielistä koulua. Tämä mies käytti sanaa "aivopesty" puhuessaan lastenlapsensa asenteista. Kyseessä on maailmankuva, jota ilmeisesti tämä "Suomi on [pakko]ruotsalainen" -sarja on ansiokkaasti edustanut: kaikki hyvä on tullut Ruotsista, ilman ruotsalaisuutta meillä ei olisi mitään eivätkä suomenkieliset tunne historiaansa eivätkä ymmärrä Norden-perintöään.

En tiedä, voiko tätä pitää ongelmana. Suomeen mahtuu monenlaisia suomalaisuuksia ja monenlaisia tulkintoja historiasta ja nykyisyydestä, monenlaisia kulttuurisia sidoksia. Avointa keskustelua kuitenkin kaivataan. Luulen, että meillä monella on tunne, että tuollainen "Suomi on [pakko]ruotsalainen" -koulutusohjelma on jotenkin valtiovallan virallisessa suojeluksessa. Se leimaa kaikkea keskustelua vain katkerien fennojen alemmuudentunteista kumpuavaksi kateellisuudeksi.

"Suomi on [pakko]ruotsalainen" -sarjassa todettiin ohimennen, että on luonnollista, että 1800-luvun eliitin jälkeläiset ovat yliedustettuna nykyisissä valtarakenteissa. Tämä siis olisi totta riippumatta kieliasetelmasta.

Umayya Abu Hannan haastattelussa HBL:ssä: "- Suomenruotsalaisten vahva vähemmistöasema on hänestä tietysti hyvä asia mutta merkitsee samalla, että ruotsin asema nyt on uudessa vaiheessa eikä sillä ole enää samaa itsestäänselvää statusta kuin aikaisemmin. --- Historia on historiaa, nyt on väestöpohja muuttumassa. Monet suomenruotsalaisista ystävistä eivät ymmärrä tätä. He sanovat kieltäytyvänsä luopumasta hankituista etuisuuksista. Mutta tulevaisuudessa ruotsin asema ei tule enää olemaan yhtä itsestäänselvä. Tämä muutos on väistämätön ja se tulee tekemään kipeää. --- Mm. Hän [Umayya] kritisoi nepotismia, jota hänestä ilmenee nimitysten yhteydessä. Hakuprosessit, jossa sukunimi ja kontaktit parantavat mahdollisuuksia tulla valituksi, eivät ota mukaan maahanmuuttajia. Esimerkiksi hän kuvaa, miten Stefan Wallin 2009 kulttuuriministerinä kielipoliitiisista syistä asetti Leif Jakobssonin Valtion taidekomission johtoon. Tämä samaan aikaan, kun oli olemassa muidenkin etnisten vähemmistöjen edustaja, näitä edustajia on mukana muutenkin aivan liian harvoin. Hän kyseenalaistaa myös Eva Biaudetin valinnan vähemmistöasiamieheksi 2010, kun muita hakijoita maahanmuuttajataustalla ei edes kutsuttu haastatteluun. Hän kirjoittaa, että on tunnettua, että tietyt vähemmistöt asettuvat monikulttuurin demokratiaprosessia vastaa samalla kun odottavat, että muut ajaisivat heidän asiaansa. ---"

Tunnen eteenpäinpyrkiviä maahanmuuttajataustaisia. He ovat valittaneet että Suomessa nimenomaan on piilonepotismia ja hyvävelikerhoja (myös suomenkielisillä) hyvin paljon ja tämä vie heiltä mahdollisuudet. Esimerkiksi monet suomalaiset menevät mukaan politiikkaan vain hankkiakseen sopivia verkostoja, joissa oma liiketoiminta sitten kukoistaa. Luulen, että tässä lomittuvat erilaiset hyvävelisiskoverkostot yli kielirajojen. Tästäkin joudutaan puhumaan jatkossa avoimemmin.

Luulen, että olemme kaikki hämmennyksissä poliittisten ja taloudellisten valtapelien todellisuudessa, olivat pelit pieniä tai suurempia.

Mutta miltä tilanne näyttää ruotsinkielisen silmin. Mistä me ei-ruotsinkieliset useimmiten tunnumme olevamma näreissämme? Miten epäoikeudenmukaisilta tunnumme väitteissämme?

[Sees]

kun olette noin hyvin suomettuneet, niin voidaanhan teiltä viedä loputkin, kerran se vaan kirpaisee.

Olen lukenut asiantuntijoiden sanovan, että kielivähemmistöt, joilla on omankielinen kulttuurialue aivan vieressä, kukoistavat parhaiten.

Mitkä tämän Nordenin läheisyyden lisäksi ovat sellaisia oleellisia asioita, jotka takaisivat ruotsinkielisen kansanosan kielen ja kulttuurin jatkumisen?

[Sees]

Jos nyt oikein aletaan lokeroimaan, niin ajattelen, että pakkoruotsia voi vastustaa sekä suomenmielinen konservatiivi (yleinen intuitio perussuomalaisesta) että liberaali tasa-arvo- ja/tai tehokkuus-ajattelija (suunnilleen tämän yhdistyksen virallinen linja). Pakkoruotsin puolesta nähdäkseni esitetään lähinnä konservatiiviseksi luokittelemiani argumentteja.

Tämä on hyvä lähtökohta, koska ruotsinkieliseltä puoleltakin kielikeskustelu on enimmäkseen konservatiivista. Olenkin ehdottanut, että RKP:n olisi hyvä pitää itseään enemmän uuskonservatiivisena puolueena kuin liberaalina; kun se kielipolitiikassaan pohjimmiltaan kuitenkin haikailee menneitä aikoja tai status quota, eikä sillä juuri uutta visiota ruotsin kielen asemasta oikein ole. Eli voitaisiinko olla 30 vuoden kuluttua joissakin muissa poteroissa kuin nyt.

Onko keskustelu käynnissä - vai koetaanko, että edustat vieraita, jopa tuhoisia ajatuksia?

Lisäys:

Kiitos muuten hyvästä viestistä. En voinut vastustaa kiusausta vastata ja vielä näin runsaasti.

Hyvistä kysymyksistä onkin se suurin puuten. Kysymykset vievät eteenpäin enemmän kuin vastaukset.

[Jari Helispuro]

Sees:"Hyvistä kysymyksistä onkin se suurin puuten. Kysymykset vievät eteenpäin enemmän kuin vastaukset."

Kiitos, lukuisista hyvistä teksteistä, Sees! Olet nostanut ison joukon asioita eteemme. Esittänyt hyviä kysymyksiä ja esittänyt esimerkkejä. Kysymykset eivät kauaa elätä kuitenkaan. Onko mahdollista, että joihinkin kysymyksiin saataisiin myös vastauksia? Sitä vartenhan kysymys esitetään. Voimmeko rohkeasti esittää ratkaisuja? Vai joudummeko vain jatkamaan kysymyslinjalla (=hymistelyä, hämmästelyä) varsinkin nyt, kun virallinen valvoja on astunut varjoista esiin?

[Sees]

Sees:"Hyvistä kysymyksistä onkin se suurin puuten. Kysymykset vievät eteenpäin enemmän kuin vastaukset."

Kiitos, lukuisista hyvistä teksteistä, Sees! Olet nostanut ison joukon asioita eteemme. Esittänyt hyviä kysymyksiä ja esittänyt esimerkkejä. Kysymykset eivät kauaa elätä kuitenkaan. Onko mahdollista, että joihinkin kysymyksiin saataisiin myös vastauksia? Sitä vartenhan kysymys esitetään. Voimmeko rohkeasti esittää ratkaisuja? Vai joudummeko vain jatkamaan kysymyslinjalla (=hymistelyä, hämmästelyä) varsinkin nyt, kun virallinen valvoja on astunut varjoista esiin?

Sanotaan, että yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata

Ihan mielelläni suon myös oikeuden vastata ja vaatia vastauksia...

[Jan-Erik Andelin]

Tätä vertausta vastustan.

Luit nyt vastaukseni ikään kuin se olisi ollut pakollisen ruotsin puolustus. Sitä en sillä tarkoittanut, vaan halusin kommentoida tämän vapaan kielivalinnan ympärillä vellovaa lieveargumentointia suomenruotsalaisuudesta, jonka mukaan "heillä on jo kaikkea, miksi vaativat vielä tätä?". Suomenruotsalaiset ovat myös monessa, varsinkin kielellisesti, hyvin sopeutunut vähemmistö.

Minä en lähtisi enää 70-lukulaiselle linjalle, jonka mukaan kaikille pitää järjestää yhtä haastava elämä... Suomenruotsalaisilla on haastavampi lähtöasetelma koska meille maan pääkielen opiskelu on järkevä aloittaa niin varhain kuin mahdollista, ja siihen menee oma energiansa. Suomenkielisillä on ehkä sitten haastavampi rakentaa kielipaletti, koska suomen kieli käytännössä poikkeaa rakenteeltaan ja sanavarastoltaan kaikista muista Euroopan kielistä paitsi virosta.

Moni ei pidä siitä, että ruotsin kieltä pidetään porttina muihin kieliin, mutta meille ruotsinkielisille se on. Meidän on helpompi aloittaa esim. saksan ja jossakin määrin englannin opiskelu; myös muiden pohjoismaisten kielten haltuunotto on meille huomattavasti helpompaa oman äidinkielemme vuoksi. En voisi kuvitella, että suomenkielisillä olisi tanskankielistä kirjallisuutta korkeakoulun pääsykokeissa, niin kuin minulla oli.

Joten vulgaarisesti laskettuna me voisimme mielestämme olla näissä elämän kielellisissä haasteita sujut.

[Sees]

Tätä vertausta vastustan.

--- vulgaarisesti laskettuna me voisimme mielestämme olla näissä elämän kielellisissä haasteita sujut.

Olkaamme sujut

Huomaa taas, miten nopeasti sitä suomenkielisenä reagoi tiettyihin ärsykkeisiin.

[Eero Nevalainen]

Jos nyt oikein aletaan lokeroimaan, niin ajattelen, että pakkoruotsia voi vastustaa sekä suomenmielinen konservatiivi (yleinen intuitio perussuomalaisesta) että liberaali tasa-arvo- ja/tai tehokkuus-ajattelija (suunnilleen tämän yhdistyksen virallinen linja). Pakkoruotsin puolesta nähdäkseni esitetään lähinnä konservatiiviseksi luokittelemiani argumentteja.

Tämä on hyvin totta. Pakkoruotsin puolustajien argumentithan ovat muuten käytännössä jopa kansallismielisiä: Koko hommahan perustuu idealle, että ruotsi on nimenomaan kansallinen kieli, ja kuten YLE meille nykyään kertoo, me olemme vielä ruotsalaisiakin siihen päälle, eli koska suomalainen kansallismielisyys (tähän riittää mikä tahansa väittämä siitä että olemme jotain muuta kuin tämä yleisideologia) on väärin ja rasistista, niin meidän on oltava ruotsalaisia, ja ruotsalaiset puhuvat, förstås, ruotsia.

Hyvin konservatiivinen on myös väittämä siitä, että asiat, alueet tai instituutiot jotenkin ovat itsestään, luonnostaan ruotsinkielisiä vaikka niissä ei olisi ketään, joka oikeasti puhuu ruotsia. Nämä ajatukset saavat joskus suorastaan jotenkin mystisiä mittasuhteita. Jos näihin kulttuurin ja kielen ikiaikaisiin suhteisiin käytävistä keskusteluista lisättäisiin puhe vaikkapa verestä niin alkaisi kuulostaa mielenkiintoiselta...

Tähän kytkeytyy myös väittämä ruotsin välttämättömästä kulttuurillisesta statuksesta. Jos 1800-luvulla tilanne oli jotain, niin se, että suomenkielisiä nyt vaan on "liikaa" sellaisen tilanteen ylläpitämiseksi, jos meille oikeasti annetaan mahdollisuudet toimia kykyjemme mukaan, on sitten ongelma ja suomenruotsalaisille se pitää korvata jotenkin.

Pakkoruotsia tosiaan vastustetaan lähinnä oikeasti liberaaleista ja "fennomaanisista" lähtökohdista. Fennomaanikaan ei tässä keskustelussa kyllä välttämättä ole konservatiivi, vaikka monet heistä ovat sitä. Itse lienen jonkinlainen kombinaatio näitä kahta... jos suomenkielisiä on sellainen määrä yhteiskunnassa, että suomenkielisyys yhteiskunnassa näkyy siten kuin se näkyy, niin siihen on paha väittää vastaan ja lähteä painostamaan ihmisiä olemaan toisenlaisia, jos suomenruotsalaisia ei miellytä.

Tuo "oikeusajattelu" on sitten ehkä se fennomaaninen puoli. Minulle ihan oikeasti on käytännössä ihmisoikeus että minun ei ole aina pakko tarkastella kaikkea kaksikielisyysideologian kannalta. Esimerkiksi jos opiskelupaikkoja on kieroutettu määrä joillain aloilla, niin se, että "onhan sinulla oikeus opiskella ruotsiksi" ei riitä selitykseksi, koska en suostu kohtelemaan omalla kohdallani ruotsia suomeen verrattavana kielenä. On sinänsä mielenkiintoista ajatella, että tämä yleisesti ihan normaali lähtökohta on Suomessa "fasismia" joidenkin ihmisten mielestä, koska ajatuksen, jonka mukaan minulla kuuluu olla kaksi tasavertaista kansalliskieltä, istuu niin tiukassa. Käytännössähän moinen johtaa suomen sortamiseen ja marginalisointiin ns. "Pohjoismaissa".