blogi: pakolinen-suomearuotsia-suomenruotsalaisen-silmin

[NRR]

http://tonybjrk.puheenvuoro.uusisuomi.f ... sen-silmin

Kirjoittaja sanoo, ettei peruskoulun tuntijako ole hänelle elämää suurempi kysymys, mutta valittelee, että pakollista ruotsia on käytetty "populistisena lyömäaseena suomenruotsalaisia kohtaan", mikä on herättänyt mielipahaa ja ilmeisesti myös epäluuloja siitä, että kyseessä ei ole vain ruotsin pakollisuus. Hän myös toivoo, että kansalaisaloitteen sanamuotoa olisi hiottu yhdessä, nyt siinä on "heikkoja kohtia". Hän epäilee, että pakkoruotsista luopuminen tulee kalliiksi eikä kouluihin ole varaa perustaa ryhmiä vaikkapa saksaan, venäjään, kiinaan ja ranskaan. Valinnanvapaudesta peruskoulussa pitäisi hänestä käydä laajempi keskustelu. Myös kielenopetusta tulisi hänestä "miettiä tarkasti ennen kuin tehdään poliitisia (ja ehkä populistisia) ratkaisuja".

[NRR]

Kirjoittaja on huolissaan siitä, miten kalliiksi kielivapaus tulisi. Voi hyvänen aika.

Pakkoruotsin kannattajathan väittävät, että vain laiskuus estää suomenkielisten monipuoliset kieliopinnot, joten oppilaat olisi tavalla tai toisella kuitenkin saatava lukemaan myös saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja vähän eksoottisempiakin kieliä.

Millä ihmeellä tuo projekti sitten on edullisempi ja helpompi toteuttaa silloin, kun kaikilla on lisäksi pakollinen ruotsi?

Ryhmien muodostuminenkin huolestuttaa kirjoittajaa. Tätä aihetta on käsitelty täällä tasaisin väliajoin, mutta ilmeisesti pienissä ruotsinkielisissä peruskouluissa tilanne on niin erilainen kuin suomekielisillä yläasteilla, jotka pääasiassa ovat isoja ja sijaitsevat vielä lähellä lukioita, jolloin opettajien saaminen ei muodostu ongelmaksi ja ryhmiäkin muodostuu useampia.

Meillä tehdään jo nyt yläkoulussa paljon valinnaiskieli- ja valinnaisainevalintoja.

Kouluilla tehdään yleensä esivalinta, millä haarukoidaan toteutuskelpoiset kurssit. Sen jälkeen jälkeen tehdään varsinainen valinta. Toteutuvaan ryhmään on tultava tietty määrä opiskelijoita (kielissä tämä voisi olla esim. 10 opiskelijaa, näin muistaakseni Ahvenanmaalla).

Vastaavasti kielten valinnaisryhmät muodostetaan muissakin maissa. Tämä ei vaadi korkeampaa matematiikkaa eikä oikein toteutettuna tule edes kallimmaksi.

Todelliset säästöt syntyvät siitä, että kielivaranto laajenee eikä enää sijoiteta valtavia summia yhden pienen ja pian unohtuvan kielen opettamiseen koko ikäluokalle peruskoulusta korkeakouluihin.

Joillakin kouluilla voidaan sitoutua esim. kiinan kieleen (kuten Meilahden peruskoulussa), jolloin palvellaan laajemman alueen kiinankielistä väestöä sekä niitä oppilaita, jotka haluavat opiskella kiinaa. Ei ole tarkoitus äänestää tästä valinnaiskielestä joka vuosi. Koululle hakeudutaan kielen vuoksi.

Jopa pienessä koulussa, jossa olisi jatkossa virallisesti tarjolla vain englanti ja ruotsi, olisi kielivapauden ansiosta mahdollista tehdä joustavia poikkeuksia:
- joku voisi suorittaa ruotsin sijaan kotikielenopinnot, esimerkiksi tuettuna tietokoneavusteisena etäopetuksena; pidän tällaisen opetuksen tarjoamista kaikkialle maahan perusteltuna osana monikielisyyttä ja sen kustannukset eivät ole vapaan kielivalinnan kustannuksia vaan luonnollinen osa monikielistyvää yhteiskuntaa ja maahanmuuttajien inhimillisiä oikeuksia, lisäksi tässä olisi paikka saamen kielten profiilin ja tarjonnan nostamiselle!
- joissakin perheissä on mahdollisuus tukea itse lapsen/nuoren kieliopintoja ja oppilas voisi suorittaa vieraan kielen kotikoulussa tenttimällä (valmiit kokeet saadaan koululle niissä kielissä, jotka kuuluvat koulujen opetusohjelmiin jossain päin Suomea, niille löytyisi myös tarkastaja)
- erityisoppilaalle voidaan aina tarjota lisäopetusta koulukielessä (yleensä suomi tai ruotsi), mikäli hänen kykynsä opiskella koulukielellä on jäänyt heikoksi ja uhkaa muita opintoja

Tähän mielestäni kielivapaus pyrkii: kieliopinnoilla tuetaan oppilaan omia kiinnostuksen kohteita, omaa taustaa ja yleistä opintomenestystä. Tähän pyrkii esimerkiksi Ruotsin malli, jossa
- kaikki aloittavat englannilla (pakkoenglannille on olemassa hyvät perusteet, toisin kuin pakkoruotsille, silti tätä ei tarvitse toteuttaa Suomessa ellei niin haluta)
- kaikilla on joko toinen vieras kieli (yleensä valittavana saksa, ranska, espanja, mutta myös muita kieliä löytyy paikallisesti - meillä ruotsi ja venäjä olisivat luontevia tarjokkaita) tai lisäkieliopinnot joko koulukielessä, kotikielessä tai englannissa oppilaan tarpeen mukaan (erityisopetusta joudutaan antamaan nytkin sekä koulukielessä, kotikielessä, englannissa että ruotsissa; muutos sallisi järkevöittää tätä kuviota)

Kielten opetusneuvos Mustaparran taannoinen haastattelu: ”Toivoisin, ettei olla ainakaan jumituttu ihan samoihin asemiin kuin nyt”, Mustaparta sanoo. Uudessa tuntijakoesityksessä on hänen mielestään asioita, jotka ovat edelleen ratkaisemattomia. --- on kaksi kysymystä, joita pitäisi miettiä tosissaan ja etsiä nykyistä parempia ratkaisuja. Toinen näistä on avoin ja vilpitön keskustelu siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut, toinen on maahanmuuttajien äidinkielten opetus. --- Mustaparta sanoo surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän pitää positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen on tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoo myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja.
http://www.kieliverkosto.fi/article/per ... astattelu/

[NRR]

Koen näissä ruotsinkielisten viesteissä sen perusasenteen, että ruotsinkieliset Suomessa kuvittelevat ymmärtävänsä, millaiselta kuuluu tuntua, jos on suomenkielinen suomalainen tai uussuomalainen. Kuuluu tuntua siltä kuin suomenkielisestä puolisosta tai kaksikielisestä lapsesta tai ruotsinkielisen koulun käyneestä ja tuon koulun identiteettityön avulla Norden-suomalaisuutta itsessään rakentaneesta suomenkielisestä tai uussuomalaisesta kaverista. Muut ovat "pieni äänekäs vähemmistö". Eikä muisteta, että suomenkieliset ja uussuomalaiset elävät yleensä aina suomenkielisessä ympäristössä, missä mikään ei tue ruotsin tarvetta ja taitoa. Ei oteta kuuleviin korviin mahdollisuutta, että tavallisilla suomalaislapsilla tai uussuomalaisilla olisi ongelmia peruskoulussa ja lukiossa ja korkeakouluissa valmistua pakkoruotsin takia.

Kun juttelin aiheesta ruotsalaisen blogistin kanssa, hänen asenteensa pakkoruotsiin oli heti aivan toinen:

"En tunne yksityiskohtia enkä voi vastata niihin, mutta mikään tässä kerrottu ei selitä, miksi kaikkien suomenkielisten tulisi opiskella ruotsia. Historialliset argumentit ovat kaikki samanlaisia: näin oli 500 tai 100 vuotta sitten, näin täytyy olla ikuisuuden. Jos asuu jossain maassa saa kyllä luvan opetella enemmistökielen, joten ei ole ihme, että suomen kieltä opetetaan kaikissa Suomen kouluissa. Ei se ole sen ihmeellisempää kuin että ruotsia opetetaan Ruotsin kouluissa tai englantia USA:n kouluissa. Tuskin kyse on rasismista, ruotsinkielisten määrän lasku on luonnollinen seuraus Ruotsin vaikutusvallan vähenemisestä." = "Jag känner inte till detaljerna och kan inte svara på dem, men inget av det här förklarar varför alla finsktalande måste lära sig svenska. Argumentet att ”de finskspråkiga utan de ville uttryckligen ha den här situation” är samma som andra ”historiska” argument som framförts: det var så här för 500 år sen eller 100 år sen, så då måste det fortsätta vara så i all evighet. Bor man i ett land får man väl lära sig majoritetsspråket, så det är inte underligt att finska undervisas i alla finska skolor. Det är inte märkligare än att svenska undervisas i alla svenska skolor (och de finsktalande är ca. 260.000 i Sverige) eller engelska i USA (med 38,3 miljoner spansktalande t.ex.). Det handlar knappast om medveten ”rasism” – som synes av nedanstående kommentar var de svensktalande en minoritet i ett område som talade ett annat språk. Det är naturligt att svenskan minskat stadigt ända sedan 1600-talet, när Sveriges inflytande minskade."


"Täytyy olla todella vaikeaa esimerkiksi Suomeen tuleville somaleille opetella kolmen eri kieliperheen kieliä. Verrattuna ruotsalaisiin, joiden on hankala jopa oppia toista oman kieliryhmänsä kieltä (englantia) todella hyvin, puhumattakaan ranskasta tai saksasta. Suomeen tulevat maahanmuuttajat joutuvat siis liikkumaan kolmen eri kieliperheen keskellä kun taas useimmat ruotsalaiset liikkuvat vain yhdessä kieliperheessä." = "Det måste vara mycket svårt för till exempel somalier som kommer till Finland att lära sig ett språk från en helt annan språkfamilj (finsk-ugriska) OCH ett till från en helt annan språkfamilj (ett germanskt, svenska). Jämför sedan med svenska skolelever som har svårt att lära sig ett annat germanskt språk riktigt bra (engelska), för att inte tala om franska eller tyska. Det är få som läser icke-germanska språk, och en orsak är nog att det är så svårt. Invandrare till Finland måste alltså röra sig inom tre språkfamiljer, medan de flesta svenskar bara rör sig inom en."

Ruotsinkieliset eivät millään tahdo ymmärtää, ettei heidän todellisuutensa vastaa muitten todellisuutta tässä maassa.

He eivät ole maahanmuuttajia, mutta he kuvittelevat ymmärtävänsä maahanmuuttajien tilannetta ja kykenevänsä edustamaan heitä. Tästä tuli kritiikkiä mm. Umayalta, joka muistutti ettei vanhalla, vahvoissa asemissa olevalla kielivähemmistöllä ole samoja kokemuksia tai yhteistä historiaa maahanmuuttajien kanssa.

Ruotsinkieli on pieni vähemmistökieli Suomessa, perustuslaista huolimatta. Suomenkieliset eivät ole kielivähemmistö Suomessa vaan kielienemmistö. Se, että suomi ja ruotsi ovat molemmat kansalliskieliä, ei vähennä maan suomenkielisyyttä. Harvassa maassa eletään niin yksikielisessä ympäristössä kuin Suomessa. Suomenkielisillä on oman erilaisen kieliperheensä ansiosta myös suuremmat haasteen kieltenopiskelussa eikä niitä pitäisi lisätä pakkoruotsilla.

Kansalliskielten joukkoon olisi todellakin nostettava saamen kielet, jotta kuva Suomen kielitilanteesta olisi järkevämpi. Uuden monikielisyyden ja maahanmuuttajanuorten tuomat haasteet koulutukselle tulisi nostaa varsin korkealle prioriteetille uusia ratkaisuja pohdittaessa. Pakollinen ruotsi kaikille, "koska olemme kaksikielisessä maassa", on todella väärä ratkaisu.

[NRR]

Kirjoittaja sanoo --- mielipahaa --- epäluuloja --- kansalaisaloitteen sanamuotoa olisi hiottu yhdessä --- Valinnanvapaudesta --- laajempi keskustelu --- kielenopetusta tulisi --- "miettiä tarkasti ennen kuin tehdään poliitisia (ja ehkä populistisia) ratkaisuja".

Anteeksi, mutta tämä on nyt loputonta teettelyä.

Pakolla ei ole koskaan ollut kansalaisten enemmistön tukea. Nyt meidän lapsillamme on kiire. Heidän koulutustaan pakkoruotsi haittaa kaiken aikaa kohtuuttomasti.

Jos ihmisellä on sydän ja pää, hän ymmärtää, että kielivapaus on nyt enemmän kuin ok.

Jos enemmistö näyttää kaikissa gallupeissa, että pakko saa mennä, niin se saa mennä - ilman jahkailua ja vetkuttelua ja yhden poliittisen ryhmittymän itsepäistä pakkoruotsin puolustelua muka ruotsinkielisten nimissä. Tässä ei anneta terapiaa, ei pidetä keskusteluharjoituksia eikä tämä ole loputtoman filosofisen mietinnän kohde. Kielivapaus on meidän lastemme ja nuortemme oikeus. NYT.

[JV Lehtonen]

Uusi vuosi sekoitti unirytmini, mutta se hyöty siitä oli, että sain kuunneltua Snellmanin kootut teokset!

Snellman on käsittääkseni kansallisfilosofimme, ei siis mikään Himanen,
ja hän lähti siitä, että riittää, kun kansa opiskelee yhden yhteisen kielen.

Joskus tämä historian unohtaminen suorastaan pöyristyttää!

http://www.doria.fi/handle/10024/26269
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3639/
http://www.snellman200.fi/kootut_teokset/fi.jsp

Miten RKP on onnistunut hautaamaan kansallisfilosofimme ajatukset oman diipadaapansa alle ?
Missä on poliittisen eliittimme historiantuntemus ? Juhlavuonna 2013-- 1863-2013
150 vuotta kielireskriptistä!

"Suomi saattoi kehittää omintakeisen kansallisuuden, ja se edellytti kansan suuren enemmistön osallistumista ja osallisuutta sivistykseen, mikä saattoi onnistua vain suomen kielen aseman tehokkaan edistämisen tietä. Jo 1860 Snellman kirjoitti kirjeessään Topeliukselle avoimemmin kuin julkisissa kirjoituksissaan: "Ajatukseni on: Voittaako Venäjä [kieli] vai Suomi [kieli], sen tietää vain Jumala. En uskalla mitään toivoa. Mutta että Ruotsi [kieli] häviää - sen tiedän varmasti."

[NRR]

http://tonybjrk.puheenvuoro.uusisuomi.f ... sen-silmin

Kirjoittaja sanoo, ettei peruskoulun tuntijako ole hänelle elämää suurempi kysymys, mutta valittelee, että pakollista ruotsia on käytetty "populistisena lyömäaseena suomenruotsalaisia kohtaan", mikä on herättänyt mielipahaa ja ilmeisesti myös epäluuloja siitä, että kyseessä ei ole vain ruotsin pakollisuus. Hän myös toivoo, että kansalaisaloitteen sanamuotoa olisi hiottu yhdessä, nyt siinä on "heikkoja kohtia". Hän epäilee, että pakkoruotsista luopuminen tulee kalliiksi eikä kouluihin ole varaa perustaa ryhmiä vaikkapa saksaan, venäjään, kiinaan ja ranskaan. Valinnanvapaudesta peruskoulussa pitäisi hänestä käydä laajempi keskustelu. Myös kielenopetusta tulisi hänestä "miettiä tarkasti ennen kuin tehdään poliitisia (ja ehkä populistisia) ratkaisuja".

Sivu keskusteluineen näyttää kadonneen.

[jlo]

Jos se on rahasta kiinni niin minä voin uhrautua ja lopettaa ruotsin puhumisen ja opiskelun ihan ilmaiseksi. Enkä usko edes olevani ainoa.

[TK]

Tony Björk näyttää poistaneen blogikirjoituksensa. Olettaisin, että hän sai liian paljon asiallista palautetta, johon hänellä ei enää ollutkaan vastauksia.
En ehtinyt kovin hyvin perehtyä Björkin ajatuksiin, mutta vaikutelmaksi jäi se, että surut elävät edelleen kansalliskieliasetelman synnyttämässä harhakuvitelmassa, jonka mukaan 5%:n osuus antaa heille 50%:n oikeudet pullisteluun joka paikassa.

[Eero Nevalainen]

Ikävää että se blogi poistui, minäkin pääsin pitkästä aikaa jopa vastaamaan ihan reiluun kysymykseen asiallisesti. Nyt olen taas sitten muualla vastaamassa hänelle ladatuista lähtökohdista, joissa pakkoruotsin vastustaja on ensisijaisesti suomenruotsalaisten vihaaja, ja tämän takia sitten vastustetaan pakkoruotsia... huoh.