http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1422853762327Esimerkkejä henkisesti sulkeutuvasta Suomesta on useita.
Jo pitkään on muhinut viha ja kauna toista kansallista kieltämme ruotsia kohtaan. Kaksikielisyydestä, joka voisi olla kansallinen voimavara, onkin tehty kirous ja häpeä. Jos hinta on yhteyksien heikkeneminen Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kuinka väritetyt lasit voi toimittajalla olla?
Pääkirjoitusta on kommentoitu erään professorin blogissa:
http://professorinajatuksia.blogspot.fi ... field.htmlBlåfield ottaa puheeksi maamme toisen kansalliskielen, kutsuen asenteitamme sitä kohtaan vihaksi ja kaunaksi. --- olen kuullut ihmisistä, jotka haluavat lopettaa ruotsinkielisten etuoikeudet esimerkiksi koulutukseen. Muun muassa sisäänpääsy korkeakouluihin on selvästi suomenkielisiä helpompaa; seikka jota hyvin pakkoruotsinsa opiskelleet käyttävät hyväkseen osallistumalla äidinkielisen sijasta ruostsinkielisiin pääsykokeisiin. Ja olihan meillä tämä vihreä kielikameleonttikin. Vielä useammat haluavat lopettaa suomenkielisille asetetun pakon opiskella ruotsinkieltä. Jälkimmäinenhän sitoo valtavasti nuorten resursseja, jotka ilman pienen naapurimaamme pienen kielen opiskelua voitaisiin käyttää muuhun opiskeluun. Voisiko tämä sittenkin luoda enemmän valmiuksia maamme hyvinvoinnille kuin nykyinen pakkoruotsi?
Teen itse paljonkin pohjoismaista yhteistyötä, mutta englanniksi kuten muidenkin maiden tutkijoiden kanssa. Tässä auttaa se, etteivät muutkaan pohjoismaalaiset ole kielitaidottomia, joiden kanssa tehtävässä yhteistyössä olisi pakko pitäytyä heidän äidinkielessään. Millä logiikalla Blåfield siis näkee vaaran pohjoismaisten yhteyksien heikkenemiselle pakkoruotsin poistamisen seurauksena?
Hesarin pääkirjoitusta on kommentoitu mm. näin:
Ilmaisu "elitismi" juolahti jostain syystä mieleeni lukiessani kirjoitusta. Sen verran siinä taas mätkittiin tavallista suomalaista, syytettiin sulkeutuneisuudesta ja siitä, ettei suomalainen ole valmis avaamaan Reinfeldtin sanoin "sydäntään ja kukkaroaan". Ja tietenkin omaa, avaraa ajatusmaailmaa toimittaja tarjoaa meille oikeana ratkaisuna.
Jos jokin asia on rikkaus tai voimavara, se on sitä omalla painollaan ilman pakkokeinoja. Keinotekoisesti pakkokeinoin ylläpidetty ruotsin 'taito' on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ainutkertaisen järjetöntä rahan ja opetusresurssien haaskausta.