http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma

[JV Lehtonen]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma

Olen ihmetellyt, miksi jopa 30 % suomalaisista gallupeissa kannattaa pakkoruotsin jatkamista.
Selitys löytyi puolivahingossa, kun kirjoitin epänormaalista neuvottelutilanteesta,
jossa suomenkieliset lapset ovat kielipolitiikan panttivankeja vuodesta toiseen.

Panttivankien ottajilla on yleensä jokin agenda ja konkreettiset vaatimukset, varsinkin kun panttivankien
ottaminen on suunnitelmallista kuten RKP:llä pakkoruotsin tapauksessa on.

Yritän nyt selvittää, mitä konkreettisia vaatimuksia panttivankien ottajilla on!
Pyysin luettelemaan kymmenen konkreettista vaatimusta.
En siis pyytänyt sanomaan, että tarvitsemme pakovälineen, vaan pyydän yksilöimään,
tarvitaanko auto vai helikopteri! En pyydä kertomaan, että tarvitaan rahaa ja resursseja,
vaan kuinka paljon ja mitä resursseja!

Uutena elementtinä otan mukaan Tukholma-syndrooman:

Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai
muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa.

Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia,
kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa..

Syndroomasta kärsivät vangitut saattavat antaa jälkeenpäin vangitsijoistaan heille myötämielisiä todistuksia.

Syndrooma on saanut nimensä Tukholmassa 23. lokakuuta 1973 tapahtuneen Norrmalmstorgin pankkiryöstöä seuranneen panttivanki- ja piiritystilanteen jälkeen.
Kuusi päivää kestäneessä piirityksessä ryöstäjät pitivät panttivankeina neljää pankkivirkailijaa.

Uhrien reaktio hämmästytti maailmaa, sillä tilanteen lauettua he halasivat ja suutelivat ryöstäjiä ja pysyivät heidän puolellaan,
vaikka heidät tuomittiin vankilaan.

Termin Tukholma-syndrooma otti käyttöön kriminologi ja psykologi Nils Bejerot,
joka avusti poliisia ryöstön aikana.[1] Bejerot käytti termiä uutislähetyksessä,
josta se otettiin psykologien käyttöön maailmanlaajuisesti."

Kuten aikaisemmin olen todennut:kansakunta tarvitsee perusteellisen psykoanalyysin!



Toivon, että tässä keskustelussa päästään kiristäjien puolelta selkeään konkretiikkaan vaatimusten suhteen

Tiedän, että panttivankitilanteessa monet kannattavat rynnäkköä, mutta siitä on yleensä seurauksena uhreja.
Siksi olisi saatava selville konkreettiset vaatimukset panttivankien vapauttamisessa.

Kiristäjät ovat toistaiseksi pelanneet aikaa eivätkä ole konkretiosoineet vaatimuksiaan.

[JV Lehtonen]

Palaan asiaan ensi viikolla. Toivottavasti kymmenen konkreettista asiaa on silloin selvillä!

[TK]

Luulisin, että monet tavalliset ihmiset, jotka sanovat kannattavansa pakkoruotsia, eivät välttämättä todellisuudessa kannata sitä, mutta kokevat liian suureksi henkilökohtaiseksi ponnistukseksi lähteä tukemaan muutosta pakkoruotsin lakkauttamiseksi. Tavallisetkin ihmiset tietävät, miten "ilkeiksi ja karkeiksi" jotkut surut voivat muuttua, kun puhutaan pakkoruotsin lakkauttamisesta.