Tutkijoille on kuulemma tullut palautetta, HBL:ssä

[NRR]

HBL:ssä on kuulemma herännyt vilkas keskustelu, jossa on mm. epäilty, ettei 75 prosentin kannatuksen vapaaehtoiselle ruotsille antaneen tutkimuksen otos ole riittävä:
http://svenska.yle.fi/artikel/2014/12/3 ... er-kanslor

[Hannu Jussi]

Luin tänään useamman päivän Husikset, joten en ole sata varma minkä päivän lehdessä tuo epäilysheitto oli, mutta ainakin tänään oli ainakin kolme kirjoitusta tuosta ÅA Grönlundin kirjoituksesta.

Näissä todisteltiin taas sitä, että ruotsin yo pakollisuuden loputtua, eivät suomenkieliset lue muitakaan kieliä.... palveluja ei riitä kaikille ruotsinkielisille ja vielä se, että kysely 35´000 ja yli 7300 vastaukset eivät todellakaan kata koko Suomea.... ja näin ollen koko kyselyn voi heittää roskikseen.

Voin käydä myöhemmin katsomassa kenen kirjoituksesta on kyse.
---------
Ilmeisesti Andelin on tehnyt hyvää työtä surujen puolesta, koska oli tässä eräänä päivänä HBL:län pääkirjoitustoimittaja yhdessä Susanna Ginmanin kanssa.

[vipunen]

Myönnettäköön, että tämän tutkimuksen tulos 74% poikkeaa aiemmista tutkimuksista aika paljon (olettaen että ne ovat keskenään jokseenkin vertailukelpoisia). Suomalaisuuden liiton teettämässä kyselytutkimuksissa tulos on ollut 67% tienoilla. Minun on vaikea uskoa, että kansalaisaloite ja siihen liittyvä keskustelu olisi yksistään muuttanut mielipidettä näin lyhyessä ajassa näin paljon. Toki näin olisi mukava uskoa.

Kyselytutkimuksessa lopputulokseen ja sen luotettavuuteen vaikuttaa etenkin vastaajien määrä, laatu ja kysymyksenasettelu. Tässä kyselyssä heikoin lenkki lienee laatutekijä eli miten vastaajat on valittu ja heidät haastateltu.

[Hillevi Henanen]

On myöskin tapahtunut monenlaista herättävää tänä vuonna
-A Subb on vouhottanut pakkoruotsista ekalle
-pakkoruotsin aikaistaminen suljettujen ovien takana
-kansalaisaloite
-Raseborg, Sipoo
-keskustelu kuntauudistuksiin leivotuista alueiden pakkoruotsinkielistämisistä ikuisiksi ajoiksi

Visst stämmer siffrorna och dessutom så stämmer de ganska väl överens med tidigare liknande undersökningar. Man kan ju aldrig uppnå en hundraprocentig svarsprocent i en undersökning som denna, säger Grönlund.
Kyllä nämä luvut pitävät paikkansa ja sitäpaitsi ne täsmäävät aika hyvin aikaisempien vastaavanlaisten tutkimusten kanssa. Koskaan ei ole mahdollista tällaisissa tutkimuksissa saada vastausprosentiksi sataa, sanoo Grönlund.

Eiköhän luoteta siihen, että jos tämä tutkimus olisi millään keinoilla voitu selittää mitättömäksi, niin ÅA olis homman hoitanut vähin äänin, ja tutkimus olisi haudattu ilman sen kummempia juhlallisuuksia.

[NRR]

Myönnettäköön, että tämän tutkimuksen tulos 74% poikkeaa aiemmista tutkimuksista aika paljon (olettaen että ne ovat keskenään jokseenkin vertailukelpoisia). Suomalaisuuden liiton teettämässä kyselytutkimuksissa tulos on ollut 67% tienoilla. Minun on vaikea uskoa, että kansalaisaloite ja siihen liittyvä keskustelu olisi yksistään muuttanut mielipidettä näin lyhyessä ajassa näin paljon. Toki näin olisi mukava uskoa.

Muistatko, onko aikaisemmissa gallupeissa pakotettu ihmiset valitsemaan kyllä tai ei, koska eos puuttuu?

[Hillevi Henanen]

Mietin juuri samaa. Muistan vaan, että edellisessä EOS oli 8%.

[vipunen]

Muistatko, onko aikaisemmissa gallupeissa pakotettu ihmiset valitsemaan kyllä tai ei, koska eos puuttuu?

Erittäin hyvä huomio NRR! Suomalaisuuden liiton tutkimuksessa "eos" on tosiaan mukana ja ÅA:n ei. Tästä seuraa toki se, että tulokset eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia, mutta mikäli "eos"-kategoria jaetaan vaikkapa tasan "kyllä" ja "ei" kategorioihin SL:n luvut lähestyvät mukavasti ÅA:ta.

[Hannu Jussi]

Tässä lupaamani pari kirjoitusta HBL tänään. Jostakin syystä surut eivät suostu "näkemään" totuutta, vaan jatkavat samaa vanhaa liturgiaansa. Mahtaako se olle heille niin turvallisempaa, siis ajatella.... että suomalaiset eivät opi kieliä jne.
Se kirjoitus, jossa ÅA:n tutkijoiden koko työ kyseenalaistettiin ja kehotettiin laittamaan roskikseen, on myös yksityishenkilön vuodatus, jota en nyt tähän saa.

Språk I ledaren i HBL Kväll (22.12) kommenterar Susanna Ginman den nya undersökningen om stödet för den obligatoriska skolsvenskan. Hon utropar framsynthet i den händelse att svenskundervisningen görs frivillig, en plan B för att rädda tvåspråkigheten.
Om skolsvenskan görs frivillig försvinner en av de grundläggande förutsättningarna för ett Finland med två nationalspråk, en gemensam baskunskap oberoende av modersmål. På ett sådant faktum kan vi inte rå ens med bästa framsynthet.
Jag ser debatten om språkundervisningen främst som en jämlikhetsfråga. Finlandssvenskars rätt till betjäning på sitt modersmål är den ena hälften av frågan, och därav uppkommer den andra: I en situation där inlärningen av ett nationalspråk görs frivillig uppstår så småningom en hisnande kompetensklyfta mellan dem som kan befatta en viss offentlig tjänst och dem som inte kan det.
Skillnaden till nuläget skulle väl inte märkas genast, då alla av princip hunnit ges samma grundbehörighet, utan så småningom, efter 10–15 år, då behörighetskraven är desamma men förutsättningarna har ändrats. Unga arbetssökande blir då obehöriga varken på grund av skillnader i specialisering eller studieprestation, utan som följd av en valsituation i tonåren. Ingen samhälls-etisk norm i vårt land berättigar en sådan modell.
Etiskt sett skulle det läget till slut kräva en uppluckring av kraven på tvåspråkighet i offentliga tjänster. Alternativet, att fortsätta som förut, skulle resultera i en tudelning av arbetsmarknaden, en allt större språkbarriär. Den politiska debatten skulle, om isoleringen fortgår, börja påminna om den som förs i det splittrade Belgien.
För Finlands framtid som ett land med två jämställda nationalspråk, med tvåspråkigt serviceutbud och en öppensinnad inställning, spelar frågan om skolsvenskan en avgörande roll. Den är en kultur- och traditionsfråga, javisst, men dessutom växer den sig fort till en jämlikhetsfråga, kanske till slut till en grundlagsfråga.
Enligt undersökningen vill långt över hälften av befolkningen inte att vi går så långt. Därför borde alla följder och argument tas in i språkdiskussionen förr hellre än senare.
VMS
Helsingfors
-----------

Språk Susanna Ginman frågar i ledaren (HBL 23.13) efter en plan B för att behålla Finland tvåspråkigt.
Ginmans analys utgår ifrån att man måste frångå den obligatoriska svenska språkundervisningen i skolorna för att kunna upprätthålla kunskaper i svenska och landets tvåspråkighet. Analysen av att obligatoriet måste bort stärks i resultaten från Åbo Akademis mätning av de finskspråkiga finländarnas inställning till svenska i Finland.
Utgångspunkten för Nationalspråksstrategin är dels individens grundläggande språkliga rättigheter, dels den nytta och fördel som individen och samhället har av tvåspråkigheten. Kunskaper i båda nationalspråken bör ses som en investering, inte en kostnad för nationen.
I dag är Sverige Finlands största handelspartner när det gäller exporten (Talous-elämä, 16.6.2014) och också det viktigaste ursprungslandet för utländska investeringar i Finland. Antalet finländskt ägda bolag i Sverige är nästan 800 och antalet svenska bolag i Finland kring 700. Finland har som samhälle ekonomisk nytta av goda kunskaper i svenska. I det alltmer integrerade ekonomiska samarbetet mellan Finland och övriga nordiska länder är det redan i dag svårt att rekrytera svenskkunniga arbetstagare.
Det att svenskan inte längre är obligatorisk i studentexamen har lett till att kunskaperna i svenska har försämrats. Utbildningsstyrelsens rapporter Kvantitativa indikatorer för utbildningen visar därtill att det har skett en oroväckande minskning i intresset för språkstudier helt generellt i Finland. I en jämförelse med statistik från 2003 och 2013 framgår att antalet gymnasieelever som läser tyska och franska har minskat drastiskt. Detsamma gäller antalet elever som skriver svenska i studentexamen.
Det är också viktigt att garantera alla elever samma möjligheter att studera svenska. I till exempel östra Finland kan skolorna redan i dag erbjuda ryska utöver studierna i svenska, men det har visat sig att eleverna där trots det är motiverade att läsa också svenska och de facto har bättre studieresultat än övriga regioner i Finland. Den regionala rörligheten i Finland är mycket stor, speciellt bland unga, och ett faktum är att flyttningsrörelsen går mot södra Finland och huvudstadsregionen, där kunskaper i svenska behövs och värderas i arbetslivet.
Med allt detta i minnet kan inte Plan B utgå ifrån en frivillighet gällande språkundervisning. Som initiativtagare till en motion i Sibbo har jag i stället lyft fram möjligheten att ta in undervisningen i det andra inhemska språket redan från de lägsta klasserna i grundskolan. Enligt definition kvarstår ju då ”tvånget” för språkundervisningen på lika villkor som för modersmål, matematik, religion, gymnastik etcetera.
Utgångsläget i min tanke är att barn via ramsor, sagor, sång, muntlig framställning blir bekväma med att använda det andra inhemska språket. Finska i de svenska skolorna och svenska i de finska skolorna. Undervisningen ska stärka elevens tro på den egna förmågan att lära sig språk och uppmuntra till att modigt använda nya språk. Språket blir en naturlig del av kunskap som inhämtas i skolan. Upplevelsen av att förstå ett annat språk stärker en positiv attityd till språket i fråga. Samtidigt vet vi vuxna att kunskap i svenska språket även öppnar vägen till andra språk.
På så sätt kan vi stärka respektive barns modersmål, ta in det andra inhemska språket som en naturlig del av barns kunskaper samt möjliggöra att intresset för att inlära även flera andra språk ökar.
Det är på oss vuxna som ansvaret ligger för att uppmuntra och leda barn till mera språkstudier – inte till mindre.
C L
Sibbo

[JV Lehtonen]

Myönnettäköön, että tämän tutkimuksen tulos 74% poikkeaa aiemmista tutkimuksista aika paljon (olettaen että ne ovat keskenään jokseenkin vertailukelpoisia). Suomalaisuuden liiton teettämässä kyselytutkimuksissa tulos on ollut 67% tienoilla. Minun on vaikea uskoa, että kansalaisaloite ja siihen liittyvä keskustelu olisi yksistään muuttanut mielipidettä näin lyhyessä ajassa näin paljon. Toki näin olisi mukava uskoa.

Kyselytutkimuksessa lopputulokseen ja sen luotettavuuteen vaikuttaa etenkin vastaajien määrä, laatu ja kysymyksenasettelu. Tässä kyselyssä heikoin lenkki lienee laatutekijä eli miten vastaajat on valittu ja heidät haastateltu.

Otokset ovat yleensä olleet luokkaa 1000, nyt siis yli 7000.
Otos on siis edellisiä tutkimuksia edustavampi. Jos otos tästä vielä suurenee,
prosenttiluku nousee taatusti lähemmäs 90 %:.

[JV Lehtonen]

HBL:n kiihkoilijat unohtavat inhimillisen tekijän:

Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!


2015 versio voisi kuulua: Minkä pakolla oppii, sen ilolla unohtaa!

[NRR]

HBL:n kiihkoilijat unohtavat inhimillisen tekijän:

Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa!


2015 versio voisi kuulua: Minkä pakolla oppii, sen ilolla unohtaa!

Totta.
Kiitos!

Ne jotka kiukkuavat pakkoruotsin kriitikkoja vastaan kommenteissa perustavat ajatuksensa ylen oudolle lähtökohdalle
- onhan meilläkin pakkosuomea (viisi prosenttia lukee maan enemmistökieltä!)
- onhan meillä pakkomatematiikkaakin (ikään kuin kaikille aineille olisi yksi ja sama peruste: pakollinen on pakollista!)
- missä suomenkieliset kuvittelevat elävänsä (90 prosenttisesti suomenkielisessä maassa?)
- pitäisikö koko koulu lakkauttaa, kun laiskuus on niin vallalla (suomenkielisellä puolella taistelu jatkopaikoista on verinen, vain ruotsinkielisellä puolella on varaa laiskotella...)

[Hillevi Henanen]

Otokset ovat yleensä olleet luokkaa 1000, nyt siis yli 7000.
Otos on siis edellisiä tutkimuksia edustavampi. Jos otos tästä vielä suurenee,
prosenttiluku nousee taatusti lähemmäs 90 %:.

Niinpä! Ja siitä vasta älämölö nousee, jos näille, joille tuo 7000 ei alkuunkaan riitä, menee esittämään reilusti kattavampaa otosta, eli vaikka kansanäänestystä.

[NRR]

Otokset ovat yleensä olleet luokkaa 1000, nyt siis yli 7000.
Otos on siis edellisiä tutkimuksia edustavampi. Jos otos tästä vielä suurenee,
prosenttiluku nousee taatusti lähemmäs 90 %:.

Niinpä! Ja siitä vasta älämölö nousee, jos näille, joille tuo 7000 ei alkuunkaan riitä, menee esittämään reilusti kattavampaa otosta, eli vaikka kansanäänestystä.

Hillevi, tosi hyvä!!!!!

[vipunen]

Myönnettäköön, että tämän tutkimuksen tulos 74% poikkeaa aiemmista tutkimuksista aika paljon (olettaen että ne ovat keskenään jokseenkin vertailukelpoisia). Suomalaisuuden liiton teettämässä kyselytutkimuksissa tulos on ollut 67% tienoilla. Minun on vaikea uskoa, että kansalaisaloite ja siihen liittyvä keskustelu olisi yksistään muuttanut mielipidettä näin lyhyessä ajassa näin paljon. Toki näin olisi mukava uskoa.

Kyselytutkimuksessa lopputulokseen ja sen luotettavuuteen vaikuttaa etenkin vastaajien määrä, laatu ja kysymyksenasettelu. Tässä kyselyssä heikoin lenkki lienee laatutekijä eli miten vastaajat on valittu ja heidät haastateltu.

Otokset ovat yleensä olleet luokkaa 1000, nyt siis yli 7000.
Otos on siis edellisiä tutkimuksia edustavampi. Jos otos tästä vielä suurenee,
prosenttiluku nousee taatusti lähemmäs 90 %:.

Jos asiaa tarkastellaan tilastollisesta näkökulmasta, tämä ei pidä paikkaansa. Otoksen edustavuus riippuu toki sen koosta, mutta ennen kaikkea tavasta miten se valitaan niin että se edustaa koko populaatiota mahdollisimman hyvin. Jos haastattelijat tekevät kyselyn pääkaupunkiseudun suomenkielisten keskuudessa, lopputulos on oletettavasti hieman erilainen kuin jos haastateltavat on valittu tasaisesti koko maasta.

Toiseksi, mikäli otos on edustava, sen suurentaminen pienentää lähinnä matemaattista virhemarginaalia, jolloin tulos tarkentuu, mutta suuremmalla otoksella saadun tuloksen ei pitäisi juuri liukua pienemmällä otoksella saadun virhemarginaalin ulkopuolelle. Kirjoitan tätä mobiililaitteelta, joten en rupea kaivelemaan lähteitä tai tekemään laskelmia, mutta ÅA:n tuloksen virhemarginaali lienee <+-1%. Otoksen suurentamisen ei siis pitäisi nostaa tulosta prosenttiyksikköä enempää.