Identiteettien hämärästä ja identiteettiparadoksista

[NRR]

Pakkoruotsikeskustelussa identiteetti on ikuinen teema. Meillä ei muuten yleensä puhuta identiteeteistä, joten identiteettien erilaiset tasot helposti sotkeutuvat ja hämärtyvät.

Jaska taannoin väänsi rautalangasta, miten "kansallisuus (etnisyys) ja kansalaisuus (valtion jäsenyys) ovat kaksi täysin eri tasoa".
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... eraiskansa
Olen alla korostanut muuten samankaltaisten sanojen eroja liittämällä niiden perään hakasuluissa tarkenteen: kansallisuus [etninen] tai kansalaisuus [valtiollinen].

Suomenkielisten identiteeteistä Jaska kirjoittaa näin:

"Me suomenkieliset tiedostamme hyvin vahvasti sellaisen kansallisen [etnisen] identiteettimme, johon ei kuulu ruotsin kieli, vaikka sitä meidän identiteettiimme yritetäänkin ulkoapäin pakottaa. --- Meidän identiteettimme ei myöskään ole ensisijaisesti pohjoismaalainen. Pohjoismaalaisuus identiteettinä tulee suomenkielisillä aikaisintaan kolmannella sijalla, etnisen suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden jälkeen. --- Sen sijalla saattaa nykyään olla "itämerellinen" identiteetti, johon Skandinavian lisäksi kuuluu esim. Baltia (koska virolaiset ovat suomenkielisille samanlainen sukulaiskansa kuin ruotsalaiset ovat ruotsinkielisille), tai "EU-identiteetti", jossa samastutaan koko EU:hun."

Ruotsinkielisten suomalaisten identiteeteistä Jaska kirjoittaa näin:

"Ruotsinkielisten kansalaisidentiteettiin [valtiolliseen] saattaa kuulua yhteenkuuluvuus suomenkielisten kanssa (joillakuilla lisäksi jopa kaikkien skandinaavien kanssa), mutta uskoakseni monet ruotsinkieliset tiedostavat myös erot suomenkielisiin nähden, eli erillisen kansallisen [etnisen] identiteettinsä. --- Pohjoismaalaisuus identiteettinä tulee suomenkielisillä aikaisintaan kolmannella sijalla, etnisen suomalaisuuden ja Suomen kansalaisuuden jälkeen. Ilmeisesti monilla ruotsinkielisillä nämä eritasoiset identiteetit jotenkin erikoisesti kietoutuvat yhteen: olen käsittänyt kannanotoista, että heille pohjoismaalaisuus on osa suomalaisuutta eli kansalaisuusidentiteettiä [valtiollista]. Se heille sallittakoon, mutta tehtäköön heillekin tiettäväksi, että useimmille suomenkielisille pohjoismaalaisuus ei ole millään lailla osa suomalaisuutta, ei sen paremmin kansallista [etnistä] kuin kansalaisidentiteettiäkään [valtiollista]."

Mielenkiintoisia erityistapauksia ovat esim. maahanmuuttajien identiteetit sekä suomenkielisestä kodista ruotsinkieliseen kouluun siirtyneen tai ruotsinkieliseen sukuun avioituneen identiteettien muutos.

[JV Lehtonen]

Myös kansallisessa identiteetissämme on paradoksi:

Perinteisessä kansan kokonaisidentiteetissä suomenruotsalaisten osa on marginaalinen!
Mutta kielipolitiikassa heidän identiteetikäsityksensä on vallitseva!

Konflikti kansallisen identiteetin ja kielipolitiikan välillä syvenee koko ajan.

Perinteinen suomalainen kansallinen identiteetti on jatkuvassa muutostilassa, mutta kielipolitiikassa
ajettava ylhäältä alas -kaksikielisyysidentiteetti junnaa paikallaan!

En nyt ehdi kirjoittaa asiasta enempää, mutta Pasi Saukkosen teoksessa "Erilaisuuksien Suomi"
tätäkin asiaa on käsitelty! (Siis identiteettiparadoksia)

Saukkosen teoksessa on oivallettu muutkin paradoksit varsin hyvin!

[NRR]

Identiteettiparadoksi:

Perinteisessä kansan kokonaisidentiteetissä suomenruotsalaisten osa on marginaalinen!
Mutta kielipolitiikassa heidän identiteetikäsityksensä on vallitseva!

Konflikti kansallisen identiteetin ja kielipolitiikan välillä syvenee koko ajan.

Perinteinen suomalainen kansallinen identiteetti on jatkuvassa muutostilassa, mutta kielipolitiikassa
ajettava ylhäältä alas -kaksikielisyysidentiteetti junnaa paikallaan!

Kiitos, tämä on oleellinen ajatus ja nostin sen siksi myös otsikkoon!