Tässä on periaatteellinen logiikkaongelma: Henkilökohtaisia kokemuksia voi esittää silloin, kun perustelee sitä, miksi pakko ei toimi jokaisen kohdalla. Sen sijaan henkilökohtaisia kokemuksia ei voi käyttää muiden pakon perustelemiseen.Jan-Erik Andelin kirjoitti:NRR: mielestäni eduskuntakäsittelyssä 15. toukokuuta keskustelun hyvän puoli oli se, että se kaiken kaikkiaan pysytteli koulutuspolitiikassa. Hyvää oli myös, että pakon vastustajat esittivät periaatteellisia argumentteja, ja huonoa se, että pakon puolustajat esittivät paljon henkilökohtaista diibadaabaa.
Toisaaltahan on niin, että näitä viimeksimainittuja ei ole äänestetty eduskuntaan pelkästään heidän poliittisten periaatteittensa vuoksi. Heidät on myös äänestetty sinne henkilökohtaisilla ominaisuuksiensa ja taustojensa vuoksi. Jos joku henkilö on "kielitaitoinen", totta kai tämä myös vetää ääniä.
Kyse on edelleenkin samasta logiikkaongelmasta kuin yllä: ihmiset, jotka elävät lähellä ruotsin kieltä kuvittelevat, että heidän kokemuksensa ruotsista on jotain yleispätevää ja siksi sen pohjalta voidaan muita kuuntelematta sanella muiden lapsille tätä "siunauksellista" pakkoruotsia.Jan-Erik Andelin kirjoitti:Tämä argumentointi edellyttää siis, että olisi jotain pahaa siinä, että ihminen on asunut Ruotsissa tai toimii ruotsin kielen parissa ammatikseen. Tai että he puhuvat "omassa asiassaan" kun puhuvat ruotsin kielen puolesta? Näin olisi jos he puhuisivat yksityishenkilöinä; nyt he puhuvat kansanedustajina eli heidän "ruotsinmielisyytensä" on hyvin todennäköisesti ollut äänestäjien tiedossa.NRR kirjoitti:- ruotsinkielisellä alueella ruotsin kielikylpyyn erikoistuneen koulun rehtori puhuu
- Ruotsin radiossa työskennellyt toimittaja
- Ruotsissa syntynyt kansanedustaja
Kyseistä argumentointivirhettä sanotaan petitio principii-ksi, eli oletetaan, ja oletit, kaikkien keskustelijoiden olevan samaa mieltä siitä, että kaikki Ruotsiin/ruotsiin liittyvä on kielteistä.
Koko eduskuntakeskustelun merkityksen kannalta on oleellista se, että pakkoruotsia nousivat nimenomaan kannattamaan joko ruotsinkieliset tai heihin läheisesti liittyneet - jollei tämä ole puolueellinen lähtökohta, niin ei mikään.
Muita koskevaa pakkoa tulisi perustella niin selkeästi muotoilluilla argumenteilla, että keskustelu voidaan käydä näiden argumenttien pohjalta. Nythän kaikissa keskusteluissa pyydetään pakon perusteita - ja saadaan sitä diipadaapaa.
---
Väitän, että pakkoruotsin perusteeksi nostettavat asiat ovat perusteita vain vapaaehtoiselle ruotsille, ne ovat näkökulmia ja kokemuksia, joiden pohjalta ruotsista itse iloinnut ja hyötynyt yksilö voi kyllä suositella kyseistä kieltä toisille.
Iso osa keskustelusta eduskunnassa käytiin epäasiallisella tasolla.