Siis sitä mukaa kun pakkoruotsia on kaiken maailman vippaskontein lisätty, ovat muut kielet jääneet yhä enemmän paitsioon.Kielten osalta ongelma on englannin jyrääminen sekä ns. ”harvinaisten” kielten opiskelun vähentyminen. Samaan aikaan ruotsin opiskelu on pysynyt ennallaan, joten se ei ole syy kielivalikoiman kaventumiseen.
Englannin "ylivalta" on muissa Pohjoismaissa vielä huomattavasti suurempaa kuin Suomesssa. Niissä ei taida olla muita pakollisia kieliä kuin juurikin Suomen kielipolitiikan peikko, englanti. Suomi taitaa olla ainoa jossa englanti ei ole pakollinen, ja on kyllä myönnettävä, että toivottomalta tuntuu surujen taistelu.Syy on siten muualla. Englannin ylivalta ainakin - mahdollisesti myös tuo vanha kunnon laiskuus.
Jos englanti surujen mielestä on niin paha, niin miksi ihmeessä surut eivät ensimmäiseksi vapauta jälkikasvuaan sen vapaaehtoisesta opiskelusta, ja valitse pennuilleen jotakin niistä tärkeämmistä kielistä? Voivat valita vapaasti ihan minkä tahansa muun vapaaehtoisen kielen.
Tämä "laiskuus" toisen kotimaisen suhteen iskee onneksi lujasti myös suruihin, ja Ruotsi kiittää taas.
Suomenkieliset tulevat vallan mainiosti toimeen 95%:ssa aluettaan ilman neljän promillen puhumaa ruotsia kun taas surujen elintila kapenee sekä väkimäärän että alueen suhteen ilman suomen taitoa.
Kun perheemme kuopus siirtyi musiikkiluokalle, jäi sille luokalle tasan yksi suomenkielinen lapsi.
Tuikiturhaa ruotsiahan sille luokalle tietenkin kaivataankin aikanaan kun maan pääkielikin on vielä hakusessa, ja sitä valtavaa kielivarantoa joka heillä on kodeissaan ei tietenkään lasketa miksikään.
Surujen logiikalla jos ei käyttökelvoton pakkoruotsi maistu, niin sitten ei tarvitse oppia mitään muutakaan.