Pakkovirkaruotsin poistaminen ensisijaista?

[NRR]

--- paine nimenomaan yliopistojen virkaruotsin poistamisen ensisijaisuuteen kasvaa.
Täysi-ikäinen kyllä osaa itse päättää, opiskeleeko alkeellisen ruotsin vai jonkin hyötykielen!

Valtionhallinnon kielitaidonhan voi osoittaa valtion kielitutkinnolla, joka mainitaan asetuksessa
ensisijaisena varmistuskeinona yksittäisen kansalaisen valtionhallintokelpoisuuden todistamiseen.

Tämä on selkein ja helpoin ensiaskel.

Sen jälkeen poistuu se pakkoruotsin ketjuperuste, jossa muka kaikilla täytyy olla pohjana peruskoulun ja ammattikoulun/lukion ruotsinopinnot, jotta he voivat jatkaa ammattikorkeissa ja yliopistoilla. Virkamiesuran mahdollisuuden ja vaatimusten huomioiminen on osa sitä korkeakoulututkinnon muovaamista, jota aikuiset opiskelijat tekevät.

Emmehän vaadi kaikilta opettajaopintojakaan sillä perusteella, että osa korkeakoulutetuista voi myöhemmin päätyä opettajiksi. Opettajaopinnot suoritetaan joko omavalintaisesti osana opintoja tai myöhemmin monimuotoisesti työn ohessa. Nyt pakkoruotsin opinnot rasittavat turhaan opiskelijoita, pitkittävät opintoaikoja ja joustamattomina johtavat jopa opintojen katkeamiseen. Puhumattakaan siitä, että korkeakoulujen kieltenopetus näivettyy ruotsinopiskeluksi tarpeellisempien kielten tarjoamisen sijaan.

Toisaalta on paikallaan pohtia, missä viroissa ruotsin (tai jonkin muun kielen) taito on välttämätön, Mikäli päteviä kielitaitoisia hakijoita ei ole, voidaan tarjota virkaa sillä ehdolla, että toivottu kielitaito hankitaan työuran alussa osana työhön perehtymistä. Mikäli ruotsi on niin helppo kieli kuin on annettu ymmärtää, tässä tuskin on ongelmia.

Muistetaan myös, ettei tällaista pakkovirkavähemmistökieltä ole missään, ei edes Sveitsissä, jota yleensä nostetaan Suomelle esimerkiksi. Muistetaan, että opiskelijamme valmistuvat samoista monen ulkomaisen yliopiston yhteistyönä rakentamista koulutusohjelmista sillä lisävaatimuksella, että heillä on pakkovirkaruotsi, kun muut voivat rakentaa tutkintonsa itselleen mielekkäällä tavalla.

Kyseessä ei myöskään ole laki, vaan asetus, joka on kaiken lisäksi varsin tuore ja pelkkä poliittinen päätös.

Tämän jälkeen ollaan vapaampia suunnittelemaan kielten opetusta eri tasoilla. Tosin yhtä aikaa pakkovirkaruotsin kanssa voidaan jo nostaa vapautukset ja kotikielten opetus toimiviksi ratkaisuiksi. Oppilaat, joilla on kielten oppimisessa ongelmia ja/tai jokin muu kotikieli kuin suomi, voisivat saada koulun rehtorin ja erityisopetuksen ja vanhempien yhteispäätöksellä vapautuksen ruotsista. Kotikielten ylläpito-opetus nostettaisiin yhdeksi monikielistyvän Suomen kehityskohteeksi.

Näiden askelten jälkeen kaikkien olisi sekä helpompi hengittää että helpompi pohtia kieltenopetusta todellisten tarpeiden pohjalta.

[Jaska]

Erittäin hyvin jäsennelty! Ei lisättävää.

[NRR]

Olisiko tuo yllä kuvattu muutosten ketju kansalaisaloitteen sisältämän ehdotuksen mukainen aloitus kielivapauden toteuttamiselle?

"Esitämme, että hallitus ja eduskunta ryhtyvät toimiin ruotsin kielen opiskelun muuttamiseksi vapaaehtoiseksi. Kieli- ja koulutuspolitiikan pitää turvata, että ne oppilaat jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin. Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei pidä vaatia ruotsin kielen osaamista. Julkiset palvelutehtävät on järjestettävä niin, että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia julkisissa tehtävissä ja ruotsinkieliset saavat hyvää palvelua niiltä, joiden kielitaito perustuu vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun."

[NRR]

Tähän liittyen netissä liikkuu linkkejä ns. "Ionin malliin", joka on taannoin esitetty Suomi24/RKP-palstalla:

Ioni¤
24.4.2011

Tällä hetkellä - kuten tiedämme - on olemassa laki, jossa määritellään valtion virkamiesten kielitaitovaatimukset. Vaatimukset vaihtelevat riippuen hallintoalueen kielijakaumasta ja virkamiehen koulutuksesta. Samoin kunnallisissa virkasäännöissä on määräyksiä kielitaidosta. Kun otetaan huomioon ruotsinkielen käyttämisen todellinen - varsin vähäinen tarve - virka- ja tuomioistuintoiminnassa, voitaisiin mielestäni siirtyä järjestelmään, jossa voitaisiin tukeutua olemassa olevaan kielitaitoon. Etenkin yksikielisillä alueilla, jotka muodostavat maamme kuntien ja valtion piirihallintoalueiden valtaosan, ruotsin kielen käyttö on minimaalista. Lisäksi suurimmassa osassa kaksikielisiä alueita ja viranomaisia ruotsin kielen käyttö ei ole merkittävän laajaa. Kielilaki on eräänlainen paperitiikeri, jonka merkitys on jäänyt käytännön tasolla vähäiseksi.

Se seikka, onko maa yksi- vai kaksikielinen, ei ole olennainen kysymys. Olennainen sen sijaan on kysymys siitä, miten ruotsinkieliset palvelut hoidetaan. Jäljempänä ehdottamani järjestelmä ei puutu siihen, että maa edelleenkin perustuslain tasolla on kaksikielinen kahden kansalliskielen järjestelmänä. Myöskään kielilain sisältöä ei tarvitse keskeiseltä sisällöltään muuttaa.

Poistamalla todelliseen palvelujen kysyntään nähden ylimitoitetut julkisen sektorin henkilöstön kielitaitovaatimukset voidaan päästä tilanteeseen, jossa perustuslain suojaiset ja kielilaissa todetut kielelliset oikeudet voidaan toteuttaa. Tarjonta tulee saattaa kysyntää vastaavaksi. Perustuslaki takaisi edelleenkin kummankin kieliryhmän yhdenvertaisuuden eikä esimerkiksi oikeudesta omalla kielellä tapahtuvaan koulutukseen tarvitse silloin luopua.

Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta yksittäisiin virkamiehiin kohdistuvia kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne yksinomaisesti viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Harkittavaksi tulisikin malli, jossa kohdistettaisiin tuo velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.

Esimerkiksi kielilakiin lisäpykälä

"23 a §

Kaksikielisen viranomaisen ja tuomioistuimen erityisesti tulee huolehtia siitä, että sen palveluksessa on riittävä määrä tässä laissa säädettyjen yksityishenkilön ja oikeushenkilön kielellisten oikeuksien toteuttamiseen kykenevää henkilöstöä. Yksikielisen viranomaisen tai tuomioistuimen tulee huolehtia siitä, että se tarvittaessa ja vailla kohtuutonta viivästystä pystyy tarjoamaan tässä laissa mainittujen kielellisten oikeuksien toteututtamista varten toimituskirjojen ja päätösten käännökset sekä 18 §:ssä säädetyn maksuttoman tulkkauksen"

Samalla voitaisiin kumota virkamiesten kielitaitolaki. Tulevaisuutta varten voitaisiin varautua muuttamaan lakia siten, että ehkäpä venäjän kieli saisi vastaavan aseman kuin suomen ja ruotsin kieli. Voisi olla kolmikielisiä viranomaisia, kaksikielisiä (myös suomi-venäjä) kuin tietenkin pelkästään yksikielisiä viranomaisia. Luonnollisesti tarvitaan ehkä teknisiä täsmennyksiä muun muassa oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin.

Tässä mallissa ei tarvita palvelujen toteuttamiseen pakollista ruotsin kielen opiskelua. Kielilakia ei tarvitse muuttaa.

Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaitoresursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin pakollista ruotsin kielen opetusta? Ei todellakaan!

Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9825643

[JV Lehtonen]

Perustuslain 17 pykälässä sanotaan tämä:

(kun ensin on todettu, että kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi)

"...Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan."

Maassa on suomenkielinen väestö ja ruotsinkielinen väestö, eikä mitään kaksikielistä väestöä (lisäksi mainitaan muitakin kieliryhmiä, jotka otetaan huomioon).
Kaikki sellainen puhe, että olisi olemassa tai pitäisi olla jokin kaksikielinen väestö jossakin mitassa tai totaalisesti, ei perustu tähän perustuslakiin. Joillakin näkyy olevan sellainen toive ja pyrkimys, että ei tunnustettaisi suomenkielisyyttä sellaisenaan, ja se on saanut päät sekaisin korkeimmalla tasolla.

Perustuslain jälkeen sopii palauttaa mieliin, mitä kielilaki tarkoittaa suhteessa pakolliseen ruotsiin:

"Kielilaki ei ota kantaa koulutuspolitiikkaan eikä siten myöskään ruotsin tai suomen kielen pakollisuuteen kouluopetuksessa tai ylioppilaskirjoituksissa. Kuten aikaisemminkin, nämä asiat määritellään muussa lainsäädännössä.

Kielilaissa ei mikään viittaa siihen, että lain noudattaminen edellyttäisi ilman muuta koulutukseen lisäresursseja. Mikään kielilain kohta ei myöskään riveillä eikä rivien välissä viittaa siihen, että ruotsin opetuksen tulisi olla pakollista suomenkieliselle oppilaalle tai suomen kielen opetuksen pakollista ruotsinkieliselle oppilaalle. Tämä on syytä todeta erikseen siksi, että julkisessa keskustelusssa koulun kielenopetus ja kielilain velvoitukset sekoitetaan joskus toisiinsa. Kielilaki siis edellyttää, että suomea tai ruotsia taitavia henkilöitä on kaksikielisten viranomaisten palveluksessa riittävä määrä ja että viranomainen kykenee palvelemaan asiakkaita riittävän hyvin kummallakin kielellä."

Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen johtaja Pirkko Nuolijärvi teoksessa "Monikielinen Eurooppa. Kielipolitiikkaa ja käytäntöä" (Gaudeamus, 2005) sivuilla 290-291.

[NRR]

Kirjaan vielä tähän ketjuun syyt, miksi puolitoista vuotta sitten torjuttiin ehdotus pakkovirkaruotsin poistamiseksi:


Ministeri Gustafssonin mielestä painetta ruotsin poistamiseen korkeakoulun osaamisvaatimuksista ei ole.
"Kaksikielisyys on Suomen etu, ja se säilyy pitämällä ruotsin kielen opiskelu pakollisena korkeakouluissa."
"Hallituksen tavoitteena on edistää kaksikielisyyttä. Siihen ei ruotsin osaamisvaatimuksesta luopuminen sovi."
Korkeakoulujen kielikeskusjohtajien neuvosto oli toista mieltä. Neuvosto on lausunut opetus- ja kulttuuriministeriölle, että pakollinen ruotsi voidaan joutua poistamaan korkeakoulujen tutkintovaatimuksista, jos opiskelijoiden rapautunut kielitaito ei enää riitä virkamiesruotsin suorittamiseen. Ruotsin poistaminen osaamisvaatimuksista vaatisi lainmuutosta.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194771 ... uista.html

[NRR]

Nostan tätä vanhaa ketjua.

Sattumalta törmäsin viime syksynä käytyyn blogikeskusteluun, jossa kiltit tytöt valittelivat ruotsinopintojaan ammattikorkeassa ja yliopistolla.

Aloittava sosionomiopiskelija: "Englannin kertaukseen en mennyt, kun sitä en tarpeelliseksi kokenut (lähtötasotestistäkin sain tarpeeksi pisteitä), mutta ruotsiin olisin mennyt ilman sitä testin tulostakin. Noh, eiköhän niistäkin selvitä läpi! Olen vaan ihan onnettoman surkee ruotsissa, en muista enää paljoa mitään lukioajoilta. B:n kirjoituksista jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin kuitenkin saamaan."

Liiketalouden opiskelija: "Itse opiskelen ammattikorkeassa toista vuotta ja opiskelemani alan luonteen takia joudun edelleen lukemaan ruotsia pakollisena.. Ihan kamalaa, kun olen siinä ihan äärimmäisen huono enkä muista puoliakaan sanoista mitä pitäisi muistaa!"

Yliopistolta varhaiskasvatuksen opiskelija: "Meillä ruotsinkurssin läpipääsyyn vaadittiin ylioppilaskirjoitusten M tasoinen suoritus."

Toinen sosionomiopiskelija: "ruotsi, noh, ruotsi on kyllä aika..."

Kyse on siis tyttöhumanisteista, joista osa on vielä kirjoittanut ruotsin eikä kukaan heistä iloitse ruotsinopinnoistaan! Terveisiä vain folktingetille!

[JV Lehtonen]

"Kaksikielisyys on Suomen etu, ja se säilyy pitämällä ruotsin kielen opiskelu pakollisena korkeakouluissa."

Mutta mutta mutta...

Kaksikielisyys ja monikielisyys uudessa, laajemmassa merkityksessä on kieltämättä Suomen etu!

Nykyinen ylidimensioitu kaksikielisyysjärjestelmä ei ole Suomen etu!

Virkamiesruotsin tilalle ei tule uutta "virkamieskieltä", joten monikielisyys lisääntyy,
kun tulpparuotsi poistetaan.

Suorastaan huvittavaa on näiden poliitikonalkujen puhe "virkamiesvenäjästä"

"Idässä on toivottu erillisvapautta opettaa venäjää ruotsin asemasta.
Tällöin virkamiesruotsin rinnalle tulisi korkeakouluihin ottaa rinnalle virkamiesvenäjä."

HUOM! Svekomaanien strategia on selvä: Houkutellaan naiveja suomenkielisiä esiintymään milloin missäkin valepuvussa,
mutta propaganda näkyy läpi, "see through" vaatetus..

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mi ... aa/1312674

"Erivapauden antaminen pakottaisi meidät muuttamaan koko olemassa olevaa järjestelmää.
Tieteen tai hallinnon piirissä kielellä on muutakin kuin välinearvoa."

Jopa asevelvollisuudesta annetaan erivapauksia järjestelmää muuttamatta, arvon nuoret naiset!

Neidit siis tajuavat itsekin, että järjestelmä on mätä, jos se erivapaudesta kaatuu! Siinä asian ydin,
Vahva, legitiimi järjestelmä sisältää suvaitsevaisuuselementin!

[NRR]

Virkamiesruotsin tilalle ei tule uutta "virkamieskieltä", joten monikielisyys lisääntyy,
kun tulpparuotsi poistetaan.

Suorastaan huvittavaa on näiden poliitikonalkujen puhe "virkamiesvenäjästä"

Aivan.

Muualla maailmassa korkeakoulututkintoon ei yleensä liity kieliopintoja, elleivät ne ole alan kannalta välttämättömiä.

Meitä on aivopesty siihen, että korkeakouluissa kuuluu olla jotain "virkakieliopintoja", vieläpä turhia sellaisia ihan vain siksi, ettei elämä olisi liian helppoa ja järkevää. Sellaisia ei kuulu olla. Ei virkasaamea, ei virkavenäjää, ei virkaviroa, ei virkasaksaa, ei virkaranskaa, ei virkaespanjaa...

Jos halutaan opiskelijoiden hankkivan kieliopintoja mielekkääksi osaksi korkeakoulututkintoa, tämä käy vain niin, että vapaaehtoisiin opintoihin kuuluvat kieltenopinnot ovat mielekkäitä ja kohtuullisia pistemäärältään - ja kielitaitoa arvostetaan tulevalla ammattialalla. Silloin ne opiskelijat, joille kielten opiskelu on helppoa tai kohtuullista, ottavat niitä mielellään osaksi tutkintoaan.