Hyvä vastaus eräässä blogissa, (http://www.verkkouutiset.fi/blogit/koivisto-blogi-4903) jossa kirjoittaja puoltaa pakkoruotsia vedoten sekä kansalliskielen asemaan että omiin kokemuksiinsa (puhuu ruotsia monen ruotsinkielisen kanssa) ja ilmoittaa kokevansa "pakkoruotsikeskustelun raiskauksena myös omaa kulttuuriamme kohtaan".
Kommentti: "On löydetty yksi suomalainen, joka on oikeasti tarvinnut ruotsia."
Kommentti: "Kaikki pakkoruotsia puolustavat kommentit tuppaavat olemaan näitä anekdotaalisia juttuja, joita nyt ei vaan voi yleistää koskemaan koko maailmaa."
Ja tämä on osuva huomio. Jos ja kun pakkoa puolustetaan, sille ei yritetäkään löytää enää yleisiä argumentteja historian ohella vaan syyllistetään keskustelu (tässä jopa "raiskaus omaa kulttuuriamme kohtaan") ja kerrotaan laveasti, että pätevälle kaverille (kuten kulloinenkin kirjoittaja) ruotsi on hyödyksi (näin leimataan muut laiskoiksi ja epäpäteviksi, minkä vuoksi muut joutuvat todistelemaan olevansa kympin ruotsin ja kuuden ällän tehneitä avaruusfyysikoita).
Vielä keskustelua blogissa:
Kirjoittajan kanssa samaa mieltä oleva, "Huippukommentoija" nimikkeellä Åbo Akademi Universitystä: "Pakkoruotsi on mainio kohde, kun etsitään syyllistä miksi ei tullut opeteltua kieliä tai jos muuten on höntti olo."
Tähän kommentti: "Opetetaanko siellä ÅA:ssa näitä sisällöttömiä ad hominemeja jotka tuntuvat olevan pakkoruotsin puolustajien repertuaarin ydinsisältöä? Terveisin henkilö joka kirjoitti L:t neljästä kielestä ja jonka mielestä pakkoruotsi on silti täysin käsittämätön "keisarin uudet vaatteet"-henkinen rakennelma..."