Yritys selkiyttää keskustelua Jaskan blogissa

[NRR]

Jaskan blogissa erinomainen avaus, jossa yritettiin selkiyttää pakkoruotsin kriitikkojen ydinlähtökohtaa:

Minua ei haittaa se, että valtio on nimellisesti kaksikielinen --- Kukaan älköön yrittäkö pakottaa omaa identiteettiään muille.

Minua ei haittaa sekään, että ruotsinkieliseen TV- ja radiotarjontaan käytetään suhteessa väkilukuun enemmän rahaa kuin suomenkieliseen --- Saamenkielisten tai romanikielisten ohjelmien tuottaminen olisi suhteessa vielä paljon, paljon kalliimpaa – silti toivoisin, että joskus pääsisimme sille tasolle.

Sekään ei minua haittaa, että virkamiesruotsia vaaditaan siellä, missä sille on oikeasti tarvetta --- On kuitenkin muistettava, että pakkoruotsi ja virkamiesruotsi eivät suinkaan perustele toisiaan, vaan kyseessä on päinvastoin kehäpäätelmä, jossa yhden mielivaltaisesti päätetyn asian oheen on lisätty toinen samansuuntainen mielivaltaisesti päätetty asia. Ei siis ole perustelu pakkoruotsille, että ilman ruotsin taitoa ei ole yhtä hyvä mahdollisuus päästä viranomaistehtäviin, koska virkamiesruotsi on tasan yhtä keinotekoinen ja mielivaltainen kuin pakkoruotsikin.

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... alinjoihin

Keskustelussa moni puhuu sittenkin ohi tämän aloituksen.

Erittäin hyvä kiteytys JR:ltä keskustelussa:

Perusasiaa kielipoliittiseen keskusteluun. Tahdon vastaisen ruotsin kielen opettamisen perusteita hämärretään. Sen vuoksi selvennys on tarpeen:

Perustuslaki määrittelee oikeudet, mutta ei velvollisuuksia. Missään kohtaa perustuslakia ei ole todettu,että:

-suomenkielisen velvollisuus olisi puhua tai osata ruotsia

-suomenkielisen velvollisuus olisi opiskella ruotsia.

Perustuslain tulkitseminen niin, että ruotsinkielisten oikeudet olisivat suomenkielisten velvollisuuksia on itse asiassa vastoin Suomen perustuslakia.

Perustuslaista ei siis ole pakkoruotsin tueksi muutoin kuin omaatuntoa ja rehellisyyskäsitettä venyttäen. Tai tietämättömyys!

Väärinkäsitys johtunee siitä,että pakollista ruotsia puolustavassa propagandassa tietoisesti sotketaan juridinen henkilö (valtio) ja luonnolliset henkilöt (kansalaiset).

Juridinen henkilö voi olla kaksikielinen tai vaikka monikielinen perustuslain tulkinnan mukaan edelleenkin.

Siitä,että valtio on kaksikielinen ei voida,paitsi epärehellisyyttä harrastaen,johtaa sellaista tulkintaa,että luonnollisten henkilöiden, kansalaisten,olisi oltava kaksikielisiä. Vielä vähemmän suomi-ruotsi-versiona.

Suomenkin solmimat kv. ihmisoikeussopimukset kieltävät valtiota pakolla muuttamasta kansalaisten identiteettiä. Pakkoruotsi virallisine valtiollisine perusteluineen voitaisiin jopa tulkita ihmisoikeusrikokseksi jos juristeriaa halutaan harjoittaa.

[NRR]

Minäkin kirjaan tässä lähtökohtiani:

Pakkoruotsi on oppiaine, jolle ei ole perusteita. Retoriikka, jossa väitetään, että pakkoruotsi on yhtä oleellinen osa koulua kuin "pakkomatematiikka", vääristää kykyämme ajatella selkeästi, perustella selkeästi - ja tämä heikentää oppilaiden ymmärrystä yhteiskunnasta ja motivaatiota koko koulun suhteen.

Opiskelijoilla, tulevaisuuden vastuunkantajilla olisi käyttöä monenlaiselle kielitaidolle, monelaisille kulttuurisilloille. Kieltenopiskeluun varatun ajan ja voimien pakkosijoittaminen ruotsiin, on yhteinen tappio. Siinä vääristyy myös kuva kieltenopiskelusta. Suomalaisnuoret opiskelevat kieliä paljon ja silti heitä julkisuudessa vain moititaan siitä, ettei ruotsi suju eikä kolmatta vierasta kieltä jakseta lukea.

Erityisen pahasti pakkoruotsi iskee niihin, joille kielten opiskelu on tavallista hankalampaa: erityisoppilaat, maahanmuuttajat ja ei-kielellisesti suuntautuneet. Ei ole pikkujuttu, että opiskelijoiden opiskeluajat venyvät tai opinnot katkeavat, kun aikaa ja voimia menee pakollisten ruotsin tenttien läpisaamiseen. Muualla tällaista hallaa ei tehdä opinnoille eikä karsita opiskelijoita yhden pikkukielen avulla.

Pohjimmiltaan on kyse demokratiasta. Kun pakkoruotsilla ei ole ollut päivääkään kansalaisten enemmistön kannatusta ja gallupit toisensa jälkeen todistavat ihmisten haluavan kielivapautta, on käsittämätöntä, että pakkoa jatketaan liturgiaa toistellen niin päättäjien keskuudessa kuin mediassa. Käsittämätöntä demokraattisen keskustelun kannalta on myös se, että pakon kriitikkoja leimataan surutta ruotsinsyöjiksi ja vihapuhujiksi.

[NRR]

Mielestäni keskustelua vie harhateille nimenomaan pakon puolustajien oma tapa puolustaa pakkoa sloganeilla, jotka eivät alkuunkaan riitä pakkoruotsiputken perustelemiseen. Tässä joitakin jatkuvasti toisteltuja "perusteluja":

"Suomi on kaksikielinen maa" - Tietysti tähän vastataan, että jos Suomen todellinen kielitilanne (valtaosan suomenkielisyys ja nouseva monikielisyys sekä muut kielivähemmistöt kuin ruotsinkieliset) voidaan huomioida vain luopumalla kaksikielisyydestä, niin kaksikielisyys saa mennä. Sitten pakon puolustajat väittävät, että pakon kriitikot vastustavat kaksikielisyyttä.

"Ruotsi on rikkautta" - Tietysti tässä kysytään, miten rikkaus mitataan, ja voitaisiinko rikkauden sijaan puhua myös niistä todellisista kuluista ja rasitteista, joita nykytilanne aiheuttaa. Sitten pakon puolustajat väittävät, että pakon kriitikot vastustavat ruotsinkielisiä ja näiden oikeuksia ja puhuvat rahasta, kun pitäisi puhua ihmisistä.

"Ruotsi kuuluu suomalaisten identiteettiin" - Tietysti tähän vastataan, ettei ruotsi todellakaan kuulu useimpien suomalaisten identiteettin ja että jokaisella tulisi olla oikeus itse määritellä identiteettinsä. Sitten pakon puolustajat väittävät, että halutaan ajaa ruotsinkieliset Suomesta tai ainakin kieltää heidän "suomenmaalaisuutensa".

Tämä on sellaista johdonmukaista pingpongia, jossa pakon puolustajien perusteiden onttous käännetään todistelemaan pakon kriitikkojen pahansuopuutta.

[Tapsa]

Keskustelua ei käydäkään, eikä haluta käydä, vaan uskonkappaleita toistetaan silloin kun vallitseva tilanne tyydyttää. Vain se suuri enemmistö, joka tarvitsee ja haluaa kielipolitiikkaa koskevaa muutosta, pitää saada organisoidusti ja avoimesti vaihtamaan näkemyksensä ja tuomaan ne julki. Silloin voitaisiin puhua yhteiskunnallisesta keskustelusta, joka johtaisi poliitiseen paineeseen ja muutoksen valmisteluun ynnä toteuttamiseen. Nythän suuren enemmistön kannatuksen yleispolitiikassa hankkineet päätöksentekijät ja vaikuttavat julkisuden henkilöt sekä viroissa olevat eivät samastu suureen enemmistöön kielipolittisesti, eikä silloin ole mitään toivoa saada asia-argumenteilla jotain kehitystä aikaan.

Näkyvät ja häiritsevät ongelmat, kriisit, ulkoiset sysäykset (suuret maahanmuutot), uusien etnisten ryhmien vaatimukset, nuorison kapinointi, talouden romahdus, siinä on argumentteja, jotka pakottavat tämänkin asian uudelleearviointiin, kun ei voida kaikkea entistä pitää pystyssä.

Mitä siihen tulee onko yksi tai toinen kieli hyvä tai huono, kaunis tai ruma ei tarvitse sanoa mitään, sillä oma on aina paras, vaikka poliitikkomme eivät taida tietää mikä on heille omaa ja mikä vierasta. Kuitenkin sen voin sanoa, että suomenruotsinkielisten pitäisi opiskella luonnollista valtakunnanruotsia, sillä tuo heidän puhuntansa on "sanonkomämitä". Tanskalainen euroviisuvoittaja Gitte Henning sanoi aikoinaan, etta tanska on huono laulukieli. Hän levytti yhden laulun suomeksikin ihan mukavasti. Ja hahhahhaa, kun höpötetään, että "suomen kieli on vaikea", niin sellainen väite on täyttä roskaa, sillä suurin osa suomen r u o t s a l a i s i s t a on oppinut sitä mallikelpoisesti. Tavalliset ihmiset eivät tiedäkään, että Sixten Korkman tai Björn Wahlroos tai Baba Lybeck tai Peter Nyman tai Pirkko Mannola jne. puhuvat vierasta suomen kieltä.

[Uolevi]

Pirkko Martta Irmeli Mannola kai oli ihan tavallinen suomalainen neito Sääksmäeltä eikä edes "puolihurri" kuten mahdollisesti jotkut manitsemistasi. vaikka olikin naimisissa Åke Lindmanin kanssa.

[Tapsa]

Rekisteröitynyt ruotsinkieliseksi, kuten lehtijutuissakin mainittiin silloin tällöin, ja puhui äitinsä kanssa ruotsia tamperelaisessa linja-autossa.
Entäs Ilkka Lipsanen, hahhaa, Dragsvik, suomenruotsalainen vähemmistö, jonka oikeuksista täytyy huolehtia. Kuka se olikaan se Hesarin tietysti ruotsinkielinen toimituspäällikkö? Hirveä huuto, kun jossain oli tapahtunut jotain. Hjallis Harkimo? tarvitseeko kielipalvelua ruotsiksi?

Tämmöisessä kaksikielisyyden rikkaudessa me eletään. Ja keskustellaan siitä kuinka ruotsia ei osata, vaan pitää koventaa ja ankaroittaa ja tehostaa ja terävöittää ja aikaistaa ja ...

Lukuisat suomalaiset ruotsin kielen opettajat ja ruotsinopettajiksi kouluttautuneet (kun ei englannin lisäksi juuri muuta ole eikä saa olla eikä voi olla kuin ruotsia) kulkevat keskenään tai itsekseen ruotsia puhuen etsimässä sitä ruotsinkielistä väestöä, josta sitten joku vilahtaa jossain, mutta erinomaista suomea puhuen niin ettei sitä edes huomaa.

[NRR]

Kysehän ei ole missään vaiheessa ollut todellisista kielitarpeista, koska niiden tyydyttämiseen ei tarvita koko kansaa koskevaa pakkoruotsia.

"Suomi on kaksikielinen maa" - "Ruotsi on rikkautta" - "Ruotsi kuuluu suomalaisten identiteettiin" -liturgia toistuu monin tavoin.

Foktinget julkaisi peruskoulun tuntijaon työstämisen aikoihin avoimen kirjeen, jonka osoite ei näytä enää toimivan:
http://folktinget.fi/suomeksi/kirjelmat ... distaminen

Folktinget toteaa, että voidaan oikeutetusti kysyä, toimiiko yhteiskuntamme kummallakin kielellä siten, kuten perustuslaki ja kielilaki säätävät vai onko niin, että monet ruotsinkieliset osaavat suomea ja vain harva suomenkielinen osaa ruotsia.--- Jos suomenkielisten koulujen oppilaat eivät opi ruotsia, heiltä katkaistaan kokonaan yhteys pohjoismaiseen arvoperustaan. --- Suomalaisen kulttuurin ja itsetunnon perusta on löydettävissä maamme historiallisesta kehityksestä ja kahden kansalliskielen olemassaolosta. ---

Kyse on siis periaatteesta, siitä, että suomalaisuutta ei saa olla ilman ruotsin kieltä.

Juttelin tästä hyvän ystäväni kanssa ja hämmästyin miten vahvasti ruotsinkielisellä seudulla asuva sijoittaa yhtäläisyysmerkin suomalaisuuden ja su/ru-kaksikielisyyden välille. Suomenkielisellä, joka ei osa ruotsia ainakin jonkin verran, ei ole "oman kulttuurinsa" tuntemusta. Suomalaiseen kulttuuriin suomenkielisen tulee uida sisälle opiskelemalla suomen rinnalla ruotsia, ainakin auttavasti.

Onko muita kansallisuuksia, joiden identiteettiä yritetään poliittisesti määritellä yksilöiden äidinkielestä ja kulttuurisiteistä riippumatta vastaamaan kaksikielistä ihannetta? Onko muita kansallisuuksia, joiden on valmistauduttava turvaamaan alle viiden prosentin vähemmistön kielellisiä oikeuksia opiskelmalla heidän kielensä?