Lalli kirjoitti:Todennäköisesti pakosta luopumisen jälkeenkin olisi kouluja, joissa ainoat tarjottavat kielivaihtoehdot olisivat englanti ja ruotsi. Se ei kuitenkaan ole peruste pakkoruotsille.
Aivan. Jopa koulussa, jossa on virallisesti tarjolla vain englanti ja ruotsi, olisi mahdollista tehdä joustavia poikkeuksia:
- joku voisi suorittaa ruotsin sijaan kotikielenopinnot, esimerkiksi tuettuna tietokoneavusteisena etäopetuksena; pidän tällaisen opetuksen tarjoamista kaikkialle maahan perusteltuna osana monikielisyyttä ja sen kustannukset eivät ole vapaan kielivalinnan kustannuksia vaan luonnollinen osa monikielistyvää yhteiskuntaa ja maahanmuuttajien inhimillisiä oikeuksia, lisäksi tässä olisi paikka saamen kielten profiilin ja tarjonnan nostamiselle!
- joissakin perheissä on mahdollisuus tukea itse lapsen/nuoren kieliopintoja ja oppilas voisi suorittaa vieraan kielen vain tenttimällä (valmiit kokeet saadaan niissä kielissä, jotka kuuluvat koulujen opetusohjelmiin jossain päin Suomea)
- erityisoppilaalle voidaan aina tarjota lisäopetusta koulukielessä (yleensä suomi tai ruotsi), mikäli hänen kykynsä opiskella koulukielellä on jäänyt heikoksi ja uhkaa muita opintoja
Tähän mielestäni kielivapaus pyrkii: kieliopinnoilla tuetaan oppilaan omia kiinnostuksen kohteita, omaa taustaa ja yleistä opintomenestystä. Tähän pyrkii esimerkiksi Ruotsin malli, jossa
- kaikki aloittavat englannilla (pakkoenglannille on olemassa hyvät perusteet, toisin kuin pakkoruotsille, silti tätä ei tarvitse toteuttaa Suomessa ellei niin haluta)
- kaikilla on joko toinen vieras kieli (yleensä valittavana saksa, ranska, espanja, mutta myös muita kieliä löytyy paikallisesti - meillä ruotsi ja venäjä olisivat luontevia tarjokkaita) tai lisäkieliopinnot joko koulukielessä, kotikielessä tai englannissa oppilaan tarpeen mukaan (erityisopetusta joudutaan antamaan nytkin sekä koulukielessä, kotikielessä, englannissa että ruotsissa; muutos sallisi järkevöittää tätä kuviota)
Kielten opetusneuvos Mustaparran taannoinen haastattelu:
”Toivoisin, ettei olla ainakaan jumituttu ihan samoihin asemiin kuin nyt”, Mustaparta sanoo. Uudessa tuntijakoesityksessä on hänen mielestään asioita, jotka ovat edelleen ratkaisemattomia. --- on kaksi kysymystä, joita pitäisi miettiä tosissaan ja etsiä nykyistä parempia ratkaisuja. Toinen näistä on avoin ja vilpitön keskustelu siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut, toinen on maahanmuuttajien äidinkielten opetus. --- Mustaparta sanoo surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän pitää positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkielen on tarkoitus tulla arvosanaksi todistukseen, mutta toivoo myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan jonkun muun kielen opintoja.
http://www.kieliverkosto.fi/article/per ... astattelu/