Tärkeintä on myöntää vaihtoehtojen olemassaolo!

[JV Lehtonen]

Tärkeintä on myöntää vaihtoehtojen olemassaolo.
Kielipolitiikasta pitäisi tulla normaalia politiikkaa,
josta voidaan käydä asiallista keskustelua punniten eri mallien etuja ja haittoja.

Suomen kielipolitiikassa tulisi saattaa periaatteet ja käytännöt mahdollisimman lähelle toisiaan sekä
pyrkiä ajallisesti kestävään ratkaisuun.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Ruotsi ... 8456488421

Juuri tätähän me olemme täällä vuosikausia paasanneet!

Mutta "viivytys, jarrutus, jumitus" on ollut jokaisen hallituksen politiikka!

[NRR]

Niin. Olen jo moneen kertaan kirjoittanut, miten olen täysin eri mieltä ns. Saukkosen mallista. Mutta Saukkosen lähtökohdan tunnistan ja arvostan tätä avausta:

"ongelma on --- siinä, että suomalainen malli vastaa huonosti nykyisiä kielioloja. --- Suomen kaksikielisyys luotiin, kun Suomessa oli kaksi muita selvästi suurempaa kieliryhmää. Suuri osa ihmisistä oli taidoiltaan ja identiteetiltään yksikielisiä. Nykyisin suomalainen yhteiskunta ei ole kaksikielinen vaan monikielinen. Lisäksi yhä useammat ihmiset ovat tosiasiassa kaksi- tai jopa monikielisiä. --- Ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta on --- kyseenalaistettu myös täysin rationaalisilla argumenteilla. Niitä ovat esimerkiksi koululaisten opetuksesta saama hyöty sekä alueiden tarpeet. ---"

Ja lisään tuohon rationaalisten argumenttien kohtaan vielä koululaisten ja opiskelijoiden oikeuden mitoittaa kieliopintonsa siten, että ne vastaavat heidän taitoprofiiliaan eivätkä nouse koko kouluttautumisen esteeksi. Kutsun tätä oppilaiden yksilöllisten ja todellisten kielellisten tarpeiden tunnistamista oppilaslähtöisyydeksi.

Mutta kyllä, tärkeää on se, että on vaihtoehtoja.

Olen varma, että Saukkonen on laatinut mallinsa siten, että se kelpaa esim. Magman porukalle. Minulle se ei kelpaa. Mutta esimerkiksi vuoropuhelu Saukkosen ja Häkkisen välillä alkaisi korjata tilannetta siten, että oppilaslähtöisyys nousisi kielialueajattelun rinnalle.

[TK]

Saukkosen alueellisen kaksikielisyyden malli toteutettuna niin, että myös näillä alueilla ruotsi olisi valinnaiskieli suomenkielisissä kouluissa olisi lähellä tämän päivän elämän vaatimuksia.

[NRR]

Saukkosen alueellisen kaksikielisyyden malli toteutettuna niin, että myös näillä alueilla ruotsi olisi valinnaiskieli suomenkielisissä kouluissa olisi lähellä tämän päivän elämän vaatimuksia.

Totta. Tämän nosti esiin hesarin keskustelussa nimimerkki a1234:

"--- koulujen kieltenopetusta voidaan tarkastella erillään muusta kielipolitiikasta."

Lähtökohta vaihtoehdoksi nykyiselle pakolle on a1234:n mukaan:

"--- koulussa on oltava kaksi pakollista vierasta kieltä, joista toinen on englanti ja toisen saa valita itse."

Itse pidän tärkeänä sitä, että erityisryhmille (maahanmuuttajat, oppimisvaikeudet...) on olemassa myös vaihtoehto, jossa vieraan kielen sijaan voi valita jotain muuta.

[JV Lehtonen]

Saukkosen alueellisen kaksikielisyyden malli toteutettuna niin, että myös näillä alueilla ruotsi olisi valinnaiskieli suomenkielisissä kouluissa olisi lähellä tämän päivän elämän vaatimuksia.

Milloin saavutamme sen pisteen, että poliittisella huipulla myönnetään vaihtoehtoja olevan olemassa ?
Esimerkiksi laadittaisiin vaihtoehtoinen kansallinen kielistrategia!

[NRR]

Keskustelussa nimimerkki grapewine muistuttaa, että kielivapaus ei edellytä koko kielipolitiikan muuttamista yhdellä kertaa:

"Dosentin artikkeli tämänpäivän vieraskynässä on hyvä ja ottaa helikopterinäköalaa pakkoruotsiin pohtimalla suomalaista kielipolitiikkaa kokonaisuutena. Kuitenkin täysin väärä johtopäätös on, että tällä perusteella pitäisi jättää tekemättä päätös ruotsinkielen vapaaehtoisuudesta. Jos selvä (Suomen kilpailukykyä syövä) epäkohta on olemassa, ei siitä tarvitse tehdä megalomaanista kielipoliittista kysymystä ja todeta että ennenkuin uusi kielipolitiikka on valmis ei tehdä mitään. Yleensä poliitikot tapaavat tappaa muutokset käytämällä tätä ns 'laajennetaan kokonaisuutta' taktiikkaa. Ei sammuteta tätä tulipaloa vielä kun palontorjuntastrategia on kesken! Kertauksena: koulun pakkoruotsin muuttamien valinnaiseksi ei ole perustuslakia vastaan, ei muuta ruotsinkielen virallista asemaa Suomessa, se ei vähennä piiruakaan ruotsinkielisten oikeuksia, eikä sillä ole juuri mitään tekemistä kansallisen kielipolitiikan kanssa. Se on pragmaattinen toimenpide monikielisen kansainvälisen yhteiskunnan edistämiseksi."

Ja nimimerkki hutkija säestää:

"On turhaa sotkea yksinkertaisia asioita monimutkaisiin: pakkoruotsi itsessään on ihan selvä asia, ollut jo 90-luvulta. Ainoa yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen seikka on poliittinen impotenssimme tämän yksinkertaisen asian hoitamisessa. Merkittävä osa johtavista poliitikoistamme ei läpäise pakkoruotsikysymyksen yksinkertaista tolkkutestiä (sanity check): jos ihminen ei tajua näin helppoa yhteiskunnallisia kustannus-hyötykuvioita, niin miten voimme antaa hänelle mitään yhtään vaikeampia tehtäviä? TÄMÄ on vakava ongelma - ovatko esim. pakkoruotsia kannattavien valtioneuvoston jäsenten muutkin mielipiteet yhtä heppoisia, huonosti perusteltuja ja ylimielisen ymmärtämättömiä? Talouspolitiikkaa, Suomen tulevaisuus....? Voiko henkilö esim. toimia ulkomaankauppaministerinä ja ignoorata Elinkeinoelämän selkeän kannan ja yritysten kansainvälistymistarpeet? "