Hansa kirjoitti:"Vähemmistön radikalisoitumisen uhka on suurin sellaisissa maissa ja alueilla, joissa enemmistö ei ole vähemmistöjensä edusta huolta kantanut"
Tuossa on hiukan perää. Ainakin itse olen radikalisoitunut ja alkanut vastustaa pakkoruotsin pakkoa, koska näen miten epäoikeudenmukaista on ollut se sorto ja alistaminen, mitä suurempi kieli, ruotsi, on harjoittanut pienempää kieltä, suomea, kohtaan.
Turha pakkokieli on sortoa, minusta myös.
Myös se, että jonkun ryhmän identiteettiä pyritään määrittelemään ylhäältä ja ulkoa, tuntuu käsittämättömältä. En koko nuoruudessani ja aikuisuudessani ollut edes ajatellut, että jossain määritellään minun identiteettini ja liitetään siihen ruotsin kieli.
Sorretuin ja syrjityin kielivähemmistömme muodostuu niistä, joilla on ongelmia lukemisessa, kirjoittamisessa ja kielten oppimisessa. Suuri osa heistä suoriutuisi opinnoistaan kohtuullisesti tai jopa hyvin, mikäli he voisivat painottaa kielissä itselleen keskeisiä asioita ja joustaa muussa. Monet saavat jonkin diagnoosin jo ennen koulua tai alakoulun aikana, joten on turha pelätä, että kielivaikeus olisi pelkkää laiskuutta. Heille tulisi määritellä omat oikeutensa.