Media myy unelmaa Suomesta, jossa kaikki puhuvat ruotsia

[NRR]

Ei ihme, että keskustelu yli kielirajan on vaikeaa.

Ylen areenaan näyttää tulevan joka päivä uusi ohjelma, jossa käsitellään suomenruotsalaisuutta, sen historiaa, sen vaikuttajia...

Ruotsinkielinen media näyttää myös pyrkivän kertomaan yleisölleen, että pakkoruotsin kaltainen järjestely on sekä hieno juttu että yleinen käytäntö. Nyt areenalla on julkaistu Euroopan komissiossa työskentelevän vähemmistökielten asiantuntijan ja kymmentä kieltä sujuvasti puhuvan Johan Häggmanin haastattelu, jossa hän mm. kertoo, miten Suomessa tulisi ottaa mallia Kataloniasta:

http://arenan.yle.fi/tv/2210878

Toinen tärkeä kysymys katalaaneille on koulukieli. Kataloniassa tuskin halutaan kuulla kaksikielisistä kouluista, joiden puolesta pääministeri Alexander Stubb nykyisin puhuu. Kataloniassa myös monet espanjankieliset vanhemmat panevat lapsensa katalaaninkieliseen kouluun, jotta nämä oppisivat vähemmistökielen. Monikielisyysasiantuntija Johan Häggmanin mielestä samaa filosofiaa Suomikin voisi noudattaa.

- Olen joskus ehdottanutkin sitä. Enemmistön pitäisi saada vähemmistökielen kielikylpy. Paikkakunnilla, missä kielet ovat tasaväkisiä, kuten Pietarsaaressa kaksikieliset koulut ovat toimiva ratkaisu. Kumpikaan kieli ei ole hallitsevassa asemassa. Mutta Helsingissä ja Turussa suomi tulisi vallitsevaksi, jos kouluissa alettaisiin opettaa osa aineista suomeksi.

- Sen sijaan mielestäni olisi hyödyllistä, jos pääkaupunkiseudulla ja koko Suomessa voitaisiin opettaa tiettyjä aineita ruotsiksi suomenkielisissä kouluissa. Toimittaisiin suunnilleen niin kuin Kataloniassa. Se on kielikylvyn idea Kataloniassa. He käyttävät siitä sanaa immersio.

- Katalaanista halutaan yhtä vahva kuin espanjasta, käytetään termiä normalisointi. Ajatuksena on se, että koska espanja hallitsee kotona, kaduilla ja urheiluseuroissa, kouluopetuksen on oltava kaikissa aineissa katalaaninkielistä, jotta lapset saavat vahvan sanavaraston.

- Se nähdään myös tasa-arvokysymyksenä tai oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Jos lapset eivät opi katalaania täydellisesti, he ovat huonommassa asemassaa, heistä ei tule kaksikielisiä. Katalaaninkieliset taas puhuvat yleensä täydellistä espanjaa.

- Espanjankankieliset lapset saavat samat mahdollisuudet, kun kaikkia aineita opetetaan katalaaniksi. Samalla tavalla suomenkieliset Jyväskylässä tai Joensuussa saisivat vahvemman ruotsin kielen taidon ja paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla, jos tiettyjä aineita opetettaisiin ruotsiksi. Esimerkiksi maantietoa tai historiaa tai vaikka voimistelua. Ruotsiksi ei aina tarvitse opettaa samaa ainetta. Se voisi vaihdella koulujen ja luokkatasojen välillä.

- Pohjanmaan ruotsinkielisillä alueilla voitaisiin opettaa joitakin aineita suomeksi, jotta oppilaiden suomen kielen taito paranisi.

- Ajatuksena on se, että kaikki oppivat puhumaan alueellista kieltä tai vähemmistökieltä sujuvasti. Näin vähemmistökielestä tulee jälleen yhtä vahva kuin enemmistökieli.

PS. Muutama huomio
- katalaania puhuu äidinkielenään Espanjassa liki 7 miljoonaa ihmistä
- Kataloniassa puhuu 45% espanjaa ja 35% katalaania ja 11% on kaksikielisiä, muitakin kieliryhmiä on
- Katalonian maakunta on valtionomainen alue, joka myös pyrkii itsenäistymään
- katalaani ja espanja ovat toisiaan lähellä olevia kieliä
- espanja on ehdoton maailmankieli, jonka puhujat voivat nousta minkä tahansa alan asiantuntijaksi puhumatta sanaakaan muita kieliä ja voivat kierrellä laajasti ympäri maailmaa puhuen vain omaa kieltään

[Hansa]

Häggman ehdottaa, että koko Suomessa alettaisiin opettaa kouluissa osa oppiaineista toisella kotimaisella kielellä.

Mutta, mistä ne sadat ja tuhannet opettajat saadaan, jotka pystyisivät opettamaan esim maantietoa tai fysiikkaa tai biologiaa ruotsiksi???

Tönkkoruotsi ei siihen riitä, siinä pitää olla opettajia joilla on sujuva ruotsintaito, muuten saadaan heikommat oppimistulokset!!!

Häggmanin ehdotus on täysin hölmö! Miksi ihmeessä 5 milj suomenkielistä pitää pakottaa oppimaan ruotsia, kun ruotsinkielisiä on vain 5% väestöstä? Ja kun suomessa on jo enemmän muiden kuin ruotsin puhujia.

Toivottavasti Ahvenanmaa ja Ruotsi kuuntelevat meikäläistä innokkaammin Häggmannin ehdotuksia ja kaikissa ruotsalaiskouluissa aletaan opettaa osa oppiaineista suomeksi. Ikinä ei tule toteutumaan!

[Hillevi Henanen]

Sillä, onko opetuskieli hyvää tai huonoa, ei liene väliä kun kukaan ei ymmärrä kumminkaan. Tämä ruotsiksi opettaminen olisi vain looginen jatkumo suomenkielisten opintojen järjestelmällisessä sabotoinnissa.
Peruskoulun tulo kaikille oli aikanaan kova paikka, ja kaikki eivät näy toipuneen siitä vieläkään.

[NRR]

Olen ihmetellyt, mistä tulee tämä höpöpuhe oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, jossa pakkoruotsi muka edustaa niitä molempia ja suomenkielinen tai uussuomalainen lapsi ilman ruotsia on menettänyt jotain oleellista.

Näinhän tätä liturgiaa tuotetaan: "Se nähdään myös tasa-arvokysymyksenä tai oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Jos lapset eivät opi katalaania täydellisesti, he ovat huonommassa asemassaa, heistä ei tule kaksikielisiä. Katalaaninkieliset taas puhuvat yleensä täydellistä espanjaa."

Tämä puhe vetoaa erityisesti etelän suomenruotsalaisiin, jotka eivät voi kauheasti vakuutella tarvettaan omankielisiin palveluihin. Täysin vastaavan lauseen olen kohdannut useasti ruotsinkielisten sanomana: "Kaikille pakollinen ruotsinopetus nähdään myös tasa-arvokysymyksenä tai oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Jos lapset eivät opi ruotsia, he ovat huonommassa asemassaa, heistä ei tule kaksikielisiä. Suomenruotsalaiset taas puhuvat yleensä suomea."

Kuvio on kuitenkin lainattu alueelta, jossa
- vähemmistökieltä puhuu äidinkielenään liki 7 miljoonaa ihmistä
- jakauma alueella: 45% maan pääkieltä ja 35% vähemmistökieltä ja 11% on kaksikielisiä, muitakin kieliryhmiä on
- kyse on sukulaiskielistä
- kyseessä on yhtenäinen alue, jolla on halu valtiollistua

Kun sama puhetapa siirretään meille muutaman prosentin ja sadantuhannen vähemmistökielisen maahan, ollaan äärimmäisen kaukana lähtökohdasta. Siksi seuraava kortti onkin nimeltään Norden, ikään kuin Nordenin liittovaltio skandipainotuksineen olisi ovella...

[NRR]

Mutta, mistä ne sadat ja tuhannet opettajat saadaan, jotka pystyisivät opettamaan esim maantietoa tai fysiikkaa tai biologiaa ruotsiksi???

Virkaruotsia on nyt jo Jyväskylässä rakennettu siten, että kyse olisikin "ammattiruotsista". Tämä "ammattiruotsi" alkaisi heti opintojen alussa ja lomittuisi muihin opintoihin - ja esimerkiksi fysiikan laitoksen ruotsinkielinen henkilökunta vetäisi fysiikanopintoja ruotsiksi. Tässä on jo vaara, että aineopinnot kärsivät kieliopintojen takia.

Opettajia voitaisiin aluksi lainata ja sitten kouluttaa - rahahan ei merkitse mitään silloin kun kyseessä on pakkoruotsitus.

[NRR]

Sillä, onko opetuskieli hyvää tai huonoa, ei liene väliä kun kukaan ei ymmärrä kumminkaan. Tämä ruotsiksi opettaminen olisi vain looginen jatkumo suomenkielisten opintojen järjestelmällisessä sabotoinnissa.
Peruskoulun tulo kaikille oli aikanaan kova paikka, ja kaikki eivät näy toipuneen siitä vieläkään.

Olet helmi, HH

[Hansa]

Häggman puhui myös käsitteestä språkindustri eli kieliteollisuus tai kielibusiness. Hän sanoi, että se on ala, joka kasvaa tällä hetkellä nopeinta vauhtia, noin 10% vuodessa.

Häggman pitää tuota elinkeinoa positiivisena mahdollisuutena. Flerspråkighet - mera tillväxt -iskulause näkyi taustalla tilaisuudessa, jossa hän esiintyi.

EU käyttää valtavasti rahaa siihen, että kaikki dokumentit käännetään kaikille virallisille EU-kielille ja mepeille tarjotaan tulkkausapua koko ajan. Se synnyttää työpaikkoja ja businessmahdollisuuksia kieliteollisuudelle. Mutta samalla siitä tulee iso kustannuserä EU-maiden maksettavaksi.

Tuo julkisen vallan kustantama kielibusiness kasvattaa julkisen sektorin menoja, jotka Suomessa jo muutoinkin ovat huolestuttavan suuri osa BKTstä ?

Pienellä maalla on vain rajalliset mahdollisuudet kustantaa virallista monikielisyyttä. Esim jos Suomessa olisi virallinen 5-kielisyys, se maksaisi niin paljon, että 5-kielisyyttä ei varmasti enää pidettäisi rikkautena.
Ruotsin ministeri totesi aikoinaan, että heillä ei olisi varaa edes Suomen kaltaiseen 2-kielisyyteen.

Virallisen monikielisyyden kustannukset kaatuvat veronmaksajien kontolle. Suomessa mm kaksikielisille kunnille maksetaan ylimääräisiä valtionapuja, jotta ne selviävät kaksikielisyydestä aiheutuvista ylimääräisistä kustannuksista. Tuota valtionapua joudutaan maksamaan, vaikka toisaalla toitotetaan, että kaksikielisyys on rikkaus. Samalla kaksikielisyydestä aiheutuvat kustannukset lisäävät Suomen velkataakkaa, joka on jo yli 100 miljardia euroa.s
Suomella on tietysti myös kannettava uusien vieraiden kielten aiheuttamat monikielisyyden kustannukset, joihin on jo budjetoitu lähes puoli miljardia euroa maksettavaksi kunnille valtionosuuksina.
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_ ... a/name.jsp

Euroopan monikielisyyden kustannukset heikentävät Euroopan kilpailukykyä, kun tuotteiden ja palvelujen hintoihin tulee monikielisyyslisä. Monikielisyys on varmaankin yksi syy, miksi Euroopan talousalue häviää kilpailussa aasialaisia suurvaltoja vastaan.

Totean vielä, että tietenkin kaikilla eri kieliryhmillä on oikeus oman kielensä säilyttämiseen ja ylläpitämiseen. Siihen pitää kaikkia kannustaa ja antaa vapaus.
Mutta Suomen kaltainen 2-kielisyyskulissin ylläpitäminen on ylimitoitettua ja tulee meille sietämättömän kalliiksi. Se myös kaventaa todellisten kielivähemmistöjen mahdollisuuksia oman kielensä aseman puolustamisessa.

[JV Lehtonen]

Meillähän on Kataloniaakin parempi autonomia, jota "kaikkialla maailmassa ihaillaan".
Se on Ahvenanmaa. Jostain syystä Ahvenanmaalla ei järjestetä suomen kielen kielikylpyjä
ja maan pääkielen mukaiset paikannimet halutaan pois jopa suomenkielisistä kartoista.

Tuntuu siltä, että suomenruotsalaisilla alkaa olla kollektiivinen auringonpimennys,
kun kyseessä on kielipolitiikka. He ovat tukevasti jalat irti maasta.

He voivat olla oman alansa huippuasiantuntijoita ja älykkäitä ihmisiä, mutta kielipolitiikkaa he katsovat
kaikki oman napansa ympäriltä, lähtemällä siitä perusolettamuksesta, että
suomenkieliset ovat vain heidän tarpeisiinsa muovattavaa massaa,
eivät yksilöitä, joilla on järki ja tunteet.

Täten he asennetasolla syyllistyvät ihmisoikeusloukkaukseen, YK:n ihmisoikeusjulistusta vastaan.

Miten heidät saisi tajuamaan, että me suomenkieliset olemme yksilöitä, emme heidän tarpeisiinsa muovattavaa massaa ?

Tämä hätkähdyttävän ylimielinen asenne on yhteinen nimittäjä suomenruotsalaisille kielipolitiikan kommentoijille!

Onko joku muu huomannut saman perusasenteen ?

Edit. Juuri sen takia minäkin täällä jaksan vielä heilua ja toistaa jo monta kertaa
lausuttua - näyttääkseni suruille, että me emme ole massaa!
Me olemme ajattelevia yksilöitä, meitä ei voi aivopestä ja muovata teidän tarpeisiinne!

Saman kertoo myös tutkimustulos, jossa kansan enemmistö on sitä mieltä,
että perustuslakia muuttamatta pakkoruotsi voidaan poistaa ja ruotsinkieliset palvelut turvata.

[NRR]

Onko joku muu huomannut saman perusasenteen ?

Että onko. Kysy vaan kuinka monta kertaa.

Eräässä opinnäytteessä haastateltiin suomenruotsalaista nuorta opettajaksi opiskelevaa ja kerrottiin näin:

She thinks the gap between Finnish-speakers and Swedish-speakers would grow if the mandatory Swedish was removed. “I think prejudices would spread. I fear that my children and grandchildren will be growing up in a hostile environment where Swedish is considered to be an unnecessary language. The gap between Finnish-speaking and Swedish-speaking areas would widen, and I also fear that the violence between different language groups would grow.”

Kylmää se, että tässä nuori opettaja puhuu lastenlapsistaan, joista hän on huolissaan, mikäli pakkoruotsi ei ole kasvattamassa näiden suomenkielisistä aikalaisista suvaitsevaista porukkaa. He todella haluavat nähdä pakkoruotsin jatkuvan vielä lastenlapsillemmekin eikä suinkaan siksi, että se olisi lastenlastemme etu.

Empatia ja luottamus suomenkielisiä kohtaan puuttuu - mutta väitetään, että rakastetaan raivoisasti saamelaisten ja maahanmuuttajien oikeuksia. Näyttää kuitenkin, että tuokin on totta vain niin kauan, kun nämä ryhmät eivät vaadi kielilleen mitään virallista asemaa ruotsin rinnalla.

Muistan taas, miten taannoin radiossa keskusteltiin Ahvenanmaasta ja jotkut kritisoivat ahvenanmaalaisia siitä, etteivät nämä halua oppia suomea (suomihan ei ole pakollinen Ahvenanmaan kouluissa missään vaiheessa). Heti ohjelmaan soittelivat ahvenanmaalla asuvat suomenkieliset ja puolustivat naapureitaan: eihän täällä kuule suomea, kuinka sitä täällä oppisi ja miten sellaista voitaisiin edes vaatia.

Kun Ruotsiin levisivät Ahtisaaren lausunnot, joissa hän ilmoitti olevansa huolissaan ruotsivastaisuudesta Suomessa, tämä herätti siellä keskustelua. Vastasin eräälle naiselle, joka oli blogissaan taivastellut mokomaa suomalaisten ruotsivastaisuutta, ja kerroin miten paljon murhetta pakkoruotsi aiheuttaa esimerkiksi kielellisen oppimisongelman omaaville ja maahanmuuttajataustaisille lapsille. Hän oli heti hirmuisen ymmärtäväinen ja piti näiden erilaisten oppijoiden puolta. Itse asiassa hän ymmärsi heti koko kielivapauden periaatteen. Samoin tuntuivat ihmiset poliittisissa blogikeskusteluissa ymmärtävän asian, kun kerroin heille, miltä asiat suomenkielisistä näyttävät.

Kyse täytyy olla nimenomaan suomenruotsalaisesta maailmankuvasta. Eiköhän taustalla ole myös suomenruotsalaisen koulun "identiteettityö".

[JV Lehtonen]

Empatia ja luottamus suomenkielisiä kohtaan kadonnut - mutta väitetään, että rakastetaan raivoisasti saamelaisten ja maahanmuuttajien oikeuksia, kunhan eivät vaadi kielilleen mitään virallista asemaa ruotsin rinnalla.[/quote

Empatiaa oli aikoinaan ruotsinkielisillä fennomaaneilla,
mutta ei ruotsinkielisen väestön enemmistö (RKP) koskaan ole pitänyt suomenkielisiä
yksilöinä, vaan massana, jota pitää muovata.

Pakkoruotsi on tämän ajattelutavan röyhkein ilmentymä!


Yksi keino hallita aktiivisia yksilöitä (joita ei edes oletettu olevan!!) on laittaa moderaattorit eli suomenkielinen media hillitsemään
kansaa ajattelemasta omilla aivoillaan. Sehän on ÅA:n tutkimuksen seuraava vaihe.

75 % osoittautuikin ajatteleviksi yksilöiksi, jotka ajattelevat väärin, mutta kontrolloituina
moderaattorien avulla (suomenkielinen media), alkavat muovautua siihen muottiin,
johon suomenruotsalainen haluaa heidät muovata.

Omalle porukalle annetaan uskonvahvistusta kertomalla tarinoita kaukomailta,
vaikka raadollinen esimerkki on ihan vieressä!

Vai oliko kyseessä Sipoon ja Porvoon paikallisen pakkoruotsin puolustus ?
Jospa Sipoo haluaa Suomen kataloniaksi ?

[NRR]

Olit JVL nostanut Jaskan blogissa linkkinä esiin viiden vuoden takaisen keskustelun Soininvaaran blogissa. Löysin sieltä viiden vuoden takaisen itseni, ajalta ennen kuin minusta tuli kaikkien itkevien pakkoruotsiäitien perikuva. Näin kirjoitin

“Två språk som förenar oss till en gemensam identitet = Finland/Suomi.”
"Kaksi kieltä, jotka yhdistävät meidät yhteiseen identiteettiin = Finland/Suomi."

Yllä on suora lainaus HBL:n kommenttiosastosta.

Ovatko useimmat ruotsinkieliset rakentaneet itselleen näkemyksen maasta nimeltä Finland/Suomi, jossa jokainen suomenkielinen pakollisen ruotsinopiskelun ohessa omaksuu yhteisen Finland/Suomi-identiteetin, jossa on kulttuuriäidinkielenä suomen ja ruotsin yhdistelmä eikä sen kumpaakaan komponenttia voi tehdä vapaaehtoiseksi tuhoamatta identiteettiä, kansaa ja valtiota?

Jos näin on, ymmärrän, miksi vuoropuhelu on mahdotonta. Tämän “kaksikielinen kansa & kahden kielen kulttuuriäidinkieli” -ajatuksen omaksuneet pitävät tietysti sivisymättöminä niitä, jotka avoimesti sanovat, etteivät suomalaiset ole koskaan ajatelleet näin yhteisestä identiteetistä eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan.

“Är det nu så tungt att läsa andra inhemska några fjuttiga timmar per år? Inhemskaspråken borde tidigare läggas så skulle det gråtas och oijas mindre.”
"Onko se nyt niin raskasta lukea toista kotimaista muutaman vaivaisen tunnin vuodessa? Kotimaiset kielet tulisi varhaistaa koulussa niin tulisi vähemmän itkua ja valitusta."

Tämä on jatkoa edelliselle lainaukselle. Siis ratkaisuksi pakollisen ruotsin aiheuttamaan itkuun ja valitukseen tarjotaan vain pakollisen ruotsin aikaistamista. Eihän sellainen muutaman vuosiviikkotunnin homma voi olla niin raskasta, sanovat pakollisen ruotsin kannattajat. Ehkei se olisikaan, jos unelma kulttuuriäidinkielestä olisi totta – mutta kun se ei ole.

Monet todella uskovat, että perustuslaki on tehnyt ihmeen ja “Finland/Suomi” on aidosti kaksikielinen valtio, jossa 5% = 50%. Näin suomenkielisten haluttomuus lukea ruotsia ei voi olla muuta kuin pahaa tahtoa, vihapuhetta ja alemmuudentunteesta kumpuavaa halua kieltää omilta lapsilta täysi kansalaisuus.

Miksi olemme antaneet tällaiselle “kaksikielinen kansa & kahden kielen kulttuuriäidinkieli” -puheelle alkujaankaan tilaa? Miksei sitä ole maan sivistyneistön piirissä kiivaasti kritisoitu?

Tietysti ruotsinkieliset ovat ok. Tietysti heidän kielensä on ok ja kuuluu maahamme. Muttei suomalaisten enemmistöstä tule koskaan kaksikielisiä yhdistelmällä suomi&ruotsi (yhä enemmän muilla yhdistelmillä), eikä suomalaisten moninaisia identiteettejä voi muovata kaksikielisyysideologian mukaisiksi.

Suomenkieliselle ruotsi voi olla vain yksi mahdollisista vieraista kielistä, joita opiskella, ei huono muttei muita tärkeämpi.

Miksei tätä sanota ääneen myös politiikkojen suulla – kaikella kunnioituksella ja ystävyydellä ruotsinkielisiä kohtaan?

[Hillevi Henanen]

Hitsi NRR! Tuon tekstin päivitys vuoteen 2015 ei vaadi muuta kuin kysymysmerkkien poiston, paitsi viimeisestä lauseesta. Onnittelen!

Kuinkahan monta kertaa tänä aikana on päivitetty pakkoruotsin perusteet?

[Hillevi Henanen]

Sillä, onko opetuskieli hyvää tai huonoa, ei liene väliä kun kukaan ei ymmärrä kumminkaan. Tämä ruotsiksi opettaminen olisi vain looginen jatkumo suomenkielisten opintojen järjestelmällisessä sabotoinnissa.
Peruskoulun tulo kaikille oli aikanaan kova paikka, ja kaikki eivät näy toipuneen siitä vieläkään.

Tähän asti on pakkoruotsilla onnistuttu tuhoamaan opiskelu sellaisilta, joille kielet eivät ole ykkösprioriteetti. Muut lahjakkuudet on sallittu kielellisen lahjakkuuden ohella, mutta sitä ilman ne on katsottu arvottomiksi.

Nyt siis ehdotellaan siirtymistä seuraavaan vaiheeseen, eli osittaiseen ruotsinkieliseen opetukseen.
On mm ehdotettu kahden opettajan mallia
-kustannuksia se ei tietenkään nostaisi, koska tässä kaksikielisessä maassa ruotsin kielestä on vain taloudellista hyötyä
-eikä kai sekään haittaa, että jos oppiaine viedään läpi kahdella kielellä, käsiteltävä määrä puolittuu, koska oppitunti on edelleen vain oppitunnin mittainen.
-jos taas opetus tapahtuisi vain ruotsin kielellä, päästäisiin pudotuspelissä kivasti kiinni uuteen kohderyhmään, eli niihin, joiden opiskelu nojautuu huolelliseen tuntiopetuksen seuraamiseen. Oppituntihyöty opiskeltavan aineen osalta nollattaisiin ja katastrofi kruunattaisiin ruotsinkielisellä oppikirjalla.
Fantastinen uusi ihmiskoe tekeillä?

[NRR]

Menee nyt vähän aiheen vierestä, innostuin HH:n oivalluksesta...

Tähän asti on pakkoruotsilla onnistuttu tuhoamaan opiskelu sellaisilta, joille kielet eivät ole ykkösprioriteetti. Muut lahjakkuudet on sallittu kielellisen lahjakkuuden ohella, mutta sitä ilman ne on katsottu arvottomiksi. ---

Niinpä. Meillä ei keskustella siitä, mitä on sivistys. Tai mitä on lapsuus ja nuoruus? Lapsuus ja nuoruus eivät ole vain valmistumista tulevaan vaan myös itsessään arvokkaita elämänvaiheita. Koulun tulisi sekä mahdollistaa ikäkaudelle ominainen hyvä elämä, ilo omasta olemassaolosta että valmistautuminen tulevaan omien henkilökohtaisten vahvuuksien lujittamisen avulla.

Amerikassa oppimista on varjostanut ns. kouluälykkyyden yliarvostus. Koulussa paljon käytetyt älykkyystestit ovat saaneet kritiikkiä tutkijoilta jo kauan: ne mittaavat kovin kapeaa osaa ihmisyydestä ja taitavuudesta ja esimerkiksi työhönottotilanteissa niitä kuunnellen saadaan kovin yksipuolista lahjakkuutta työpaikoille. Vaikka testien taustalla oleva käsite yleisälykkyydestä kenties saa monilta tutkijoilta tukea, myös vaihtoehtoisiä älykkyyseorioita on rakennettu ja niillä olisi annettavaa meilläkin koulukeskustelussa. Tunnettuja vaihtoehtoteorioita ovat esim. Sternbergin kolmiomalli ja Gardnerin moniälykkyys.

Sternberg jakaa älyn teoreettiseen, luovaan ja käytännölliseen komponenttiin: perinteisen koululahjakkaiden (book smart) rinnalla tulisi arvostaa myös luovia ja käytännöllisesti lahjakkaita (street smart). Tietenkin meissä kaikissa on näitä kaikkia komponentteja. Sternberg on itse laajentanut tutkimustaan älykkyydestä viisauteen ja jopa rakkauteen.

Gardner on neuropsykologi, jonka mielestä länsimainen kulttuuri suosii kielellisiä ja loogis-matemaattisia kykyjä, joissakin kulttuureissa saattavat korostua liikunnalliset tai sosiaaliset kyvyt. Hänen teoriansa taustalla oli oma potilas, joka oli menettänyt aivovaurion myötä kielelliset kykynsä mutta soitto- ja laulutaito olivat yhä jäljellä. Tämän pohjalta Gardner loi teorian, jonka mukaan äly jakaantuu ainakin seitsemään erilaiseen ja itsenäiseen osaan, joista jokaisella oma hermostollinen perustansa:
- Kielellinen älykkyys
- Matemaattis-looginen älykkyys
- Musiikillinen älykkyys
- Avaruudellinen ja visuaalinen älykkyys
- Liikunnallinen älykkyys
- Intrapsyykkinen (omia mielenliikkeitä koskeva) älykkyys
- Interpsyykkinen (toisen mielenliikkeitä koskeva) älykkyys

Meillä tuo kielellinen komponentti näyttää nyt olevan koulussamme kaikkein vahvimmin esillä. Meillä vanha oppikoulu oli tarkoitettu virkamiesten ja papiston kouluttamiseen. Siksi siellä oli paljon ruotsia ja kielipainotus. Tämä perintö siirtyi sitten nykyiseen peruskouluun ja lukioon. Tätä reittiä oppimisen ammattilaisiksi kouluttautuneet ovat myös pääosin nimenomaan kielellisesti lahjakkaita ja huomaamattaankin painottavat kielten merkitystä. Nyt tarvitaan kuitenkin koko kansan yleissivistävä koulu (peruskoulu ja lukio, ammattilukio), joka vastaa teknistyvän ja monikulttuurisen yhteiskunnan kansalaisten erilaisia yksilöllisiä tarpeita: ei painoa kielille paitsi kotikielille ja englannille, sen sijaan painoa itseilmaisulle, asiaosaamiselle, ongelmanratkaisulle ja yhteistyölle.

[NRR]

Nyt siis ehdotellaan siirtymistä seuraavaan vaiheeseen, eli osittaiseen ruotsinkieliseen opetukseen.
On mm ehdotettu kahden opettajan mallia
-kustannuksia se ei tietenkään nostaisi, koska tässä kaksikielisessä maassa ruotsin kielestä on vain taloudellista hyötyä
-eikä kai sekään haittaa, että jos oppiaine viedään läpi kahdella kielellä, käsiteltävä määrä puolittuu, koska oppitunti on edelleen vain oppitunnin mittainen.
-jos taas opetus tapahtuisi vain ruotsin kielellä, päästäisiin pudotuspelissä kivasti kiinni uuteen kohderyhmään, eli niihin, joiden opiskelu nojautuu huolelliseen tuntiopetuksen seuraamiseen. Oppituntihyöty opiskeltavan aineen osalta nollattaisiin ja katastrofi kruunattaisiin ruotsinkielisellä oppikirjalla.
Fantastinen uusi ihmiskoe tekeillä?

Voi myyrä!