Hesarissa suomenruotsalainen kirjailija ja Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö kirjoitti varsin valloittavan jutun rasismia vastaan kukkahattutäteilyn puolesta. Pidin asenteesta ja otteesta, kunnes tarinassa tarvittiin syntipukki X:
"Suuri osa X:n väittelytekniikasta perustuu siihen, että hän yksinkertaisesti häiriintyy eri asioista: kerjäläisistä, ulkomaalaisista, ruotsin opetuksesta, ihmisten haluttomuudesta suhteellistaa kansanmurhia ---"
http://www.hs.fi/sunnuntai/Kukkahattut% ... hitaat-e-4
Siinä se on listassa kolmantena ulkomaalaisvastaisuuden ja kansanmurhien ymmärtämisen välissä - häiriintyminen ruotsin opetuksesta eli pakkoruotsin vastustaminen! Näin kirjoittaja osoittaa, että hänestä kielivapauden kannattaminen on osa rasistista maailmankuvaa. Näin hän käyttää muka suvaitsevaisuuttaan voidakseen ujuttaa pakkoruotsin hyvien asioiden listalle, ilman perusteita, ja samalla leimata pakon kriitikot pahoiksi, taas ilman perusteita.
Voisiko tämän kääntää jotenkin huumoriksi? Miten me kerromme tästä ajasta mahdollisille yhteisille lastenlastenlapsillemme?