Missä järkevät ruotsinkieliset nyt?

[TK]

Kyllä ruotsinkielisten palveluista ja ruotsinkielisten kouluistakin voidaan keskustella, mutta sitä keskustelua ei pidä sitoa tiukasti yhteen pakkoruotsin poistamisen kanssa. Ensin ruotsi valinnaiskieleksi ja sitten neuvottelut muista järjestelyistä.

[Jan-Erik Andelin]

Pystyykö tätä kohtaa muotoilemaan niin, että se takaisi palvelut muttei vaatisi yksilöllistä virkaruotsia kaikilta?

- valvomalla kaksikielisillä alueilla virkamiesruotsin toteutumista (etenkin ydinaloilla kuten terveys, hoiva, oikeus, etuus ja turvallisuus),

Varmaan voisi olla tehtäväkohtaisia vapautuksia näistä vaatimuksista (poliisiautoja voi varmaan huoltaa ja siivota vaikkei osaisi ruotsia), mutta muutoin näkisin, että kielivaatimus olisi yksilötasoinen.

[Jan-Erik Andelin]

Ensin ruotsi valinnaiskieleksi ja sitten neuvottelut muista järjestelyistä.

Niinhän kompromissiehdotukseni kohdassa nro 1 lukee.

[NRR]

Pystyykö tätä kohtaa muotoilemaan niin, että se takaisi palvelut muttei vaatisi yksilöllistä virkaruotsia kaikilta?

- valvomalla kaksikielisillä alueilla virkamiesruotsin toteutumista (etenkin ydinaloilla kuten terveys, hoiva, oikeus, etuus ja turvallisuus),

Varmaan voisi olla tehtäväkohtaisia vapautuksia näistä vaatimuksista (poliisiautoja voi varmaan huoltaa ja siivota vaikkei osaisi ruotsia), mutta muutoin näkisin, että kielivaatimus olisi yksilötasoinen.

Tämä on varmaan se ongelmallisin kohta.

[Jan-Erik Andelin]

Tämä on varmaan se ongelmallisin kohta.

Saattaapi olla; kursittaa perushoitajille, jotka eivät ole lukeneet koulussa lainkaan ruotsia, hyvä ruotsin kielen taito ns. virkamieskursseilla...

Siihen ei sitten auta muu kuin kouluttaa ja palkata heidät suomenruotsalaisten omasta keskuudesta tai kelpuuttaa ahvenanmaalaisia ja ruotsalaisia sairaaloihin töihin vajailla suomen kielen taidoilla, kuten esitin.

[NRR]

Jos siis puhutaankin kahdesta korista.

Suomenkielisten ja uussuomalaisten (ja kenties muidenkin vähemmistöjen) korissa lukee:
1. Toteutetaan valtakunnallinen vapaa kielivalinta ilman aluerajoituksia.

Uussuomalaisilla, saamelaisilla ja muilla vähemmistöillä voi olla omat korinsa, joiden sisällöistä emme nyt tiedä mitään.

Ruotsinkielisten korissa lukee:
1. Ruotsinkielinen koulutus turvataan siten, että
- ruotsinkielisellä oppilaalla on oikeus ruotsinkieliseen koulunkäyntiin koko maassa, opetusryhmien minimien puitteissa,
- ruotsinkielistä ammatti- ja jatkokoulutusta tarjotaan entiseen tapaan,
- ammatti- ja jatkokoulutus pyritään mitoittamaan vastaamaan ruotsinkielisiä palvelutarpeita.

2. Jotta ruotsia edelleen osattaisiin Suomessa,
- ruotsia tarjotaan koko maan peruskouluissa valinnaisena pitkänä ja lyhyenä kielenä (normaalit opetusryhmäminimit mutta pyrkimyksenä muodostaa ryhmä koko kunnan alueelta ellei sitä koulukohtaisena synny),
- lukioihin tulee tarjolle myös aloittava ruotsi.

3. Pyritään takaamaan toimivat ruotsinkieliset palvelut
- parantamalla ruotsinkielisten palveluomavaraisuutta,
- lisäämällä viranomaisten kielikoulutusta ruotsin kielessä,
- valvomalla kaksikielisillä alueilla virkamiesruotsin toteutumista (etenkin ydinaloilla kuten terveys, hoiva, oikeus, etuus ja turvallisuus),
- helpottamalla vieraan ruotsinkielisen työvoiman palkkaaminen kaksikielisten alueiden julkiselle sektorille (mm. keventämällä suomen kielen tasovaatimuksia).

Muuten ok, mutta näistä kohta 3.3 on se, jossa varmasti tulee vääntöä, sillä kyseessä on sama tehottomaksi todettu ja kohtuuttomaksi koettu massakoulutus kuin nytkin. Tietysti tässä on se hyvä puoli, että vaade koskee vain virkamiehiksi aikovia. En oikeasti usko, että sillä saadaan nykyistä parempaa palvelua, koska eivät ihmiset nytkään pahantahtoisuuttaan jää ilman ruotsintaitoa vaan siksi, ettei ruotsia tarvita riittävän usein, jotta siitä tulisi toimiva kielitaito. Jatkuvat kertauskurssit ruotsissa saatetaan pian kokea turhiksi, varsinkin kun arki tuo vastaanotolle ja palvelutiskille ja Maijan takakonttiin aina vain uusia kieliryhmiä. Vai uskotko JEA, että homma toimisi näin?

[NRR]

Olen tyytyväinen korimalliin. Nyt tiedämme enemmän. Kiitos.

Muillakin lienee herätyskello soimassa viideltä, annetaan korien hautua...

[Jan-Erik Andelin]

Jep. Kiitos. Hyvää yötä.

[Jaska]

Itse pidän kyllä yhtä suomenruotsalaisten assimilaation aaltoa aika lähellä - tilanteessa, jossa ruotsinkielinen koulu ei enää vedä vertoja suomenkieliselle koululle. Kun su/ru-kaksikieliset lapsiperheet ovat yleisiä - pääkaupunkiseudulla jopa 70-80 % kaikista kodeista jossa puhutaan ruotsia - niin on erittäin lähellä, että nämä perheet valitsevat lapsilleen suomenkielisen koulun, sen sijaan että valitsisivat heille elävän kaksikielisyyden mutta huonomman koulun.

Joitakin se tässä foorumissa hieman vaivaa, että suomenruotsalaisten assimiloituminen kuitenkin olisi jonkinlainen "moninaisuustappio", joka mahdollisesti enteilee muita samantyyppisisä tappioita. Kun sinä ja TK väännätte siitä, että osaavatko suomenruotsalaiset hyvin suomea, niin siinä on juuri assimilaation eräs toinen elementti. Kun suomenruotsalaiset ovat jo assimiloituneet niin, että yleensä eivät vaadi ruotsinkielistä etenkin viranomaispalvelua, niin sanotaan, että kun olet jo suostunut tähän, niin toki voit suostua vähän enempäänkin.

Minusta assimiloituminen on aina ikävää: suomenruotsin murteet ovat moninaiset ja poikkeavat selvästi Ruotsin murteista (jotka nekin ovat moninaiset). On myös mielenkiintoista, kuinka tiiviit kielikontaktit muokkaavat murteita. Romanit ja tataarit ovat säilyttäneet kielensä ja kulttuurinsa hyvin vuosisatoja, vaikka heitä on todella vähän verrattuna ruotsinkielisiin – miksi, vaikka hekin ovat aidosti kaksikielisiä? Miksi ruotsinkieliset alkavat nyt enenevässä määrin assimiloitua ja kokea ruotsin kielen turhaksi lapsilleen, kun pakkosuomi on tehnyt heistä kaksikielitaitoisia?

Kysymys on sosiologinen ja liittyy asenteisiin. Olisiko syynä se propaganda, ettei suomenruotsia pidetä "oikeana" ruotsina vaan turmeltuneena ja suomensekoitteisena kielimuotona? Ehkä kotimurretta hävetään jonkinlaisena periferian junttimurteena? Osaisitko Jan-Erik kertoa tästä murreidentiteetistä enemmän?

Kuitenkin suomenruotsin murteet ovat aivan yhtä arvokkaita ruotsin kielen murteita kuin vaikka tanskalaissekoitteinen Skoonen murre. Yksikään ruotsinkielinen ei puhu äidinkielenään standardiruotsia, silti kaikki oppivat lukemaan ja kirjoittamaan sitä. Puhuessa taas käytetään kotimurteita, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Pakko-toinenkotimainen on askel kohti ruotsinkielisten assimilaatiota: se oli vaatimus, josta RKP:tä tullaan tulevaisuudessa syyttämään, ei kiittämään.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... -paradoksi

[Jaska]

Oliko tuo A- JA B-ruotsia kaikissa kouluissa, ei vain esim. A-ruotsia joka kunnassa? Nythän suurin osa kouluista ei pysty tarjoamaan A-ruotsia (koulut on yleensä jaettu tarjottavien kielten mukaan kaupungeissa niin, että kaikkialla on kohtuulähellä koulu, jossa alkaa esim. A-saksa tai A-ranska tai A-ruotsi. Muuten nämä kielet saattavat syödä toisiaan. Entä A-, B- ja C-ruotsi lukiossa?

Minä uskon siihen, että englannin asema A1-valtakielenä vähenee kun kielivalinta vapautuu. Nykyään jos oppilas perheineen ajattelee, että kaksi vierasta kieltä riittää, niin ne ovat englanti ja ruotsi. Koska ruotsi on pakollinen, sen voi jättää B1-kieleksi, jolloin englanti otetaan automaattisesti A1-kielenä.

Jos kielivalinta vapautuu, englannilla ei ole niin kiire, koska sen voi ottaa B1-kielenäkin, kun pakkoruotsi ei enää vie sitä paikkaa. Meillä on varmasti 10–20 % oppilaita, jotka siinä tapauksessa tulevat sukulaisuus- tai muista syistä valitsemaan A1-kieleksi jonkin muun kuin englannin tai ruotsin. Minäkin olisin ottanut A-saksan aikoinaan, jos sitä olisi ollut tarjolla riittävän lähellä.

Millä ihmeen perusteella? Minusta pakkoruotsi ja RKP ovat vahvemmilla kuin koskaan eläissäni...

Leimautuminen yhden asian puolueeksi johtaa kai yleensä hiipumiseen, ELLEI kyseinen asia saa kansalta suurta tukea, eli sitä pidetään oikeudenmukaisena korjauksena nykytilanteeseen. Persut hyötyvät siitä, että he ovat ainoa puolue, jonka johto vastustaa pakkoruotsia. RKP taas kärsii siitä, että se on leimautunut epäoikeudenmukaisuutta ylläpitäväksi pakkoruotsipuolueeksi, vaikka muidenkin hallituspuolueiden johto on hirttäytynyt pakkoruotsiin.

Ruotsinkielisellä puolella lienee kysyntää myös vähemmän pakkoruotsiin keskittyvälle edunvalvontataholle, ja keskustan esimerkki aloittanee lumivyöryn, joka johtaa RKP:n kannatuksen laskuun. Ihan vain siitä syystä, että RKP:n status on samankaltainen kuin nyky-vihreillä: kaupunkilaisia oopperanharrastajia ja korkeakulttuurin sekä maahanmuuttajien rahoittajia, jotka eivät tiedä mitään tavallisen kalastajan tai maajussin elämästä.

Olen vakuuttunut, että keskustan ruotsinkielisellä piirijärjestöllä on hyvät mahdollisuudet myydä itsensä maaseutujen ruotsinkielisten suosioon!

Tässä on vain tämä ongelma, että esimerkiksi suorittavan tason työntekijöistä tulee jatkossa olemaan niin suuri osa koulussa vähemmän hyvin pärjänneitä, että toimivaa palveluruotsia heiltä useimmilta ei saa. Nimittäin, jos he pärjäisivät kielissä hyvin, he olisivat valinneet luultavasti paremmin palkatut ammatit. Ihan samat voimat, jotka vievät ruotsinkieliset pois palvelualoilta, vetävät sieltä pois myös koululahjakkaita suomenkielisiä. Ja koululahjakkuus on nimenomaan sidoksissa kykyyn omaksua kieliä.

Suorittavaa tasoahan kielilain kielitaitovaatimukset eivät taida koskeakaan? Ainoastaan korkeakoulutettuja viranomaisia.

[Jan-Erik Andelin]

Miksi ruotsinkieliset alkavat nyt enenevässä määrin assimiloitua ja kokea ruotsin kielen turhaksi lapsilleen, kun pakkosuomi on tehnyt heistä kaksikielitaitoisia?

Minusta se vain liittyy moderniin tapaan ajatella, että mikä hyödyttää minua ja meitä tässä elämässä, niin sen mukaan mennään. Jos suomenkielinen koulu on hetkellisesti parempi, niin valitaan se. Olen itse haastatellut ruotsinkielisiä porvoolaisia, joita nyt jo harmittaa, että laittoivat lapsensa ruotsinkielisiin kouluihin; enemmän epäpäteviä opettajia, pienemmät resurssit, suppeammat ainevalikoimat, opettajia akateemisesti huonontasoisemmasta kasvatustieteen tiedekunnasta jne. No, toki tarinoihin liittyi myös sattumanvaraista epäonnea ja muuta katkeruutta. Ei kaikilla ole äidinkieli tai kotikieli niin syvällä, etteikö voisi sitä vaihtaa, jos suvuissa vaikka olisi vaihtoehtoja. Toisilla taas on.

Kysymys on sosiologinen ja liittyy asenteisiin. Olisiko syynä se propaganda, ettei suomenruotsia pidetä "oikeana" ruotsina vaan turmeltuneena ja suomensekoitteisena kielimuotona? Ehkä kotimurretta hävetään jonkinlaisena periferian junttimurteena? Osaisitko Jan-Erik kertoa tästä murreidentiteetistä enemmän?

Ei suomenruotsalaisuutta puhepartta halveksita. Päinvastoin Svenska Akademien ottaa jatkuvasti finlandismejä sanakirjaansa, rådda, stritta, skyddsväg, aderton ja ruotsalaiset pitävät sitä usein jonkinlaisena hieman vanhahtavana, mutta usein aivan virheellisesti sivistyneempänä ruotsin muotona.

Suomenruotsalaiset suhtautuvat murteisiin samalla tavalla kuin turkulaiset, tamperelaiset tai oululaiset ovat ruvennet olemaan ylpeitä murteestaan. Pyöritän itse Itä-Uudenmaan murteiden Facebook-sivua Föjsbookin (föjs-navetta, book-kirja), jossa on pian 1 000 jäsentä. En kyllä koe, että suomenruotsalaiset häpeäisivät omaa kieltään, suomi vaan valtaa alaa niin nopeasti arjessa, ruotsinkielisten palvelujen puuttuessa, siitä tulee ajattelemattakin lähes aina kaupantekokieli.

Pakko-toinenkotimainen on askel kohti ruotsinkielisten assimilaatiota: se oli vaatimus, josta RKP:tä tullaan tulevaisuudessa syyttämään, ei kiittämään.

Suomenruotsalaiset olivat kyllä oppineet suomea aika hyvin jo ennen niitä vuoden 1968 ratkaisuja.

Olen tässä vähän pyöritellyt ajatusta siitä, miltä Suomi ja Svenskfinland näyttäisivät ilman vuoden 1968 pakkoruotsi-ratkaisua. Todennäköisesti tilanne olisi enemmän se, jota nyt pidät "oikeudenmukaisempana". Suomenruotsalainen kotiseutualue olisi nykyistä jonkun verran pienempi ja enemmän "ahvenanmaalaistunut". Tietyillä alueilla vallitsisi varmaan mannermaallakin sellaisia tilanteita, että suomenkielinen vierailija ei välttämättä tulisi toimeen suomen kielellä. Vuorovaikutus suomenkielisen väestön kanssa olisi jäänyt suppeaksi, ja Svenskfinland olisi kyllä kärsinyt siitä, ja jäänyt monessa taloudellisesti vaatimattomammalle tasolle kuin tänään. En sitten osaa arvioida olisiko se jäänyt aivan kehitysalueeksi, joka olisi vaatinut valtavasti tukea toimiakseen hyvin.

Mutta näin ei käynyt ja mielestäni on turhaa haikailla sellaista symmetriaa, että suomenruotsalaiset ajattelisivat elämää omassa maassaan osaamatta yhtään suomea.

[Jaska]

Suomenruotsalaisraportissa on mielenkiintoisia tietoja aikavälin 1955–2005 sosiologisesta ja demografisesta kehityksestä.
http://issuu.com/folktinget/docs/folkti ... erapp_2009

– Ruotsinkielisistä miehet ottavat selvästi useammin suomenkielisen vaimon (45 %) kuin naiset miehen (37 %). Kummallakin sukupuolella osuus on lähes tuplaantunut 50 vuoden aikana.
– Ruotsinkielisiksi rekisteröityjen lasten osuus on aikavälillä tasaisesti kasvanut sekaliitoissa, tosin viime aikoina osuus on laskenut suomenkielisten äitien kohdalla (46 %). Ruotsinkielisten äitien luku on peräti 85 %, siis sekaliitoissa.

Trendi lienee tosiaan laskeva, koska yhä useampi ruotsinkielinen mies ottaa suomenkielisen vaimon, ja tässä tilanteessa aiempaa harvempi rekisteröi lapsensa ruotsinkieliseksi.

Eiköhän tässä kannata ihan pysyä normaaleissa opetusryhmäminimeissä (vrt. kompromissin #2). Ellei kouluun edes yhdistämällä lähikouluihin synny minimiryhmää, silloin ruotsia ei ole tarjolla. Tai vastaavasti, jos valintatilanteessa ei synny sille toiselle valinnaiselle kielelle minimiryhmää, mutta ruotsille riittävä määrä, niin silloin olisi hyväksyttävä tämän "mikropakkoruotsin" syntyminen siinä tilanteessa.

Tällainen "mikropakko" on hyväksyttävää, koska kaikki kielet ovat siinä samalla viivalla: opiskelijoiden enemmistön valinnan mukaan mennään. Valinta = ei-pakko, vaikkei tämä enemmistövalta vähemmistöön jääneitä aina miellytäkään.

No, turha tietysti niputtaa sinne näitä ärsykkeitä ... mutta aika montaa suomenruotsalaistakin risoo se, että nuo "apupaikat" pääsylistoilla menee tyypeille, jotka ratsastavat sillä, että Svenskfinland tarvitsee heitä, mutta sitten katoavat Aleksanterinkadun lakitoimistoihin liikejuristeiksi, tai Suomen yksityisklinikkoihin tienaamaan lääkäreinä hyvää rahaa. Kyllä tällainen 3-5 vuoden terkkaripalvelus juuri heille olisi ihan paikallaan - sitä vartenhan ne apupisteytykset ovat olemassa.

Kuulostaa kyllä väärinkäyttötilanteelta tai vähintään porsaanreiältä. Hyvin voisi kyllä asettaa ehdon, että jos hakee siinä kiintiössä, jolla halutaan turvata palvelut, niin sitten sitoutuu myös palvelemaan. Edulla on hintansa. Voihan tietysti olla, että kukaan ei sitten enää haekaan kiintiöissä...

Toisaalta onhan mahdollista sopia, että kunnan alueella toimii lukio vastuukouluna, jonne harvinaisempien A-kielen lukijoita kyyditään yhtenä tiettynä iltapäivänä viikossa. Lukio-opettajien kyky ottaa pienten opetus haltuun ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta jos tätä tahdotaan kehittää, ehkä se onnistuisi.
Esitetään siis hyvissä toiveissa sitä, että kunnat pohtisivat erilaisia mahdollisuuksia tarjota A-kieliä jo pienille silloinkin, kun koulukohtaisi ryhmiä ei helposti synny.

Loistava idea!

ei kerrota muille, että puhuimme tästä.

Jaahas, heti alkoi se kabinettikähmintä säätiörahoilla!

Pystyykö tätä kohtaa muotoilemaan niin, että se takaisi palvelut muttei vaatisi yksilöllistä virkaruotsia kaikilta?
- valvomalla kaksikielisillä alueilla virkamiesruotsin toteutumista (etenkin ydinaloilla kuten terveys, hoiva, oikeus, etuus ja turvallisuus),

Se varmaan toimisi ihan hyvin omalääkärijärjestelmän kaltaisesti: kunnan tai piirin kielisuhteiden mukaan palkattaisiin väkeä niin, että olisi riittävästi ruotsinkielisiä tai hyvin ruotsintaitoisia samassa terveyskeskuksessa. Tällöin ruotsalaisiakin voisi palkata, koska heidän tarvitsisi palvella virassaan vain ruotsinkielisiä. Tämä olisi paljon järkevämpää kuin se, että jokaisen terveyskeskuksessa työskentelevän pitäisi osata molempia kieliä. Lakikin mahdollistaisi tällaisen järkevöittämisen:

Terveydenhuoltolaki:
"Kaksikielisen kunnan ja kaksikielisiä tai sekä suomen- että ruotsinkielisiä kuntia käsittävän kuntayhtymän on järjestettävä terveydenhuollon palvelunsa suomen ja ruotsin kielellä siten, että asiakas ja potilas saavat palvelut valitsemallaan kielellä. Potilaan ja asiakkaan oikeudesta käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi ja saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä hänen oikeudestaan tulkkaukseen näitä kieliä viranomaisissa käytettäessä säädetään kielilain (423/2003) 10, 18 ja 20 §:ssä."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2 ... huoltolaki

Poliisi taas ei voi valita asiakkaitaan, joten heillä ehkä kielitaitovaatimus koskisi jokaista yksilöä. Mutta sellaisissa viranomaisissa, missä palvellaan tiskin takaa, riittäisi kunnan kielisuhteita vastaava osuus erikielisiä palvelijoita.

Tähän ei nyt kannattaisi niputtaa muita asioita. Ei ruotsinkielisten palveluja eikä ruotsinkielisiä kouluja. Tulee sellainen tunne, että surut yrittävät taas vetää välistä. Yrittävät hyötyä siitä, että pakkoruotsi muutettaisiin valinnaiskieleksi suomenkielisissä kouluissa.

Moni vielä mielessään niputtaa pakkoruotsin ja palvelut yhteen. Siksi on tärkeää korostaa, ettei palvelujen taso kärsi pakkoruotsin poistosta - vain näin saadaan pakkoruotsi pois eli kansanedustajat kielivapauden puolelle.

Mitä harkitumpi ja useampaan kysymykseen vastaava malli, sitä vähemmän sitä voi vastustaa ohi-argumenteilla.

[Jan-Erik Andelin]

Olen vakuuttunut, että keskustan ruotsinkielisellä piirijärjestöllä on hyvät mahdollisuudet myydä itsensä maaseutujen ruotsinkielisten suosioon!

Ennen kuin vakuutut täysin, sinun kannattaa ehkä tehdä vähän taustatyötä nokkamies Albäckiin liittyen.

[Jaska]

Olen vakuuttunut, että keskustan ruotsinkielisellä piirijärjestöllä on hyvät mahdollisuudet myydä itsensä maaseutujen ruotsinkielisten suosioon!

Ennen kuin vakuutut täysin, sinun kannattaa ehkä tehdä vähän taustatyötä nokkamies Albäckiin liittyen.

Näköjään rehellisyyden puolella pimittämistä ja kähmintöjä vastaan:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/82172-a ... torkyilyyn

[NRR]

Pystyykö tätä kohtaa muotoilemaan niin, että se takaisi palvelut muttei vaatisi yksilöllistä virkaruotsia kaikilta?
- valvomalla kaksikielisillä alueilla virkamiesruotsin toteutumista (etenkin ydinaloilla kuten terveys, hoiva, oikeus, etuus ja turvallisuus),

Se varmaan toimisi ihan hyvin omalääkärijärjestelmän kaltaisesti: kunnan tai piirin kielisuhteiden mukaan palkattaisiin väkeä niin, että olisi riittävästi ruotsinkielisiä tai hyvin ruotsintaitoisia samassa terveyskeskuksessa. Tällöin ruotsalaisiakin voisi palkata, koska heidän tarvitsisi palvella virassaan vain ruotsinkielisiä. Tämä olisi paljon järkevämpää kuin se, että jokaisen terveyskeskuksessa työskentelevän pitäisi osata molempia kieliä. Lakikin mahdollistaisi tällaisen järkevöittämisen:

Terveydenhuoltolaki:
"Kaksikielisen kunnan ja kaksikielisiä tai sekä suomen- että ruotsinkielisiä kuntia käsittävän kuntayhtymän on järjestettävä terveydenhuollon palvelunsa suomen ja ruotsin kielellä siten, että asiakas ja potilas saavat palvelut valitsemallaan kielellä. Potilaan ja asiakkaan oikeudesta käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi ja saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä hänen oikeudestaan tulkkaukseen näitä kieliä viranomaisissa käytettäessä säädetään kielilain (423/2003) 10, 18 ja 20 §:ssä."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2 ... huoltolaki

Poliisi taas ei voi valita asiakkaitaan, joten heillä ehkä kielitaitovaatimus koskisi jokaista yksilöä. Mutta sellaisissa viranomaisissa, missä palvellaan tiskin takaa, riittäisi kunnan kielisuhteita vastaava osuus erikielisiä palvelijoita.

On siis kolme oleellista kysymystä:
- Mikä on kaksikielinen alue?
- Keitä ovat ne, joiden voidaan olettaa osaavan palveluruotsia näillä alueilla?
- Onko tälle palveluruotsivaatimukselle perusteet myös työn arkisen suorittamisen tasolla ja ylläpitääkö työ itse ruotsintaitoa?

Ovatko kaksikieliset alueet todella kaksikielisiä, entä monikielisyys?

Jos kaksikielinen alue määritellään Jaskan mallin mukaan (prosenttiosuus selkeä, esim. yli 20% tai 30%), voidaan ajatella, että kaikki kohtaavat viikottain ruotsinkielisiä asiakkaita ja siksi ehkä säilyttäisivät otteen kielestä kurssien välilläkin. Jos taas nykyinen kaksikielisyys rulaisi, suurin osa työntekijöistä ei lainkaan kohtaisi ruotsia työssään, mutta osaamisvelvoite rankkenisi. Tämä tilanteessa, jossa monissa noista ammateista ei ole työvoiman ylitarjontaa.

Keitä nyt olisivat siis ne, joita virkaruotsivaatimus koskisi?

Poliisin kohdalla erityisesti ongelma on se, että ruotsintaito olisi passiivista ja vain jatkuvalla kurssituksella ylläpidettävää, kun arjessa kohddattavat ihmiset puhuisivat suomea tai maahanmuuttajakieliä - ja näihinkin pitäisi jonkun erikoistua. Nyt siis puhutaan poliiseista, jotka päivystävät monikulttuuri-Häslingin arjessa. Pitääkö jokaisen pystyä ottamaan vastaan ruotsinkielinen rikosilmoitus vai olisiko mahdollista, että ruotsinkielinen voisi sanoa muutaman sanan suomeksi/englanniksi, ennen kuin hänelle etsitään se ruotsia puhuva poliisi jostain päivystyksestä. Hätätiedotteiden antaminen ruotsiksi on enemmän rutiinikuulutusten kuin todellisen kielitaidon takana. Eikä poliisikaan ole ammatti, johon hakeudutaan kielipään takia.

Lähihoitajat, päihdetyöntekijät, nuorisotyöntekijät ja kodinhoitajat olisi siis suorittavan työn tekijöinä vapautettu? Silti juuri heidän työtään täytyy organisoida siten, että ruotsinkielistäkin palvelua löytyy.

Sairaanhoitajat? Lääkärit? Psykologit? Terveydenhoitajat? Kätilöt? Toimintaterapeutit? Naisvaltainen sairaanhoitajakunta voidaan kenties kouluttaa työssä osaamaan perusruotsia, mutta käytännössä on heilläkin on paljon työpaikkoja, joissa ruotsia ei oikeasti ikinä tarvitse.

Sitten ovat nämä vaativaan asiakaspalveluun joutuvat lääkärit, psykologit, neuvolantädit, kätilöt. Nytkin neuvoloissa ollaan tarkkoja siitä, että palvelua antavat vain ne, jotka oikeasti osaavat ruotsia. Muiden kieliryhmien neuvolapalvelut tulevat yhtä tärkeämmiksi. Lääkäreiden kohdalla ollaan jo vaikeuksissa suomenkielisenkin palvelun kanssa. Toisaalta ei ole oletettavaa, että monipuolista jatkokoulutusta ja yhä uusia maahanmuuttajaryhmiä työssään kohtaava lääkäri voisi ylläpitää vahvaa ruotsia, kun todellisuudessa ne ruotsinkielisetkin potilaat ovat harvinaisia ja heidän palvelujaan yritetään hoitaa keskitetysti. Kukaan ei oleta psykologin palvelevan ei-äidinkielentasoisella kielellä. Kätilöt ovat samoin tekemisissä enemmän maahanmuuttajien kuin ruotsinkielisten synnyttäjien kanssa, ruotsinkielisiä synnytyksiä yritetään keskittää kuten muutakin hoitoa. Jos esim. pääkaupungissa mennään neljän terveyskeskuksen malliin, ei olisi mitenkään kohtuutonta, että niistä vain yhdessä annettaisiin ruotsinkielistä palvelua, sillä kaikki joutuvat liikkumaan pääkaupungin sisällä pitkiä matkoja hoitoon.

Juristit? Sosiaalihoitajat? Sosiaalivirkailijat?

Eikö ruotsin kielen osaajan saaminen paikalle tarvittaessa riittäisi?

---

Ymmärrän, että tässä "ruotsinkielisten koriksi" kutsumassani mallissa nimenomaan kovennettu virkaruotsivaatimus ei olisikaan välttämätön palvelun vuoksi, vaan sillä taattaisiin se, että keskiasteella ruotsia valitaan runsaasti:
- Ruotsista tulisi pakollinen esim. hoito- ja vartiointialan ammattikoulututkintoihin ns. kaksikielisillä alueilla.
- Lukioissa olisi opiskeltava ruotsia, mikäli haluaisi pitää palvelutalat avoinna. Käytännössä tämä asettaisi kolme pakollista kieltä kaikille niille palvelualoille meneville, jotka eivät valitse peruskoulussa ruotsia. - Ja tässä joukossa on kyllä tosi paljon niitä, joille kielet eivät ole helppoja.
- Myös "yksikielisesti suomenkielisillä alueilla" palvelualoille suuntaavat joutuisivat pistämään ruotsinopinnot päällimmäisiksi, sillä moni jossain vaiheessa päätyy nykyisin kaksikieliselle alueelle.

Tämä virkakielivaatimus on myös "ruotsinkielisen korin" kohdista ainoa, joka perustuu yksilölle määrättävään pakkoon. Muut kohdat ovat hengeltään toisenlaisia, eivätkä rajoita yksittäistä kansalaista.

Massiivinen virkakielijärjestelmä ei mielestäni ole saman veroinen tae ruotsinkieliselle palvelulle kuin järkevä keskittäminen. Se runsaine lisäkoulutuksineen on itse asiassa hurjan vaikea toteuttaa. Onko siis tuo ihmisten taivuttaminen ruotsinopintojen pariin keskiasteella niin tärkeää?