Saarikiven tieteen englanninkielistymisen kritiikki on herättänyt myös vastaväitteitä:
Olen ilmeisesti tällä hetkellä tätä "kovapalkkaista kansainvälistä eliittiä, joka työskentelee monesti englanniksi". Jännästi minä ja kollegani (puolisoineen) seilaamme eri maiden välillä, sillä missään ei ole vakitöitä. Yhteinen kieli ei ole luksusta, vaan välttämättömyys.
Vuosi yhdessä maassa, kaksi seuraavassa jos hyvin käy. Kaikki opiskelevat paikallisia kieliä, mutta motivaatio ei huipussaan, jos tietää ettei maahan voi jäädä kun määräaikainen pesti päättyy. Kaikki eivät ole myöskään kielitietelijän motivaatiolla ja taustalla varustettuja.
Minusta tiedemaailma saisi käydä tämän keskustelun keskenään.
Nyt keskusteku läikkyy taviksille vaatimuksena
- hillitä nuorten englannin osaamista
- pakottaa mahdollisimman paljon ruotsia ja muita kieliä kaikille
- opinnoissa selkosuomen sijaan huippusuomea...
Englannin mustamaalaamisella tehdään polygottien edunvalvontaa.