Graniittipuolue nostaa keskusteluun suomalaisuuden halveksunnan

[NRR]

Katariina Souri kirjoittaa X:ssä rankasti - ehkä äänestäjäkuntaa etsien:

Olen pitkään ihmetellyt perinteissä mediassa esillä olevaa suoranaista vihaa ja häpeän lietsontaa omaa kansaamme ja kulttuuriamme kohtaan. Ilmiölle on myös nimi, ja se on oikofobia. (kreikan oikos tarkoittaa taloa tai kotitaloutta, ja phobos pelkoa).

Meillä on paitsi muukalaisvihaa, niin myös vihaa omiamme kohtaan. Mediassa kansaamme syytetään yksipuolisesti kolonialismista, vaikka elimme vuosisatojen ajan vainottuina ja sorron alla. Tämä puoli historiastamme jätetään lähes säännönmukaisesti käsittelemättä. Samalla ne, jotka painavat alas omaa kansaamme, nostavat esiin ja etusijalle parempina kokemiaan muita kulttuureita.

Hyvä esimerkki oikofobiasta on Juha Hurmeen romaani Niemi, jossa suomalaiset leimattiin sivistymättömiksi moukiksi ja junteiksi, ja samalla kiistettiin, että mitään suomalaisuutta olisi ikinä ollutkaan. Kaikki sivistys ja kulttuuri tuli Hurmeen mukaan Ruotsista, eli valloittajavaltiosta, jossa kehitettiin rotuoppia ja pidettiin suomalaisia alempana rotuna.

Oikofobiasta kertoo myös se, että kyseinen teos, joka mitätöi täysin oman itämerensuomalaisen heimokansamme merkityksen ja historian, palkittiin arvostetulla Finlandia palkinnolla. Kyseinen teos tunnustettiin vahvasti faktapohjaiseksi.

Oikofobiaa, eli omaan kulttuuriin kohdistuvaa vihaa on pidetty merkkinä sivilisaation rappeutumisesta. Prosessiin on erinäisten filosofien mukaan yhdistetty mm. loputon tarve vapaudelle ja yksilöllisyydelle, sekä perinteiden mitätöinti ja kunnioituksen puute vanhempia ihmisiä kohtaan. Kun yhteisöt ja niiden johdossa olleet auktoriteetit menettävät asemansa, siirtyy valta systeemille ja lopulta tyrannialle.

Kansakunnan romahdusta ennakoi väitetysti myös kansalaisten keskinäisen kunnioituksen ja yhteistyökyvyn murentuminen ja yhteisen uskonnon hylkääminen. Yhdessä jaetut arvot menettävät merkityksensä ja kansallinen identiteetti ja yhtenäisyys rapautuvat.

[NRR]

Ei liene sattumaa, että Suomen satavuotisjuhlavuonna ruotsalaisuutta korostava Hurme kirjoitti oman versionsa suomalaisuuden historiasta ja että Finlandiapalkintoa jakamaan valittiin RKP:n Elisabeth Rehn. Koko satavuotisjuhlaviikkojen ajan mediassa soi "lukekaa ruotsia, juntit".

[NRR]

"Suomalaisen taiteen päivä" liputtaa suomenruotsalaiselle perinnölle"

Miksi Tove Jansson on suomalaisen taiteen ydinhenkilö?

Nämähän ovat sopimattomia ottaa edes esiin, mutta ruotsinkieliset ovat näistä hyvin tietoisia:

"Tove Janssonin isän, Viktor Janssonin, suku oli suomenruotsalainen ja kotoisin Ruotsista, mutta asettunut Suomeen. Hänen äitinsä, Signe Hammarsten-Jansson, oli ruotsalainen taiteilija, joka muutti Suomeen avioiduttuaan Viktor Janssonin kanssa."

""Tove Janssonin kaunokirjallinen tuotanto on täysin ruotsinkielinen, hän kirjoittanut suomeksi."

Kun Suomessa liputetaan jollekin, niin näköjään useimmiten liputetaan samalla suomenruotsalaisuutta.

[NRR]

Souri vastaa Ruotsin vallan ajan ihailijalle:

Ai ei ollut ”itämaassa” sortoa? Meillä oli mm. sotaväenotto, raskas verotus, suomalaisen kulttuurin ja kielen väheksyminen ja alas painaminen, perinteisen animistisen uskonnon kieltäminen, rannikkoseutujen kolonisaatiosta alkanut tilojen ja satamien haltuunotto sekä torpparilaitos, joka etenkin 1600-luvun lopun suurten kuolonvuodien jälkeen tarkoitti köytännössä maaorjuutta. Rotuoppiin kuulunutta kallojen mittausta tehtiin vielä 30-luvulla Pohjois-Ruotsissa asuneille suomalaisille. Upsalasn perustetun laitoksen tehtävä oli tutkia ruotsalais-suomalais-lappalaista sekarotuista väestöä ja vuonna 1935 hyväksytyn pakkosterilointilain nojalla yli 60 000 henkilöä syeriloitiin, 93 % oli naisia.

[pjl69]

Souri on jonkin ison jäljillä. Suomalaisuutta on yritetty lyödä pirstaleiksi ja olemattomiin, mikä näkyy sitten ihmisten oireiluna mm. mielenterveys- ja itsetunto-ongelmina. Kyvyttömyys tehdä terveitä ja järkeviä kielipoliittisia päätöksiäkin juontaa näihin juurisyihin. Suomalaisille olisi luultavasti helpottavaa ja eheyttävää tunnustaa omaksi viitekehykseksi Itä-Eurooppa ja Baltia, pohjoismaiden sijasta, niin ei tarvitsis olla koko ajan todistelemassa jotain muille ja itselleen mm. kielitaidolla, jolla ei ole mitään käyttöä arkitodellisuudessa.

[Uusi kielipolitiikka]

Souri on jonkin ison jäljillä. Suomalaisuutta on yritetty lyödä pirstaleiksi ja olemattomiin, mikä näkyy sitten ihmisten oireiluna mm. mielenterveys- ja itsetunto-ongelmina. Kyvyttömyys tehdä terveitä ja järkeviä kielipoliittisia päätöksiäkin juontaa näihin juurisyihin. Suomalaisille olisi luultavasti helpottavaa ja eheyttävää tunnustaa omaksi viitekehykseksi Itä-Eurooppa ja Baltia, pohjoismaiden sijasta, niin ei tarvitsis olla koko ajan todistelemassa jotain muille ja itselleen mm. kielitaidolla, jolla ei ole mitään käyttöä arkitodellisuudessa.

Kyllä.
Hän on jonkin ison äärellä.

"Vapaa kielivalinta" voitaisiin laajentaa pelkästä kielten opiskelusta suomalaisuuden perimmäiseen olemukseen:

vapauteen olla riippumaton ruotsin kielestä,
pakotetusta ruotsi-identiteetistä.


Historian tulkitseminen "auvoisena ruotsalaisena aikana" on osa pakkoruotsikoneiston
identiteettipolitiikkaa ja sitä kautta
röyhkeää valtapolitiikkaa.

Ajatuksia herättävä on Sourin avaus.
Se näyttää saavan mukavasti vastakaikua.
100 000 näyttöä ja lähes 4000 kannatusta.

Muutama RKP:n perseennuolija toki yrittää räpiköidä vastaan, mikä tulee tosiaan ymmärtää osana identiteettipoliittista taistelua.

Viime vuoden lopulla Sanna Marin kuvasi kirjassaan Ruotsin vallan aikaa
miehityksen ajaksi.

Pakkoruotsittajat yrittivät kovasti selittää, "ettei ollut mitään miehitystä"..

Identiteettipoliittinen taistelu käy kuumana.

Meidän tavoitteemme voisi muotoilla:

Vapaus kaikesta Ruotsiin ja
ruotsin kieleen liittyvästä.

Vertaa saamelaisten kaltoinkohtelu ja sovintokomissio.

Oliko muuten saamelaisia ennen
vuotta 1917? Tai ennen 1809?

Mutta suomalaisia ei muka ollut..