#4
Lukematon viesti
Kirjoittaja NRR » 10.10.2014 06:23
Kaikissa ruotsinkielisten ehdottamissa "malleissa" kyse on pakon vahvistamisesta:
- näissä aluemalleissa ns. Svenskfinlandin ja reuna-alueiden kohdalla pakkoruotsi alkaisi vain varhemmin, koska ruotsinkielisetkin ovat halunneet lukea suomea varhemmmin - ikään kuin asiat olisivat verrannollisia - ja vastineeksi Pohjois-Karjala ja osa Keski-Suomea jäisi ilman pakkoa
- Stubbin mallissa pakkoruotsi alkaisi jopa ekalta englannin rinnalla, mutta sen voisi jättää yläkouluun mennessä kesken - ajatuksena, että monen vuoden jälkeen jo opitun kielen hylkäisivät vain ne muutenkin surkeimmat
- "pelastakaa akateeminen Suomi ruotsille" -mallissa peruskoulussa voisi ruotsi olla vaihtoehto jollekin vaativammalle kielelle (venäjä, saksa) mutta lukiossa olisi jokaisen luettava ruotsia ja sitten myös kirjoitettava ruotsi, jotta virkamiesruotsi voi jatkaa ja lukiolaisethan ovat "teoreettisia" mikä mielletään synonyymiksi kielilahjakkuudelle
- folktingetin malleissa ruotsi alkaa varhemmin ja lukioruotsia lisätään ja yo-kokeisiin tulee kolme pakollista kielikoetta (äi, A1 ja A2/B1), jolloin useimmat kuitenkin joutuvat kirjoittamaan ruotsin, vaikkei tätä tarvitse erikseen edes sanoa
- sitten on tämä "pakko valita ruotsi tai venäjä ja myös kirjoittaa valinta", ikään kuin tässä oleellisesti vapautettaisiin mitään
- koko pakkaa sekoittaa "lisää kieliä" -huuto, jolloin "kielet ovat tärkeintä" ja "muusta voi tinkiä"...
Näille malleille on ominaista se, ettei suomenkielisen tai maahanmuuttajataustaisen tai monikielisen kodin lasten yksilöllisiä tarpeita tarvitse kuunnella - kunhan pakkoruotsi tavalla tai toisella pysyy ja lujittuu.
Osa suomenkielisistä, jotka ensi kertaa tulevat keskusteluun, alkavat pohtia "kompromissia": mitä tarjota vastineeksi pienistä vapautuksista.
Jotkut ovat niin kärsineet peruskouluruotsista, että ovat valmiit myymään jopa yo-kokeiden valinnaisuuden ja palaamaan siellä pakkoruotsiin saadakseen hiukan vapautta alemmille tasoille, maahanmuuttajille ja erityisoppilaille, jotka olisivat olleet oikeutettuja vapautuksiin, joita taas ei ole saanut.
Nämä vasta asiaan heränneet eivät huomaa kysyä, kenelle he oikeastaan tarjoavat kompromissiaan ja mikä on tuon tahon todellinen syy ylläpitää pakkoruotsia - ja miten pakon vahvistaminen toisaalla tekee entistä vaikeammaksi sen purkamisen ja tuo enemmän ongelmia uusille ryhmille. Mikä on meillä se ryhmä, joka on pakkoruotsin takana, mitä he oikeasti haluavat? Mitä pakkoruotsilla tuotetaan - kielitaitoa ja menestystä se ei ole.
Kieltenopetusta on päästävä jo kehittämään meillä kuten muuallakin oppilaiden omista tarpeista käsin, osana heidän kokonaiskoulutustaa. Kieltenopetusta ei voi suunnitella siten, että siinä on ratkaistava ruotsinkieliset palvelut (kokeiltu on, ei hyvä) tai että siinä olisi hyviteltävä ruotsinkielisiä ajan tuomista muutoksista ruotsin asemassa.