#17
Lukematon viesti
Kirjoittaja NRR » 26.04.2014 00:07
No joku täältä kenties oli käynyt kommentoimassa tuota blogia ja siellä blogin pitäjä kiittää asiallisesta kommentista mutta toivoo, ettei häntä hölmöteltäisi täällä, sillä heidän koulujensa opetuksessa ei ole mitään vikaa eikä heille mitään kieroutunutta maailmankuvaa välitetä:
"jag skulle föredra om du inte fördummade mig på vapaakielivalinta.fi:s forum. Det är inget fel på undervisningen i våra finlandssvenska skolor och vi ges inte någon förvrängd världsbild. Jag förstår ditt perspektiv, och jag antar att du förstår mitt åtminstone delvis"
Hän arvelee ymmärtävänsä kommentoijan näkemyksiä ja otaksuu, että tämä myös ymmärtää häntä ainakin osittain ja jatkaa:
"Men du får ha din åsikt, och jag min, eller hur? För hur moget är det egentligen att diskutera någon som man inte ens känner på ett negativt sätt online."
"Mutta sinä saat pitää näkemyksesi ja minä pidän omani, eikö niin? Kuinka kypsää on oikeastaan puhua negatiivisesti netissä jostakusta, jota ei oikeastaan tunne."
On tässä vielä pieni ongelma. Huomenna kun heräämme, hänellä on mielipiteensä ja minun lapsellani pakkoruotsinsa. Ollaanko me tasoissa?
Juuri tämän takia Rostilan yritys selittää, miten tyystin eri asioita pitää sisällään "toinen kotimainen" ruotsinkielisille ja suomenkielisille, on niin tärkeä. Vaikka ruotsinkieliset mielellään irvivät, että suomi nyt vasta on pieni ja turha kieli, todellisuudessa suomi on avain tässä maassa toimimiseen. Suomi tulee vastaan kaikkialla ja se on välttämätön, mikäli aikoo elää ja tehdä työtä tässä maassa linnoittautumatta jonnekin saaristoon tai niihin kolmeen ruotsinkieliseen kuntaan Pohjanmaalla. Sen sijaan muille kieliryhmille pakollinen "toinen kotimainen" on ruotsi, jolle ei oikeasti ole käyttöä. Ja se, että tuo kieli jatkuu läpi koko koulupolun ja nousee oikeasti monelle koulutuksen hidasteeksi ja esteeksi, on totta.
Tätä ruotsinkieliset eivät oikeastaan millään käsitä. Eivät sitäkään, ettei skaninaavien perintö ole meille mikään aarre eikä Norden ole mikään laajennettu isänmaa vaan ainoastaan yksi mahdollinen yhteistyöalue. Jos oletetaan, että suomenkielinen, uussuomalainen ja ruotsinkielinen ovat kutakuinkin yhtä älykkäitä ja kykeneviä arvioimaan OMAA elämäänsä, sen mahdollisuuksia ja OMIA tarpeitaan, täytyy hyväksyä se arvio, minkä he pakollisesta toisesta kotimaisesta tekevät: ruotsinkielisille se on tarpeellinen ja rikastuttava kieli, muille todella harvoin.
Tietysti tämä voi aluksi tuntua surulliselta - mutta miten paljon surullisempaa, suorastaan traagista on pitää kiinni omasta käsityksestään siitä, mitä oman kielen tulee muille merkitä, kun tilanne käy muiden kannalta yhä tukalammaksi ja järjettömämmäksi.
