Lukion uudistus ei muuta juuri mitään

[NRR]

Aiheesta hesarissa:

Nyt päätetyssä tuntijaossa ei ole juuri mitään jäljellä alkuperäisen asiantuntijaryhmän ehdotuksistä
---
Valinnaisuus ei esimerkiksi lisäänny.
Kurssien yhteismäärä säilyy 75:ssä.
Pakollisia kursseja on vastakin 47-51 riippuen siitä, onko opiskelija valinnut pitkän vai lyhyen matematiikan.
---
Oppilaanohjauksen tunteja lisätään.
Matematiikan opiskelu alkaa lukiossa vastaisuudessa kaikille yhteisellä kurssilla, jonka jälkeen vasta alkavat erilliset pitkän ja lyhyen matematiikan kurssit. Uudistuksella yritetään houkutella enemmän nuoria pitkän matematiikan kursseille.

Uutta ovat myös niin sanotut teemaopinnot, joita tulee kolme kurssia. Niissä on tarkoitus ylittää oppiaineiden rajat.
---
Uudet lukiotavoitteet ja tuntien jako tulevat voimaan syksyllä 2016.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1415849835746

[NRR]

Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) kertoo tiedotteessa olevansa äärimmäisen pettynyt hallituksen tänään hyväksymään lukion tuntijakoon. Se ei etujärjestön mielestä tarjoa merkittäviä uudistuksia lukiokoulutukseen.

SLL oli toivonut muun muassa pakollisten kurssien vähentämistä, jotta lukiolaisten kuormittuneisuus olisi helpottanut ja jokaisella olisi enemmän tilaa löytää omat vahvuusalueensa. Pakollisten kurssien määrä pysyi kuitenkin ennallaan.

Etujärjestön tiedotteessa todetaan, että nyt hyväksytylle tuntijaolle on vaikea ennustaa pitkää ikää, ja että aika ajaa väistämättä siitä ohi.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305897462965

[NRR]

Ruotsinkieliset lukiolaiset ovat sen sijaan tyytyväisiä tähän esitykseen. Jos valinnanvapautta olisi tullut lisää, heistä yleissivistys olisi vaarantunut. Ja on kuulemma hyvä, että kielet pidetään nykyisellä tasolla - opiskelijajärjestön mielestä on tärkeää, että on tärkeää että satsataan enemmän kieliin.
- FSS tycker att det är viktigt att det är viktigt att man satsar mera på språkundervisning.
Jotenkin näyttää änkytyskohtaus iskeneen tässä kohtaa.

http://svenska.yle.fi/artikel/2014/11/1 ... r-besvikna

Jutun ensimmäinen kommentoija tuo esiin tyypillisen suomenruotsalaisen näkemyksen, tosin kysymyksen muodossa:
Är det så enkelt att finlandsvenska unga vill lära sig så mycket som möjligt inkl. språk, och finska unga vill komma så lätt undan som möjligt, med så lite språk som möjligt.
Onko yksinkertaisesti niin, että suomenruotsalaiset nuoret haluavat oppia niin paljon kuin mahdollista, kielet mukaan lukien, ja suomenkieliset nuoret haluavat vain päästä niin helpolla kuin mahdollista, niin vähillä kielillä kuin mahdollista.

Niin - tässä näkee, etteivät ruotsinkieliset lainkaan ymmärrä muiden kieliryhmien realiteetteja.

Olisi ihan kiva, jos muutkin kieliryhmät voisivat ottaa lukion vain yleissivistyksen kannalta ja olla sen jälkeen varmoja siitä, että saavat mieleisensä koulutuspaikan. Mutta suomenkielisellä puolella jatkokoulutuksesta kilpaileminen on veristä ja taitelijaopintoja vähän - muut kieliryhmät tarvitsevat sen, että voivat keskittyä omaan alaansa saadakseen lujan pohjan jatko-opintohakuihin.

Ilmeisesti ruotsinkielisistä iso osa työllistyy oman kieliosaamisensa perusteella. Muilla kieliryhmillä näin ei ole. Kielet ovat tarpeen vain siinä määrin kuin ne todella ovat tulevassa ammatissa tarpeen. Mitään pakkovirkakielihekumaa on turha etsiä suomenkieliseltä puolelta. Suomi on tärkeä kieli useimmille ruotsinkielisellä puolella, mutta muille pakkoruotsi on pelkkä pakko - monikulttuurisuustutkija Saukkonen sanoi sen hyvin: "ruotsi avaa ovia vain muutamille".

Kun todellisuudessa vielä suomenkielisten koulujen tulokset ovat kovia ja toisaalta ruotsinkielisellä puolella on ollut vaikeuksia esimerkiksi motivoida nuoria läksyjentekoon, tällainen ajattelu kirvelee erityisesti.

[rationalisti]

Matematiikan opiskelu alkaa lukiossa vastaisuudessa kaikille yhteisellä kurssilla, jonka jälkeen vasta alkavat erilliset pitkän ja lyhyen matematiikan kurssit. Uudistuksella yritetään houkutella enemmän nuoria pitkän matematiikan kursseille.

Tämä osoittaa hyvin kuinka pihalla päättäjät ovat koulujen arkielämästä ja tässä valossa on helppo ymmärtää pakkoruotsin kaltaisia älyttömyyksiä. Yhdeksän vuotta matematiikkaa opiskeltuaan saattaa oppilaalla olla muodostunut jo jonkinlainen aavistus omista matematiikan taidoistaan ja kiinnostuneisuudestaan matematiikkaa kohtaan. Jos ensimmäinen kurssi vastaa sisällöltään ja tasoltaan pitkän matematiikan ensimmäistä kurssia, voi sen haastavuus jopa suostutella muutaman potentiaalisen pitkän matematiikan opiskelijan valitsemaan helpomman linjan. Jos taas kurssin taso on matalampi, sabotoidaan siinä pitkän matematiikan opiskelijoiden tärkeää perustaa myöhemmille kursseille ja jo nykyisellään korkeakoulut pitävät lukion pitkän matematiikan suomia valmiuksia riittämättöminä.

Nykyiselläänkin matematiikan linjan vaihto on täysin yksisuuntaista pitkältä lyhyelle. Pahimmillaan jopa neljännes pitkän matematiikan lukijoista vaihtaa lyhyelle, viimeiset vasta neljännen kurssin tienoilla. Ne harvat hyvät matematiikan osaajat, jotka ovat alun alkaen lyhyellä eivät ole olleet matematiikasta kiinnostuneita, kunhan ovat vain tunnollisuuttaan hoitaneet sen matematiikankin hyvin siinä sivussa.

Ruotsinkieliset lukiolaiset ovat sen sijaan tyytyväisiä tähän esitykseen. Jos valinnanvapautta olisi tullut lisää, heistä yleissivistys olisi vaarantunut. Ja on kuulemma hyvä, että kielet pidetään nykyisellä tasolla - opiskelijajärjestön mielestä on tärkeää, että on tärkeää että satsataan enemmän kieliin.
- FSS tycker att det är viktigt att det är viktigt att man satsar mera på språkundervisning.
Jotenkin näyttää änkytyskohtaus iskeneen tässä kohtaa.

Jutun ensimmäinen kommentoija tuo esiin tyypillisen suomenruotsalaisen näkemyksen, tosin kysymyksen muodossa:
Är det så enkelt att finlandsvenska unga vill lära sig så mycket som möjligt inkl. språk, och finska unga vill komma så lätt undan som möjligt, med så lite språk som möjligt.
Onko yksinkertaisesti niin, että suomenruotsalaiset nuoret haluavat oppia niin paljon kuin mahdollista, kielet mukaan lukien, ja suomenkieliset nuoret haluavat vain päästä niin helpolla kuin mahdollista, niin vähillä kielillä kuin mahdollista.

Niin - tässä näkee, etteivät ruotsinkieliset lainkaan ymmärrä muiden kieliryhmien realiteetteja.

Kyllähän varmaan nykyinen malli suruille passaa, ei nekään mitään tyhmiä ole. Vallitsevissa olosuhteissa suurin osa suruista aloittaa yhden kielen etumatkalla suomalaiset, kun se ensimmäinen vieras kieli opitaan jo kotona 'ilmaiseksi'. Suomi-ruotsi kaksinkieliset ovat tässä maassa ainoita, jotka voivat käydä koulut läpi pelkästään yhden vieraan kielen opettelulla, mikä on aivan suunnaton etu. Ei niillä kaksikielisillä ole normina neljän kielen lukeminen koulussa, kun taas yksikielisille kolmen kielen lukeminen on ehdoton pakko. Tosiasiassahan helpolla luistelevat löytyvät sieltä ankkalammikosta ja heille on erinomaisen tärkeää nykyisen farssin jatkuminen mahdollisimman kauan.