Pakko on taas "mahdollisuus" ja "rikkaus"

[NRR]

Demareiden Anette Karlsson hehkutti koulujen alkaessa pakkoruotsin aikaistusta:

On ilahduttavaa, että uusi opetussuunnitelma antaa vihdoinkin lapsille paremmat mahdollisuudet oppia molempia kotimaisia kieliä. --- Ruotsin kielen opiskelun aloittaminen jo kuudennella luokalla tukee yksikielisten lasten mahdollisuuksia oppia toista kotimaista kieltä aiempaa paremmin. Kielitaito on aina rikkaus ja erityisesti Pohjoismaita yhdistävän ruotsin kielen osaaminen antaa suomalaisille paljon mahdollisuuksia – esimerkiksi opiskella tai työskennellä toisessa Pohjoismaassa.

---

Kaksikielisten määrä lisääntyy jatkuvasti, mikä tarkoittaa, että yhä useammalla lapsella on kaksi äidinkieltä. Uudessa opetussuunnitelmassa on tehty edistysaskeleita suomenkielisten lasten kielitaidon parantamiseksi. Seuraava askel on äidinkielen omaisen ruotsin lisääminen suomenkielisten peruskoulujen opetustarjontaan, esimerkiksi digitaalisia opetusmenetelmiä hyödyntämällä.

https://anettekarlsson.fi/2016/08/11/ka ... #more-1088

Karlsson ei vaan näytä muistavan, että kaksikielisyyden lisääntyminen on jotain ihan muuta kuin ruotsinkielisten lisääntyminen - yhä useammalla on jo kaksi kotikieltä, joista kumpikaan ei ole Ruotsi eikä tie opintojen jälkeen käy Ruotsiin, ei käy useimmilla muillakaan sillä suurin osa suuntaa muualle. Mutta vain ruotsi on mahdollisuus.

Pakkoruotsi syö muita kieliopintoja, syö eri tavoin kaksikielisten nuorten oikeutta omien äidinkieltensä vahvistamiseen, syö ylipäätään motivaatiota opiskella ja alentaa kielissä vähemmän lahjakkaiden koulumenestystä. Se ei ole "ilahduttavaa". Mutta kun näille pikkupoliitikoille tuo liturgian toistelu riittää...

[NRR]

HBL:stä käännettyä tekstiä parin vuoden takaa:

Kun ruotsinkielinen journalisti ja ohjelmanvetäjä John Chrispinsson joulukuussa kirjoitti Svenska Dagbladetissa ilmaisten huolensa ruotsin kielen muuttumisesta yhä näkymättömämmäksi Suomessa, hän yllättyi palautteen määrästä.
- Puolet pitivät tekstistäni ja kiittelivät. Toinen puoli reagoi negatiivisesti. Korkeasti koulutetut henkilöt kirjoittivat mm. että ruotsin kielen asema Suomessa on merkki suurruotsalaisuudesta.
---
C:n mukaan meillä olisi paljon opittavaa 1800-luvun nationalistisista ajatuksista.
- Silloin monet kulttuuripersoonat, mm. Ellen Key, katsoivat, että nationalismi oli hyvää. Hänen mielestään oli tärkeää tuntea itsensä ja maansa voidakseen avautua ulospäin ja luoda uusia kontakteja.
--- C haluaa nähdä kaikkien pohjoismaiden asukkaiden tuntevan olonsa kotoiseksi kaikkialla Nordenissa.
- Globalisoituneessa maailmassa on hyvä, jos käsite "koti" on suurempi kuin maa, jossa asuu. Uskon kuitenkin, että tähän tarvitaan yhteinen skandinaavinen kieli. Muuten meiltä katoaa suuri osa yhteinäisyydentunnetta.

Ja juuri tästä asenteesta käsin myös AK kirjoittaa: "erityisesti Pohjoismaita yhdistävän ruotsin kielen osaaminen antaa suomalaisille paljon mahdollisuuksia". Kun valtaosa lähtijöistä suuntaa muualle kuin Pohjoismaihin ja Suomessa ruotsi on alle viiden prosentin vähemmistökieli - miksi sen pakollinen opiskelu alakoulusta yliopistoon olisi muka rikkaus ja yhteinen etu? Tämä pakkoruotsijärjestely on etu vain kaksikielisille ruotsinkielisille, sellaisille kuin AK itse: alemmat sisäänpääsyrajat suosikkialoille, etuoikeus virkarakenteisiin, lukuisat mahdollisuudet työllistyä kaksikielisyysasiantuntijana... Muille pakkoruotsia tuputetaan muka "tasa-arvoistavana", jotta muutkin voisivat teoriassa olla osallisia näihin ruotsinkielisille rakennettuihin väyliin, mikäli ovat hirvittävän kielilahjakkaita ja haluavat puhua äidinkielen tasoista ruotsia ja tehdä työtä sen eteen. Pakkoruotsin taito ohittaa muun pätevyyden. Ja sitten on tämä "pohjoismaisuus", joka muka ei olekaan nurkkakuntaista nationalismia pakkoskandinaaviskoineen vaan jotain ihanaa, vapaata ja onnellistuttavaa. Pohjoismaisuudesta on tehty meille kahle, ikiaikaisesti monikielinen ja jopa monikulttuurinen Norden on typistetty skandikielten kulttipaikaksi.

AK:n blogiin on tullut yksi kommentti ja juuri tästä näkökulmasta:

Olen suomi-venäjä -kaksikielinen.
Tekstinne perusteella olen huonompi suomalainen kuin te,
virallista kaksikielisyyttä edustava ruotsi-kaksikielinen.
Mielestäni nykyinen järjestelmä on haitta meille erilaisille kaksikielisille,
joilla ei ole ruotsin kielen tarjoamaa privilegiokaksikielisyyttä.
Suomessa on eräänlainen kielipoliittinen kastilaitos,
jossa on arvokkaita kaksikielisiä ja sitten meitä vähempiarvoisia kaksikielisiä.
Te ruotsi-kaksikielisenä kuulutte tuohon privilegioituun kansanosaan,
jonka privilegiota opintojen kaikilla asteilla pakko-opetettava pakkoruotsi vielä vahvistaa.

Luonnollisestikaan AK ei ole tähän vastannut. Koska ei tarvitse.