Mitä kansanedustajan tulee tietää pakkoruotsista

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 9999
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Mitä kansanedustajan tulee tietää pakkoruotsista

#61 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 21.09.2013 18:31

mpartel kirjoitti:Onkohan asiaa tutkittu mitenkään?
Tässä on sellainen ongelma, että kieltenopettajat ovat kielilahjakkaita, joten heillä ei ole omakohtaista kokemusta kielten oppimisen vaikeuksista. Lisäksi tämän hetken paradigma kieltenopetuksessa on, että "kaikki oppivat". Tällaiselle oppimiseroja koskevalle tutkimukselle ei nykyilmapiirissä ole tilausta.

Erityisoppilaiden kanssa olen tullut siihen tulokseen, että kielen oppimisen ongelmat ovat hyvin moninaiset. Joillakin ongelmana on sanan hahmottaminen joko kuultuna tai kirjoitettuna tai molempina. Joillakin ongelma on sanojen muistiin painaminen tai muistista palauttaminen. Joillakin kielioppi ei rakennu. Oppiminen koostuu useista osaprosesseista ja eri osaset voivat olla ongelmana eri yksilöillä.
Jaska kirjoitti:Ehkä ongelma on suurempi silloin, jos samaan aikaan opettelee useampaa kieltä? Siksi voisikin olla hyvä, että jopa peruskoulussa olisi jaksomuotoisempaa opiskelua, ettei kaikkia vieraita kieliä päntättäisi samoilla viikoilla ja jopa samoina päivinä - se on todella työlästäkin kaiken lisäksi.
Tässäkin oppilaat näyttävät olevan erilaisia. Hyvin moni kyllä hyötyy siitä, että kieli pysyy jollain tavalla aktiivisena koko ajan. Kesäloman jälkeen aloitetaan monen kohdalla taas melkein nollasta.

Oppilas, jolla on kielellinen ongelma, ei havaitse/maista sanojen yhtäläisyyksiä. Hän ei huomaa, että sama käsite on lähes sama sekä suomeksi, englanniksi että ruotsiksi. Hän ei helposti näe, mistä osista sana koostuu. Se, että joidenkin sanojen kohdalla hänen kanssaan tehdään työtä osien ja yhtäläisyyksien löytämiseksi, ei siirrä ainakaan kovin helposti tätä toimintatapaa uusiin sanoihin.

Esimerkiksi monella kielellisen ongelman omaavalla oppilaalla on myös ongelmia kasvojen kanssa. He tunnistavat kyllä tavatessa, että kyseessä on tuttu ihminen, mutta joutuvat arvailemaan kuka on kyseessä. Näillä oppilailla on myös valtavia ongelmmia yhdistää kasvot ja nimet. He eivät ehkä kuudessa vuodessa opi kaikkien luokkatovereittensa nimiä, vaikka ovat olleet päivittäin yhdessä. Silti he pystyvät hahmottamaan maailmanhistorian kulun, ratkomaan yhtälöitä ja pohtimaan valon taittumista ja taipumista ihan oikein.

Jos oppimisimme ajattelemaan, että erilainen oppiminen ei olisikaan "tyhmyyttä" ja "lahjattomuutta" vaan nimenomaan "erilainen tapa oppia", kieltenopetuksessakin voitaisiin olla oikeasti kiinnostuneita siitä, miten täysin eri tavoin jotkut ihmiset oppivat kieliä...

Jaska
Viestit: 1119
Liittynyt: 27.02.2011 15:43
Viesti:

Re: Mitä kansanedustajan tulee tietää pakkoruotsista

#62 Lukematon viesti Kirjoittaja Jaska » 22.09.2013 08:24

NRR kirjoitti: Esimerkiksi monella kielellisen ongelman omaavalla oppilaalla on myös ongelmia kasvojen kanssa. He tunnistavat kyllä tavatessa, että kyseessä on tuttu ihminen, mutta joutuvat arvailemaan kuka on kyseessä. Näillä oppilailla on myös valtavia ongelmmia yhdistää kasvot ja nimet. He eivät ehkä kuudessa vuodessa opi kaikkien luokkatovereittensa nimiä, vaikka ovat olleet päivittäin yhdessä. Silti he pystyvät hahmottamaan maailmanhistorian kulun, ratkomaan yhtälöitä ja pohtimaan valon taittumista ja taipumista ihan oikein.
Minä muistan hyvin sekä kasvot että nimet! En vain osaa yhdistää niitä toisiinsa - nekin menevät eri lokeroihin niin kuin eri kielet. ;) Ehkä voidaan puhua monilokeroaivoista ja yksilokeroaivoista?

On yllättävän hidasta tunnistaa siviilivaatteissa ihminen, jonka on tottunut näkemään esim. työvaatteissa: naama on tuttu, muttei vain muista mistä... Pelkän naaman sijasta ainakin minä keskityn jotenkin kokonaisuuden tuntomerkkeihin, kuten siis vaatteisiin.
NRR kirjoitti: Jos oppimisimme ajattelemaan, että erilainen oppiminen ei olisikaan "tyhmyyttä" ja "lahjattomuutta" vaan nimenomaan "erilainen tapa oppia", kieltenopetuksessakin voitaisiin olla oikeasti kiinnostuneita siitä, miten täysin eri tavoin jotkut ihmiset oppivat kieliä...
Se edellyttäisi lisätutkimista, ja se taas edellyttäisi kai asennemuutosta. Suomalainen ikiliikkuja...

Vastaa Viestiin