Siis näinkin voi yrittää pitää silmiä kiinni:--- Viime aikoina tavallisin keskustelunaihe on ollut pakkoruotsi erityisesti sen poistamiseksi luodun kansalaisaloitteen takia. --- Otan tässä käsittelyyn muutaman pakkoruotsikeskustelussa usein kuulleeni väitteen – ja sitten revin ne pieniksi palasiksi.
1. Ruotsi ja erityisesti suomi ovat pieniä kieliä
---Yli miljoonan puhujan kieliä on maailman kielistä noin 3 prosenttia. Suomi (ja totta kai myös ruotsi) ylittävät tuon miljoonankin puhujan rajan kirkkaasti. ---
2. Ruotsin opiskelu vie tilaa muilta kieliltä
Kansalaisaloiteporukan näkyvin argumentti on ollut tämä. Sekin perustuu harhaiseen ajatukseen siitä, että ihmisen aivoissa olisi jokin tietty lokero kielille, ja lokeron täytyttyä sinne ei enää mahtuisi mitään. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan kielten opiskelu päinvastoin edistää myös muiden kielten opiskelua. Sama pätee myös argumenttiin, jonka mukaan maahanmuuttajalasten tulisi opiskella vain vastaanottajamaansa kieltä, eikä omaa äidinkieltään. Oman äidinkielen hallinta helpottaa huomattavasti toisen kielen oppimista.
3. Kaikkien tulisi opetella englantia ja venäjää ruotsin sijaan
--- Ruotsi ei varmasti ole kaikkein tarpeellisin oppiaine koulussa, mutta en koe, että minkään ylläolevan kielen opettelu sen sijaan toisi minkäänlaista muutosta.
4. Ruotsissa ei tarvitse opiskella suomea
Kansalaisaloitteessa todetaan, että missään muussa maailman maassa ei ole Suomen kaltaista vaatimusta vähemmistökielen opiskelusta. Tämä on jo tekstaripostauksessani kritisoima "koska muualla tehdään asiat paskasti, niin meidänkin täytyy" -argumentti. Olen melko varma, että suomenruotsalaiset pärjäisivät ihan hyvin, vaikka kaikki suomea äidinkielenään puhuvat eivät osaisi ruotsia. Ja onhan ruotsi eritasoisessa asemassa muihin vähemmistökieliin verrattuna. Koen kuitenkin, että ennemmin meidän tulisi opiskella muita vähemmistökieliä kuin hylätä ruotsinopiskelu. Nykyinen järjestelymme turvaa ruotsinkielisten ihmisoikeudet kielipolitiikan tasolla.
Usein Suomen kahden virallisen kielen politiikkaa on kritisoitu myös taloudella: se tulee meille kalliiksi. Mitä sitten? Onko tilanne se, että talous ajaa ihmisoikeuksien edelle? Tulipa tästä muuten mieleeni hyvä poliitikkotesti ensi kevään eduskuntavaaleihin: mihin järjestykseen ehdokas laittaa seuraavat asiat: talous, ihmisoikeudet, ympäristö. Jos lista alkaa taloudella, minä heitän ehdokkaan heti olan yli.
Kieliin suhtaudutaan liian yhdentekevästi. Ne ovat koko ajattelumme, kulttuurimme ja yhteiskuntamme perusta. Ei niitä voi noin vain ohittaa.
- ruotsi on ihan riittävän iso kieli mihin vain
- ruotsin opiskelu ei voi olla mistään pois, sillä lapsen päässä on tilaa (ajasta ja voimista ei nyt väliä)
- maahanmuuttajien kotikielten opiskelu on tärkeää, tämä ei liity mitenkään pakkoruotsiin, mutta kuitenkin
- pakkoruotsin kaltaista ei ehkä ole missään, mutta tämä on vain "koska muualla tehdään asiat paskasti, niin meidänkin täytyy" -argumentti (toisiko pakkoruotsin kaltainen pieni pakollinen vähemmistökieli alakoulusta yliopistoon hyvinvointia ja onnea minne vain, ihan totta?)
- ruotsi ei ehkä ole tarpeen mutta ei ole englanti tai venäjäkään, eikä mitkään muutkaan kielet, mutta kieliä ei voi ohittaa, ne ovat koko ajattelumme, kulttuurimme ja yhteiskuntamme perusta
Olisiko hyvä perustaa ajattelu sittenkin pohdituille, ristiriidattomille ja selkeille argumenteille?
