Loputtomasti pro-pakkoruotsiverkostoja

[NRR]

Kuinka paljon hyvinpalkattuja ihmisiä onkaan eri tahoilla pelkästään tekemässä työtä sen puolesta, että "ruotsin kielen asema ei saa heikentyä" eikä siis myöskään muiden kieliryhmien kielivapaus toteutua?

Ihan yllättäin löysin sivuston, jota ylläpitää jokin Svenska Bildningsförbundet, jossa on useita työntekijöitä ja johon liittyy useita verkostoja:
http://www.bildningsforbundet.fi/svenska/kontakt/

Järjestön blogissa kommentoidaan moittien Magman julkaisua siitä, että siinä jätetään jokin ovi auki pakkoruotsin kritiikille, minkä "aktiivit fennomaanit" oitis tulevat käyttämään osoittaakseen, että jopa ruotsinkielisten keskuudessa on kriitiikkiä pakkoruotsia kohtaan. Kuulemma "alla som har sett hur diskussionerna förs på sociala media vet att det är mera sannolikt att julgubben existerar än att svenskans motståndare skulle ge upp efter en delseger" eli kaikki jotka ovat nähneet debattia sosiaalisessa mediassa tietävät, että on todennäköisempää, että joulupukki on olemassa kuin että ruotsin vastustajat antaisivat periksi voitettuaan pakkoruotsierän. Kuulemma "FÖR dem är det trots allt fråga om en kamp mot svenskan, inte mot skolsvenskan", siis "niille" kyse on taistelusta ruotsia vavstaan ei kouluruotsia vastaan.
http://www.bildningsforbundet.fi/svensk ... olsvenskan

Ja sitten näin:

Man har skickligt maskerat kampen till ett motstånd mot obligatoriet, men det är samma gäng som också ser ner på svenska tiden, talar om den som om Finland var en koloni under den svenska staten och som vill kapa alla band till vårt gemensamma kulturarv. Här finns en strategi inbyggd; att avskaffa skolsvenskan, vilket kunde underminera möjligheten att upprätthålla språkkraven och tjänstemannasvenskan på sikt. Då är steget till att avskaffa den nationella tvåspråkigheten inte längre långt. --- Låt oss säga som så: om man har klarat av att på en kort tid piska upp så här negativa attityder mot skolsvenskan, tror vi verkligen inte att man kunde piska upp en negativ attityd mot den nationella tvåspråkigheten då man har nått en delseger?

Nopea käännös:

Taistelu on taitavasti naamioitu taisteluksi pakkoa vastaan, mutta asialla on sama porukka, joka halveksii Ruotsin vallan aikaa, puhuu siitä kuin Finland olisi ollut Ruotsin siirtomaa ja joka haluaa katkaista kaikki siteet yhteiseen kulttuuriperintöömme. Tässä on sisäänrakennettu strategia: pois kouluruotsi, mikä voi hävittää kielitaitovaatimukset ja virkaruotsin. Sitten ollaankin jo askeleen päästä kansallisen kaksikielisyyden purkamisesta. --- Sanotaan nyt kuitenkin suoraan: jos on onnistuttu näin lyhyessä ajassa provosoimaan negatiivinen asenne kouluruotsiin, uskommeko todellakin, ettei osavoiton saavuttamisen jälkeen pystyttäisi provosoimaan negatiivinen asenne myös kansalliseen kaksikielisyyteen.

[Eero Nevalainen]

Mielenkiintoista, en ollut kuullut tästä porukasta aiemmin. Harmi, että ovat taas jonkin "liberaaliverkoston" jäsen... tällä sitten aina synnytetään sitä mielikuvaa, että suomenruotsalaista agendaa ajava intressiryhmä on mukamas jotenkin erityisen liberaali.

Noista teksteistä paljastuu kyllä lähinnä hyvin se, että he itse kokevat, että tarvitsevat aika totaalista kontrollia muihin ihmisiin, jotta se heidän käsittämänsä ruotsin asema toteutuu ja säilyy. Mitä se sitten tarkoittaakaan sen tosiasiallisen kansallisen kaksikielisyyden suhteen...

Pohjimmiltaanhan tässä aina päädytään tähän että meidän kuuluu puhua ruotsia, koska meitä nyt vaan ei saa olla historiallisesti olemassa eettisen oikeuspohdiskelun kohteena, ja 1700-luvun yhteiskunnallinen asetelma on se ainoa oikea ja velvoittaa vielä tähänkin päivään.

[JV Lehtonen]

Sanotaan nyt kuitenkin suoraan: jos on onnistuttu näin lyhyessä ajassa provosoimaan negatiivinen asenne kouluruotsiin, uskommeko todellakin, ettei osavoiton saavuttamisen jälkeen pystyttäisi provosoimaan negatiivinen asenne myös kansalliseen kaksikielisyyteen.

Sanotaan nyt taas ties kuinka monennen kerran:

Pakkoruotsittajat ovat itse lähtökohtaisesti kytkeneet pakkoruotsin erottamattomaksi osaksi
kaksikielisyyttä eli syy-seuraus -suhde heidän ajattelussaan on:

Kaksikielisyys (kaksi kansalliskieltä) aiheuttaa kahden kansalliskielen VELVOLLISUUDEN!

Todellisuudessa alkuperäinen idea oli taata suomenkieliselle kansalle oikeus omaan kansalliskieleensä suomeen.
ja ruotsinkieliselle kansalle oikeus omaan kansalliskieleensä ruotsiin

Se, että peruskoulu-uudistuksessa ruotsinkielisille tuli de facto velvollisuus osata maan de facto -pääkieltä
käännettiin perverssiksi perustuslaintulkinnaksi, että oma kansalliskieli on toisen kansan velvollisuus..
ja että velvollisuuksien pitää olla symmetriset, vaikka kielen puhujien määrät ovat kaikkea muuta kuin symmetriset.

Jo peruskoulu-uudistuksen alussa olisi pitänyt tehdä kuntakohtaisia ratkaisuja, joita nyt 50 vuotta myöhemmin yritetään
toteuttaa kansalaisaloitteen stimuloimilla kielikokeilulaeilla!

Meille nyt ihan oikeasti riittää, että meiltä poistetaan velvollisuus toisen kansan kansalliskieleen
ja jätetään jäljelle oikeus omaan kansalliskieleemme.

Ja sille toiselle kansalle jätetään sen kansan oikeus
omaan kansalliskieleensä-- sehän se oli alkuperäinen kansalliskieli-idea!

Pakkoruotsittajat ovat oman ideologianoidankehänsä vankeja!
Mutta ei minulla suinkaan ole mitään sitä vastaan, että Suomesta tulisi pohjoismainen yhteiskunta '
myös kielipolitiikan alalla! Mutta jaksaako sen puolesta aktivoitua, en osaa sanoa!

Katsokaa muuten tämä tutkimus. Olemme siinä tutkimusmateriaalina!

http://tampub.uta.fi/handle/10024/98572

Tutkielmani aiheena on tarkastella muutaman Suomessa toimivan kielipoliittisen kansalaisjärjestön toimintaa osallistuvan demokratian näkökulmasta. Tutkimuskohteinani ovat Pohjola-Norden, Suomalaisuuden liitto sekä Vapaa kielivalinta ry. Tutkielmassa tarkastelen sitä, vaikuttaako se, mihin kielipoliittiseen kansalaisjärjestöön kuuluu, osallistujien kokemaan tunteeseen osallistuvan demokratian toteutumisesta. Vastausta tutkimuskysymykseen etsin peilaamalla osallistujien kokemuksia neljään osallistuvan demokratian kriteeriin, jotka olen poiminut alan kirjallisuutta tutkiessa. Nämä kriteerit ovat: kansalaisen kasvaminen, poliittinen tasa-arvo, poliittiseen keskusteluun vaikuttaminen sekä velvollisuus osallistua politiikkaan velvollisuutena muita kansalaisia kohtaan. Tutkielman tarkoituksena on myös tarkastella vastaajien motiiveja osallistua kielipoliittisen kansalaisjärjestön toimintaan sekä heidän suhtautumistaan edustuksellista demokratiaa kohtaan.

Tutkimusaineisto koostuu kielipoliittisten kansalaisjärjestöjen jäsenille sähköpostilistojen kautta lähetetystä kyselystä. Jaoin kansalaisjärjestöt sen mukaan, kuinka he suhtautuvat ruotsin kielen ja kulttuurin asemaan Suomessa, jolloin muodostui sekä vastustava että puolustava kansalaisjärjestöpuoli. Aineiston analyysimenetelmänä käytin aineisto- ja teorialähtöistä sisällönanalyysiä ja kvantitatiivisista menetelmistä ristiintaulukointeja ja lineaarista regressioanalyysiä.

Tutkimustulosten mukaan motiivit osallistua kielipoliittisen kansalaisjärjestön toimintaan ovat molemmilla osallistujaryhmillä hyvin samankaltaiset. Suurimmat syyt osallistua ovat vapaa-ajan kuluttaminen sekä vaikuttaminen kielipoliittiseen keskusteluun Suomessa. Osallistuva demokratia toteutuu vastaajien mielestä heidän kielipoliittisissa kansalaisjärjestöissään hyvin. Eroja syntyy ainoastaan poliittiseen keskusteluun vaikuttamisen sekä osallistumisen velvoitteen kokemisesta. Jos vastaaja kuuluuu ruotsin kieltä ja kulttuuria puolustavaan kansalaisjärjestöön, kokee hän pystyneensä vaikuttamaan keskusteluun vähemmän kuin vastustavaan kansalaisjärjestöön kuuluva vastaaja. Puolustavaan kansalaisjärjestöön kuuluva vastaaja kokee myös vähemmän velvollisuutta osallistua järjestötoimintaan velvollisuutena toisia kohtaan, kuin vastustavan järjestön jäsen.

[NRR]

Katsokaa muuten tämä tutkimus. Olemme siinä tutkimusmateriaalina!

http://tampub.uta.fi/handle/10024/98572

Hm. En muista saaneeni kyseistä lomaketta vastattavakseni, vaikka jäsen olenkin.

Yllättäin tämäkin tutkielma kytkee kouluruotsin vapaaehtoisuuden dominoteoriaan:

Keskustellessa ruotsin kielestä Suomessa
menee helposti pakkoruotsikeskustelu ja varsinainen
ruotsin kielen asemasta käytävä keskustelu sekaisin. Fakta
on se, että pakkoruotsikeskustelu on ehkä se
suurin ja näkyvin osa ruotsin kielen asemaa koskevaa
keskustelua, mutta vain osa sitä. Kaiken kaikkiaan keskustelu
ruotsin kielen asemasta yhteiskunnassa on
vasta heräilemässä, mistä pakkoruotsikeskustelu on tietysti yksi
näkyvin osanen. Muita lähitulevaisuuden
kysymyksiä on esimerkiksi, onko ruotsin kielen asema kansalliskielenä
oikeutettu vai ei, tulevatko ruotsinkielisten palvelut
säilyttää, tuleeko ruotsinkielisille olla edelleen omat opinahjonsa.

Kuitenkin me puhumme nimenomaan ja vain kielivapaudesta.

[Eero Nevalainen]

Harmi; miksi minäkään en ole ollut tietoinen tästä kyselystä? Olisi varmasti ollut jotain sanottavaa asiaan.

Mitä nyt silmäilin tuota puoleenväliin, niin ei tuo nyt ihan huono ole, vaikka kirjoittajalla vähän pientä asenteellisuutta tuntuu olevankin sen suhteen, että pakkoruotsin vastustaminen lipsahtelee jonkinlaiseksi "jyrkäksi näkemykseksi" johon liittyy asenteiden koveneminen ihan viime aikoina, ja jossa "ruotsinkielisen kulttuurin pitäminen tärkeänä" on siis sama asia kuin pakkoruotsin kannatus. Jossain kohti hän myös veti ihan hatusta ajatuksen siitä, että juuri pakkoruotsin puolustajat käyttävät "järkiperusteita". Sitten kuitenkin Norden-henkilöillä (myös) on vastaukset lähinnä linjassa "pohjoismaisen identiteetin" kanssa.

Se on jo voitto sinänsä että tilastoja saadaan julkisuuteen ilman välitöntä oikeaa tulkintaa. Harmi kyllä jos on todella näin että akateemiset, kaupunkilaiset lapsiperheet ovat alkaneet siirtyä pakkoruotsin puolelle, koska ainakin vielä aiemmin tilanne oli se että fiksummat ihmiset ymmärsivät pakkoruotsiargumentaation älyttömyyttä paremmin.

En muuten myöskään muuten huomannut mitään mainintaa siitä, että pakkoruotsin perusteluja sinällään pidettäisiin täällä meidän puolellamme heikkoina. Ainakin itse olisin sanonut merkittäväksi osallistumiseni motivaattoriksi ihan jo sen, että ei tuollaista yhteiskunnallista ideologiajunttausta nyt vaan pidä yleisestikään ottaen hyväksyä, koska jos se menee läpi yhdessä asiassa niin kohta se alkaa sitten mennä läpi muissakin asioissa.

[NRR]

Lueskelin minäkin tuota tutkimusta. Sivuilla 57-58 kuvataan pakon kriitikkoja ja päädytään siihen, että pääasiassa kritisoimme nimenomaan pakkoruotsia vaikka jonkin verran tukea saavat myös kansalliskieliasetelman purkaminen. Samalla kuvataan myös ns. ruotsin aseman puolustajia, joista vain 61% piti ehdottomasti kiinni pakkoruotsista. Tämä yllätti tutkijankin, joka arveli näiden jo alistuneen kohtaloonsa. Tärkeintä heille oli ruotsinkielisen kulttuurin säilyminen Suomessa.

Periaatteessa tässä olisi varsin hyvä tilaisuus edetä - mutta ei, koska dominot.

Pakon kriitikot olivat tyytymättömiä demokratiaan Suomessa kun taas ns. ruotsin aseman puolustajat olivat hyvinkin tyytyväisiä "demokratian" toimintaan. HAH

[Eero Nevalainen]

Tuo "ruotsinkielisen kulttuurin säilyminen Suomessa" on kyllä moraalisesti mielenkiintoinen ajatus.

Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi minä edustan jotain muuta kulttuuria, koska uhkaan tämän kulttuurin säilymistä ihan omalla olemassaolollani. Minut siis pitää pistää puhumaan ruotsia, että en muodostaisi tällaista uhkaa tälle kulttuurille.

Toisaalta jos pelkkä kielen vaihto ruotsiin auttaa kuitenkin riittävästi, niin ehkä sitten olen kuitenkin tietämättäni rittävän "ruotsalainen", että vain se kielen vaihto ruotsiksi riittää. Keskeinen argumenttihan heillä on se, että minä en ole kulttuurihistoriallisesti olemassa (muutoin pakkoruotsin puolustaja alkaisi vaikuttaa turhan helposti jonkin sortin rasisitilta).

En kuitenkaan itse koe mitään voimakkaan isänmaallisia tunteita "pohjoismaisen identiteetin" tiimoilta, enkä voisi koskaan osallistua toisten herjaamiseen jos heiltä myös tämä identifikaatio puuttuu.

Mutta toisaalta sitten jos tunnustetaan että olen riittävän erilainen, että uhkaan ruotsinkielistä kulttuuria... niin mikä se moraalinen oikeutus sitten kuitenkin on käyttää minua sen ruotsinkielisen kulttuurin pönkittämiseen, varsinkin jos siihen liittyy vielä jonkinlaista muokkaamista, jotta olisin hyväksyttävä?

[NRR]

En kuitenkaan itse koe mitään voimakkaan isänmaallisia tunteita "pohjoismaisen identiteetin" tiimoilta, enkä voisi koskaan osallistua toisten herjaamiseen jos heiltä myös tämä identifikaatio puuttuu.

Tutkielmassa oli valittu "Pohjola Norden" edustamaan "ruotsin kielen puolustajia". Ei siis ole ihme, että tutkija mainitsi näiden toimijoiden vahvimmaksi perusteeksi organisoitumiselleen "pohjoismaisen identiteetin".

Pasi Saukkonen teki taannoin Magmalle analyysin kielipoliittisesta keskustelusta, varsin hyvän sellaisen. Hän totesi, että kieliryhmät puhuvat toistensa ohitse: ruotsinkieliset puhuvat palveluistaan ja muut lastensa oikeudesta valita ruotsin sijaan muita kieliä. Hän myös painotti, ettei kritiikki pakkoruotsia kohtaan ole vihamielisyyttä ruotsinkielisiä tai ruotsin kieltä kohtaan. Tässä tutkielmassa on sama viesti: Toisille tärkeää on kielivapaus, toisille ruotsinkielinen kulttuuri. Miksi nämä kaksi teemaa niitataan yhteen tavalla, jossa pakkoruotsin vastustajasta tulee "ruotsin vastustaja"? Se ei tee oikeutta todellisuudelle, mutta se ilmeisesti on poliittisesti tarkoituksenmukaista RKP-folktinget-näkökulmasta.

Jokin ongelma liittyy tässä kuviossa vastapuolten valitsemiseen. Nimenomaan kansalaistoiminnan tasolla ihmiset eivät ole organisoituneet "pakkoruotsin säilyttäjiksi" vaan "ruotsinkielisen kulttuurin säilyttäjiksi", kun taas "pakkoruotsin säilyttäjät" ovat nimenomaan säätiö&verorahalla toimivia, hyvää palkkaa maksavia organisaatiota, kuten tuo alussa mainitsemani Svenska Bildningsförbundet ja esimerkiksi ruotsinopetuksen Svenska nu, joka näennäisen proruotsi-työn nimissä tekee nimenomaan propakkoruotsi-työtä. Näiden verkostot ulottuvat myös valtionhallintoon ja folktingetiin ja RKP:hen.

Tutkija on tehnyt omanlaisen tutkielman ja se on ok. Silti meiltä olisi varmasti lähtenyt myös rakentavia ehdotuksia tutkielman pohdintaosan terävöittämiseksi.

Tutkija olisi voinut katsastaa tilannetta yrittämällä edes luetella niitä erilaisia yhdistyksiä ja toimijoita, jotka todellisuudessa muodostavat propakkoruotsi-verkoston. Kielivapaudellehan ei mitään vastaavaa ole. Tämä selittäisi kansalaistoiminnan erilaisen luonteen. Meillä on tarve vaikuttaa, kun taas "nordenilaiset" voivat nojata propakkoruotsi-työstä palkkansa saavien aktiivitoimijoiden vaikutusvaltaan ja keskittyä itse vain vapaa-ajan täyttämiseen.

Tutkija olisi myös voinut analysoida hiukan sitä, miksi ruotsinopettajat kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen. Olisiko kysely jäsenkunnan todellisista mielialoista pakkoruotsin suhteen ollut liian kova juttu? Entä missä määrin ruotsinopettajilla on tunne "pohjoismaisesta identiteetistä" ja tunne velvollisuudesta vahvistaa sitä myös muissa? Vai onko opettajille jo suunnattu liikaakin tutkimusta aiheesta, mutta sitä ei vain syystä tai toisesta näy missään? - Tai oikeastaan, ei hän tätä olisi voinut analysoida muuten kuin tutkimuksen ulkopuolella. Kiitos, että hän kuitenkin kirjasi sen esille.

[JV Lehtonen]

miksi ruotsinopettajat kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen

Eiköhän ole aika itsestäänselvä asia, että osallistumalla toteutuu "harakka tervatulla katolla" -ilmiö.
Jos ruotsinopettaja sanoo, että hänen opettamansa aine on tärkeämpi kuin esim. ranskan kieli,
silloin "pyllistää" muille kieltenopettajille, oppilaille ja vanhemmille.
Jos taas sanoo, että "kyllähän minä opettaisin vapaaehtoispohjalta opiskeleville
mieluummin", pyrstö tarttuu ay-liikkeen tervattuun kattoon, kun on valmis luopumaan
vakiintuneesta nautintaoikeudesta (privilegio) ja kieltäytyy olemasta opettajanhuoneen/kielikeskuksen "syöttöporsas",
jonka asema on aina turvattu- tapahtuipa muille aineille ja opettajille mitä tahansa.
"Syöttöporsas"-ilmaisun kuulin eräältä opetusalan ammattilaiselta, joka oli saneerausuhan alla,
mutta ruotsinopettajiahan ei koskaan irtisanota tai lomauteta.. Aika raakaa, mutta arkitodellisuutta.

Ruotsinopettajat ovat siis (tahtoen tai tahtomattaan) poliittisia henkilöitä,
he eivät ensisijaisesti opeta (kieltä), vaan ovat politiikan toteuttajia,
eräänlaisia ideologisia vahtikoiria.. Tämä siis koskee nimenomaan B1-ruotsia, ei A-ruotsia, joka on valinnainen.

Tutkimuksen asetelma oli erikoinen, koska en koe Norden-yhdistystä millään tavalla Suomalaisuuden liiton
tai Vapaa kielivalinta ry:n "vastakohdaksi".
Norden-yhdistyksiä voi verrata mihin tahansa ystävyysseuraan, joiden tavoitteena on rakentaa
siltoja eri maiden välille tavallisten kansalaisten tasolla.. Niiden agendaan ei kuulu kieleen pakottaminen,
vaan ystävämaan kielen ja kulttuurin tunnetuksi tekeminen..

Mikä suomenkielinen kansalaisjärjestö ajaa pakkoruotsia sillä raivolla kuin suomenruotsalainen edunvalvontakoneisto sitä ajaa ?

Toki esim. "Kansalliskielten tukiyhdistys" voisi olla kansalaisjärjestömielessä meidän kilpailijamme,
mutta se on enemmänkin valtapopulistien temmellyskenttä, jossa ei ole kansan syvien rivien edustajia jäseninä,
vaan jäsenkunta koostuu suomenruotsalaisen edunvalvonnan piiriin ohjautuneista (ja sille "velkaa olevista")
eliitin jäsenistä. Siinä mielessä se ei ole samanlainen kansalaisjärjestö kuin esim. Vapaa kielivalinta, jossa on
jäseniä kaikista yhteiskuntakerroksista ja näkökulma on "terve maalaisjärki".."kansan syvät rivit"

Asetelman epätasapainoisuudesta kertoo se, että poliittinen koneisto, suomenruotsalainen edunvalvontakoneisto,
säätiöiden rahoittamat yliopistotutkijat, eri hallinnonalojen pakkoruotsipolitrukit ovat meidän
tavallisten kansalaisten vastapuolena..(kuten aloituksessakin todetaan)

( Köyhät) kansalaisjärjestöt vastaan (raharikkaat) koneistot:
Daavid vs Goljat! olisi ollut osuvampi "vastakkainsasettelu" kuin
ystävyysseura vs politiikkaan muutosta vaativa kansalaisjärjestö!

Velvollisuudentunnosta:
Meillä varmasti on enemmän velvollisuudentunnetta muita aktivisteja kohtaan,
koneistossa asiat hoidetaan ensisijaisesti rahan voimalla.

Ne imei sto rublei, a imei sto druzei (What matters is having a hundred friends, not a hundred rubles

Vaikka tämä alkaa välillä tuntuä työltä, velvollisuudentunnosta en voi jättää kesken..

Joskus on toki hyvä pitää kuukauden some-paasto,
elää taas "1980-lukua" ja kuunnella radio Nostalgiaa.

[TMK]

En kuitenkaan itse koe mitään voimakkaan isänmaallisia tunteita "pohjoismaisen identiteetin" tiimoilta, enkä voisi koskaan osallistua toisten herjaamiseen jos heiltä myös tämä identifikaatio puuttuu.

Tutkielmassa oli valittu "Pohjola Norden" edustamaan "ruotsin kielen puolustajia". Ei siis ole ihme, että tutkija mainitsi näiden toimijoiden vahvimmaksi perusteeksi organisoitumiselleen "pohjoismaisen identiteetin".

Miten lienee nykyisin tuo Pohjola-Nordenin kanssa, en usko, että se ainakaan aikoinaan oli edes kovasti pakkoruotsin puolella. (Kun aina sitä ei edes ollut.) Isä nimittäin oli jäsen ja aktiivinenkin, ainakin ennen minun tuloa. Voihan se olla, että sekin on sitten muuttunut.

[Hillevi Henanen]

Pakkoruotsiverkostoille riittää myös määrättömästi rahaa.

Näin ollen RKP ilmoittaa saaneensa yli 600 000 euroa enemmän ilmoitusvelvollisuuden ylittävää tukea kuin hallituspuolueet kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset yhteensä neljässä vuodessa.

http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis ... -paljastui

Kaikista yli 1 500 euron lahjoituksista ei ilmoitettu puoluerahoitusjärjestelmään, vaikka tuen saajien pitäisi. Esimerkkinä Krokfors mainitsee, että Snellman-Säätiö oli antanut rahaa kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnalle ja Kokoomuksen Nuorten Liitolle.

- Tämä oli sellainen tapaus, että sitten tarkastuksen jälkeen on tehty lisää ilmoituksia 147 000 euron määrästä.

Vastaavasti esimerkiksi SDP:n ruotsinkielinen piirijärjestö täydensi ilmoituksia 52 000 eurolla tarkastuksen jälkeen.

- Olemme kehottaneet lähiyhteisöjä olemaan yhteydessä lahjoituksen saajiin, että tiedot olisivat yhtäpitävät, koska silloin se antaisi paljon luotettavamman kuvan. Velvollisuutta tähän ei kuitenkaan ole.

- Usein taustalla on ollut inhimillinen erehdys, henkilöiden vaihtuminen ja unohtaminen, Krokfors jatkaa.

Myös esimerkiksi Keski-Suomen Vasemmistolla oli ilmoituksia tekemättä. Ammattiliitto Punarinnat ja Avantisäätiö olivat antaneet pienet mutta ilmoitusvelvollisuuden ylittävät summat.

Kun SDP:n Turun työväensäätiöön oli tehty tarkastus, sen antaman tuen saajat ilmoittivat yli 38 000 euron tuet.

- Tarkastuksen jälkeen ilmoituksia tuli heti, kun keskustelua oli käyty.

Keskustan ruotsinkieliseltä piirijärjestöltä puuttui kirjanpito kahden vuoden ajalta, eikä sen tilinpäätöksiä ollut allekirjoitettu.

- Tämä on ikävä tapaus.

Säätiörahojen summat tästä eivät selviä, mutta kovin hiljaa ovat olleet kokoomuksen nuoret viime vuosina pakkoruotsista. Kai se on kumminkin katsottava hyväksi asiaksi, että lakeijapuolueet sentään yrittävät edes piilotella suomen- ja vieraskielisten koululaisten myynnistä saamiaan rahoja.

[TK]

Säätiöt / rahalahjoitukset / hyvä veli -järjestelmä / painostuksen eri keinot.
Ja Suomessako ei muka ole korruptiota?

[Hillevi Henanen]

Korruptoneisuusaste näkyy siinä, että 80% Suomen kansasta on tämän pakottajakoneiston toimesta onnistuttu leimaamaan persuiksi, koska pakkoruotsiliturgian mukaan vain persut vastustavat pakkoruotsia.
(Tämä 80% pitää sisällään 74% suomenkielisistä + 40% ruotsinkielisistä + maahanmuuttajat, joilta tosin ei tietääkseni ole mielipidettä edes kysytty, vaikka heille tilanne on vielä suomenkielisiäkin tukalampi.)