Oikeusministerin kaksi puheenvuoroa näkyy eduskunnan koonnissa. Osoittaako hän tässä pakkoruotsin kuuluvan perustuslakiin vai ei?
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson: Arvoisa puhemies, värderade talman! Finlands nationalspråk är svenska och finska.
Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Perustuslain lähtökohtana on kaikkien kieliryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kultturiaan, mikä myös on linjassa kansainvälis-oikeudellisten velvoitteiden kanssa. Katsonkin, että jokaisella tulisi olla oikeus oppia myös toista kansalliskieltä.
Valtiossa, jolla ei ole selväpiirteistä kielipolitiikkaa, kieliä koskevat ratkaisut jäävät yksittäisten toimijoiden harteille. Tätä taustaa vasten nykyinen hallitus sopi ohjelmassaan pitkän aikavälin kielistrategiasta, joka annettiinkin runsas vuosi sitten periaatepäätöksenä. Päätös ilmaisee hallituksen tahdon kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, säilyttämiseen pitkälle tulevaisuuteen. Aloite siitä, että ruotsi oppiaineena olisi vapaaehtoinen, ei minun käsitykseni mukaan vastaa hallituksen kansalliskielistrategian tahtoa.
Ruotsin kieli on tärkeä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Ruotsin kielen taidon tarve eri ammateissa liittyy perustuslaissa ja kielilaissa säädettyihin kielellisiin oikeuksiin. Tarve liittyy myös kummankin kieliryhmän perustuslaissa tarkoitettuihin sivistyksellisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Julkisella sektorilla taas on kauan ollut merkittäviä vaikeuksia rekrytoida ruotsin kielen taitoista henkilökuntaa niihin tehtäviin, joissa sitä tarvitaan.
Värderade talman! Svenska behövs både inom den offentliga och den privata sektorn. Behovet av kunskaper i svenska i olika yrken har samband med de språkliga rättigheterna som tryggas i grundlagen och språklagen. Språkkunskaper behövs också för att i enlighet med grundlagen kunna trygga att både finsk- och svenskspråkigas samhälleliga och kulturella behov tillgodoses. Inom den offenliga sektorn har det redan länge varit svårt att rekrytera svenskspråkig personal till sådana uppgifter där kunskaper i svenska behövs.
Tässä keskustelussa on syytä välttää kielten asettamista toisiaan vastaan. Oikeusministerinä en pysty myöskään näkemään, että se, että kaikki opiskelevat koulussa toista kansalliskieltä, asettaisi nimenomaan suomenkieliset oppilaat epätasa-arvoiseen asemaan, kuten nyt on väitetty.
Pidän tärkeänä perustuslain säännöstä, jonka mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Opetuslainsäädännön muotoilulla voi pitkällä aikavälillä olla ratkaisevia välillisiä vaikutuksia perustuslain toteuttamismahdollisuuksiin.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson: Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta.
Minäkin ajattelin jakaa muutaman oman kokemuksen nyt tässä salissa. Minulla oli se onni, että minun äiti oli alusta perin kaksikielinen. Minun toinen isovanhempi oli suomenkielinen, toinen ruotsinkielinen. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että minulle on annettu se mahdollisuus opetella molempia kieliä alusta lähtien.
Mutta on suunnattoman tärkeätä, että meillä kouluissa myös suomen kielen opetus on hyvä. Tänä päivänä on tilanne se, että monella ruotsinkielisellä oppilaalla on suunnattoman suuria vaikeuksia suomen kielen oppimisen kanssa varsinkin Pohjanmaalla. Kun tässä on nyt puhuttu siitä, että opetusmenetelmiä pitää kehittää, niin olen siinä mielessä samaa mieltä, ja se koskee myös suomen kielen opetusta ruotsinkielisissä kouluissa. Yleensä on niin, että kun pohjanmaalainen on kirjoittanut ylioppilaskirjoitukset, niin eniten hän pelkää sitä, että suomen kielen kokeesta tulee huono arvosana.
Tässä mielessä kielikylpyä pitää yrittää levittää enemmän kuin tänä päivänä. Se tulee myös meidän kansalliskielistrategiassamme hyvin esille. Omassa kotikaupungissani Pietarsaaressa meillä on kielikylpykoulu, jossa ruotsinkieliset lapset voivat käydä koulua suomeksi ja suomenkieliset ruotsiksi. Ne ovat samassa rakennuksessa jopa. Se on osoittautunut erittäin hyväksi. Mutta siellä on kanssa tilanne se, että kieliryhmät ovat hyvin tasaiset. Siellä on myös englanninkielinen päiväkoti ja niin edelleen. Elikkä kieliä ei voi koskaan osata liikaa.
Sitten tässä on väitetty, että Brysselissä ei tarvittaisi ruotsia tai siitä ei ole mitään hyötyä. Hyvät edustajat, voin vain kertoa teille, että minulle on erittäin suuri etu siitä, että pystyn keskustelemaan vaivattomasti minun Ruotsin kollegani ja Tanskan kollegani kanssa. Siitä on erinomaista hyötyä myös Suomelle. On myös niin, että kun pystytään keskustelemaan sillä pohjoismaisella kielellä, niin syntyy myös sellaista keskustelua, joka tavallaan yhdistää enemmän, ja sitä kautta syntyy myös vuorovaikutusta ja me voimme yhdessä tehdä enemmän myös Bryssel-areenalla. Tämä on se totuus.
Sitten tässä puhuttiin siitä, että ei pitäisi myöskään olla pakkosuomea. Vastustan sitä yli kaiken. Minun mielestäni jokaisen lapsen tässä maassa pitää opiskella suomea. En voi ajatella mitään muuta. Se on minulle vieras ajatus, että tässä maassa voisi käydä koulunsa ilman yhtään suomen kielen opetusta. Varjeltakoon meitä siitä. (Juho Eerola: I Åland det är möjligt!)
Sitten vielä tästä Itä-Suomesta. Nykylainsäädännön mukaan on mahdollista, että Itä-Suomessa kunnat voivat tarjota myös venäjän kielen. Se ei ole mahdotonta. Se on vain kunnista itsestään kiinni.
Sitten ihan viimeksi, puhemies: En ole myöskään minä vielä nähnyt yhtään sellaista henkilöä tässä maailmassa, joka valittaisi, että osaa liikaa kieliä. Kielet avaavat ovia. Me tarvitsemme tässä hyvässä maassamme kielitaitoisia ihmisiä, jotka pystyvät hyvin toimimaan globaaliareenalla, (Puhemies koputtaa) ja meidän pitää luoda mahdollisuudet jokaiselle suomalaiselle olla mukana tässä kehittämässä itseään ja kehittämässä Suomea.
Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei?
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
Puhuiko Henriksson erehdyksessä "kaikkien kieliryhmien" oikeuksista - sillä nythän muista kielivähemmistöistä tai uussuomalaisista ei puhuttu oikeastaan mitään koko keskustelussa.Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson: --- Perustuslain lähtökohtana on kaikkien kieliryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kultturiaan --- nykyinen hallitus sopi ohjelmassaan pitkän aikavälin kielistrategiasta, joka annettiinkin runsas vuosi sitten periaatepäätöksenä. Päätös ilmaisee hallituksen tahdon kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, säilyttämiseen pitkälle tulevaisuuteen. Aloite siitä, että ruotsi oppiaineena olisi vapaaehtoinen, ei minun käsitykseni mukaan vastaa hallituksen kansalliskielistrategian tahtoa.
Tässä muuten Jussi Niinistöltä hyvä kommentti.
Jussi Niinistö /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ministeri Henrikssonille haluan todeta, että pakkoruotsin poistaminen ei ole millään muotoa ristiriidassa perustuslain kanssa. Mutta perustuslaillinen ristiriita voi sen sijaan syntyä, jos hallituspuolueiden kansanedustajat tästä kansalaisaloitteesta aikanaan äänestettäessä pakotetaan puoluekurilla uhaten toimimaan vastoin vakaumustaan.
Tähän rivien suoristamiseen viittaavat puheet siitä, että pakkoruotsin poistaminen ei ole hallitusohjelmassa ja että siksi tätä aloitetta ei saisi kannattaa. Tällainen puhe mielestäni pilkkaa kansanvaltaa. Eihän esimerkiksi toisen suosiota saaneen aloitteen aihetta, sukupuolineutraalia avioliittolakia, ole sitäkään kirjattu hallitusohjelmaan. Mitä mieltä ylipäätään olisi tehdä kansalaisaloitteita hallitusohjelmaan lukeutuvista asioista? Eikö koko kansalaisaloiteinstituution ideana ollut tuoda asioita käsittelyyn eduskunnan ja hallituksen ulkopuolelta?
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
Miten se voi olla niin vaikeaa, kun kaikki kerta ovat kaksikielisiä ja ruotsia opiskelleet vuosikausia? Virkamiesruotsikin suoritettu jokaisella valmistuneella.NRR kirjoitti: Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson:
Julkisella sektorilla taas on kauan ollut merkittäviä vaikeuksia rekrytoida ruotsin kielen taitoista henkilökuntaa niihin tehtäviin, joissa sitä tarvitaan.
-
jänkäkoira
- Viestit: 159
- Liittynyt: 29.04.2014 09:56
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
Heh, lienevät Norjassa ja Ruotsissa kaikki töissä, kun sitä vartenhan me, kuten eilen saimme kuulla, ruotsia opiskelemme.TMK kirjoitti: Miten se voi olla niin vaikeaa, kun kaikki kerta ovat kaksikielisiä ja ruotsia opiskelleet vuosikausia? Virkamiesruotsikin suoritettu jokaisella valmistuneella.
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
Tässä nämä muutkin rkp:n puheenvuorot:
Stefan Wallin /r: Tämän päivän keskustelunaihehan on ollut esillä julkisuudessa jo pitkään, ja nyt kansalaisaloite ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta antaa hyvän mahdollisuuden meille lainsäätäjille pohtia juuri tätä asiaa, mutta myös opetuksen yleissivistävää tehtävää hieman laajemmin. Kansalaisaloitteen tarkoittamaa päämäärää voi lähestyä monella tavalla.
Eräs lähestymistapa liittyy siihen, mihin kielitaitoa ylipäätään tarvitaan tämän päivän Suomessa ja maailmassa. Olemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että kielitaidon merkitys kansainvälisessä kanssakäymisessä ja kaupankäynnissä tässä entistäkin rajattomammassa maailmassa kasvaa koko ajan. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi valittanut sitä, että hän osaa tai ymmärtää liian montaa kieltä.
Maailmankielet tulevat aina olemaan tärkeitä, mutta maailma alkaa aina sieltä, missä asumme ja missä olemme. Elämä on paikallista. Suomi on osa maailmanyhteisöä, Eurooppaa mutta myös Pohjolaa, johon meillä on kaikista tiiveimmät suhteet henkisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti. Naapurimaa Ruotsi on edelleen Suomen tärkein vientimaa, ja näin ollen ruotsin kieli on edelleen tärkeä työ-, rekrytointi- ja seurustelukieli - vi kallar det fast för trivselspråk. Mahdollisuus opiskella molempia kansalliskieliä Suomessa nykyjärjestelmän puitteissa takaa siis kaikille suomalaisille tasavertaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla. Tämä koskee myös omaa julkista sektoriamme.
Den obligatoriska svenskan i den grundläggande utbildningen är sedan länge i gott sällskap med många andra obligatoriska ämnen. Envisas man med att tala om eller använda begreppet tvångssvenska kan man lika väl också tala om tvångsmatematik, tvångsbiologi, tvångskemi eller tvångsengelska. Gemensamt för alla de här ämnena och flera andra obligatoriska ämnen är att de är en del av skolans allmänbildande uppdrag. En allmänbildande skola kan inte vara en slalombana, ett smörgåsbord där man bara väljer de bitar som smakar allra bäst.
Världen har aldrig varit så komplicerad som i dag. Därför är den unga människan bäst utrustad för sin egen framtid genom en bred allmänbildning, i vilken ingår möjligast goda språkkunskaper. Då är porten till dessa kunskaper ett starkt modersmål och kunskaper i det andra inhemska språket.
Puhemies! Itse koen keskustelun ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta myöskin henkilökohtaisena asiana. Ruotsin kieli on "isänkieleni", äidinkieleni on tarkasti ottaen suomi, ja samalla se on myöskin oleellinen osa minun identiteettiäni. Näin ollen pyrkimykset heikentää ruotsin kielen asemaa koulussa ja yhteiskunnassa osuvat varsin arkaan paikkaan.
Käännetäänpä asia toisin päin. Miten kansalaisaloitteen taustavoimat, joita on myös läsnä tässä salissa, mahtaisivat reagoida, jos joku aloittaisi määrätietoisen kampanjan, jonka pääsanoma olisi se, että teidän äidinkielenne, suomen kieli, ei ole enää yhtä tärkeä, että se on muun oppimisen tiellä ja itse asiassa aivan turha. (Puhemies: Aika! Valitettavasti 3 minuuttia on nyt kulunut) Miltä se tuntuisi? Se on siis ihan sydämen asia, se on ihon alla, tämä identiteetti. Aivan oikein, minäkin loukkaantuisin sydänjuuriani myöten teidän puolestanne.
Stefan Wallin /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Menemättä asioitten edelle toivoisin hartaasti, että voisimme tämän keskustelun aikana vähentää epäluuloja ja harhaluuloja tässä asiassa ja samalla vahvistaa kieliryhmiemme välisiä siltoja ja ymmärtää toisiamme vieläkin paremmin. Ystävyys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista, lauloi Juice Leskinen laulussaan Eesti, ja sama koskee myöskin äidinkieltä. Se ei myöskään riipu hallintomallista. Olemme kaikki samanarvoisia sinivalkoisia sieluja.
Vi är alla likvärdiga finländare som sitter i samma båt i ett land med gigantiska ekonomiska och sociala utmaningar. Då har vi inte råd med motsättningar där man försöker gradera varandra som viktigare eller mindre viktiga beroende på modersmål. Låt oss därför lära av varandra, respektera varanda och inse att språket, våra båda vackra nationalspråk, är identitetens hjärta, en del av vår självbild och hela nationens port ut till resten av världen.
Christina Gestrin /r: Värderade talman! Vad ska vara obligatoriskt och vad ska vara frivilligt när det gäller vår skolutbildning? Svenska riksdagsgruppen anser att undervisningen av svenska ska vara obligatorisk. Att lära sig svenska står inte strid med möjligheten att lära sig andra språk.
Finland är en nation med två nationalspråk. Grundläggande kunskaper i nationalspråken ska finnas med i bagaget för alla medborgare i Finland oberoende av modersmål. Viktigt är att göra undervisningen i språket mera ändamålsenligt. Undervisningen i det andra inhemska språket borde börja tidigare än den börjar nu. Ett barn i lågstadieåldern är mer öppet för att lära sig svenska än högstadieelever som pressas av många andra utbildningskrav.
Förslaget att svenskan skulle vara obligatorisk bara i vissa regioner, närmast i södra och västra Finland, har sina svagheter och risker eftersom det skulle försätta ungdomar i Finland i en ojämlik situation. Rörligheten är stor i dagens samhälle och utan grundläggande kunskaper i landets andra nationalspråk riskerar elever från de regioner där svenskan inte skulle vara obligatorisk att fråntas möjligheter i arbets- och studiekarriären senare i livet.
Sverige är Finlands största handelspartner och kunskaper i svenska är en fördel i businessen. Efterfrågan på arbetskraft i Nordnorge är stor men hittills har främst svenskar sökt sig dit. På andra sidan gränsen i Finland råder det brist på jobb och många är arbetslösa. Med grundläggande kunskaper i svenska öppnar sig hela den skandinaviska arbetsmarknaden.
Vapaa Kielivalinta -yhdistys, joka on yksi kansalaisaloitteen tekijöistä, on väittänyt ruotsin kielen uhkaavan Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä on yksi esimerkki erityislaatuisesta roskapuheesta, jota on levitetty nimien keräämisen yhteydessä. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Vai roskapuhetta! Ylimielinen suhtautuminen!) Pohjoismaiden välisissä kauppayhteyksissä ruotsin kieli on plussaa. Suomenruotsalaiset ovat kaikkina aikoina puolustaneet maatamme, ja olemme aktiivisesti rakentamassa ja luomassa nykyistä Suomea.
Suomi tarvitsee pohjoismaista yhteenkuuluvuutta enemmän kuin monet muut Pohjoismaat. Ilman Pohjolaa Suomi olisi geopoliittisesti kovin yksinään. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Miksi pohjoismaalaisten kesken puhutaan sitten englantia?) Miksi ihmeessä Suomi valitsisi eristäytymisen pohjoismaisesta yhteisöstä tai jättäisi pohjoismaisten yhteyksien hoitamisen suppealle suomalaisten joukolle? Tästä kärsisi koko Suomi onnettomalla tavalla ja maamme suomenkielinen enemmistö eniten.
Jag önskar att initiativet ska få en saklig behandling i riksdagen och att för- och nackdelarna av den obligatoriska svenskundervisningen utreds ingående. Självfallet är min egen åsikt att svenskundervisningen även i fortsättningen ska vara ett obligatoriskt läroämne. Att försvaga svenskans ställning och därmed landets nordiska förankring är inte i enlighet med regeringens (Puhemies koputtaa) nationalspråksstrategi och regeringsprogram. Initiativet är också i konflikt med grundlagens anda om landets två nationalspråk.
Christina Gestrin /r (vastauspuheenvuoro): Ärade talman! Jag ville först kommentera riksdagsledamot Jalonen, som tyckte att man inte behöver svenska i Bryssel.
EU:ssahan Pohjoismaiden pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, joten kyllä siitä ruotsin kielen taidosta on hyötyä myös siellä Brysselin käytävissä.
Ja sitten toinen asia, kun puhutaan tästä valinnanvaraisuudesta: onhan se tietenkin niin, että jos lapsilta ja nuorilta kysytään, että haluatteko opiskella sitä ja tätä, niin jos he kokevat, että joku aine on vaikea, tietenkin he vastaavat, että no, en mielellään halua. Näin myös minun lapseni varmasti ajattelevat, kun puhutaan suomen kielen opiskelusta. Se on myös heille vaikeata, mutta kyllä minä heille silloin kerron tietenkin, selitän, miksi se on heille tärkeätä, ja juuri sen, että se avaa mahdollisuuksia ja Suomi on kaksikielinen maa. Aivan niin kuin (Puhemies koputtaa) täällä joku aikaisemmin totesi, että heidän lapsensa vasta aika isoina huomasivat, (Puhemies koputtaa) että Suomi on kaksikielinen maa, aivan samalla tavalla minun lapseni sen huomasivat. He hyvin kauan, 5-6 vuoden ikäiseen asti uskoivat, (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut!) että vain ruotsi oli kansalliskieli täällä Suomessa.
Mikaela Nylander /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä aloite on tullut meille käsiteltäväksi tänne eduskuntaan. Keskeinen argumentti, jolla aloitetta pyritään viemään eteenpäin ja jolla vuonna 2005 motivoitiin myös toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa, on, että näin vapautetaan resursseja, jotka voidaan kohdentaa muiden kielten opiskeluun [NRR: ei vaan kyseessä oli yritys vähentää tutkinnon kielipainotusta!]. Tämä argumentti on osoittautunut virheelliseksi. Toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa ei ole lisännyt kielten opiskelua. Tilastojen valossa kehitys näyttää olevan täysin päinvastainen.
Mitä johtopäätöksiä tästä sitten pitäisi tehdä? Jos haluamme oikeasti parantaa oppilaidemme kielitaitoja, ratkaisu ei löydy vapaaehtoisuuden lisäämisestä. Tämän sijaan meidän pitää tarkastella, miten kieliä opetetaan kouluissamme. Tärkeää on esimerkiksi pohtia, miten oppilaiden viestinnällisiä valmiuksia (Puhemies koputtaa) voidaan kehittää nykyistä paremmin, jotta jokainen pystyy käyttämään kielitaitojaan nykyistä paremmin arkielämän tilanteissa.
Thomas Blomqvist /r (vastauspuheenvuoro): Herr talman! Jag är väldigt tacksam för att jag i tiderna var tvungen att läsa finska i skolan, dels för att jag någorlunda lärde mig finska men framför allt för att jag blev bekant med den finska kulturen. Jag ska erkänna att jag var ganska gammal, säkert 8-9 år, innan jag insåg att en stor majoritet av finländarna i Finland är finskspråkiga. Jag har växt upp på en så svenskspråkig ort att jag trodde att Finland var nästan enspråkigt svenskt. Jag hoppas därför att också de finskspråkiga skulle ha samma möjligheter som jag har haft att bekanta sig med det andra inhemska språket.
Herra puhemies! Tässä muun muassa edustajat Tuppurainen ja Sasi sanoivat tämän asian niin hyvin, että en lähde toistamaan. Minusta on itsestäänselvyys, että Suomessa, jossa on kaksi kansalliskieltä, opetetaan molempia kansalliskieliä. Siitä pitää keskustella, miten opetusta voidaan parantaa, koska oppimistulokset eivät välttämättä ole hyviä. Siitä olen samaa mieltä, mutta luotan siihen, että eduskunta tekee oikean ratkaisun.
Jörn Donner /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Itse opin puhumaan pakkosuomea jo kaksivuotiaana, ja vasta myöhemmin pakkoruotsia, puhumattakaan pakkomatematiikasta. Sen lisäksi jouduin oppimaan Porin murretta, toimiessani siellä Länsi-Suomessa, jollakin menestyksellä. Oppikoulussa myöhemmin luin latinaa seitsemän vuotta. Tasa-arvon nimissä tämä latinan opetus lopetettiin, koska joillakin kouluista vastaavilla politrukeilla oli se käsitys, että koko kansasta on tehtävä yhtä tyhmä ja vailla monipuolista kielitaitoa.
En kannata tätä aloitetta, mutta toivon monipuolista kielitaitoa ja siihen sisältyen tietysti tämän Porin murteenkin. (Naurua - Sylvia Moding: Kato, siellä Kiuru nyökyttelee!)
Jörn Donner /r: Arvoisa puhemies! Aloitan tämän lupaa kysymättä latinan kielen sitaatilla, kaksi sanaa: "Sancta simplicitas!" Kerron sitten lopussa, mitä se merkitsee.
Bertolt Brecht kirjoitti aikoinaan, että Suomen kansa vaikenee kahdella kielellä. Nythän tämä ei enää pidä paikkaansa. Suomen kansa höpisee jatkuvasti kännyköiden avulla suomeksi, hieman englanniksi ja ruotsiksi.
Tyhmyys ja ennakkoluulot ovat riesana jokaisessa yhteiskunnassa, meilläkin. Jos kuvitellaan, että maamme tulevaisuus turvataan paremmin poistamalla eräs tärkeä osatekijä, ruotsinkielisyys, suomenkielisestä opetuksesta, voidaan samalla heittää roskakoppaan koko se sivistyksellinen perinne, joka piti meidät hengissä Venäjän sortopolitiikan aikana ja sai kansan melkein sataprosenttisesti puolustamaan tasa-arvoa ja demokratiaa talvisodan aikana.
Suomen kieltä on historian aikana sorrettu täällä ja naapurimaassa Ruotsissa. Pohjois-Ruotsissa maan politiikka ajoi suomenkieliset ahtaalle. Jotkut piirit Suomessa yrittivät aikoinaan menestyksettä ajaa jatkuvaa ruotsin kielen hegemoniaa. Mutta niiden joukosta, jotka taistelivat suomen kielen asemasta, löytyvät sekä isoisäni, fennomaaniprofessori Otto Donner että isäni Kai Donner. He olisivat hämmennyksen vallassa katsoneet tätä tyhmien divisioonaa, joka kolkuttelee eduskunnan ovea ja luulee taistelevansa edistyksen puolesta. He ovat pimeän puuhamiehiä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Onpa ylimielistä puhetta!)
Jonain päivänä, siitä olen vakuuttunut, ruotsin kielen pakollisuus voi kadota. Mutta, kuten jo mainitsin repliikissä, tiedän, että hyvin nuorena oppii kieliä nopeasti ja helposti. Toivoisin uudistusta, josta mainitsin, jonka mukaan 6-7-vuotiaat saavat oppia kieliä, ei englantia, sen he oppivat kuitenkin, mutta ruotsia, venäjää, ranskaa, saksaa, espanjaa. Sitä ei koskaan tulla katumaan.
Ja lopuksi käännös siitä latinan kielen sitaatista, arvoisa puhemies. Se käännetään sanoilla: "Pyhä yksinkertaisuus!" - Kiitos.
Elisabeth Nauclér /r: Värderade herr talman! I Finland åker man till politikerveckan i Björneborg och i Sverige till politikerveckan i Almedalen. Själv har jag bara varit till politikerveckan i Baile Tusnad i Transsylvanien eller Tusnádfürdö, som det heter på minoritetens språk. När jag förra sommaren talade i en panel som behandlade det medborgarinitiativ som den ungerska minoriteten i Rumänien tagit för att få till stånd en minoritetspolitik inom EU, berättade jag att i Finland har vi också ett medborgarinitiativ, men om att få bort från skolschemat det språk som den ena språkgruppen i landet använder.
En ehkä kuvitellut, että se herättäisi mitään suurempaa arvostusta, mutta en kuitenkaan osannut odottaa saamaani reaktiota. Yhä uudestaan sain kuulla "Tämä ei ole suomalainen kysymys, tämä on kansainvälinen asia." Suomi, maa, joka on meidän esikuvamme, maa, johon aina viittaamme, maa, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan, sekä kielellisiä oikeuksia että muita - Suomi ei siinä tapauksessa enää ole ihannemaamme, maa, jossa perustuslain mukaan on kaksi kansalliskieltä ja molemmat kielet koulujen lukujärjestyksessä. Tänään Suomi on tämä ihannemaa, mutta ei huomenna.
Ei sinänsä ole ainutlaatuista, että maan molemmat kielet sisältyvät lukujärjestykseen. Ei tarvitse mennä Norjaa pidemmälle. Siellä jokaisen on opittava myös vähemmistön kieli. Minä tiedän, olen eduskunnan ainoa maahanmuuttaja. Äidinkieleni on norja ja isänkieleni on ruotsi.
Men det är inte bara för Ungern Finland är ett föregångsland. Finland är ett föregångsland för många minoriteter världen runt och invånarnas vana vid att leva på gränsen och respektera varandra.
Hyvät naapuruussuhteet ovat tärkeitä. Naapurin kielen osaaminen on yhteydenpidon tärkeä väline. Suomen poliitikkojen, virkamiesten ja ihan tavallisten ihmisten ruotsin kielen taitoa ei voi mitenkään yliarvioida, kun on kyse suhteista muihin Pohjoismaihin. Se on lahja ja aarre, jota meidän tulee vaalia. Sama koskee suhteita itään. Venäjän kielen taito on äärimmäisen arvokasta, ja lapset voivat oppia useita kieliä, jos heitä kasvatetaan oikeassa hengessä, nimittäin että kieli on rikkaus, josta on vain iloa.
Tiedämme, että jos tänä päivänä Suomessa koulujen lukujärjestyksessä olevia pakollisia aineita ei olisi, ei Suomi olisi ylimpien joukossa eri mittauksissa ja koulutusjärjestelmien vertailuissa maailmalla. En usko, että kukaan tässä salissa kannattaa vapaaehtoista koulua.
I september förra året beslutade riksdagen att avsätta 10 miljoner euro till en särskild jubileumsfond för att öka intresset för studier i ryska. Det är mycket, mycket positivt. Samtidigt finns det inga pengar för president Ahtisaaris nationalspråksstrategi. Vi har en ekonomisk kris och riksdagen måste spara, och då undrar jag om vi inte måste fundera på en nedskärning och omprioritering av medlen.
Arvoisa puhemies! Edustan Ahvenanmaata, aluetta, joka ikuisiksi ajoiksi on saanut kansainväliset takuut Genevessä 1921 siitä, että kaikki yhteydet maakunnan kanssa on hoidettava ruotsiksi. Voidaanko tämä lupaus pitää, jos Suomessa ei enää osata ruotsia? Kyllä sen täytyy olla mahdollista, mutta silloin tarvitaan koko ajan tulkkeja.
Lars Erik Gästgivars /r: Arvoisa puhemies! Eilen pidin täällä pitkän puheen suomeksi. Tänään tämän tärkeän asian takia ja kunniaksi pidän lyhyen puheen ruotsiksi ja käytän silloin tulkkia.
Värderade talman! Det är ju mycket annat än skolsvenskan som ligger bakom försvaret av svenskan. Tvåspråkigheten är en grundlagsrättighet, det glömmer man alltför lätt. Vilken språkgrupp skulle ge upp eller riskera sitt språk eller sin kultur? Ingen. Detta gäller även oss finlandssvenskar.
Jag vill vara och är lika bra finländare som någon annan. Även min ögonvrå blir våt när en finsk idrottsman äntrar prispallen i en olympiad och vår gemensamma finska flagga går i topp. Samma fosterländska känsla kommer när jag har haft möjlighet att lägga ner kransar på krigargravarna i min hembygd i Solf. På varje gravsten finns ett svenskt namn. Dessa soldater stred för sitt land men också för sin kultur.
Jag hoppas att Finlands riksdag kommer att hjälpa sin svenska minoritet att behålla vår grundlagsenliga rättighet och vår kultur. Språket är en del av människans själ.
Stefan Wallin /r: Tämän päivän keskustelunaihehan on ollut esillä julkisuudessa jo pitkään, ja nyt kansalaisaloite ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta antaa hyvän mahdollisuuden meille lainsäätäjille pohtia juuri tätä asiaa, mutta myös opetuksen yleissivistävää tehtävää hieman laajemmin. Kansalaisaloitteen tarkoittamaa päämäärää voi lähestyä monella tavalla.
Eräs lähestymistapa liittyy siihen, mihin kielitaitoa ylipäätään tarvitaan tämän päivän Suomessa ja maailmassa. Olemme varmaan kaikki samaa mieltä siitä, että kielitaidon merkitys kansainvälisessä kanssakäymisessä ja kaupankäynnissä tässä entistäkin rajattomammassa maailmassa kasvaa koko ajan. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi valittanut sitä, että hän osaa tai ymmärtää liian montaa kieltä.
Maailmankielet tulevat aina olemaan tärkeitä, mutta maailma alkaa aina sieltä, missä asumme ja missä olemme. Elämä on paikallista. Suomi on osa maailmanyhteisöä, Eurooppaa mutta myös Pohjolaa, johon meillä on kaikista tiiveimmät suhteet henkisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti. Naapurimaa Ruotsi on edelleen Suomen tärkein vientimaa, ja näin ollen ruotsin kieli on edelleen tärkeä työ-, rekrytointi- ja seurustelukieli - vi kallar det fast för trivselspråk. Mahdollisuus opiskella molempia kansalliskieliä Suomessa nykyjärjestelmän puitteissa takaa siis kaikille suomalaisille tasavertaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla. Tämä koskee myös omaa julkista sektoriamme.
Den obligatoriska svenskan i den grundläggande utbildningen är sedan länge i gott sällskap med många andra obligatoriska ämnen. Envisas man med att tala om eller använda begreppet tvångssvenska kan man lika väl också tala om tvångsmatematik, tvångsbiologi, tvångskemi eller tvångsengelska. Gemensamt för alla de här ämnena och flera andra obligatoriska ämnen är att de är en del av skolans allmänbildande uppdrag. En allmänbildande skola kan inte vara en slalombana, ett smörgåsbord där man bara väljer de bitar som smakar allra bäst.
Världen har aldrig varit så komplicerad som i dag. Därför är den unga människan bäst utrustad för sin egen framtid genom en bred allmänbildning, i vilken ingår möjligast goda språkkunskaper. Då är porten till dessa kunskaper ett starkt modersmål och kunskaper i det andra inhemska språket.
Puhemies! Itse koen keskustelun ruotsin kielen pakollisuuden poistamisesta myöskin henkilökohtaisena asiana. Ruotsin kieli on "isänkieleni", äidinkieleni on tarkasti ottaen suomi, ja samalla se on myöskin oleellinen osa minun identiteettiäni. Näin ollen pyrkimykset heikentää ruotsin kielen asemaa koulussa ja yhteiskunnassa osuvat varsin arkaan paikkaan.
Käännetäänpä asia toisin päin. Miten kansalaisaloitteen taustavoimat, joita on myös läsnä tässä salissa, mahtaisivat reagoida, jos joku aloittaisi määrätietoisen kampanjan, jonka pääsanoma olisi se, että teidän äidinkielenne, suomen kieli, ei ole enää yhtä tärkeä, että se on muun oppimisen tiellä ja itse asiassa aivan turha. (Puhemies: Aika! Valitettavasti 3 minuuttia on nyt kulunut) Miltä se tuntuisi? Se on siis ihan sydämen asia, se on ihon alla, tämä identiteetti. Aivan oikein, minäkin loukkaantuisin sydänjuuriani myöten teidän puolestanne.
Stefan Wallin /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Menemättä asioitten edelle toivoisin hartaasti, että voisimme tämän keskustelun aikana vähentää epäluuloja ja harhaluuloja tässä asiassa ja samalla vahvistaa kieliryhmiemme välisiä siltoja ja ymmärtää toisiamme vieläkin paremmin. Ystävyys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista, lauloi Juice Leskinen laulussaan Eesti, ja sama koskee myöskin äidinkieltä. Se ei myöskään riipu hallintomallista. Olemme kaikki samanarvoisia sinivalkoisia sieluja.
Vi är alla likvärdiga finländare som sitter i samma båt i ett land med gigantiska ekonomiska och sociala utmaningar. Då har vi inte råd med motsättningar där man försöker gradera varandra som viktigare eller mindre viktiga beroende på modersmål. Låt oss därför lära av varandra, respektera varanda och inse att språket, våra båda vackra nationalspråk, är identitetens hjärta, en del av vår självbild och hela nationens port ut till resten av världen.
Christina Gestrin /r: Värderade talman! Vad ska vara obligatoriskt och vad ska vara frivilligt när det gäller vår skolutbildning? Svenska riksdagsgruppen anser att undervisningen av svenska ska vara obligatorisk. Att lära sig svenska står inte strid med möjligheten att lära sig andra språk.
Finland är en nation med två nationalspråk. Grundläggande kunskaper i nationalspråken ska finnas med i bagaget för alla medborgare i Finland oberoende av modersmål. Viktigt är att göra undervisningen i språket mera ändamålsenligt. Undervisningen i det andra inhemska språket borde börja tidigare än den börjar nu. Ett barn i lågstadieåldern är mer öppet för att lära sig svenska än högstadieelever som pressas av många andra utbildningskrav.
Förslaget att svenskan skulle vara obligatorisk bara i vissa regioner, närmast i södra och västra Finland, har sina svagheter och risker eftersom det skulle försätta ungdomar i Finland i en ojämlik situation. Rörligheten är stor i dagens samhälle och utan grundläggande kunskaper i landets andra nationalspråk riskerar elever från de regioner där svenskan inte skulle vara obligatorisk att fråntas möjligheter i arbets- och studiekarriären senare i livet.
Sverige är Finlands största handelspartner och kunskaper i svenska är en fördel i businessen. Efterfrågan på arbetskraft i Nordnorge är stor men hittills har främst svenskar sökt sig dit. På andra sidan gränsen i Finland råder det brist på jobb och många är arbetslösa. Med grundläggande kunskaper i svenska öppnar sig hela den skandinaviska arbetsmarknaden.
Vapaa Kielivalinta -yhdistys, joka on yksi kansalaisaloitteen tekijöistä, on väittänyt ruotsin kielen uhkaavan Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä on yksi esimerkki erityislaatuisesta roskapuheesta, jota on levitetty nimien keräämisen yhteydessä. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Vai roskapuhetta! Ylimielinen suhtautuminen!) Pohjoismaiden välisissä kauppayhteyksissä ruotsin kieli on plussaa. Suomenruotsalaiset ovat kaikkina aikoina puolustaneet maatamme, ja olemme aktiivisesti rakentamassa ja luomassa nykyistä Suomea.
Suomi tarvitsee pohjoismaista yhteenkuuluvuutta enemmän kuin monet muut Pohjoismaat. Ilman Pohjolaa Suomi olisi geopoliittisesti kovin yksinään. (Pirkko Ruohonen-Lerner: Miksi pohjoismaalaisten kesken puhutaan sitten englantia?) Miksi ihmeessä Suomi valitsisi eristäytymisen pohjoismaisesta yhteisöstä tai jättäisi pohjoismaisten yhteyksien hoitamisen suppealle suomalaisten joukolle? Tästä kärsisi koko Suomi onnettomalla tavalla ja maamme suomenkielinen enemmistö eniten.
Jag önskar att initiativet ska få en saklig behandling i riksdagen och att för- och nackdelarna av den obligatoriska svenskundervisningen utreds ingående. Självfallet är min egen åsikt att svenskundervisningen även i fortsättningen ska vara ett obligatoriskt läroämne. Att försvaga svenskans ställning och därmed landets nordiska förankring är inte i enlighet med regeringens (Puhemies koputtaa) nationalspråksstrategi och regeringsprogram. Initiativet är också i konflikt med grundlagens anda om landets två nationalspråk.
Christina Gestrin /r (vastauspuheenvuoro): Ärade talman! Jag ville först kommentera riksdagsledamot Jalonen, som tyckte att man inte behöver svenska i Bryssel.
EU:ssahan Pohjoismaiden pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, joten kyllä siitä ruotsin kielen taidosta on hyötyä myös siellä Brysselin käytävissä.
Ja sitten toinen asia, kun puhutaan tästä valinnanvaraisuudesta: onhan se tietenkin niin, että jos lapsilta ja nuorilta kysytään, että haluatteko opiskella sitä ja tätä, niin jos he kokevat, että joku aine on vaikea, tietenkin he vastaavat, että no, en mielellään halua. Näin myös minun lapseni varmasti ajattelevat, kun puhutaan suomen kielen opiskelusta. Se on myös heille vaikeata, mutta kyllä minä heille silloin kerron tietenkin, selitän, miksi se on heille tärkeätä, ja juuri sen, että se avaa mahdollisuuksia ja Suomi on kaksikielinen maa. Aivan niin kuin (Puhemies koputtaa) täällä joku aikaisemmin totesi, että heidän lapsensa vasta aika isoina huomasivat, (Puhemies koputtaa) että Suomi on kaksikielinen maa, aivan samalla tavalla minun lapseni sen huomasivat. He hyvin kauan, 5-6 vuoden ikäiseen asti uskoivat, (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut!) että vain ruotsi oli kansalliskieli täällä Suomessa.
Mikaela Nylander /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä aloite on tullut meille käsiteltäväksi tänne eduskuntaan. Keskeinen argumentti, jolla aloitetta pyritään viemään eteenpäin ja jolla vuonna 2005 motivoitiin myös toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa, on, että näin vapautetaan resursseja, jotka voidaan kohdentaa muiden kielten opiskeluun [NRR: ei vaan kyseessä oli yritys vähentää tutkinnon kielipainotusta!]. Tämä argumentti on osoittautunut virheelliseksi. Toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa ei ole lisännyt kielten opiskelua. Tilastojen valossa kehitys näyttää olevan täysin päinvastainen.
Mitä johtopäätöksiä tästä sitten pitäisi tehdä? Jos haluamme oikeasti parantaa oppilaidemme kielitaitoja, ratkaisu ei löydy vapaaehtoisuuden lisäämisestä. Tämän sijaan meidän pitää tarkastella, miten kieliä opetetaan kouluissamme. Tärkeää on esimerkiksi pohtia, miten oppilaiden viestinnällisiä valmiuksia (Puhemies koputtaa) voidaan kehittää nykyistä paremmin, jotta jokainen pystyy käyttämään kielitaitojaan nykyistä paremmin arkielämän tilanteissa.
Thomas Blomqvist /r (vastauspuheenvuoro): Herr talman! Jag är väldigt tacksam för att jag i tiderna var tvungen att läsa finska i skolan, dels för att jag någorlunda lärde mig finska men framför allt för att jag blev bekant med den finska kulturen. Jag ska erkänna att jag var ganska gammal, säkert 8-9 år, innan jag insåg att en stor majoritet av finländarna i Finland är finskspråkiga. Jag har växt upp på en så svenskspråkig ort att jag trodde att Finland var nästan enspråkigt svenskt. Jag hoppas därför att också de finskspråkiga skulle ha samma möjligheter som jag har haft att bekanta sig med det andra inhemska språket.
Herra puhemies! Tässä muun muassa edustajat Tuppurainen ja Sasi sanoivat tämän asian niin hyvin, että en lähde toistamaan. Minusta on itsestäänselvyys, että Suomessa, jossa on kaksi kansalliskieltä, opetetaan molempia kansalliskieliä. Siitä pitää keskustella, miten opetusta voidaan parantaa, koska oppimistulokset eivät välttämättä ole hyviä. Siitä olen samaa mieltä, mutta luotan siihen, että eduskunta tekee oikean ratkaisun.
Jörn Donner /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Itse opin puhumaan pakkosuomea jo kaksivuotiaana, ja vasta myöhemmin pakkoruotsia, puhumattakaan pakkomatematiikasta. Sen lisäksi jouduin oppimaan Porin murretta, toimiessani siellä Länsi-Suomessa, jollakin menestyksellä. Oppikoulussa myöhemmin luin latinaa seitsemän vuotta. Tasa-arvon nimissä tämä latinan opetus lopetettiin, koska joillakin kouluista vastaavilla politrukeilla oli se käsitys, että koko kansasta on tehtävä yhtä tyhmä ja vailla monipuolista kielitaitoa.
En kannata tätä aloitetta, mutta toivon monipuolista kielitaitoa ja siihen sisältyen tietysti tämän Porin murteenkin. (Naurua - Sylvia Moding: Kato, siellä Kiuru nyökyttelee!)
Jörn Donner /r: Arvoisa puhemies! Aloitan tämän lupaa kysymättä latinan kielen sitaatilla, kaksi sanaa: "Sancta simplicitas!" Kerron sitten lopussa, mitä se merkitsee.
Bertolt Brecht kirjoitti aikoinaan, että Suomen kansa vaikenee kahdella kielellä. Nythän tämä ei enää pidä paikkaansa. Suomen kansa höpisee jatkuvasti kännyköiden avulla suomeksi, hieman englanniksi ja ruotsiksi.
Tyhmyys ja ennakkoluulot ovat riesana jokaisessa yhteiskunnassa, meilläkin. Jos kuvitellaan, että maamme tulevaisuus turvataan paremmin poistamalla eräs tärkeä osatekijä, ruotsinkielisyys, suomenkielisestä opetuksesta, voidaan samalla heittää roskakoppaan koko se sivistyksellinen perinne, joka piti meidät hengissä Venäjän sortopolitiikan aikana ja sai kansan melkein sataprosenttisesti puolustamaan tasa-arvoa ja demokratiaa talvisodan aikana.
Suomen kieltä on historian aikana sorrettu täällä ja naapurimaassa Ruotsissa. Pohjois-Ruotsissa maan politiikka ajoi suomenkieliset ahtaalle. Jotkut piirit Suomessa yrittivät aikoinaan menestyksettä ajaa jatkuvaa ruotsin kielen hegemoniaa. Mutta niiden joukosta, jotka taistelivat suomen kielen asemasta, löytyvät sekä isoisäni, fennomaaniprofessori Otto Donner että isäni Kai Donner. He olisivat hämmennyksen vallassa katsoneet tätä tyhmien divisioonaa, joka kolkuttelee eduskunnan ovea ja luulee taistelevansa edistyksen puolesta. He ovat pimeän puuhamiehiä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Onpa ylimielistä puhetta!)
Jonain päivänä, siitä olen vakuuttunut, ruotsin kielen pakollisuus voi kadota. Mutta, kuten jo mainitsin repliikissä, tiedän, että hyvin nuorena oppii kieliä nopeasti ja helposti. Toivoisin uudistusta, josta mainitsin, jonka mukaan 6-7-vuotiaat saavat oppia kieliä, ei englantia, sen he oppivat kuitenkin, mutta ruotsia, venäjää, ranskaa, saksaa, espanjaa. Sitä ei koskaan tulla katumaan.
Ja lopuksi käännös siitä latinan kielen sitaatista, arvoisa puhemies. Se käännetään sanoilla: "Pyhä yksinkertaisuus!" - Kiitos.
Elisabeth Nauclér /r: Värderade herr talman! I Finland åker man till politikerveckan i Björneborg och i Sverige till politikerveckan i Almedalen. Själv har jag bara varit till politikerveckan i Baile Tusnad i Transsylvanien eller Tusnádfürdö, som det heter på minoritetens språk. När jag förra sommaren talade i en panel som behandlade det medborgarinitiativ som den ungerska minoriteten i Rumänien tagit för att få till stånd en minoritetspolitik inom EU, berättade jag att i Finland har vi också ett medborgarinitiativ, men om att få bort från skolschemat det språk som den ena språkgruppen i landet använder.
En ehkä kuvitellut, että se herättäisi mitään suurempaa arvostusta, mutta en kuitenkaan osannut odottaa saamaani reaktiota. Yhä uudestaan sain kuulla "Tämä ei ole suomalainen kysymys, tämä on kansainvälinen asia." Suomi, maa, joka on meidän esikuvamme, maa, johon aina viittaamme, maa, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan, sekä kielellisiä oikeuksia että muita - Suomi ei siinä tapauksessa enää ole ihannemaamme, maa, jossa perustuslain mukaan on kaksi kansalliskieltä ja molemmat kielet koulujen lukujärjestyksessä. Tänään Suomi on tämä ihannemaa, mutta ei huomenna.
Ei sinänsä ole ainutlaatuista, että maan molemmat kielet sisältyvät lukujärjestykseen. Ei tarvitse mennä Norjaa pidemmälle. Siellä jokaisen on opittava myös vähemmistön kieli. Minä tiedän, olen eduskunnan ainoa maahanmuuttaja. Äidinkieleni on norja ja isänkieleni on ruotsi.
Men det är inte bara för Ungern Finland är ett föregångsland. Finland är ett föregångsland för många minoriteter världen runt och invånarnas vana vid att leva på gränsen och respektera varandra.
Hyvät naapuruussuhteet ovat tärkeitä. Naapurin kielen osaaminen on yhteydenpidon tärkeä väline. Suomen poliitikkojen, virkamiesten ja ihan tavallisten ihmisten ruotsin kielen taitoa ei voi mitenkään yliarvioida, kun on kyse suhteista muihin Pohjoismaihin. Se on lahja ja aarre, jota meidän tulee vaalia. Sama koskee suhteita itään. Venäjän kielen taito on äärimmäisen arvokasta, ja lapset voivat oppia useita kieliä, jos heitä kasvatetaan oikeassa hengessä, nimittäin että kieli on rikkaus, josta on vain iloa.
Tiedämme, että jos tänä päivänä Suomessa koulujen lukujärjestyksessä olevia pakollisia aineita ei olisi, ei Suomi olisi ylimpien joukossa eri mittauksissa ja koulutusjärjestelmien vertailuissa maailmalla. En usko, että kukaan tässä salissa kannattaa vapaaehtoista koulua.
I september förra året beslutade riksdagen att avsätta 10 miljoner euro till en särskild jubileumsfond för att öka intresset för studier i ryska. Det är mycket, mycket positivt. Samtidigt finns det inga pengar för president Ahtisaaris nationalspråksstrategi. Vi har en ekonomisk kris och riksdagen måste spara, och då undrar jag om vi inte måste fundera på en nedskärning och omprioritering av medlen.
Arvoisa puhemies! Edustan Ahvenanmaata, aluetta, joka ikuisiksi ajoiksi on saanut kansainväliset takuut Genevessä 1921 siitä, että kaikki yhteydet maakunnan kanssa on hoidettava ruotsiksi. Voidaanko tämä lupaus pitää, jos Suomessa ei enää osata ruotsia? Kyllä sen täytyy olla mahdollista, mutta silloin tarvitaan koko ajan tulkkeja.
Lars Erik Gästgivars /r: Arvoisa puhemies! Eilen pidin täällä pitkän puheen suomeksi. Tänään tämän tärkeän asian takia ja kunniaksi pidän lyhyen puheen ruotsiksi ja käytän silloin tulkkia.
Värderade talman! Det är ju mycket annat än skolsvenskan som ligger bakom försvaret av svenskan. Tvåspråkigheten är en grundlagsrättighet, det glömmer man alltför lätt. Vilken språkgrupp skulle ge upp eller riskera sitt språk eller sin kultur? Ingen. Detta gäller även oss finlandssvenskar.
Jag vill vara och är lika bra finländare som någon annan. Även min ögonvrå blir våt när en finsk idrottsman äntrar prispallen i en olympiad och vår gemensamma finska flagga går i topp. Samma fosterländska känsla kommer när jag har haft möjlighet att lägga ner kransar på krigargravarna i min hembygd i Solf. På varje gravsten finns ett svenskt namn. Dessa soldater stred för sitt land men också för sin kultur.
Jag hoppas att Finlands riksdag kommer att hjälpa sin svenska minoritet att behålla vår grundlagsenliga rättighet och vår kultur. Språket är en del av människans själ.
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
Tämä on kyllä huippu! Kuvaa niin hyvin niiden ruotsinkielisten tunnelmia, joiden kanssa olen eri foorumeilla keskustellut.Tyhmyys ja ennakkoluulot ovat riesana jokaisessa yhteiskunnassa, meilläkin. Jos kuvitellaan, että maamme tulevaisuus turvataan paremmin poistamalla eräs tärkeä osatekijä, ruotsinkielisyys, suomenkielisestä opetuksesta, voidaan samalla heittää roskakoppaan koko se sivistyksellinen perinne, joka piti meidät hengissä Venäjän sortopolitiikan aikana ja sai kansan melkein sataprosenttisesti puolustamaan tasa-arvoa ja demokratiaa talvisodan aikana.
--- isoisäni, fennomaaniprofessori Otto Donner että isäni Kai Donner --- olisivat hämmennyksen vallassa katsoneet tätä tyhmien divisioonaa, joka kolkuttelee eduskunnan ovea ja luulee taistelevansa edistyksen puolesta. He ovat pimeän puuhamiehiä.
Näin meidät moukkatankerot luokitellaan muka esivanhempiemme historiaan ja perustuslakiin nojaten. Miten tässä perustelet nuorelle, että perustuslaki on kallisarvoinen asiakirja, joka kertoo oikeutemme. Ne moukkatankeron oikeudet
-
Hannu Jussi
- Viestit: 1108
- Liittynyt: 02.04.2011 19:32
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
NRR
Huomasitko, puhuiko kukaan pakkokielen puolustajista itse kansalaisaloitteesta tai sen sisällöstä.
Minä en. Hyvin harva oli tutustunut kansalaisaloitteen tekstiin.
Kuinka he sitten voivat perustella sitä suuntaan tai toiseen - saatikka äänestää?
Huomasitko, puhuiko kukaan pakkokielen puolustajista itse kansalaisaloitteesta tai sen sisällöstä.
Minä en. Hyvin harva oli tutustunut kansalaisaloitteen tekstiin.
Kuinka he sitten voivat perustella sitä suuntaan tai toiseen - saatikka äänestää?
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
Itsekin mietin, että olisipa kansalaisaloitteeseen voinut kirjata muutaman kysymyksen, joihin jokaisen kommentoijan olisi pitänyt vastata. Nyt tuossa eduskunnan pöytäkirjassa on sellainen sekamelska, etten aluksi lainkaan hahmottanut, miten kapealla porukalla pakkoa puolustetaan.Hannu Jussi kirjoitti:NRR
Huomasitko, puhuiko kukaan pakkokielen puolustajista itse kansalaisaloitteesta tai sen sisällöstä.
Minä en. Hyvin harva oli tutustunut kansalaisaloitteen tekstiin.
Kuinka he sitten voivat perustella sitä suuntaan tai toiseen - saatikka äänestää?
Kyllähän pakon puolustajilla sellainen liturginen ote kuului puhuessa. Haluttiin jakaa henkilökohtaisia kokemuksia suomalaisuudesta, identiteetistä, jopa sielusta ja poikaystävistä, mentiin tunneskaalassa pyhästä profaaniin. Perusteema oli, että kun maassa on kaksi kansalliskieltä, viroissa on kielitaitovaatimukset ja pohjoismaissa pitää tehdä yhteistyötä, niin pakkoruotsille on siinä riittävät perusteet. Sitäpaitsi pian kaikki oppivat kaiken - paitsi tietysti nämä tyhmyyden divisioonat, jotka eivät kulttuurin päälle mitään ymmärrä.
Ainoastaan yksi olisi halunnut jo aloitteelta määrittelyä siitä, mikä on pakon vaihtoehto (esim. Ruotsin malli), mutta tämä on sellaista suunnittelua, joka minusta on tehtävä virkamiestyönä osana pakkoruotsin purkua.
Jatkossa täytyy miettiä, miten edustajia ohjattaisiin pohtimaan ja perustelemaan oleellisia asioita.
Kyllähän nämä kommentit paljastavia ovat.
-
Hannu Jussi
- Viestit: 1108
- Liittynyt: 02.04.2011 19:32
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
Jos otetaan esim. Gästgivars´in puheenvuoro ja jo ennen kansalaisaloitetta kuuluneet puheenvuorot: "Te yritätte viedä meiltä kaiken." ... niin onhan tuo ymmärryksen puute aivan tavatonta.
Surut vaativat että suomenkieliset opettelevat sen ruotsin, mutteivat suinkaan halua, että heille puhutaan ruotsia. Esim. viime viikon jonakin aamuna tuli MTV3:lta ohjelma, jossa ruotsinkieleen ihastunut mies rupesi opettelemaan ruotsia kavereiden kanssa kanelipullia tehdessään. Hän sanoi toivovansa kovasti, että pääsisi puhumaan ruotsinkielisten kanssa. Jaa´a, mahtaako hänen suuri haaveensa toteutua koskaan.
Jolleivat ruotsinkieleen hurahtaneet pääse koskaan sitä treenaamaan, niin miten sitten he, joille surut ovat evvk.
Surut vaativat että suomenkieliset opettelevat sen ruotsin, mutteivat suinkaan halua, että heille puhutaan ruotsia. Esim. viime viikon jonakin aamuna tuli MTV3:lta ohjelma, jossa ruotsinkieleen ihastunut mies rupesi opettelemaan ruotsia kavereiden kanssa kanelipullia tehdessään. Hän sanoi toivovansa kovasti, että pääsisi puhumaan ruotsinkielisten kanssa. Jaa´a, mahtaako hänen suuri haaveensa toteutua koskaan.
Jolleivat ruotsinkieleen hurahtaneet pääse koskaan sitä treenaamaan, niin miten sitten he, joille surut ovat evvk.
Re: Mitä oikeusministeri sanoi - pakko perustuslaissa vai ei
Niin tässä oli jaettu rooleja ja pakon puolusteluita eri puhujien kesken.Hannu Jussi kirjoitti:puheenvuorot: "Te yritätte viedä meiltä kaiken." ... niin onhan tuo ymmärryksen puute aivan tavatonta.
Peruslähtökohta on tämä tuoreen "kansalliskielistrategian" eli ruotsinsuojelustrategian myötä luotu tulkinta perustuslaista: "Jos maassa on kaksi kansalliskieltä, molempia opiskellaan koulussa." Koska perustuslakimme "kansalliskieli"-nimike on uniikki, vertailukohteita ei juuri ole. Missään muualla ei ole maassa ja maailmassa vähälukuista vähemmistökieltä kaikille pakollisena peruskoulusta yliopistoon. Mutta tähän ruotsinkieliset ovat jo aiemmin vastanneet, että meidän "uniikki tilanteemme vaatii uniikit ratkaisut". Missään nimessä näin ei ajateltu, kun perustuslakia on muovattu. Saamen kielten nostaminen, oikeudenmukaisesti, kansalliskieliksi romahduttaisi tämän tulkinnan.
"Tämä on suomenkielistenkin parhaaksi" -osiossa väitettiin, että pakkoruotsi turvaa
- tasavertaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla (Nordenin työmarkkinat ja virat Suomessa, alueellisissa malleissa muuttoliikke toisi yllätyksiä kielivaatimuksissa),
- kaupan Ruotsin kanssa,
- Suomen aseman osana Pohjoismaita, mikä on Suomelle tärkeämpi kuin muilla, koska geopoliittinen asemamme olisi muuten "yksinäinen",
- "Naapurin kielen osaaminen on yhteydenpidon tärkeä väline", sanoi Ahvenamaan edustaja, jonka kotiseudulta pakkosuomi poistettiin, koska se söi nuorten muun kielitaidon.
Nyt olisi aika, että suomenkieliset ja uussuomalaiset itse pääsisivät arvioimaan, mikä on kieltenopetuksessa heidän lastensa parhaaksi. Jos näin hyvin koulutettu väestö ei siihen pysty, kaikkinainen demokratia ja yksilöllisyys on iäksi mahdotonta.
"Lapsilta (ja suomenkielisiltä tai uussuomalaisilta) ei kysytä" -osiossa kiellettiin kaikki pakon kritiikki, sillä
- puhe hyvinvointiongelmista pakkoruotsin vuoksi on roskapuhetta,
- eivät ruotsinkielisetkään lapset ymmärrä, miksi pakkosuomi on tärkeää, se pitää heille selittää, ja maan kaksikielisyyden lapset ymmärtävät vasta aikuisina,
- ylioppilaskirjoituksissa ruotsin vapaaehtoisuus ei lisännyt muita kieliä [NRR: vääristelty argumentti, koska tarkoitus oli vähentää kielipainotusta yo-kirjoituksissa ja pakkoruotsin kurssit jäivät].
Demokratiassa kysytään vanhemmilta, luotetaan perheiden kykyyn tehdä viisaita valintoja. Keskustelussa ei käytetä vääristeltyjä argumentteja, ellei jo tiedetä, ettei itsellä olekaan puhtaita jauhoja pussissa.
"Ainoa sallittu keskustelu" - osiossa nostettiin pohdittavaksi
- miten parantaa ruotsinopiskelua (varhaistus, lisäys, panostus tietotekniikkaan).
Kaikkea opetusta luonnollisesti kehitetään kaiken aikaa. Nyt vain muissa aineissa nykyisilläkin työtavoilla saadaan ihan hyviä tuloksia. Olisi aika tunnustaa, että pakkoruotsin tulokset ovat onnettomia, koska pakkoruotsi ei toimi. Ja jos miljardihankkeilla pakkoruotsi saataisiin toimimaan, mitä sitten? Muista kielistä, muusta osaamisesta olisi mittaamattoman paljon enemmän iloa ja hyötyä erilaisille yksilöille ja koko maalle.
"Sinivalkoisia sieluja ja muuta pyhää" -osiossa oltiin jo paremmin teologiaan sopivissa tunnelmissa:
- Kaksikielisyys on perustuslakioikeus, tämä unohtuu kovin helposti. Mikä kieliryhmä antaisi periksi tai asettaisi vaaraan kielensä tai kulttuurinsa? Ei mikään. Tämä pätee myös suomenruotsalaisiin. --- Toivon, että Suomen eduskunta auttaa ruotsinkielistä vähemmistöään säilyttämään heidän perustuslaillisen oikeutensa ja kulttuurinsa. Kieli on osa ihmisen sielua."
- Jos ruotsin pakollisuus poistetaan, "Suomi ei siinä tapauksessa enää ole ihannemaamme, maa, jossa perustuslain mukaan on kaksi kansalliskieltä ja molemmat kielet koulujen lukujärjestyksessä."
- Donner jyrisi kuin pappi: "Jonain päivänä, siitä olen vakuuttunut, ruotsin kielen pakollisuus voi kadota" [NRR: ilmeisesti suomen kielen kadotessa, olemmehan aiempien kommenttien valossa täysin sidottuja ruotsin kieleen voidaksemme elää ja kukoistaa maan päällä], mutta tänään sellaista ajavat vain "tyhmyyden divisioonat" ja "pimeän puuhamiehet", joilla on aikomuksena ruotsin ohella "heittää roskakoppaan koko se sivistyksellinen perinne, joka piti meidät hengissä Venäjän sortopolitiikan aikana ja sai kansan melkein sataprosenttisesti puolustamaan tasa-arvoa ja demokratiaa talvisodan aikana."
Hm, jopa Talvisodan ihme liittyikin ruotsin kieleen.
Tämän keskustelun valossa kaksikielisyys on tie paratiisiin, tie, jota "tyhmyyden divisioonat" ja "pimeän puuhamiehet" yrittävät estää oikeamielistä kansaa kulkemasta. Taistelussa on nyt Harmagedonin tunnelma.
PS. Siirrän tämän tekstin ketjuun "Kansalaiskeskustelun linjat", koska se sopii myös sinne.