Tätä ajattelua on minusta ajettu nyt läpi mediassa, vaikkei sitä näin avoimesti muotoilla.Ystäväni sanoo, että olen omaksunut kulttuurikäsityksen, jossa hyödyttömät vapaudet nostetaan kunniaan, vaikka ne syövät kulttuuria ylläpitävät perinteet ja arvot.
Puhe kielivapauden puolesta on pelkkiä korulauseita, joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:
I Ensinkin yhtenäinen suomalaisuus hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä, joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja (pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta…). Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä kaksikielinen suomalaisuus voisi olla.
II Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, perustuslakiarvoja. Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain.
III Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä omaa kulttuuriamme ja päätyisimme juurettomuuteen. Englanti tulee maahamme roskakulttuurin kylkiäisenä ja kantaa kulttuurityhjiötä mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu kulttuurittomuuden köyhdyttämille suomenkielisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua. Vain suomen ja ruotsin kielten kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta".
Nekin tahot ovat nielaisseet kolmoskohdan, jotka ovat kriittisiä ykkösen ja kakkosen kohdalla.
Keskustelu kielipolitiikasta on kääntynut englannin moittimiseksi. Saarikivi on ottanut tässä näkyvän roolin.
Ja tietysti myös woke kannattaa pakkoruotsia, koska ruotsinkieliset ovat vähemmistö. Jopa keskustelu pakkoruotsista rikkoo vähemmistön turvallisen tilan.
En olisi uskonut, että säätiörahalla ja ruotsinkielisten verkostoilla saadaan näin 1800-lukulaisia näkemyksiä läpi.