Puhetta "vanhoista, ruotsalaisista kulttuurisuvuista"

[Sees]

Suomen ruotsinkielisten lukioiden parannusehdotuksia miettivä, Svenska kulturfondenin resurssoima raportti "Kan vi bli bättre?" on noussut puheenaiheeksi ruotsinkielisten keskuudessa. Lukijat ovat olleet havaitsevinaan kovin elitistisiä sanavalintoja ja tulkintoja:

"Gemensamt för de svaga studenterna i Sipoon lukio är låga studentbetyg i modersmål. Det visar på... brist på kulturarv och tid eller intresse för boklig sysselsättning. Det präglar ofta inflyttningsorter med lägre social status." - Vapaa käännös: Alhainen äidinkielen ylioppilasarvosana on yhteistä heikoille opiskelijoille Sipoon lukiossa. Se osoittaa... puutteita kulttuuriperinnössä ja siinä ajassa ja kiinnostuksessa, joka on kohdistettu kirjallisiin tehtäviin.

"Å andra sidan ser vi exempel på högpresterande examinander från gamla, svenska kultursläkter på orten bland (elev)namnen i Sibbo gymnasium." - Vapaa käännös: Toisaalta näemme Sipoon lukion hyvinsuoriutuneiden kokelaiden joukossa nimiä vanhoista, ruotsalaisista kulttuurisuvuista paikkakunnalla.

"I Nykarleby kan man ... skönja familjebakgrundens betydelse bakom de bästa studenterna. De har efternamn som för tankarna till framgångsrika affärsmän, präst- och lärarsläkter i trakten..." - Vapaa käännös: Uudessakaarlepyyssä voi huomata perhetausta merkityksen parhaiden ylioppilaiden taustalla. Heillä on sukunimi joka vie ajatukset menestyksellisiin liikemiehiin, pappi- ja opettajasukuihin seudulla.

"Bland toppstudenterna [i Åbo] finner man flera med klar anknytning till akademin, men också en och annan studerande från ambitiösa finska familjer i staden." Vapaa käännös: [Turun] huippuylioppilaiden joukosta löytyy useita, joilla on selvä yhteys akatemiaan, mutta löytyy myös useita opiskelijoita kaupungin kunnianhimoisista suomenkielisistä perheistä.

Pahoittelen hätäisiä käännöksiä. Aihehan ei varsinaisesti kuulu tänne ja tekstien arvomaailmaa ovat suomenruotsalaiset itse kritisoineet. En vain voi olla ajattelematta, että tässä ikään kuin vahingossa pääsi esille sellainen (suomenkielisiä/rahvasta väheksyvä) ajattelutapa, joka oleellisesti on vaikuttamassa pakkoruotsin jatkumisen taustalla.

Lisäys:

Nimimerkki "käännöstoimisto" on toisaalla tehnyt huolellisempia käännöksiä:

"Å andra sidan ser vi exempel på högpresterande examinander från gamla, svenska kultursläkter på orten bland (elev)namnen i Sibbo gymnasium.

käännös:

Toisaalta näemme ruotsinkielisessä Sipoon lukiossa menestyneitä kokelaita, jotka nímien perusteella tulevat vanhoista ruotsinkielisistä kulttuurisuvuista Sipoon alueelta."


Gemensamt för de svaga studenterna i Sipoon lukio är låga studentbetyg i modersmål. Det visar på motsatsen: Brist på kulturarv och tid eller intresse för boklig sysselsättning. Det präglar ofta inflyttningsorter med lägre social status.

käännös:

Yhteistä heikoille oppilaille Sipoon suomenkielisessä lukiossa on alhainen todistus äidinkielessä. Se viittaa vastakkaiseen (kuin noiden Sipoon alueen vanhojen ruotsinkielisten kulttuurisukujen vesoilla): kulttuuriperinnön puutetta sekä ajan tai kiinnostuksen puutetta kirjalliseen puuhailuun, mikä on usein ominaista alemman statuksen muuttovoittoalueille."


I Nykarleby kan man i stället skönja familjebakgrundens betydelse bakom de bästa studenterna. De har efternamn som för tankarna till framgångsrika affärsmän, präst och lärarsläkter i trakten.

käännös:

Uudessakaarlepyyssä voi havaita perhetaustan merkityksen parhaiden ylioppilaiden taustalla. Heillä on sukunimiä, jotka vievät ajatukset menestyksekkäisiin liikemiehiin, pappis- ja opettajasukuihin aluella."



Från Topeliusgymnasiet i Nykarleby gär det inte särskilt långt längs älven till Härmän lukio. Det vilda sinnelaget bland ungdomarna i dessa trakter har trots den förenande älven skilt sig rätt mycket från mentaliteten i den svenska köpmanna- och seminariestaden.

käännös:

Ruotsinkielisestä Topeliuslukiosta Uudessakarlepyyssä ei ole pitkä matka suomenkieliseen Härmän lukioon. Nuorten villi mielentila siellä eroaa aika paljon mentaliteetiltaan kaupungin ruotsinkielisestä kauppias- ja senminaarikaupungista.



Om Åbo står det: Bland toppstudenterna finner man flera med klar anknytning till akademin, men också en och annan studerande från ambitiösa finska familjer i staden.

käännös:

Turussa löytää huippuylioppilaiden joukosta useita, joilla on selkeä yhteys Åbo Akademiin, mutta myös yksi ja toinen huippuylioppilaista on kaupungin kunnianhimoisista suomenkielisistä suvuista.

[Eero Nevalainen]

Noh, onhan se hyvä jos he itsekin joskus heräävät tähän ilmiöön. Jos me sanoisimme että tuo ajatusmaailma on olemassa, se olisi taas jotain kaunaa, katkeruutta, kateutta ja huonoa itsetuntoa

Jotenkin jopa siinä tavassa jolla surut yleensä tuota läppää sitten heittävät, on jotain ylimielistä -- he tietävät kyllä, mutta junttia nyt pitää ja saa lyödä kun itse on lähtökohtaisesti oikeutetusti jalustalla...

[Jan-Erik Andelin]

Noloa, noloa ...

Eipä ole opetusneuvos hyvä koskaan käynyt Uudenkaarlepyyn ainoassa Pedros-kapakassa, jossa ruotsin kieli on korkealla katossa, ja josta kauppias- ja seminaarietiketti yhtä kaukana. Reilua ryyppäämistä toisella kotimaisella. Tulipa juuri käytyä. Tässä valppaan kollegani Stinan kolumni, joka herätti keskustelun: http://www.ostnyland.fi/ledare/2013-02-01/battre-folk

[Sees]

Tässä valppaan kollegani Stinan kolumni, joka herätti keskustelun: http://www.ostnyland.fi/ledare/2013-02-01/battre-folk

Pointit tälle kollegalle. Suoraselkäistä touhua nostaa asia avoimesti esille.

Jutussa lukee:

"Man frågar sig hur den här texten över huvud taget är möjlig att publicera i seriösa sammanhang i Finland år 2013. Liknande, och för all del mycket värre, texter hittar man på anonyma diskussionsforum på nätet. Där borde de få förbli. Människor som söker sig till de här sidorna vet vad som väntar dem." - Vapaa käännös: Sitä kysyy itseltään, miten tällaista tekstiä voi ylipäätään julkaista vakavasti otettavassa yhteydessä Suomessa vuonna 2013. Vastaavaa, ja jopa paljon pahempaa, tekstiä löytää anonyymeiltä keskustelupalstoilta netistä. Sinne se saisi jäädäkin. Ihmiset, jotka etsiytyvät niille sivuille tietävät, mitä odottaa niiltä.

Täytyy myöntää, että olen etsiytynyt noille sivuille (kuten HBL:n keskustelut) tietämättä aluksi, mitä niiltä löytyy...

[Jan-Erik Andelin]

Täytyy myöntää, että olen etsiytynyt noille sivuille (kuten HBL:n keskustelut) tietämättä aluksi, mitä niiltä löytyy...

Kyllähän saa HBL:n foorumin webbitalebaneja ja -provosoijia välillä hävetä. Sääli, että HBL:n toimituksen itsensä valitsema toimituksellinen suunnanmuutos kielipolitiikan suhteen 00-luvun puolessavälissä hukkuu tähän. Tätä samaa anonyymipuppua näyttää tulevan joka tuutista, kielestä riippumatta. HBL ja sen ulkoistettu moderaattoripalvelu sensuroi tiettävästi vielä runsaasti ruotsinkielisiä kommentteja pois loukkaavina ja/tai rasistisina.

[Sees]

Kyllähän saa HBL:n foorumin webbitalebaneja ja -provosoijia välillä hävetä.

Siellä käy kyllä niin harva suomenkielinen, ettei niistä kirjoituksista juuri kukaan tiedä. - Mutta mietin sitä, eivätkö ne rakenna omaa todellisuutta muiden kirjoittajien joukossa. Jatkuva puhe ruotsinsyöjistä ei voine olla vaikuttamatta.

Sääli, että HBL:n toimituksen itsensä valitsema toimituksellinen suunnanmuutos kielipolitiikan suhteen 00-luvun puolessavälissä hukkuu tähän. Tätä samaa anonyymipuppua näyttää tulevan joka tuutista, kielestä riippumatta.

Kielikeskustelua on minusta yritetty sammuttaa kaikissa medioissa rosoisia anonyymipalstoja lukuunottamatta.

[Eero Nevalainen]

Itse pohdin juuri tuota että se kuitenkin ruokkii jonkinlaista hysteriaa siellä ruotsinkielisten keskuudessa. Mielenkiintoistahan tässä koko tilanteessa on se, että ruotsin kielen asemaa on koko ajan vain vahvistettu, mutta jos jostain kuuluu kriittinen pihauskaan, älähdys sieltä ruotsinkieliseltä puolelta on tätä nykyä ihan suhteeton. Siinä mielessä juuri heidän retoriikkansa on koventunut, ja siinä on aistittavissa itseään ruokkivaa panikoitumista...

[Jan-Erik Andelin]

Itse pohdin juuri tuota että se kuitenkin ruokkii jonkinlaista hysteriaa siellä ruotsinkielisten keskuudessa. Mielenkiintoistahan tässä koko tilanteessa on se, että ruotsin kielen asemaa on koko ajan vain vahvistettu, mutta jos jostain kuuluu kriittinen pihauskaan, älähdys sieltä ruotsinkieliseltä puolelta on tätä nykyä ihan suhteeton. Siinä mielessä juuri heidän retoriikkansa on koventunut, ja siinä on aistittavissa itseään ruokkivaa panikoitumista...

En jaksa olla samaa mieltä. Keskustelupalstalla näkyvät ja kuuluvat vain äänekkäimmät, jotka vastaavat niin kuin hommafoorumeissa ja suomi24:issa huudetaan. Osittain olen mm. HBL:n palstalla lukevinani opiskelijamaailman öykkäröintiä asiassa. Esim. omassa täysin ruotsinkielisessä työyhteisössäni toisessa paikallislehdessä ollaan toimituksessa selkeästi lämpenemässä vapaan kielivalinnan ajatukselle, ja paljonkin mielipiteenmuokkausta uudemman kieliajattelun puolesta tehdään koko ajan mm. kun kirjoitetaan koulumaailmasta.

[Sees]

Esim. omassa täysin ruotsinkielisessä työyhteisössäni toisessa paikallislehdessä ollaan toimituksessa selkeästi lämpenemässä vapaan kielivalinnan ajatukselle, ja paljonkin mielipiteenmuokkausta uudemman kieliajattelun puolesta tehdään koko ajan mm. kun kirjoitetaan koulumaailmasta.

Tuo kuulostaa hienolta. Se ei siis vain näy meille suomenkielisille.

Viime gallupissa muistaakseni 40% RKP:n äänestäjistä kannatti jo vapaampaa kielivalintaa. Voisi ajatella, että luku ruotsinkielisten keskuudessa yleensä olisi jopa suurempi. Mutta miksi ei suomenkielisen eikä ruotsinkielisen median piirissä näy tuo vapaamman kielivalinnan kannatus?

Entä mitä tapahtuu politiikassa? Vaikka suomenkielisten enemmistö ei ole koskaan hyväksynyt pakkoa (tästä on galluppeja vuosien varrelta) ja vaikka ruotsinkielistenkin joukossa vapaamman kielivalinnan kannatus kasvaa, RKP/folktinget -verkosto ajaa kovenevaa pakkoa ja saa koko ajan tahtonsa läpi:
- Ahtisaaripaperi tilattiin hallitusohjelmaan jo vuotta ennen vaaleja ja nyt sitä toteutetaan.
- Vuosi sitten, kun uusi tuntijako ei sisältänyt ruotsin varhaistusta alakoululle, Nylander ilmoitti saman illan uutisissa, että varhaistusta lähdetään hakemaan hallituksessa suljettujen ovien takana - ja juhannuksena se saatiin, kuin ujutettuna vuoden hiljaisimpaan hetkeen.
- Syksyllä ilmestyi ruotsin opetuksen kehittämistyöryhmän raportti, jonka työstämisen alkajaisiksi avattu kansalaisportaali oli täyttynyt vapaaehtoisen ruotsin toiveilla - tätä ei edes mainittu, sen sijaan oltiin rakentamassa lisäruotsia mm. koulimalla luokanopettajista ruotsinopettajia ja lisäämällä maahanmuuttajien ruotsinopintoja.
- Jouluksi ilmestyi liturginen pläjäys nimeltä kansalliskielistrategia, joka toi mieleen lähes Orwellilaisen uuskielen.
Tämä kaikki tilanteessa, jossa vapaaehtoinen ruotsi olisi selkeästi ainoa demokraattinen vaihtoehto.

Kaiken lisäksi mediassa vapaaehtoisen ruotsin kannattajiin kohdistetaan määrätietoista mustamaalaamista. Tästä esimerkkinä eräs viestini viime marraskuulta.

"Ihan normiviikko tähän asti: 11.11. Professori --- HBL:ssä "Jos merkittävä osa yhteisöstä kiihkoilee homoseksuaaleja, ulkomaalaisia ja ruotsinkielisiä vastaan, saadaan yhteiskuntaan kova, suljettu ja kylmä ilmapiiri", niputtaen näin taas kerran pakkoruotsin kritiikin, muukalaisvihamielisyyden ja homofobian. Tosi reilua asennetta. 12.11. Niin suomalaiset kuin ruotsinkieliset lehdet julistivat: "Koululaiset valitsivat pakkoruotsin - venäjä ei houkuta", vaikka gallupissa vain neljännes, 27% valitsisi ruotsin, kuitenkin otsikot huusivat voittoa pakkoruotsille, eikä oikeita lukuja mainittu itse uutisessakaan. 13.11. Ruotsinkielisessä mediassa niin Suomessa kuin Ruotsissa levisi uutinen, jonka mukaan "Ahtisaari on huolissaan ruotsinvastaisesta debatista". Hakutuloksista päätellen sama uutinen (lähteenä STT!) on julkaistu niin paikallisissa kuin valtakunnallisissa medioissa kaikkialla Ruotsissa. Tekstissä vain unohdettiin mainita kokonaan, että epäsopu koskee vain ja ainoastaan pakollista ruotsia. Ruotsalaiset saivat lukea vain, miten Suomessa vastustetaan ruotsin opetusta ja kysellään, mitä vähemmistöt maksavat."

On vaikea nähdä, että tässä tehtäisiin aitoa tiedonvälitystä, puhumattakaan että jossain tehtäisiin mielipiteenmuokkausta uudemman kieliajattelun puolesta.

[Sees]

äänekkäimmät, jotka vastaavat niin kuin hommafoorumeissa ja suomi24:issa huudetaan

Yleensä kuitenkin se, että keskustelee toisen järkevän ihmisen kanssa, saa valitsemaan tyylilajin nykyisen keskustelukumppanin eikä jonkin foorumin mukaan.

Minusta sovinnollisia äänenpainoja on ruotsinkielisessa mediassa vähän - erityisesti kaipaan sitä, että joku suostuisi kuulemaan suomenkielisten ja muunkielisten kokemusta pakkoruotsin epäoikeudenmukaisuudesta ja sen aiheuttamasta turhasta työstä, opintojen viivästymisestä, jopa katkeamisesta. Että joku ottaisi tämän puolen vakavasti.

Kyse ei ole siis pelkästään periaatteesta, että vapaus on liberaalia, vaan siitä, että pakkoruotsi on todellinen riesa monessa perheessä. Poikien ja miesten kohdalla pakkoruotsin vastustamisen prosenttiluvut kertovat, miten hankalaa on niiden, joiden lahjakkuus ei ole painottunut kieliin, opiskella vanhassa kaksikielisyysputkessa. Tunnen myötähäpeää naisten puolesta, sillä näyttää siltä, että me naiset olemme nimenomaan armottomia pakkoruotsittajia. Se näkyy myös kouluilla. Keskitason tai heikonkin tyttöoppilaan todistuksessa ruotsi on se valopilkku, koska naisten kielellinen lahjakkuus näyttää olevan erilaista kuin miesten.

Mikäli tätä asiaa todella käsiteltäisiin medioissa, pian olisi kaikille selvää, että Ruotsin kieltenopetuksen mallin räätälöiminen Suomeen olisi monikielistyvälle koulullemme se parhain vaihtoehto. En näe, että aihe olisi päässyt esiin kuin lähinnä otsikkoina, joissa pakollinen ruotsi saa tukea.

Mutta siis suomenkielisessä nettikeskustelussa taso on parantuntut muutamassa vuodessa hurjasti. Kyse on nimenomaan argumentoinnista eikä tunnepuheesta. Mielestäni pakkoruotsia puolustelevissa puheenvuoroissa ollaan jumiuduttu tunnepuheeseen ja mielikuvamaalailuun aina korkeasti koulutettuja puheenvuoroja myöten.

Aiemmin sen sijaan saattoi löytyä avoimempaa kritiikkiä kieltenopetuksen pakoille myös ruotsinkielisiltä. Tässä ote viestistä syksyltä 2010.

Areenalla [ei enää 2013] viulisti ja kapellimestari Jan Söderblomia haastatellaan kohdasta 14.40 alkaen. Nopeasti kuunneltuna haastattelu vaikutti tältä:
JS sanoo suoraan, että ruotsinkielisillä on unelmakuva (drömbild) Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia.
JS ei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelmakuva ei olekaan totta.
Toimittaja kysyi suoraan, tarvitseeko RKP näitä uhkakuvia säilyäkseen. JS ei sanonut kyllä.
JS ei pidä ajatuksesta, että suomenkielisten pitäisi pelastaa suomenruotsalaiset opiskelemalla ruotsia. Tarvitaan solidaarisuutta ja veljeyttä suomalaisten puolelta, JS sanoo, mutta sitä jo on, hän jatkaa, miksemme ilmaise sitä selkeämmin.
Etkö ole kokenut ruotsivastaisuutta, kysyy toimittaja. Kyllä, varsinkin "pommien" jälkeen, vastaa JS. Ehkä hän tarkoittaa ruotsinkielisten voimakkaita julkisia kommentteja.
JS toivoo avointa keskustelua siitä, mikä kielipolitiikassa toimii ja mikä ei. Hän sanoo, että "meidän ei tule huolehtia itsestämme suomenkielisten välityksellä vaan huolehtia omasta koulutuksestamme".
JS haluaisi myös keskustelua siitä, kuka suomenkielisellä puolella lukee ruotsia ja mistä syystä. Hänen mielestään niitä, jotka haluavat oppia ruotsia, pitäisi suomenruotsalaisten auttaa oppimaan hyvää ruotsia.
Kysymykseen eivätkö suomenruotsalaiset saisi kiihtyä kieliasioista, JS vastasi, että jos kiihtyy, olisi syytä tietää, mistä kiihtyy.

Itse arvostan tämän haastattelun tavattoman korkealle.

[Eero Nevalainen]

Yleensä kuitenkin se, että keskustelee toisen järkevän ihmisen kanssa, saa valitsemaan tyylilajin nykyisen keskustelukumppanin eikä jonkin foorumin mukaan.

"Anonyymien foorumien huutelijat" ovat vähän sellainen näppärä mörkö, johon vetoamalla saa neutraloitua lähes kaiken keskustelun, mitä internetissä käydään. Myönnettäköön, että toki suomi24 erityisesti sisältää aika paljon "hurrit vittuun"-henkistä korkealentoista analyysiä tilanteesta... silti nettikeskustelu on jonkinlainen mittari yleisestä sentimentistä, ja siellä ihan oikeasti on kannanottoja siihen, miten esimerkiksi vaikka nyt sitten joku lehdessä painettu artikkeli on koettu. Itsekin nostan usein esille ne räikeimmin tarkoitushakuiset valinnat, joihin kielipolitiikkaan liittyvässä "tiedonvälityksessä" täytyy aina sortua.

Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, mikä tarkkaan ottaen on tämä HBL:n 00-luvun puolivälissä valitsema toimituksellinen linja -- itse en ole mitään huomannut niistä artikkeleista jotka on nostettu esille vaikkapa näissä piireissä, vaikken nyt kyllä Höblää toki aktiivisesti luekaan.

Minusta sovinnollisia äänenpainoja on ruotsinkielisessa mediassa vähän - erityisesti kaipaan sitä, että joku suostuisi kuulemaan suomenkielisten ja muunkielisten kokemusta pakkoruotsin epäoikeudenmukaisuudesta ja sen aiheuttamasta turhasta työstä, opintojen viivästymisestä, jopa katkeamisesta. Että joku ottaisi tämän puolen vakavasti.

Se otetaan vakavasti ja sitten ollaan syvästi huolissaan siitä miten kieltenopetusta voitaisiin tehostaa edistämällä ruotsin kielen opetusta. Ruotsin varhainen opettaminen kun toki poistaa kaikki ennakkoluuloihin perustuvat ajatukset asian epäoikeudenmukaisuudesta, ja kun se ruotsi kerran on saatu lahjoitettua niin aika tyhmäähän olisi olla sitä sitten käyttämättä uudessa uljaassa Nordenissa, jossa olet muutoin toisen luokan kansalainen. Kaikkein parasta tietysti olisi jos valistuneemmat suomenkieliset vanhemmat antaisivat vapaaehtoisesti lapsensa Ahvenanmaalle kasvatettaviksi. Päästäisiin eroon tästä koko 1800-luvulla keksitystä nationalistisesta kokeilusta joka synnytti joidenkin ihmisten päähän idean että meillä on oikeasti jotain väliä ja että meitä muka tarvitsisi kuunnella osapuolena tässä keskustelussa.

(Anteeksi, alkaa tämä kyynistyminen tämän homman suhteen saada valtaa sielussani... )

Poikien ja miesten kohdalla pakkoruotsin vastustamisen prosenttiluvut kertovat, miten hankalaa on niiden, joiden lahjakkuus ei ole painottunut kieliin, opiskella vanhassa kaksikielisyysputkessa. Tunnen myötähäpeää naisten puolesta, sillä näyttää siltä, että me naiset olemme nimenomaan armottomia pakkoruotsittajia. Se näkyy myös kouluilla. Keskitason tai heikonkin tyttöoppilaan todistuksessa ruotsi on se valopilkku, koska naisten kielellinen lahjakkuus näyttää olevan erilaista kuin miesten.

Tässä on myös kyse siitä, että haluamatta kuulostaa sovinistilta, pojat ovat myös herkempiä kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja ovat ehkä sitten myös matemaattisemmin lahjakkaampia yleensä. Tämä on se asia mistä mainitsin Torvaldsillekin -- ruotsinopetusta pitää aikaistaa jo ihan siksikin, että mielikuvamarkkinointi on nuoremmalle lapselle tehokkaampaa, ei siksi, että murrosikä aiheuttaisi jotain täysin järjettömiä ruotsinvastaisia reaktioita.

Keskinkertaisista ruotsia kiltisti lukevista tyttöoppilaista tulee sitten niitä pahimpia pakkoruotsittajia ihan siksi, että heidän egonsa riippuu ruotsin statuksesta ihan samoin kuin suomenruotsalaisiin naimisiin menevillä naisilla, joille lasten kasvattaminen ruotsinkielisiksi on myös henkilökohtainen statuskysymys.

Ikävää tässä asetelmassa on se, että ne yleislahjakkuudet jotka pystyvät sen ruotsin siinä sivussa vetämään ilman sen kummempia ongelmia (kuten minä), usein ohittavat koko kuvion siten, että "no pitää olla aika tyhmä jos ei ruotsia opi" ja sitten taas surut taputtavat käsiään koska on onnistuttu muodostamaan kuva siitä, että nimenomaan lahjakkaat opiskelijat "ymmärtävät" asiat oikein ruotsin suhteen, vaikka itse asiassa ne lahjakkuudet on juuri onnistuttu taitavasti omimaan ajamaan poliittisia tarkoitusperiä.

Mutta siis suomenkielisessä nettikeskustelussa taso on parantuntut muutamassa vuodessa hurjasti. Kyse on nimenomaan argumentoinnista eikä tunnepuheesta. Mielestäni pakkoruotsia puolustelevissa puheenvuoroissa ollaan jumiuduttu tunnepuheeseen ja mielikuvamaalailuun aina korkeasti koulutettuja puheenvuoroja myöten.

Kuten olen aina sanonut niin tässä on kyse status- ja identiteettipolitiikasta. Suomenruotsalaiset fiilistelevät aina kokemallaan mielettömän oleellisella yhteydellä skandinaviaan, ja jostain syystä tämä identifikaatio on lähtökohtaisesti oikeutettu ja pyhä, koska se on brändätty olemaan sekä metsäläisen junttilauman sortama että jo sinällään edustavan kaikkea hyvää ja kaunista.

Suomenkielisellä puolella on tosiaan paljon hyvinkin analyyttisiä kirjoittajia jotka näkevät tilanteen varsin selkeästi, ja joskus tuntuu että keskustelun tyyli suorastaan pakottaa varomaan omalta osalta identiteettipuhetta, koska se on meille lähtökohtaisesti väärin -- koska me siis olemme näissä asioissa aina vajavaisia, suomenruotsalaisuuden kieltäviä ja muutenkin jotenkin epätoivottavia tapauksia. Eli sitä ei vaan saa sanoa, että ruotsi ei ole minun kieleni enkä mitenkään osaa kohdella sitä äidinkieleen verrattavalla tavalla -- ja että jos suomenruotsalaisuus kerta on minusta erillinen identiteetti, niin minä en myöskään koe omaavani sitä, joten minäkin varmaan omalta osaltani olen olemassa.

Noh, ainakin tuon takia lähtökohtaisesti on tärkeämpää keskittyä ampumaan alas suomenruotsalaisen puolen toissijaisia väittämiä ruotsin tärkeydestä... ei niihin kukaan ole tosissaan uskonut sitten 90-luvun, jossa aloin itse aktivoitua tässä asiassa Internetissä, eikä varmaan aiemminkaan.

[Hannu Jussi]

” ja suomi24:issa huudetaan”Ruotsinkielisten moderoimalla palstalla poistetaan asialliset puheenvuorot aikavälillä heti tai kohta, johtuen moderoijien työvuoroista. Monikieliset moderoijat pilaavat tahallaan keskusteluja ala-arvoisilla kommenteillaan, ja kyllä – huuteluillaan. Tämä tuntuu olevan heidän työnsä.

Myös Hbl:n kirjoittajista olen eri mieltä, sillä opiskelijoiden sijaan, nämä jotka kertoilevat siinä kielikeskusteluiden ohessa tarinoita ”omasta” elämästään hiukan vain identiteettiään ja nimimerkkiä vaihdellen, ovat vähintäänkin keski-ikäisiä-100 v. (Huom. tuo 100 v. tulee siitä positiivisesta ajattelusta että hyvinvoivat ruotsinkieliset saavat elää kauan.)

” Esim. omassa täysin ruotsinkielisessä työyhteisössäni toisessa paikallislehdessä ollaan toimituksessa selkeästi lämpenemässä vapaan kielivalinnan ajatukselle”
Anteeksi, mutta missä päin maailmaa? Haluaisin niin kovin mielelläni tämän olevan totta ja haluaisin lukea vaikka yhdenkin vapaata kielivalintaa puoltavan ruotsinkielisen Suomessa asuvan kirjoittajan jo julkaistun artikkelin.

Yleisestä keskustelusta on käynyt ilmi että monet surut naivat suomenkielisiä. Kuinka monella mahtaakaan olla suvussansa joku suomenkielinen; äiti, vaimo ...?
Joskus tuntuu että tämä menee "vuokrataan kohtu ruotsalaiselle" nimikkeen alle.

[Jan-Erik Andelin]

"vuokrataan kohtu ruotsalaiselle".

Hyvästi, Hannu Jussi.

[Eero Nevalainen]

Jahas, mites silkkihansikkain sinua nyt sitten tarvitsee käsitellä. Kieltämättä repeäisevästihän tuo oli sanottu, mutta ei ole todellakaan mitenkään harvinaista kuulla ja jopa ihan omassa elämässä havaita, miten tyyppi joka on mennyt ruotsinkielisiin naimisiin saa omalta ruotsinkieliseltä suvulta tuta sen, miten tämä nyt oli parasta mitä sinulle on elämässä koskaan tapahtunut ja että lapset kasvatetaan sitten virallisesti suomenruotsalaisiksi.

Monet suomenkieliset vanhemmathan ovat ottaneet kantaa siihen, että kun lapsi menee ruotsinkieliseen kouluun, niin penskalle opetetaan suurinpiirtein, että toisella vanhemmalla ei oikeasti ole väliä; onko mielestäsi sitten jotenkin absoluuttisesti väärin kokea, että lasta kasvatetaan tietoisesti toisen vanhemman identiteetistä eroon (koska sitä ei ilmeisesti ole olemassa?)

[Sees]

Meitä on täällä monta veteraania ja toistaiseksi ensimmäinen uskaltautuja ulkopuolelta - pehmennetään nyt vähän.