Jaskan blogissa nationalismista

[NRR]

Mielenkiintoista pohdintaa nationalismista osoitteessa:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... svaltiosta

Jälleen Jaskalle ruusu kiitoksin!

@}--`--,----

Etniset nationalistit kuvittelevat Suomen etnisten suomalaisten kansallisvaltioksi, mutta todellisuudessa tilanne olisi tämä vain, jos Suomi koostuisi yhdestä ainoasta etnisestä tai kielialueesta. Näinhän ei ole, vaan Suomi koostuu kolmesta vanhasta etnisestä kotiseutualueesta tai kielialueesta: suomenkielinen alue, ruotsinkielinen alue ja saamenkielinen alue. Vain historian oikusta Suomi-nimisen valtion rajat kulkevat niin, että ne katkaisevat osan suomenkielisestä, ruotsinkielisestä ja saamenkielisestä alueesta saman valtiokokonaisuuden sisään. Tätä aihetta olen käsitellyt laajemmin kirjoituksessani "Suomalainen maa" – pakkoruotsin vastustajien virheellinen käsitys.

Tämä kuulostaa järkevältä.

Mielestäni tässä kohtaa voisi myös muistuttaa, että Nordenkin on vanhastaan monietninen alue, skandinaavien ja suomalais-ugrilaisten lisäksi sinne kuuluvat jopa inuitit.

Nythän suomenkielisiltä nuorilta vaaditaan ruotsinopiskelua, jotta he voisivat "ottaa vastaan" osallisuutensa Nordenista.

Voidaankin perustellusti sanoa, että Suomi on jo vanhastaan monietninen (monikansallinen) valtio, ja Suomen laki (kielilaki ja saamen kielilaki) turvaakin vanhoille alueellisille etnisille tai kielellisille ryhmillemme yhtäläiset oikeudet: suomen-, ruotsin- ja saamenkielisillä on oikeus äidinkielisiin palveluihin valtiollisissa viranomaisissa koko Suomessa ja kunnallisissa viranomaisissa kotiseutualueellaan eli niissä kunnissa, joissa kielen puhujia on yli 8 % (tai alaspäin yli 6 % tai absoluuttisesti yli 3000 puhujaa). Tätä tilannetta ei ole syytä muuttaa, vaikka ruotsin kielen opiskelun pakollisuudesta luovuttaisiinkin.

Kyllä, Suomi on monietninen valtio - sekä vanhastaan että kaiken aikaa uudistuvalla tavalla.

Mielestäni vauras maa, joka ottaa omia tarpeitaan alleviivaten vastaan "uudisasukkaita" on myös velvollinen tarjoamaan näille tiettyjä inhimillisesti katsoen keskeisiä kielipalveluja: äidinkielen ylläpito-opetuksen, tulkkipalveluja viranomaisten kanssa, mahdollisuutta tiettyihin hoivapalveluihin omalla kielellä (esim. tietyt terapia- tai vanhuspalvelut).

Onkin mielenkiintoista miten kukin kokee tai määrittelee kuuluvuutensa johonkin kansanosaan joko kielen, kansallisuuden tai heimon (yhteisen esi-isän) mukaan.

Kieliryhmien identiteetit muodostavat nähdäkseni vaihtelevia mosaiikkeja.

Kuten muissakin monietnisissä valtioissa kehitys on vienyt siihen, että 90%:n enemmistön kieli on siirtynyt osaksi monen sellaisen identiteettiä, joka lasketaan äidinkieleltään vähemmistökieliseksi. Meillä harva ei-suomenkielinen on taustaltaan tai puolison osalta täysin ei-suomenkielinen. Kun lapset kasvavat suomenkielisiksi koulu- ja kaveripiirissä, tämä muuttaa usein myös vanhempien kokemusta omasta identiteetistään. Tulevaisuudessa monikielisiä ja monitaustaisia perheitä on entistä enemmän.

Entä onko Ruotsi monietninen valtio? Ruotsissa alleviivataan kuitenkin yhteistä kieltä ruotsalaisuuden perustana.

"Uudet Ruotsin kansalaiset kokoontuivat keskiviikkona, maan kansallispäivänä, juhlatilaisuuksiin ympäri maan. Prinssi Daniel otti osaa juhlaan Malmön oopperatalolla. Puheessaan prinssi sanoi, että ruotsalaiset jakavat yhteisen kielen, maan, yhteisön ja vastuun. Hän lausui myös, että ruotsalaisuus ei katso ihonväriä tai aksenttia."
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/119474 ... mossa.html

Mikä yhdistää suomalaisia Suomessa? "Maa, yhteisö ja vastuu"?

[NRR]

Liturgiaan kuuluu että
- esivanhempamme olivat kaikki ruotsalaisia kielestä riippumatta ja
- ennen 1800-lukua kieli oli vain kommunikointitapa ja ihmiset ankkuroivat identiteettinsä uskontoon ja alueeseen.

Ja koska esivanhempamme eivät kuulemma tienneet mitään suomenkielisestä suomalaisuudesta eivätkä kuvitelleet olevansa mitään muuta kuin tietyn pitäjän asukkaita, tietyn kirkon ja tietyn kuninkaan alamaisia, ei ole mitään syytä puhua (syntyperään tai kieleen liittyvästä) etnisyydestä historiassa. Tämä suomenkielisten etninen historiattomuus kattaa kaiken. On vain Ruotsin historia.

Oliko näin? Muuttaisiko se mitään, jos ei ollutkaan?

Tässä erään Ruotsalaisen väitöskirjan näkökulmaa käännettynä:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/kemilainen.pdf

Sanan ”nation” käyttö jo 1600-luvulla oli selvää. Oli tavallista mainita, mitä kansallisuutta henkilö oli --- Ruotsin kielellä oli kansan identiteetin kannalta keskeinen merkitys. --- suomalaiset olivat eri kansallisuutta ja heidän historiallista taustaansa pidettiin erilaisena kuin ruotsalaisten ---

--- suomen kieli todellisuudessa oli vaarassa näivettyä --- 1600- ja 1700-luvulla --- Suomella olisi ollut samat oikeudet vain jos suomenkieliset olisivat opetelleet puhumaan ruotsia. --- tietoista ruotsalaistamistakin esiintyi --- Nämä yritykset olivat kuitenkin tehottomia. ---

--- 1746: ilman Suomea Ruotsi ei olisi Ruotsi, sillä siellä on ”wårt förrådshus och wår förmuhr” (”varasto ja etumuuri”). --- Suomi joutui ensimmäisenä ottamaan vastaan vihollisen. --- epäkohtana sitä, ettei Suomea kunnollisesti puolustettu eivätkä asukkaat voineet kommunikoida virkamiesten kanssa ja valtiopäivillä omalla kielellään. ---

--- ruotsinkieltä taitavat aatelin, papiston ja porvariston edustajat selitettiin ruotsalaisiksi --- [suomalaisiksi käsitettiin] vain suomenkieliset talonpojat, käsityöläiset, merimiehet ja palvelijat eli vähemmän koulutetut. Näin ”suomalaisia” olivat vain kovaan työhön kykenevät! ---

--- Ruotsalaiset ja suomalaiset olivat – nykyaikaisen käsityksen kannalta – lähes kansalaisia ja lain ja oikeusistuimien edessä tasa-arvoisempia kuin eurooppalaiset yleensä. Nationalismin näkökulmasta --- jo 1600- ja 1700-lukujen pohjoismaalaiset – myös kouluttamaton kansa – olivat tietorikkaampia ja hahmottivat yhteiskuntaansa terävämmin kuin väittävät jotkut modernin nationalismin tutkijat. ---

[NRR]

Teknillisen korkeakoulun teollisuustalouden professori Paul Lillrank kirjoitti elokuussa HBL:ssa tästä "suomi on ruotsalainen" -maailmankuvasta:

http://hbl.fi/i-dag/2013-08-15/487141/p ... -ett-sprak

Hän aloittaa kertomalla, että ruotsin kieli on taas hyökkäyksen kohteena. Det svenska språket i Finland är igen under attack.
---

Sitten professori siirtyy käsittelemään suomalaista identiteettiä, joka syntyi hänen mielestään 1800-luvulla. Sitä ennen kieli oli vain kommunikointitapa. Professori mukaan historiassa identiteetti ankkuroitiin uskontoon ja alueeseen. Innan nationella identiteter konstruerades på 1800-talet var språket ett kommunikationsmedel. Identiteterna förankrades i religion och region.
---

Miten sitten kansallinen yhteenkuuluvuus määriteltäisiin jossei vain passilla, kysyy professori ja vastaa: Jos kieli olisi määräävä tekijä, Sveitsi ei olisi kansakunta (tosin sveitsiläisiä juuri kestinneenä voi todeta, että heillä on hiukan erilainen tunne omasta kansallisuudestaan, mutta siitä muualla). Jos asuinpaikka olisi määräävä tekijä, muuttajat menettäisivät heti osuutensa kansallisuudesta. Jos taas tarvittaisiin yhteinen geneeettinen profiili, Suomikaan ei olisi kansakunta, koska suomalaisten geneettisessä profiilissa on suurimmat erot eurooppalaisten kansojen sisällä, löytyy hänen mukaansa ugrilaista, keskieurooppalaista, balttilaista ja ruotsalaista perimää. Hur definieras nationell tillhörighet förutom med passet? Ett språk kan det inte vara. Då skulle ju det fyrspråkiga Schweiz inte vara en nation. USA och Storbritannien skulle inte vara separata nationer. En avgränsad boplats? Då skulle alla som flyttar in omedelbart få, och de som flyttar ut förlora, sin tillhörighet. En gemensam genetisk profil? Då skulle Finland inte vara en nation, eftersom landet har det mest splittrade genetiska upplägget i Europa: ugriskt, centraleuropeiskt, baltiskt, och svenskt.

Kansallinen identiteetti syntyy professorin mukaan myyttien ja tarkoitushakuisen historiankirjoituksen avulla. Kuulemma rakennellaan kunniakasta menneisyyttä ja kohtalonyhteyttä, jota naapurit uhkaavat. Nationella identiteter skapades genom att med hjälp av myter och tendentiös historieskrivning fabulera ihop ett ärorikt förflutet och en ödesgemenskap hotad av grannländer och ”orena” inslag.

Professori arvelee, että EU:n rakoillessa ja talouden takutessa ollaan rakentamassa uutta nationalismia. När det övernationella EU-projektet står och stampar, och de regionala ekonomierna inte är handlingskraftiga, flyr många till en ny nationalism.

Svenskfinlandin ongelma on professorin mukaan se, ettei sillä ole myyttiä, joka voisi kilpailla suomalais-ugrilaisen myytin kanssa. Näin pääsevät toiset tekemään historiallisia valheita Ruotsista vieraana valloittajana. Näin hänen mukaansa jätetään huomiotta, että merkittävällä osalla kansaa on juuret lännessä ja että yhteiskunnalliset instituutiomme tulevat Ruotsista tai ainakin Ruotsin kautta. Svenskfinlands problem är att inte rå över en tillräckligt stark myt som kunde konkurrera med den finsk-ugriska. Det ger spelrum för historiska falsarier om Sverige som en främmande ockupationsmakt och förbiser att en betydande del av befolkningen har sina rötter i väst och att de flesta av samhällets institutioner kommer från eller via Sverige.

Professorin mukaan suomenruotsalaiset eivät ole onnistuneet riittävästi identifioimaan itseään ja tätä maata osaksi skandinaavista kulttuuripiiriä. Tämän vuoksi hänestä ruotsin kieli Suomessa on menettämässä merkitystään ja pelkistymässä vain kommunikaatiovälineeksi, jolle monet luulevat voitavan yksinkertaisesti laskea hintaa. Finlandssvenskarna har inte tillräckligt starkt identifierat sig själva och landet som en del av den skandinaviska kulturkretsen. Därför reduceras det svenska språket i Finland till ett kommunikationsmedel vars kostnader många tror kan simpelt kalkyleras.

[NRR]

Nähdäkseni nykysuomalainen voi hahmottaa oman etnisyytensä monin tavoin:
- kielen/kielten perusteella
- tuntemansa sukuhistorian perusteella (monet tuntevat esivanhempiaan nimeltä 1700-luvulle, jopa 1400-luvulle asti ja tietävät näiden eläneen suomenkielisen rahvaan elämää, tuoreimpien ihmisten elämänkaarista on monenlaista perimätietoa, joka kuvaa heidän persoonallisuuttaan ja kohtaloitaan), tämä koskee myös niitä, jotka ovat adoption kautta tulleet sukuun
- oman taustaryhmänsä historiatulkinnan perusteella (ruotsinkielisillä voi olla oleellisesti erilainen historiatulkinta kuin suomenkielisillä, historiahan on monien kertomusten kudelma)
- omien dna-juurien ja näistä hahmottuvien ikivanhojen muuttovirtojen ja taustaryhmien perusteella
- uutena monietnisyytenä esim. kuuluen itse tai lasten kautta johonkin maan uuteen etniseen ryhmään, jolla ei ehkä ole maassa historiaa mutta joka luultavasti tulee oleellisesti nivoutumaan maan tulevaisuuteen
- itselleen läheisen kulttuurivaikutuksen perusteella esim. Norden-identiteetin omaksuneet supisuomalaiset
...

Useimmilla on useita etnisyyden kokemuksia.

Tätä kaiketi parhaiten voi kuvata identiteettimosaiikiksi.

[Jaska]

Hyvää pohdiskelua, NRR!
Kiitos Kemiläisen jutusta, sehän osoittaa suoraan kansallisen identiteetin vanhuuden, toisin kuin diletanttiprofessorit lausuntoautomaatteilevat:

Ruotsalaisten kansallisen identiteetin kannalta on kuitenkin tärkeä huomio: ilmeisesti maiden koko yhteyden ajan Suomen kansaa (josta käytettiin nimitystä "nation") pidettiin erillisenä. Se ei kuulunut "varsinaiseen Ruotsin kansaan" eikä siis sisältynyt kansalliseen identiteettiin.
(Sivu 26a)

Nordin pohtii huolellisesti, mikä Suomen asema käytännössä oli. Hän toteaa asian, joka ei selvinnyt tasa-arvoisesta kohtelusta puhuneelle Ruotsin valtionjohdolle 1600- ja 1700-luvulla: että Suomella olisi ollut samat oikeudet vain jos suomenkieliset olisivat opetelleet puhumaan ruotsia. Koska he eivät voineet valtiopäivillä eivätkä oikeusistuimissa ja muissa virastoissa käyttää suomea, ei heillä ollut samoja oikeuksiakaan,
(Sivu 26b)

Ruotsissa pidettiin selvänä, että Suomi oli valloitettu maa, ja vanhojen valtioteoreetikkojen mukaan kansoja, joiden alue oli valloitettu tai jotka eivät muodostaneet keisarikuntaa, kuningaskuntaa tai tasavaltaa, voitiin kohdella mielivaltaisesti.
(Sivu 27a)

[NRR]

--- Kemiläisen jutusta ---
Ruotsalaisten kansallisen identiteetin kannalta on kuitenkin tärkeä huomio: ilmeisesti maiden koko yhteyden ajan Suomen kansaa (josta käytettiin nimitystä "nation") pidettiin erillisenä. Se ei kuulunut "varsinaiseen Ruotsin kansaan" eikä siis sisältynyt kansalliseen identiteettiin.
(Sivu 26a)

Nordin pohtii huolellisesti, mikä Suomen asema käytännössä oli. Hän toteaa asian, joka ei selvinnyt tasa-arvoisesta kohtelusta puhuneelle Ruotsin valtionjohdolle 1600- ja 1700-luvulla: että Suomella olisi ollut samat oikeudet vain jos suomenkieliset olisivat opetelleet puhumaan ruotsia. Koska he eivät voineet valtiopäivillä eivätkä oikeusistuimissa ja muissa virastoissa käyttää suomea, ei heillä ollut samoja oikeuksiakaan,
(Sivu 26b)

Ruotsissa pidettiin selvänä, että Suomi oli valloitettu maa, ja vanhojen valtioteoreetikkojen mukaan kansoja, joiden alue oli valloitettu tai jotka eivät muodostaneet keisarikuntaa, kuningaskuntaa tai tasavaltaa, voitiin kohdella mielivaltaisesti.
(Sivu 27a)

Tämä on niin vaiettua näkemystä!

Selasin vanhoja tekstejä. Vuonna 2010 keskusteltiin historiasta. Silloin törmäsin keskustelupalstoilla ruotsinkielisten tulkintaan, jonka mukaan suomenkielisten asema oli Ruotsin historiassa yhtä hyvä kuin ruotsinkielistenkin ja "suomenkielisten tulisikin adoptoida historiamme ruotsinkieliset vaikuttajat omiksi esivanhemmikseen" (tämä on siis keskustelijan käyttämä ilmaus) ja unohtaa se, että suomenkieliset, siis omat esivanhempamme olivat rahvaan roolissa

Pohdistelin silloin aihetta näin:

Suomalaisuus merkitsee tietysti eri ihmisille eri asioita. Löysin mielestäni hyvän tekstin siitä, miten suomenruotsalainen kokee suomalaisuuden osaksi skandinaavisuutta:

"Ruotsinkielisenä suomalaisena voin kokea että yhteisen historian myötä meillä on niin pitkät ja syvät yhteisjuuret kaikkiin pohjoismaihin. Juuret, jotka vasta 1809 jälkeen kasvoivat eri oksiksi että vaikka olen suomalainen pystyn samalla kokemaan kuuluvani "pohjoismaiseen piiriin ja ajattelutapaan". Tiedän että sen ansiosta meillä on oikeusvaltio, hyvinvointiyhteiskunta --- syvästä yhteenkuuluvuudesta kyse, eikä se ole mitenkään suomalaisuudestani pois. Suomalaisuuteni ei ole rajoitettu tähän maahan vaan suomalaisuuteni on osa meidän yhteisiä Pohjoismaita. Ja Suomen historia on osa Pohjoismaiden yhteistä historia siinä kuin Tanskan, Ruotsin, Norjan tai Islannin. Uskon että tämä on meille ruotsinkielisille aika yleinen asenne. Ja olen huomannut että monet suomenkieliset eivät voi sitä yksinkertaisesti ymmärtää tai kokea samalla tavalla."

Ruotsinkieliset jakavat usein kokemuksen, että heidän esivanhempansa olivat ruotsalaisia Ruotsin maakunnassa nimeltä Österland ja sitten tuli hirveä, kipeä ero 1809 kulttuurisista juurista ja etnisestä yhteydestä muihin skandinaaveihin. Arvid Järnefelt kirjoittaa kirjassaan ”Vanhempieni romaani” ruotsinkielisen sivistyneistön tunnoista näin:

"Syvälle oli vihollisen miekka tähän maahan uponnut. Maa oli kuin kahtia hajonnut. Ja milloin olikaan näin syvän haavan veri lakkaava tihkumasta! Haavan toinen puoli oli: - pakko tunnustaa valloitus, mukautua olevaan todellisuuteen, hakea valloittajan suosiota, mielistellä häntä. Mutta haavan toinen puoli oli entisen yhteyden elävä tunto, jota ei mikään asepakko voi miehen rinnasta repiä. Maa oli vapaasti ja täydellisesti ruotsalaistunut. Ruotsin kielen rakastaminen ja käyttäminen oli ainoa tie sivistykseen ja valoon. Sen säilyttämisestä tuntui kaikki riippuvan."

Suomenkielisillä ei ole vastaavia muistijälkiä perintönään. Sen sijaan suomenkieliset kantavat kipeitä jälkiä pitkästä alistettuna olosta, naapurien hävitysretkistä, vieraan kielen käytöstä hallinnossa ja sen aiheuttamista ongelmista, vääryyksistä. Suomenkielisillä useimmiten on säilynyt tunne siitä, että omat kielelliset esivanhemmat ovat ainakin parin tuhannen vuoden ajan raataneet ja rakastaneet tässä pohjoisessa maankolkassa eikä siinä yksi seitsemänsataa vuotta Ruotsin vallan aikaa ja vieraskielistä hallintoa muuta mitään. Kieli ja kansa saivat uusia vaikutteita joka suunnalta, selvisivät hengissä.

Tämä on jotenkin hyvin oleellinen ero suomalaisessa identiteetissä ruotsinkielisten ja suomenkielisten välillä ja selittää osin sen, miksi puhumme jatkuvasti toisemme ohitse.

---

Suomessa on outo tilanne, jossa suomenkieliset esivanhempamme ovat nimettöminä ohitettu ja meille tarjotaan mahdollisuutta adoptoida ruotsinkieliset hahmot ja Ruotsin sekä Skandinavian historia juuriksemme.

Tämä adoptioprosessi on sisäänkirjoitettu kaksikielisyysliturgiaamme. Tämä adoptioprosessi sisältyy ruotsinkielisten käyttämään kieleen. Vain koulutuksen kautta skandinaavisen kielen ja skandinaavisen historian omakseen hyväksynyt voi olla täysipainoinen finländare ja nordbo.

Tuo alussa lainaamani teksti oli kaunis kuvaus skandinaavisuuden ja suomalaisuuden lomittumisesta. En toki halua viedä kirjoittajalta ja hänen kaltaisiltaan tätä tunnetta, se on yksi mahdollinen mosaiikki, erityisesti suomenruotsalaisille ominainen mosaiikki, vähemmistöidentiteetti. Minusta olisi tärkeää, että luontevasti tunnustettaisiin sekä sen taustalla oleva "kansan muisti", kokemus ruotsalaisuudesta, ajautumisesta irralleen Moder Sveasta ja paluusta skandinaaviseen yhteyteen että edelleen vaikuttava toive siitä, että suomenkieliset adoptoisivat saman historiatulkinnan, vaikka suomenkielisten kokemus onkin erilainen.

Toivoisin hyväksyntää myös muunlaisille identiteetille, myös sellaisille joissa ainutkertaisena kotina on tämä maa - vailla adoptioprosesseja.

[Eero Nevalainen]

Maa oli vapaasti ja täydellisesti ruotsalaistunut. Ruotsin kielen rakastaminen ja käyttäminen oli ainoa tie sivistykseen ja valoon. Sen säilyttämisestä tuntui kaikki riippuvan."

Tämmöinen kyllä selittää paljon suomenruotsalaisten tyyliä keskusteluissa...

[NRR]

Uuden Suomen blogeissa pakkoruotsia reippaasti puolustaneiden joukko on päätynyt boikotoimaan Jaskan blogia. Miksiköhän?

[Jaska]

Uuden Suomen blogeissa pakkoruotsia reippaasti puolustaneiden joukko on päätynyt boikotoimaan Jaskan blogia. Miksiköhän?

Ehkä ne ovat vain lomalla? Viimeisimmät kirjoitukseni eivät sitä paitsi ole käsitelleet tarkalleen pakkoruotsia.

[NRR]

Liturgiaan kuuluu että
- esivanhempamme olivat kaikki ruotsalaisia kielestä riippumatta ja
- ennen 1800-lukua kieli oli vain kommunikointitapa ja ihmiset ankkuroivat identiteettinsä uskontoon ja alueeseen.

Ja koska esivanhempamme eivät kuulemma tienneet mitään suomenkielisestä suomalaisuudesta eivätkä kuvitelleet olevansa mitään muuta kuin tietyn pitäjän asukkaita, tietyn kirkon ja tietyn kuninkaan alamaisia, ei ole mitään syytä puhua (syntyperään tai kieleen liittyvästä) etnisyydestä historiassa. Tämä suomenkielisten etninen historiattomuus kattaa kaiken. On vain Ruotsin historia.

Oliko näin? Muuttaisiko se mitään, jos ei ollutkaan?

Tässä erään Ruotsalaisen väitöskirjan näkökulmaa käännettynä:
( ei enää toimi http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/kemilainen.pdf)

https://journal.fi/tt/article/view/57138

Sanan ”nation” käyttö jo 1600-luvulla oli selvää. Oli tavallista mainita, mitä kansallisuutta henkilö oli --- Ruotsin kielellä oli kansan identiteetin kannalta keskeinen merkitys. --- suomalaiset olivat eri kansallisuutta ja heidän historiallista taustaansa pidettiin erilaisena kuin ruotsalaisten ---

--- suomen kieli todellisuudessa oli vaarassa näivettyä --- 1600- ja 1700-luvulla --- Suomella olisi ollut samat oikeudet vain jos suomenkieliset olisivat opetelleet puhumaan ruotsia. --- tietoista ruotsalaistamistakin esiintyi --- Nämä yritykset olivat kuitenkin tehottomia. ---

--- 1746: ilman Suomea Ruotsi ei olisi Ruotsi, sillä siellä on ”wårt förrådshus och wår förmuhr” (”varasto ja etumuuri”). --- Suomi joutui ensimmäisenä ottamaan vastaan vihollisen. --- epäkohtana sitä, ettei Suomea kunnollisesti puolustettu eivätkä asukkaat voineet kommunikoida virkamiesten kanssa ja valtiopäivillä omalla kielellään. ---

--- ruotsinkieltä taitavat aatelin, papiston ja porvariston edustajat selitettiin ruotsalaisiksi --- [suomalaisiksi käsitettiin] vain suomenkieliset talonpojat, käsityöläiset, merimiehet ja palvelijat eli vähemmän koulutetut. Näin ”suomalaisia” olivat vain kovaan työhön kykenevät! ---

--- Ruotsalaiset ja suomalaiset olivat – nykyaikaisen käsityksen kannalta – lähes kansalaisia ja lain ja oikeusistuimien edessä tasa-arvoisempia kuin eurooppalaiset yleensä. Nationalismin näkökulmasta --- jo 1600- ja 1700-lukujen pohjoismaalaiset – myös kouluttamaton kansa – olivat tietorikkaampia ja hahmottivat yhteiskuntaansa terävämmin kuin väittävät jotkut modernin nationalismin tutkijat. ---