Pakkoruotsiko yhtä neutraalia kuin pakkokemia?

[Sees]

Kysyvät, miksemme poista kemiaa, jos kerran ruotsin pitäisi olla valinnaista.

Luonto on yksi ja sama kaikkialla ja luonnon lainalaisuuksia opiskellaan useamman aineen alueella. Sen sijaan ruotsi on yksi monista vaihtoehtoisista kielistä, ei mikään luonnonlaki.

Yläkoulussa kolmen vuoden ajan kaksi tai kolme tuntia viikossa on jaettu kemian ja fysiikan välille. Siis kemiaa on paljon vähemmän kuin pakkoruotsia. Kemiassa tulee tietoa arjen kemiallisista yhdisteistä (hiiva, alkoholi, myrkyt, proteiinit, entsyymit...), aineen rakenneosista, molekyyleistä, atomeista... Lukiossakin kemiaa on vain yksi kurssi pakollisena, ruotsia viisi pakollista kurssia ja se ilo jatkuu vielä virkaruotsilla korkeakoulussa.

Miten joku voi verrata kemiaa pakkoruotsiin?

[Sees]

http://sebastiantynkkynen.puheenvuoro.u ... a-tiukasti

"Kirjoituksen alkuun todettakoon, että isäni on suomenruotsalainen, ruotsin kielen opiskelu on minulle lasten leikkiä, sekä olen opiskellut myös ranskaa, espanjaa ja hepreaa. Minulla ei siis ole minkäänlaista asenteellista ongelmaa kielten opiskelua kohtaan - päin vastoin. Minua jaksaa hämmentää yksi iso epäkohta, mitä ei millään meinata saada korjattua suomalaisessa koulutusjärjestelmässä: pakkoruotsi. --- Juttelin viime viikolla Kokoomuksen opiskelijaliiton pääsihteerin kanssa, ja hän sanoi suoraan, ettei pysty perustelemaan minulle järkevästi, miksi 5 miljoonaa suomalaista opiskelevat ruotsia muutaman kymmenen tuhannen suomenruotsalaisen takia, jotka eivät osaa yhtään suomea."

[Sees]

http://sebastiantynkkynen.puheenvuoro.u ... a-tiukasti

Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa myös siitä, että yksi pakollinen vieras kieli, englanti riittää. Vapaaehtoisia kielivalintoja voi olla - ja tulee olemaan, sillä ne, jotka oikeasti kykenevät kieliä lukemaan, myös valitsevat niitä. Juteltuani peruskoulujen kieltenopettajien kanssa, he ovat suoraan sanoneet, että kaikille ei kaksi vierasta kieltä käy. Toki sitten, kun kyse on ammattiliiton virallisista kannanotoista, oma työllisyys nousee lasten edu ohi. Mutta esimerkiksi kieltenopettajaäiti, jolla on lukivaikeuden omaava lapsi, ehdottomasti haluaa, ettei oma lapsi joudu aloittamaan toista vierasta (siis toista "kotimaista") jo alaluokilla, mihin uusi tuntijako kaikki velvoittaa. Vaikka kotona olisi ammattitaitoinen ope! Melkoisia ristiriitoja ja hiljaisuutta, koska virallinen liturgia on niin voimakkaasti "kaikki oppivat kolme vierasta kieltä ja vähän enemmänkin".

ST perustelee blogissaan, että jos nytkin on tultu toimeen sillä, ettei hyötykieliä osata vaan unohdetaan aktiivisesti sitä pakkoruotsia, jota ei tarvitse, mikään ei oikeasti muuttuisi ainakaan huonompaan suuntaan, jos oppilailta vain jäisi pakkoruotsi pois. Ainakin englannin he voisivat silloin oppia jopa paremmin:

"Itse kannatan ainoastaan yhden kielen pakollista opiskelua. Kuulostaa ehkä rajulta ensikuulemalta, mutta vaihtoehto on hyvin perusteltu. Kun lakkautamme pakkoruotsin opiskelun huomatessamme, että sille ei ole välttämätöntä tarvetta, siitä ei siis saada enää sitä toista pakollista kieltä. Ja jos tähän mennessä ei olla nähty ehdotonta tarvetta esimerkiksi ranskan, espanjan tai saksan opiskelulle nykyisten pakollisten kielten lisäksi, en ymmärrä miten maailmantilanne muuttuisikaan Suomen poistaessa pakkoruotsin laista. Näistäkään olisi siis turhaa tehdä pakollista. Joku saattaa sekoittaa asiat, ja todeta, että esimerkiksi suhteiden ja kansainvälisen kaupan vuoksi meidän tarvitsee korvata kielivaje pakkoruotsin poiston vuoksi. Minkä ihmeen takia? Tähänkään mennessä ruotsin kielen opiskelulla ei ole ollut kansainvälistä merkitystä, vaan asetus on ollut voimassa ruotsinkielisen vähemmistön takia - sillä on ollut siis puhtaasti sisäistä merkitystä. --- Suomenkieliset opiskelevat ruotsia peruskoulussa kuusi vuosiviikkotuntia. Sen sijaan, että ulottaisimme ruotsin kielen pakollisuuden koskemaan jotain muuta sattumanvaraista kieltä, englannin opetusta voisi vahvistaa ja vuosiviikkotunteja lisätä, sillä kyseisen kielen asema on millä tahansa mittarilla tarkasteltuna kiistaton. Englannin kielen opiskelusta on hyötyä varmasti - vaikka asuisit koko elämäsi Suomessa. Oli kyse sitten puolen miljoonan ulkomaalaistaustaisesta väestöstämme, kodin elektroniikan käyttöohjeista, laatusarjoista televisiossa tai minkä tahansa erikoistiedon hakemisesta, viestintäkieli on lähtökohtaisesti aina englanti."

[Tapsa]

Niinpä niin.

Peruskoulussa työskentelevänä kolmen kielen lehtorina voin sanoa, että ei se kielten opiskelu ja oppiminen ja opetustyö ole sellaista kuin mahtipontisesti julistavat nämä pakkokielipoliitikot ja virallisten asiakirjojen tekstit. Sellaisesta vain ei puhuta ainakaan opettajajärjestöjen lehdissä ja muualla julkisuudessa. Mutta jonkinlainen kyynisyys vallitsee työntekijöiden keskuudessa.

Kieltenopettajajärjestöjen tähänastiset kannaotot pitää jättää omaan arvoonsa. SUKOL ja ruotsinopettajat toimivat kuin pahvinen propagandajuliste. Status quo ja entiset käskyvallat määräävät.

[Sees]

Kieltenopettajajärjestöjen tähänastiset kannaotot pitää jättää omaan arvoonsa. SUKOL ja ruotsinopettajat toimivat kuin pahvinen propagandajuliste. Status quo ja entiset käskyvallat määräävät.

Valitettavasti taitaa olla sama tilanne muillakin opettajajärjestöillä. Emme kanna niitä sivistyksen ja osallistumisen ja lasten oikeuksien puolustamisen perinteitä, joita korulauseissa sanomme kantavamme.

On selvää, ettei suomalaisten kielitaidolla ole oikeasti merkitystä - jos olisi, pakkoruotsi vaihtuisi kiireesti Ruotsin malliin: englannin ja ruotsin lisäksi kaksi valinnaista kieltä yläkouluilla ja osalle mahdollisuus lukea toisen vieraan kielen sijaan lisää koulukieltä tai kotikieltä.

Tempoilevaa koulutuspolitiikkaa seuratessa tulee tunne, että tärkeintä lieneekin se, että koulussa oppilaita luokitellaan, karsitaan, totutetaan työntekoon työn mielekkyyttä kyselemättä ja pidetään huolta siitä, että lapset jatkavat vanhempiensa saavuttamissa asemissa.