Lakataan pelkäämästä kaksikielisyyden kyseenalaistamista

[NRR]

Juttelin ChatGPT:n kanssa siitä, mihin kielipolitiikan kritiikissä kannattaa suunnata seuraavaksi.

Tiivistän tekoälyn vastauksen näin:

Jos englannin nousu, tekoäly, talouskriisit, ruotsinkielisten osuuden pieneneminen ja nuorten muuttuneet asenteet eivät ole muuttaneet tilannetta, silloin muutos ei ehkä tulekaan ulkoisista olosuhteista.

Mikä saisi suomalaiset lakkaamaan pitämästä nykyistä kielipolitiikkaa koskemattomana?

Vaaditaan, että ruotsin symbolinen merkitys muuttuu.

Nykyinen järjestelmä nojaa kertomukseen, että
"Suomi on kahden kansalliskielen maa".

Jos yhä useampi alkaa nähdä tilanteen sellaisena, että
"Suomi on suomenkielinen maa, jossa on ruotsinkielinen vähemmistö",
silloin koko keskustelun lähtökohta muuttuu.

Muutos vaatii, että Ihmiset lakkaavat pelkäämästä kaksikielisyyden kyseenalaistamista.

[Uusi kielipolitiikka]

Kuka sitä pelkää?

Lähinnä poliittinen eliitti ja sinne pyrkivät.

Eikös käytännössä kaikkien pakkoruotsista julkisesti eroon haluavien vähänkin virallisempien tahojen hokema ole juurikin:

"Kannatan kaksikielisyyttä, mutta pakkoruotsista haluan eroon"

Samalla he sulkevat itsensä noidankehään, koska RKP:n keksimässä tarinassa pakkoruotsi ja "kaksikielisyys" ovat erottamattomat.

Varsinkin nuoret ovat jo vuosia sitten luopuneet kaksikielisyysutopiasta.

Politiikan ilmastonmuutos -julkaisussa todettiin jo 2019, ettei enemmistö enää usko ruotsin kielen ylikorostetun erityisaseman ("kaksikielisyys" ) säilymiseen.

Samassa julkaisussa myös kristinuskon koettiin menettävän asemiaan arvopohjana.

Löytyy netistä ko. julkaisu.
Lienee täälläkin esiintynyt aiemmin.

viewtopic.php?f=13&t=2958

[NRR]

Politiikan ilmastonmuutos -julkaisussa todettiin jo 2019, ettei enemmistö enää usko ruotsin kielen ylikorostetun erityisaseman ("kaksikielisyys" ) säilymiseen.
---
viewtopic.php?f=13&t=2958

Kiitos, avasin linkin:

Ajatushautomo Magma teetti Taloustutkimuksella kyselyn
helmikuussa 2017. Tulokset julkaistiin toukokuussa.
Tutkimuksen kielipoliittista osasta ei uutisoitu mitään Suomeksi.

Lyhyesti
Kaikista 36 % ei tue kaksikielisyysjärjestelmää
Nuorista yli puolet EI TUE järjestelmää!

Mitä nuorempi vastaajakunta, sitä pienempi tuki!

---

Perussuomalaisista yli 60 prosenttia oli sitä mieltä, ettei Suomessa tarvita kahta kansalliskieltä.

– Mitä nuorempi vastaaja, sitä nuivemmin suhtaudutaan kaksikielisyyteen. Tämä tarkoittaa, että ajan myötä kysymykseen tulee lisää painetta. Voidaan miettiä, miten tämä vaikuttaa 10–20 vuoden päästä, Sami Borg sanoi.

[pjl69]

Mikä on se voima, joka saa poliittiseen eliittiin pyrkivän ja pääsevän kääntämään pahimmassa tapauksessa kokonaan takkinsa ja hylkäämään omat periaatteensa tai vähintäänkin vaikenemaan jos omista mielipiteistä uhkaa koitua haittaa urakehitykselle? En usko, että muutaman tonnin vaaliapuraha ruotsinkielisiltä säätiöiltä riittää selittämään tätä ilmiötä.

[TK]

Mikä saa eduskuntaan päässeen entisen pakkoruotsin vastustajan kääntämään takkinsa ja siirtymään pakkoruotsia myötäileviin kannanottoihin. Uskoisin vastauksen löytyvän painostuksesta, surujen suorittamasta painostuksesta. Surut ovat vuosikymmenten saatossa hioneet taitojaan, ovat kehittäneet eriasteisia painostuskeinoja, hienovaraisesta sanailusta aina näkyvään seurantaan asti, julkista loanheittoa ja uhkailujakin jotkut ovat saaneet kokea. Se on psyykkistä painostusta ja pelottelua.

Suomalaisuuden Liiton entinen puheenjohtaja Heikki Tala on elämänkertakirjassaan "Kaiken maailman hampaissa" kertonut lyhyesti kokemastaan painostuksesta:
"Siitä seurasi myös massiivinen vihapuhe, loanheitto ja toistuvat tappouhkaukset. Hufvudstadsbladetissa tappouhkaus oli kirjoitettu varsin tyylikkäästi "isänmaanpetturille on varattu suomenruotsalainen lyijysinetti, joka lähettää hänet ikuiseen lepoon." (sivu 173)

Miksi surujen annetaan jatkaa painostustoimiaan? Miksi niihin ei puututa?

[Uusi kielipolitiikka]

Mikä saa eduskuntaan päässeen entisen pakkoruotsin vastustajan kääntämään takkinsa ja siirtymään pakkoruotsia myötäileviin kannanottoihin. Uskoisin vastauksen löytyvän painostuksesta, surujen suorittamasta painostuksesta. Surut ovat vuosikymmenten saatossa hioneet taitojaan, ovat kehittäneet eriasteisia painostuskeinoja, hienovaraisesta sanailusta aina näkyvään seurantaan asti, julkista loanheittoa ja uhkailujakin jotkut ovat saaneet kokea. Se on psyykkistä painostusta ja pelottelua.

Suomalaisuuden Liiton entinen puheenjohtaja Heikki Tala on elämänkertakirjassaan "Kaiken maailman hampaissa" kertonut lyhyesti kokemastaan painostuksesta:
"Siitä seurasi myös massiivinen vihapuhe, loanheitto ja toistuvat tappouhkaukset. Hufvudstadsbladetissa tappouhkaus oli kirjoitettu varsin tyylikkäästi "isänmaanpetturille on varattu suomenruotsalainen lyijysinetti, joka lähettää hänet ikuiseen lepoon." (sivu 173)

Miksi surujen annetaan jatkaa painostustoimiaan? Miksi niihin ei puututa?

Painostus kohdistuu ensisijaisesti kaikkein vaikutusvaltaisimpiin.

Esim jos joku ministeri kyseenalaistaa ruotsin asemaa, RKP ottaa suoraan pääministerin puhutteluun ja uhkaa lähteä hallituksesta.
Sen jälkeen pääministeri ottaa ministerin puhutteluun.
Ellei pääministeri ota ministeriä puhutteluun, RKP aloittaa kampanjan, joka havaitaan Ruotsin mediassa ja Ruotsin eliitissä.
Sen jälkeen Ruotsin media alkaa kirjoittaa kohujuttuja, kuinka "ruotsinkielisiä sorretaan ja uhkaillaan".
Sen jälkeen Suomen media alkaa siteerata Ruotsin media kohujuttuja, jouta RKP-mafia on sinne syöttänyt.
Sama tapahtui esim
kansalaisaloitteen 2013 yhteydessä.
Ruotsin media aloitti kampanjan
aloitetta vastaan.

Näinhän tämä on toiminut jo
vuosikymmenten ajan..

Toinen ilmiö on ns. hyvesignalointi.
Tavallaan kuuluu toimintakulttuuriin ja "hyviin tapoihin" ( salonkikelpoisuus) ylistää "kaksikielisyyden rikkautta" ja "ruotsin kielen ylivertaista sivistysulottuvuutta".
Tällöin asialla ovat suomenkieliset ihan itse "RKP:n lammaskoirina" paimentamassa toisia suomenkielisiä karsinaan olemaan hiljaa.

Tässä (ensisijaisesti ns. eliitin) itse itselle luodussa ryhmäpaineessa on vaikea sanoa, mitä oikeasti ajattelee ...

Ja jos ajattelee, tulee aina joku pomottaja, joka sanoo, että tämä ajattelu on ajatusrikos.

Taisi jokin ilmaislehti aikoinaan kysyä lukijoilta, pitäisikö Suomen olla virallisesti yksikielinen.
Kaksi päivää myöhemmin lehti aloitti katumusharjoitukset: "Anteeksi että kysyimme tällaisen tabu-kysymyksen"
"Tuemme täysin kaksikielisyyden rikkautta."

[Hillevi Henanen]

Juuri näin, Uusi kielipolitiikka. Onhan siihenkin joku syy, että tällä sivustolla ei juurikaan esiinnytä maalitauluina omilla nimillä.
Pääasia kumminkin, että esiinnytään. Ehkä me olemme vain ujoja.
Odotin jotain rohkeata aikoinaan kahdelta eläkkeelle jääneltä opetusneuvokselta joilla vaikutti olevan selkeä näkemys tästä pakkoruotsista. Saan vissiin odottaa vielä muutaman hetken.