Minulla tulee mieleen väittely jonkin äärisuunnan uskonnon edustajan kanssa. Puhetta riittää kyllä vaikka maailman tappiin, mutta mitään konkreettista ei jää käteen. Itse asiassa hyvin monia samankaltaisuuksia löytyykin ainakin seuraavien kriteerien mukaan:TK kirjoitti:Kaiken kaikkiaan surujen jutut ja perustelut tuntuvat itsekkään lapsellisilta. Tuntuu kuin keskustelisi keskenkasvuisten tai kehitysvammaisten kanssa. Surut ajavat itse itsensä nurkkaan. Esitetäänkö tässä tietoista näytelmää, jossa yritetään hakea säälipisteitä? Sekö on surujen taktiikka? Vai, että he ovat ihan aidosti niin lapsellisen itsekkäitä, kuin millaisina näyttäytyvät?
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdi ... o/aivopesu