Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
Uusi kielipolitiikka
Viestit: 621
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global

Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 12.01.2019 16:05

Kohta tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä,kun ruotsin kieli säädettiin Suomen kansalliskieleksi.

Harva tietää ja tuntee niitä likaisia ja rasistisia taustamotiiveja, joilla tämä päätös tehtiin kiristyksen ja separatismin uhan alla.

Käykää itse lukemassa Virittäjä- lehti vuodelta 2014..

Referaatti tulee myöhemmin.

Uusi kielipolitiikka
Viestit: 621
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global

Re: Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 12.01.2019 19:46

Ruotsi alisti suomen- ja saamenkielisten asuttamat alueet valtaansa 1200-luvulta lähtien, joten suomenkieliset elivät suoraan Ruotsin vallan alla, ruotsinmaalaisina noin 600 vuotta. Lisäksi Venäjän vallan alla runsaan sata vuotta kestäneen autonomian aikana Suomen suuriruhtinaskunnan hallinnon ainoa kieli oli ruotsi 1900-luvulle asti. Vaikka ruotsin kieli siis oli Suomen hallinnon ainoa kieli runsaat 700 vuotta, mistään kansalliskielestä ei tuona aikana puhuttu. Edes suurvalta-Ruotsissa ei ollut ”kansalliskieltä”.
Ruotsin kieli ei siis ole koskaan ollut Ruotsin kansalliskieli.
Suomenkielisellä väestöllä ei vuosisatojen varrella ollut mitään kielioikeuksia Suomessa Ruotsin valtakunnan kansalaisina, vaan hallinnon ainoana kielenä oli valloittajan kieli, joten osa suomenkielisistäkin vaihtoi kielensä suomesta ruotsiin. Tällainen vaihto lienee ollut rationaalinen vaihtoehto, varsinkin hallintotehtäviin pyrkiville. Kielenvaihto siis antoi enemmän kansalaisoikeuksia kuin oman kielen säilyttäminen. Samalla se loi Suomen alueen sisäisen privilegion suhteessa niihin, jotka eivät halunneet unohtaa omaa kieltään, suomen kieltä. Tämä ruotsin kielen privilegio on edelleen vahva Suomessa.

Miten ruotsin kielestä tuli ”kansalliskieli itsenäisessä Suomessa”?

Valistus, erityisesti Ranskan vallankumous, toivat mukanaan ajatukset ihmisten vapauksista ja oikeuksista, siis nykytermeillä ihmisoikeudet alkoivat hahmottua. Suomessa tämä tarkoitti sitä, että suomenkieliset alkoivat vaatia oikeutta elää täysipainoista elämää omana itsenään, suomenkielisinä, ilman kielensä vaihtoa ruotsiksi. Kielensä ruotsiin vaihtaneet ja alunperinkin äidinkieleltään ruotsinkieliset vastustivat autonomian aikana suomenkielisten oikeutta elää täysipainoisesti suomenkielisinä suomalaisina Suomessa.Tämä seikka on täysin unohdettu, kun puhutaan ”Suomen kaksikielisyydestä pitkänä perinteenä”.
Kansalaisten valtaenemmistön siis tuli mukautua eliitin kieleen eli ruotsin kieleen.
Nykyinen opintojen kaikkia tasoja koskeva pakkoruotsi on suora jatkumo 1800-luvun asetelmalle.
Porvoon valtiopäivillä 1809 Venäjän valloitettua Suomen ruotsin kielen asema säilyi hallinnon ainoana kielenä. Tämä mahdollisti Ruotsin vallan ajan käytäntöjen jatkumisen: Ruotsinkieliset ja kielensä suomesta ruotsiin vaihtaneet olivat edelleen privilegioidussa asemassa. Privilegioista nauttiva harvemmin vapaaehtoisesti luopuu privilegioistaan. Yhteistä kieltä rahvaan ja eliitin välillä ei ollut, vaan maata hallittiin entisen valloittajan kielellä, ja uusi valloittaja puhui vielä omaa kieltään tai kansainvälistä ranskaa.
Koska Suomen alueella väestön valtaenemmistö oli aina ollut muuta kuin ruotsinkielistä, kielenvaihtajista huolimatta, 1800-luvun aatemaailmassa oli luonnollista pohtia myös suomenkielisten asemaa.
Tuntui luonnolliselta, että suomenmaalaisten yhteiseksi kieleksi tulisi enemmistön kieli eli suomen kieli.
Tämä ei kuitenkaan käynyt Suomen ruotsalaiselle väestölle. He eivät halunneet luopua privilegioistaan.

Muutama poikkeus toki oli, ja heidät tunnetaan historiassa nimellä fennomaanit.
Fennomaanit olivat siitä poikkeuksellisia ruotsinkielisiä, että heidän mielestään suomenkielisilläkin on oltava oikeuksia!

Fennomaanit olivat siis sitä mieltä, että suomenkielisillä pitää olla oikeus elää Suomessa suomen kielellä ja että Suomen väestön yhteinen kieli on oleva suomi. Ruotsista ei ollut koskaan, ei edes Ruotsin vallan aikana kehittynyt yhteistä kieltä Suomessa asuvan väestön keskuudessa. Valloittajan kieli, ruotsin kieli päinvastoin erotti yhteiskunnan yläkerroksen rahvaasta. Tässäkään suhteessa kielipoliittinen perusasetelma ei ole muuttunut vuoteen 2019 tultaessa. "Lukekaa ruotsia, juntit"

Uusi kielipolitiikka
Viestit: 621
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global

Re: Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 12.01.2019 19:47

Ruotsin kielen asemaa nimenomaan kansalliskielenä alettiin suunnitella jo kauan ennen vuotta 1919. Älkäämme unohtako, että ruotsin kieli oli ollut hallinnon ainoa kieli noin 700 vuotta, mutta se ei silti ollut ollut kansalliskieli, ei Ruotsissa eikä autonomian ajan Suomessa.
Miksi ruotsista sitten piti tehdä ”kansalliskieli”, vaikka se oli ollut Ruotsin ja valloitetun, Suomena tunnetun alueen, hallinnon ainoa kieli jo edeltäneet 700 vuotta ja oli käytännössä edelleen vallankäytön kieli esim. talouselämässä ?
Suomenruotsalaisille (alunperin Suomen ruotsalaiset, heidän itsensä itsestään käyttämä määritelmä) ei käynyt yhteiseksi kansalliskieleksi (heidän ajattelussaan) alempiarvoisen kansan eli suomenkielisen kansan puhuma kieli. Tämä ilmenee selvästi esimerkiksi Ernst Estlanderin ja 20 muun RKP:n kansanedustajan vuonna 1907 tekemästä aloitteesta n:o 158.
Kyseisessä aloitteessa esitetään säädettäväksi laki, joka julistaisi suomen JA ruotsin kielet kansalliskieliksi (nationalspråk) ja lainsäädännön, tuomioistuinten ja virkakieliksi.
Kansalliskielistä haluttiin puhua monikossa suomenruotsalaisen kansanosan svekomaaniseen KANSALLISUUSOPPIIN viitaten. Suomenruotsalaiset olivat ajaneet vuosikymmeniä omaa kansallisuusoppiaan. Tuon opin mukaan Suomen alueella ei suinkaan asunut YKSI kansa, vaan kyseessä oli YKSI VALTIO ja KAKSI KANSAA.
Suomenruotsalaisen ”kahden kansallisuuden opin” mukaan suomen- ja ruotsinkielisten kieli-, kulttuuri-, ja historialliset erot olivat niin suuret, että ne muodostivat kaksi eri kansallisuutta, jopa kaksi eri kansaa tai peräti kansakuntaa.
RKP:n keskushallitus esitti suomenruotsalaiseen kansallisuusoppiinsa perustuen 20.11.1918 vaatimuksen, että ruotsin kieli säädettäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä kansalliskieleksi Suomessa.
Samaa oli jo 1907 esittänyt yllämainittu Ernst Estlander, aivan samoilla perusteilla.
Ruotsin kieli ei ollut koskaan ollut kansalliskieli Ruotsissa eikä autonomian ajan Suomessa.
Ruotsi kansalliskielenä perustui ajatukseen omasta erillisestä kansasta, ruotsalaisesta kansasta Suomessa.
RKP:n vaatimukseen yritettiin löytää ratkaisua monella tasolla: Lauri Ingmanin hallitus yritti ratkaista asian erityislailla. Jopa valtionhoitaja Mannerheim antoi tammikuussa 1919 eduskunnalle hallituksen esityksen otsikolla ”yleisiä perustuksia kielellisten olojen järjestämiseksi hallinnon eri aloilla”.
Siinä oli vain kolme pykälää: kansalaisen oikeus käyttää kieltään viranomaisissa, toimituskirjojen kielestä ja kieliryhmien yhdenvertaisesta kohtelusta”.
Suomenruotsalaiset sabotoivat eduskunnassa Mannerheimin esityksen hallintoaluekiistan takia, ja laki raukesi uusien vaalien takia.
Kyse oli jo silloin vallasta, ei kielellisistä oikeuksista.

Sama tahti jatkuu edelleen RKP:n toiminnassa.

Uusi kielipolitiikka
Viestit: 621
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global

Re: Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 12.01.2019 19:52

Virallinen historiankirjoitus on autuaasti unohtanut kansalliskieli-käsitteen merkitävimmän taustamotiivin eli suomenruotsalaisen ylimielisen kansallisuusopin ja kiristyksen separatismilla (Ahvenanmaa ja Pohjanmaa).
Virallisessa historiankirjoituksessa kaikki selitetään parhain päin seuraavasti:
”Tämän monesta syystä tulehtuneen tilanteen rauhoittamiseksi sana ”kansalliskieli” sisällytettiin hallitusmuotoon”. Hallitusmuodon 14§1 mom oli merkittävä vastaantulo. Äänestettäessä enemmistön muodostivat SDP (80) ja RKP (22) porvarillisten suomenkielisten puolueiden äänestäessä melkein poikkeuksetta vastaan.” Suurpiirteisyyden vähemmistöä kohtaan ajateltiin edesauttavan Suomelle myönteistä ratkaisua Ahvenanmaan kriisiin.
Nykymuotoinen kielipykälä sisältyi vasta hallituksen neljänteen esitykseen 1919:17, ja se astui voimaan 17.7.1919. ”Suomi ja ruotsi ovat tasavallan kansalliskielet”
Sanamuoto on pitkän kieliriidan kompromissi
RKP ei ole koskaan irtisanoutunut svekomaaisesta kahden kansallisuuden opistaan, vaan se on edelleen voimassa, aivan kuten ruotsin kielen privilegion edistäjille myönnettävä rasistiseen ideologiaan pohjautuva Freudenthal-mitali.
Suomenkielisellä väestöllä toki RKP:nkin ideologiassa oli oikeus omaan kansalliskieleensä eli suomen kieleen. Suomenkielisten totaalisen velvollisuuden Suomen toisen kansan eli Suomen ruotsalaisen kansan kieleen (opintojen kaikkien asteiden pakkoruotsi ja virkamiesruotsi) puolue keksi vasta 50 vuotta myöhemmin.
Entä sitten Folktinget? Suomen ruotsalaisen kansan kansallisuusopin hyväksyminen ei suinkaan ollut mikään läpihuutojuttu edes 1918-1919. Siksi suomenruotsalaiset perustivat oman eduskunnan eli Folktingetin, jossa ainoa virallinen kieli on ruotsi.
Suomen eduskunta jatkoi kaksikielisenä, joten suomenkielisille ei koskaan luotu omaa suomenkielistä kansanedustuslaitosta, mikä tässä yhteydessä kiintoisana yksityiskohtana mainittakoon.

Kirjallinen lähde: Virittäjä 2/2014 sivut 281-291 Fred Karlsson: E.N. Setälä kielipoliitikkona

PS.
Sanamuoto on pitkän kieliriidan kompromissi
Mitään kompromissia ei RKP:n ja bättre folkin taholta tehty, vaan he jäivät omaan vakaumukseensa "yksi valtio, kaksi kansaa, kaksi kansalliskieltä"
Setälä selittää oman tulkintansa kompromissiksi, tyypillistä suomenkielisille, jotka selittävät RKP:n saaman selkävoiton poikkeuksetta "kompromissiksi"--
yhä edelleen 2000-luvullakin!

NRR
Viestit: 7677
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 12.01.2019 20:31

Kiitos! Tuli ajattelemista.

Taannoin Jaskan blogiin tuli JEA:lta oleellinen kysymys: "Mitä kansalliskielistatus sitten tarkoittaa?"

RKP:n kielipolitiikka on mielestäni rakentunut sille, että ruotsin on oltava kansalliskieli ja he määrittävät sen, mitä kansalliskielistatus tarkoittaa. Tätä on ainakin viimeiset yhdeksän vuotta hiottu - ja taustalla on kielipoliittinen jatkumo ruotsinkielisten joukossa vähintään 1900-alusta alkaen, ehkä kauempaakin.

Syksyllä 2010 Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi ja Suomen perustuslain "virallinen" tulkinta Suomen Kuvalehdestä 34/2010:
Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain, ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa [näin ei Kanadassa ole, mutta ei anneta todellisuuden haitata]. Eli eräänlainen sivistyksen velvoite siitä seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”

Siis kerrataan. Suomen perustuslaki muka velvoittaa meidät
- osaamaan suomea ja ruotsia,
- ymmärtämään, miten nämä kielet ovat kansalliskieliä,
- näkemään Suomen pohjoismaisessa kontekstissa!


RKP:n Henrikssonin siirtyessä oikeusministeriksi hän kutsui Suksen oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön kehittämispäälliköksi - mikä sanaleikki.

Ilmari Rostila kommentoi tätä Suksen lausuntoa täällä palstalla: "Perustuslaista seuraa siis Suksen mukaan kansalaiselle erityisen ’sivistyksen’ velvoite, joka koskee maassa puhuttujen kahden kielten historiallista kehkeytymistä kansalliskieliksi, ja lisäksi perustuslaista seuraisi myös sellaisen ’sivistyksen’ velvoite, jossa kansalaisen tulee osata nähdä Suomi (Suomen valtio?) pohjoismaisessa kontekstissa. Professorin mukaan perustuslaki siis velvoittaa kansalaiset ymmärtämään ja hyväksymään tietyn omaa (etnistä) identiteettiään koskevan historiantulkinnan ja lisäksi Suomen valtiota koskevan erityisen tulkinnan??!! :lol: Tämä vaikuttaa ennenkuulumattomalta. Onko olemassa kansainvälisiä vertailukohtia? Onko olemassa maata, jonka perustuslaki velvoittaisi kansalaisia omaa itseä ja ryhmää koskevaan historiantulkintaan."

Tammikuussa 2011 - vähän ennen edellisiä eduskuntavaaleja, ennen Ahtisaaripaperin siirtymistä osaksi hallitusohjelmaa, ennen kielistrategiatyötä - professorit Fred Karlsson ja Henrik Meinander sekä europarlamentaarikko Henrik Lax kirjoittavat Hesarin yleisönosastossa ympäripyöreästi toimivan kielistrategian tarpeesta Suomessa (strategiahan oli varmasti jo RKP:n kulisseissa ja Ahtisaaripaperin konsepteissa nostettu kaiken kielipolitikoinnin äidiksi). Eväitä strategiaan saataisiin Ahtisaaren johtaman poliittisen työryhmän tulevasta raportista ja vielä julkaisemattomista selvityksistä, joita ovat laatineet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Opetushallitus (nämä nimet kuulostivat jo tuolloin minusta pahaenteisiltä, siellä virkamiehillä on vahva velvoite noudattaa RKP:n kielipolitiikkaa). Mielenkiintoisinta olivat minusta tekstin kytkökset identiteettipuheeseen:

- "Mustavalkoinen eipäs juupas -keskustelu pakkoruotsista on vääristänyt kielipoliittisia ja kansallisiakin perspektiiviejämme. Ensisijaisestihan pitäisi olla kyse siitä, miten haluamme hahmottaa identiteettimme ja paikkamme nopeasti muuttuneessa maailmassa. Millaisia kansakuntamme keskeisten maantieteellisten suuntausten tulisi olla ja kuinka ne pitäisi toteuttaa?
- "Kaipaamme näkemystä kansalliskieltemme elintilan turvaamisen edellytyksistä, jotta suomalaisille voitaisiin varmistaa kestävät kielten opiskelumahdollisuudet. Kansallisen kielipääoman vaaliminen on koko kansan asia."
- "Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi."

Meillä voivat tuon tason ammattilaiset ja vaikuttajat kirjoittaa maan luetuimpaan lehteen omalla nimellään, että heistä kyllä pitäisi "pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikka" toteuttaa heille luontevinta taustakotia Nordenia kaikille tuputtaen ja että "käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua" olisi jotenkin yksiselitteinen ja kaikille yhteinen ja sisältäisi vielä Nordenin käsittämisen skandinaavisena alueena.

Vastaavasti demareissa vaikuttava filosofian tohtori, kansalaisaktivisti Thomas Wallgren päätyy Hesarin vaalikoneessa vastustamaan pakollisen ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi: "Pohjoismainen identiteetti on kaikille suomalaisille merkittävä voimavara. En usko että pohjoismaisuuden heikentämisestä Suomessa on kenellekään mitään etua. Kaikilla suomalaisilla tulee säilytttää yhtälainen oikeus [! - filosofi taatusti tunnistaa sanojen oikeus ja velvollisuus eron] ruotsin kielen oppimiseen. Valinnaisuuden lisääminen kouluissa johtaa helposti heikompien oppilaiden tulosten heikkenemiseen ja eriarvoistumiseen." - Ikään kuin Wallgren ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi sitä, miten paljon pakkoruotsi heikentää tuloksia ja eriarvoistaa erilaisia yksilöitä ja lyö korvalle erilaisia taustoja.

Suru-kaksikeilisyydessa ja kahden tasaveroisen kansalliskielen mallissa kyse on ruotsinkielisellä puolella korkeasti oppineiden akateemistenkin omaksumasta identiteetistä, jonka katsotaan olevan siunaus koko kansalle - ja jota ruotsinopetuksessa ja virallisessa liturgiassa yritetään saada myös muille kieliryhmille...

NRR
Viestit: 7677
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 12.01.2019 21:06

Vanha viesti palstalta:
Professori Karlsson piti juhlapuheen Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran vuosijuhlassa Runebergin päivänä, lauantaina 5.2.2005. 
Pienten kielten katsauksen jälkeen hän päätyi analysoimaan suomenruotsalaisuutta.

Svekomaanit tekivät kolme virhettä, jotka ovat edelleen rakentaneet negatiivista kuvaa ruotsinkielisistä suomenkielisten syvissä riveissä.

Ensimmäinen virhe oli viivyttää ja vastustaa käytännöllisesti katsoen kaikkia vaatimuksia parantaa suomen kielen asemaa, myös itsestään selvästi oikeutettuja. Meni esim. aina vuoteen 1902 asti, ennen kuin suomi tuli muodollisesti ruotsin kanssa tasavertaiseksi.

Toinen virhe oli kehittää teoria ruotsalaisesta kansallisuusryhmästä Suomessa, ryhmästä, jolla oli muka vahvat siteet Ruotsiin.

Siitä oli lyhyt askel kolmanteen ja pahimpaan virheeseen, kun germaanis-ruotsalainen kansallisuusteoria pääsi leviämään ja muuttui rasismiksi. Freudenthalille suomenkieliset olivat puolivillejä (tjuder). Pian tuli mongoliteoria suomenkielisistä yleiseksi, samoin kuin teoriat itäbalttilaisesta rodusta, kun taas ruotsinkieliset uskoivat kuuluvansa ylempänä olevaan germaaniseen, pohjoismaalaiseen tai peräti itäruotsalaiseen rotuun.

Näistä asenteista on vielä jäljellä jäänteitä. Turun (ruotsinkielisen) Katedraalikoulun abiturientit pitivät hyvänä v. 1993 koristaa kuorma-autonsa penkinpainajaispäivänä suurella kyltillä, joka esitti ihmisen kehitysvaiheita otsikolla: "Vahvimman eloonjäämisen kolme astetta”: -suomalainen (ugri) - homo sapiens (ihminen) - suomenruotsalainen" (Suomen kuvalehti 8/1993)

Nämä hyökkäykset ovat jättäneet ilmeiset jäljet suomenkielisen kansansieluun. Usea suomenkielisistä ystävistäni on todistanut, kuinka loukkaavana tuo rasismi koettiin. 

On tärkeää, että tämän päivän suomenruotsalainen eliitti alkaa tulkita itsekriittisesti myös mennyttä.

Uusi kielipolitiikka
Viestit: 621
Liittynyt: 08.12.2017 17:48
Paikkakunta: Global

Re: Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja Uusi kielipolitiikka » 13.01.2019 10:37

Neljäs ja samalla pahin virhe oli pakkoruotsin keksiminen eli kastilaitoksen vahvistaminen aivan uudelle tasolle.

Tuon vuoden 1919 svekomanian olisi voinut sivuuttaa olankohautuksella, vaikka siinä onkin taustalla epämiellyttävä ylimielinen ja rasistinen pohjavire, mutta

pakkoruotsi toi aivan uuden ulottuvuuden kielipolitiikkaan:
Ruotsinkielisillä kielelliset oikeudet,
suomenkielisillä kielelliset velvollisuudet.
Vuoden 1919 svekomaanit olivat sentään valmiita itse huolehtimaan itsestään ja kielellisistä oikeuksistaan.

Pakkoruotsi muutti koko asetelman selvemmin herrakansa- palvelijakansa-asetelmaksi.

rationalisti
Viestit: 179
Liittynyt: 11.02.2013 10:46

Re: Ruotsin kieli kansalliskieleksi 1919, salatut moraalittomat taustamotiivit

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja rationalisti » 14.01.2019 09:50

Ei myöskään kannata unohtaa ainoan Suomen itsenäisyyden ajan poliittisen murhan kytköstä ruotsiin kansalliskielenä.

Vastaa Viestiin