Aika jännä, että ruotsinkielisen koulun näkökulmasta juuri kielikylpyluokka voi olla se hankalin - kysehän on ikään kuin keinotekoisesti muodostetusta maahanmuuttajaluokasta, tosin ehdottoman koulumyönteisestä.Jan-Erik Andelin kirjoitti:On siinä muitakin muttia. Vaikka kielikylpylapset saattavat tulla ns. kunnanhimoisemmista kodeista, sehän ei tee kielikylpyluokasta ongelmatonta. Päinvastoin meilläpäin kerrotaan, että kielikylpyluokka usein on muita luokkia levottomampi nimenomaan sen takia, että jotkut oppivat kylpykielen nopeammin kuin muut. Tällaista ongelmaahan ei ole samalla tavalla äidinkielisessä luokassa.
Maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa tunnetaan kyllä ongelma, että heikosti koulukieltä puhuvia on niin paljon, ettei äidinkielenään koulukieltä puhuvat enää pysty ylläpitämään oikeakielisyyttä luokassa vaan kaikkien koulukielen kehitys on hitaampaa ja jopa vaarantuu. Tähän tarvittaisiin lisää resursseja sekä vetoapua tutkimukselta.
Ja tunnetaan hyvin sekin, että luokat, joille ohjautuu ne "ei kielellisesti lahjakkaat" ovat kaikkein levottomampia
Ylioptimistisia kyllä, mutta tämähän on tutkimuksemme paradigma: kaikki oppivat iloisesti kaiken ja ongelmat ovat vain asenneongelmia. Tällaisen paradigman nostaminen tutkimusten lähtökohdaksi on tietysti täysin epätieteellistä, mutta näin on toimittu ja tällä kuviolla ilmeisesti edelleenkin taataan tutkimusrahoitus.Jan-Erik Andelin kirjoitti:Samoin luulen, että ollaan oltu hieman ylioptimistisia siitä, minkälaisen kielitaidon kielikylvyssä lopulta saa, tai miten kielitaito toimii muussa kontekstissa kuin kouluissa, tai muutaman vuoden kuluttua koulun päätyttyä. Viimeksi kun haastattelin 10-vuotiasta kielikylpyoppilasta, hän kysyi isältään, että pitääkö hänen nyt puhua ruotsia vaikka ei olla koulussa.
Niin - suomenkielisille luokille tulee aika ajoin kielikylvyssä aloittaneita mutta sittemmin kylvystä muuttaneita, jotka aika nopeasti tipahtavat muun luokan tasolle esim. ruotsintunneilla. Vähän vahvemmankin kielen unohtaa nopeasti, kun sille ei ole todellista käyttöä. Kaikki kieliopinnot vaativat elämänmittaista sitoutumista, jotta ne jäisivät pysyväksi omaisuudeksi - kuten soittaminenkin.
Kielilahjakkaat tai paremminkin nopeasti kieliä oppivat. Anteeksi, mutta en pidä siitä, että kieliosaaminen nimetään yleisesti lahjakkuudeksi. Lahjakkuus on monenkirjavaa, elämänvaiheissa vaihtelevaa ja yksilöllistä.Jan-Erik Andelin kirjoitti:--- lahjakkaat ---
Käytännössä nuo lapset ovat maahanmuuttajien asemassa, kukaan ei vaihda heidänkään kielelleen vaikka tarvitsisikin.Jan-Erik Andelin kirjoitti:Kielikylvyssä jotkut --- oppivat tietysti kielen niin hyvin, että saattavat jopa vaihtaa kokonaan kylpykieliseen kouluun (ruotsinkieliseen, kansainväliseen jne). Mutta kun kokonaista kielikylpyluokkaa on yritetty lähettää esim. täysin ruotsinkielisen koulun vaikeamman asiasisällön tunneille (esim. biologia tai yhteiskuntatieto) on tullut ongelmia, kielikylpyoppilaiden puutteellisen kielitaidon vuoksi. Tässä toisaalta kaksikielinen didaktiikka on vielä kesken - eli miten opetat esim. matematiikaa englanniksi niin, että tiedät milloin oppilas on niin suurissa vaikeuksissa, että sinun on vaihdettava puhumaan hänen äidinkieltään.
Monet käsitteet ovat vaikeita jo äidinkielellä (erityisesti fysiikassa, biologiassa, maantiedossa) saati sitten vieraalla kielellä.
Joskus on ehdoteltu, että opetettaisiin vaikkapa kotitaloutta vieraalla kielellä, mutta sielläkin on uskomaton määrä oppilaille uusia sanoja (työvälineet, ruoka-aineet, ravinto-oppi) sekä käsitteitä (valmistusvaiheet, kemiaan ja terveystietoon liittyvää), että jopa se on ongelmallista.
Useimmilla opetuksen suunnittelijoilla on taustanaan joko omankielinen koulu tai erittäin onnistunut kielikylpy/vieraskielinen koulutus. Tämä on ongelma.
Olen itse ollut aikanaan vieraskielisessä luokassa . Näin, miten kavereitani vedettiin perässä ja oltiin huolissaan heidän hitaudestaan ja lausumisvaikeuksistaan. En silloin oikein ymmärtänyt tilannetta, vaikka siinä oli jotain pelottavaakin. Sitten palasin suomenkieliseen kouluun. Minulle tuosta seikkailusta oli hyötyä, koska muistini oli hyvä ja korvani tarkka. Vasta myöhemmin ymmärsin, ettei kaikesta nopeaoppisuuden tuomasta goodwillistä huolimatta noilla eväillä ollut mitään tekemistä ymmärryksen kanssa.
Opiskelussa on paljon hyötyä itsetunnosta. Kielikylpy voi vahvistaa itsetuntoa ("olemme SE luokka", "osaan ENEMMÄN kuin muut") tai murentaa sitä ja siten vaikuttaa moneen muuhun asiaan elämässä.