Melin ja kommunitär tänkande - taustalla kommunitarismi?

[NRR]

Kuopuksen kohdalla pakkoruotsi oli painajainen, joka viivästytti hänen valmistumistaan useilla vuosilla, ja oli torpata koko hänen opiskelunsa useampaa kertaan. Eikä johdu siitä, että perheessämme olisi suhtauduttu negatiivisesti ruotsin kielen opiskeluun - vielä silloin.

Niin, mutta tästä ei saa puhua Suomessa.

Saiko kuopuksesi lopulta ammattinsa - vai olisiko hänen pitänyt siirtyä sovinnolla raksapuolen amikseen?

Sai, ja on nyt saanut myös itselleen mieluisan koulutustaan vastaavan työpaikan.

Hienoa! Mutta siis monta ylimääräistä vuotta ja turhaa taistelua on maksettu siitä, minkä tulisi olla suomalaisnuoren synnyinoikeus - kouluttautua omalle alalleen.

[Hillevi Henanen]

Jep. Toisella suupielellä vaahdotaan, miten yhteiseksi hyväksi koulutusaikoja pitää lyhentää ja valmistumista nopeuttaa, ja toisaalta pakkoruotsivaatimuksilla pidetään opiskelunsa muuten suorittaneita nuoria hanttihommissa vuositolkulla.

Ratkaisuksi esitetään esim. opintotukiaikojen leikkauksia, kun monille auttaisi kielivalintojen vapauttaminen.
Tulisihan maahan melkoinen valmistumissuma jos virkamieruotsin vaatimus poistettaisiin!

[NRR]

Jep. Toisella suupielellä vaahdotaan, miten yhteiseksi hyväksi koulutusaikoja pitää lyhentää ja valmistumista nopeuttaa, ja toisaalta pakkoruotsivaatimuksilla pidetään opiskelunsa muuten suorittaneita nuoria hanttihommissa vuositolkulla.

Tässä jos missä tarvittaisiin "kommunitääristä näkökulmaa".
Mutta sen estää "kaikki oppivat ruotsia" ja "ruotsi ei ole mistään poissa" -liturgia.

Joskus voisi olla jopa yhtä aikaa kommunitäärinen ja liberaali

[Eero Nevalainen]

Identiteetti, nordismi, yleissivistys ja nyt kommunitarismi. Surut tuovat keskusteluun jatkuvasti lisää käsitteitä

Nimenomaan. Ja rationaalinen asiasta keskustelu on sitten Päivi Storgårdin mielestä aivopesua. Tämä on aika pelottava asetelma koska nimenomaan ruotsikieliset muotoilevat käsitteitä ja kehystävät argumenttia, ja jos asiasta yrittää järkeillä, niin se on sitten muka epä-älyllistä.

Onko muuten kukaan muu huomannut että ruotsinkieliset ovat hyvin samantapaisia venäläisten kanssa tässä taidossa? Putinin Venäjähän nimenomaan rakentaa omaa käsitteistöään järjestelmällisesti ja uhriutuu aina, jos joku sanoo että tämä on ihan täyttä soopaa?

[NRR]

Aloitus on vuodelta 2014.

Melinin kirjoitus HBL:ssä on yritys löytää eettis-filosofinen lähtökohta pakkoruotsille. Kirjoituksessa hän käsittääkseni löytää sen kommunitarismista:

"Kommunitarismi eli yhteisöllinen arvokäsitys tarkoittaa arvokäsitystä, jonka mukaan jokaisella yhteisöllä on oikeus elää omien sisäisten arvojensa mukaan ja pakottaa myös yhteisön jäsenet elämään niiden mukaan. Kommunitarismi asettuu vastakkain yksilöllisen arvokäsityksen eli liberalistisen arvokäsityksen kanssa, jonka mukaan yksilöllä on vapaus tehdä mitä tahansa, mikä ei loukkaa muiden oikeuksia." (Wikipedia)

"Kommunitaristien mielestä yksilön vapaus johtaa vieraantumiseen ---" (Wikipedia)

---

Olen kuullut näitä kaikuja pakkoruotsia kannattavien ihmisten puheissa ja kirjoituksissa aiemminkin. Nyt Melin käyttää pakkoa puolustavasta argumentoinnista nimikettä "kommunitär tänkande".

Viimeisen päivityksen jälkeen ChatGPT on lakannut assosiomasta vapaasti. Sen oma selitys on että "Mallin kehittäjä OpenAI on tietoisesti säätänyt vastauskäyttäytymistä turvallisemmaksi verrattuna joihinkin aiempiin versioihin".

Kielipolitiikassa ChatGPT vetoaa nyt esimerkiksi "kommunitaristiseen näkökulmaan" pakkoruotsin perusteena.

Kun nuori tulee kysymään pakkoruotsista ja sen perusteluista, ChatGPT esittelee kolme vaihtoehtoista näkökulmaa, joista yksi ei puolla pakkoruotsia, mutta kaksi puoltaa.

1. Autonomialiberaali näkökulma

- Painottaa yksilön vapautta ja koulutuspakon minimointia.
- Kysyy, onko pakollinen ruotsinopetus välttämätön yksilön toimintakyvylle.
- Tarkastelee, mitä ongelmia ja kenelle pakosta seuraa.

2. Institutionaalinen näkökulma

- Perustuu valtion kaksikieliseen rakenteeseen Suomessa.
- Näkee kielipolitiikan osana yhteiskunnallista jatkuvuutta.
- Kielipolitiikan tehtävänä on myös ruotsin aseman turvaaminen osana valtion rakennetta.

3. Kommunitaristinen näkökulma

- Korostaa yhteisön kulttuurista identiteettiä ja historiallista perintöä.
- Voi perustella ruotsin pakollisuutta yhteisön arvojen ylläpitämisellä.
- Painottaa oikeutta kieleen yhteisön sisällä, ei yksilön oikeutta olla opiskelematta sitä.

Ongelma on, että nämä tarjoillaan rinnakkaisina, ikään kuin yhtä järkevinä.

[NRR]

Syötin tekoälylle tämän muistiinpanoni

--- itselleni oli äärimmäisen valaisevaa jutella aikanaan tämän Svenskfinlandiassa pitkään asuneen suomenkielisen ystäväni kanssa. Kirjasin hänen pakkoruotsia puoltavat perusteensa tarkoin ylös kolmisen vuotta sitten ja olen jo ne useamman kerran täälläkin esittänyt.

Hän sanoi minulle (aika kiihtyneenä, sen muistan), että olen omaksunut ”postmodernin kulttuurikäsityksen”, jossa ”hyödyttömät vapaudet” nostetaan kunniaan, vaikka ne syövät "kulttuuria ylläpitävät perinteet ja arvot". Tästä on pakkoruotsin kannattajien mielestä kysymys - TUNNETASOLLA. Tämä sanoitetaan väittämällä kielivapauden argumentteja vain "savuverhoksi", joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:

I "Suomalaisuus" hajoaisi
Ensinkin yhtenäinen suomalaisuus hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä (kulttuuriäidinkieli), joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla.

II Laillisuusperintö menetettäisiin
Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomalainen, joka jättää täyttämättä velvollisuutensa opiskella ruotsin alkeet, jotta voisi joskus jossain edes hätäisesti yrittää ymmärtää suomenruotsia (lapsi tai vanhus on loukannut itsensä tms.), rikkoo perustuslain henkeä vastaan. Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain.

III Emme enää siirtäisi "omaa" kulttuuriamme
Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä omaa kulttuuriamme ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Englanti tulee maahamme "roskakulttuurin" mukana ja kantaa siksi jonkinlaista "kulttuurityhjiötä" mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu "kulttuurittomuuden köyhdyttämille" ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta". Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa.

Ystäväni kysyi, voisimmeko tehdä äidinkielestä vapaaehtoisen, jos osa kansasta sitä haluaisi. Hän kysyi, miten voi ottaa vakavasti kansan, joka haluaa tehdä äidinkielestään vapaaehtoisen.

Tällä tavoin ruotsi on itseisarvo. Tältä pohjalta voidaan äärimmäisen mustavalkoisesti tuomita kaikki kielivapauden tavoittelu.

Tässä on hyvin näkyvissä "kommunitär tänkande". Tätä on rakenneltu siis suomenruotsalaisten sisäisessä puheessa pitkään.

Tosin tästä ajatuksesta voidaan myös kevyesti luopua, kuin vanhasta takista, sitten kun aletaan katsoa asiaa laajemmin. Niin teki ystävänikin.

Tekoäly kommentoi tätä:

Se, mitä tässä kuvaat, on tunnistettava kulttuurikommunitaristinen argumenttiperinne. Sen ydin ei ole vain kielipolitiikka, vaan käsitys siitä, että yhteisöllinen kulttuurinen jatkuvuus on arvo sinänsä Suomimen kontekstissa.

Tuo argumentti rakentuu yleensä kolmelle oletukselle:

1. Kulttuurinen kokonaisuus uhkaa hajota vapaaehtoisuuden kautta
Ajatus on, että jos ruotsi olisi täysin vapaaehtoinen, kieli marginalisoituisi ajan myötä ja kaksikielinen kulttuurinen perintö heikkenisi.
Tämä on klassinen kulttuurisen säilyttämisen argumentti, jota esiintyy monissa vähemmistönsuojamalleissa.

2. Oikeusperinne nähdään historiallisena jatkumona
Laillisuusperintö-argumentti ei yleensä tarkoita yksittäisten henkilöiden velvollisuutta vaan institutionaalista suojaa historialliselle kieliryhmälle.
Kriitikot pitävät tätä joskus symbolisena pakottamisena, koska yksilö kokee velvoitteen henkilökohtaisena.

3. Kulttuurinen modernisaatiokritiikki
Osa puolustajista suhtautuu epäilevästi ajatukseen, että globaali kieliympäristö (esim. englanti) voisi korvata kansallisen kaksikielisen rakenteen.

Minusta tärkein havainto sinun tekstissäsi on tämä:
Sinä kritisoit ajatusta, että kulttuurinen itseisarvo voisi oikeuttaa yksilön koulutusvelvoitteen, jos velvoite ei vastaa enemmistön itseymmärrystä.

Se on filosofisesti klassinen jännite liberaalin autonomian ja kommunitaristisen kulttuurietiikan välillä.

Olen ehkä tässä keskustelussa ollut liian institutionaalinen ja liian vähän analyyttinen.

[TK]

Suomessa on vain keinotekoista kaksikielisyyttä. Mitään todellista kaksikielisyyttä ei ole koskaan ollutkaan.

Vanhakantaiset, todellisuudelle vieraat lait ja asetukset ylläpitävät keinotekoista kaksikielisyyttä. Pakkoruotsin ylläpito on oikeusperinteen irvikuva.

Keinotekoinen kaksikielisyys ei edusta Suomen yhteisöllistä kulttuurista jatkuvuutta.