Opettaja-lehti kaksikielisistä kouluista

[NRR]

Loviisaan on tulossa kaksikielinen lukio: "Tähtäimenämme Loviisassa on aidosti kaksikielinen lukio, jollaista ei vielä ole muualla. Osa opetuksesta, kuten taideaineiden ja liikunnan kurssit, voitaisiin toteuttaa kaksikielisenä opetuksena. Oppitunneilla opettaja käyttäisi molempia kieliä."

Opettaja-lehti on julkaissut sekä koulua puoltavat että sitä epäilevät kirjoitukset:

http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=P ... 5755562340

Kaksikielisen koulun kriitikkojen keskeisin argumentti ruotsinkielisten puolella on tämä:

"Kielen oppimista enemmän kyse on identiteetin säilymisestä, siitä, mihin kieliryhmään identifioidutaan. Koulun lisäksi kaverit ja harrastukset vaikuttavat tähän. Identifioituminen kieliryhmään vaikuttaa moniin tulevaisuuden valintoihin, esimerkiksi opiskelupaikan ja puolison valintaan. Kaksikielisessä koulussa ruotsinkielinen identiteetti olisi uhattuna."

[Eero Nevalainen]

Olisikohan mitenkään kuviteltavissa että suomenkielinen sanoisi että hänen kieli-identiteettinsä tulee uhatuksi jos halutaan vaikka että lapsi menee ruotsinkieliseen johonkin? Eikös se ole vaan positiivista ja ennakkoluulotonta ja ihailtavaa? Muistelen tässä vain sitä Länsiväylän artikkelia ruotsinkieliseen kouluun laitetusta lapsesta. Kun artikkelin latausta kyseenalaistettiin, kommenttilaatikossa oli yhtäkkiä porukkaa kauhistelemassa meidän häpeällistä suvaitsemattomuuttamme...

[Hillevi Henanen]

Olisikohan mitenkään kuviteltavissa että suomenkielinen sanoisi että hänen kieli-identiteettinsä tulee uhatuksi jos halutaan vaikka että lapsi menee ruotsinkieliseen johonkin? Eikös se ole vaan positiivista ja ennakkoluulotonta ja ihailtavaa? Muistelen tässä vain sitä Länsiväylän artikkelia ruotsinkieliseen kouluun laitetusta lapsesta. Kun artikkelin latausta kyseenalaistettiin, kommenttilaatikossa oli yhtäkkiä porukkaa kauhistelemassa meidän häpeällistä suvaitsemattomuuttamme...

Suomenkielinen identiteetti on lainsuojaton yksikielisissäkin kouluissa. Onneksi se ei näköjään ole päättäjien määrättävissä. Yrittämisen puutteesta ei heitä voi syyttää.

[NRR]

Suomen ruotsinkielisillä on ainakin kolme mahdollista tai limittäistä identiteettiä
- ruotsinkielinen suomenmaalainen identiteetti, jonka katsotaan aidoimmin toteuttavan kaksikielisyysliturgian mukaisen suomenmaalaisuuden idean ja jossa vertaisryhmänä ovat toiset ruotsinkieliset Suomessa (osin kaksikieliset mutta esim. Ahvenanmaalla täysin ruotsinkieliset)
ja
- ruotsalainen identiteetti, jossa vertaisryhmänä ovat Ruotsin ruotsalaiset, joiden identiteetille ei aseteta mitään kaksikielisyysvaatimuksia
ja
- pohjoismainen Norden-identiteetti, jossa koko Nordenin idean perustana on fornnordiskaa puhuvien heimojen valtakaudelle ja kulttuuriperinnölle rakennettu hyvinvointivaltion menestystarina.

Suomenkielisillä ei ole olemassa edes lupaa identiteettiin ilman ruotsia. Meille ruotsi on aina "toinen kotimainen", "kulttuuriäidinkieli" ja "esivanhempamme olivat ruotsalaisia", "me olemme kolmeneljäsosaa ruotsalaisia" ja "pelkkä suomalaisuus on kamalaa".

Ja tätä identiteettikieroutumaa käytetään perustelemaan lastemme turhat, peruskoulusta korkeakouluun jatkuvat ja monen kouluttautumista haittaavat ruotsinopinnot.

[Eero Nevalainen]

Näinhän se on. Itselleni sinänsä on se ja sama miten suomenruotsalaiset valitsevat identifioitumisensa. Se on heidän oma asiansa. Tämän takia minua on mielestäni aika turha syyttää jonkinlaisen homogeenisen Suomen haluamisesta.

Kuitenkin on oikeasti mielenkiintoista kuulla, miten he asian kokevat, koska varsinkin jos he ovat omasta mielestään kovinkin ruotsalaisia, niin sitten pitää keskustelussa olla olemassa myös se toinen osapuoli, eli tämä "kamala pelkkä suomalaisuus". Ikävä kyllä tässäkin tapauksessa meitä käytännössä taidetaan pitää niin täysin epärelevantteina, että meitä saa kohdella aika mielivaltaisesti; jopa keskustelu asiasta on turhaa koska finnet ovat sivistymätön lössi joka pakkosuomalaistaa kaikkia muita ihan vaan sillä että ovat ylipäätään olemassa; instituutioiden ja kulttuurinhan kuuluu, riippumatta ihmisistä, toki olla ruotsinkielisiä.

Kaikenkattava "finländare"-asetelma on sitten eri asia, mutta kun en oikein osaa nähdä että suomenruotsalaiset osaisivat olla olematta oma erillinen identiteetti- ja kulttuurijuttunsa. Se vaatisi juuri tätä "kaikki ovat ruotsalaisia"-tilannetta jotta he olisivat tyytyväisiä "yhteiseen" tilanteeseemme, ja vaikka sitä näköjään innolla rakennetaankin niin on se vielä aika kaukana. Menee ainakin sukupolvi nykykoulua ennenkuin olemme taas jonkinlainen Ruotsin itälääni paitsi henkisesti niin tuloksena myös taloudellisesti ja poliittisesti.

[NRR]

Luulen kyllä, että Suomen monikulttuuristuminen haasteineen vie meidät kauas ruotsittumisesta kohti realismia ja oikeudenmukaisuutta.

Pakkoruotsiliturgia perustuu skandinavismiin, on juuri sitä nurkkakuntaista nationalismia, mistä pakkoruotsin ymmärtäjät syyttävät muita.

Pakkoruotsin ymmärtäjät eivät tunnu lainkaan käsittävän sitä, että pakkoruotsin ja skandinavismin myötä ollaan nimenomaan kieltämässä sitä suomalaisuutta, jolla olisi oikeus olla olemassa ilman ruotsia ihan kuin ruotsinkielisten kolmessa rinnakkaisessa identiteetissä ruotsalaisuus saa olla olemassa ilman suomea ja ilman mitään muuta kieltä ja kulttuuria. Tai paremminkin ruotsalainen on vapaa valitsemaan minkä tahansa kulttuurin ja kielen oman ruotsalaisuutensa rinnalle. Suomalaisen on muka aina valittava ruotsi.

Pakkoruotsin ymmärtäjät yrittävät puhua oman identiteettikäsityksensä puolesta ymmärtämättä lainkaan, miten järjetöntä ja syrjivää sellainen puhe on suomenkielisten kannalta.

Professorit Fred Karlsson ja Henrik Meinander sekä europarlamentaarikko Henrik Lax kirjoittivat tammikuussa 2011 Hesarin yleisönosastossa kielistrategian tarpeesta. Pohjustaessaan folktingetin vaatimaa kielistrategiaa (monta kuukautta ennen vaaleja ja folktingetin vaatimuksen pääsyä hallitusohjelmaan), he tulivat avanneeksi identiteettipuhetta:

"Mustavalkoinen eipäs juupas -keskustelu pakkoruotsista on vääristänyt kielipoliittisia ja kansallisiakin perspektiiviejämme. Ensisijaisestihan pitäisi olla kyse siitä, miten haluamme hahmottaa identiteettimme ja paikkamme nopeasti muuttuneessa maailmassa. Millaisia kansakuntamme keskeisten maantieteellisten suuntausten tulisi olla ja kuinka ne pitäisi toteuttaa? --- Kieltenopetuksen linjaukset ovat olennainen osa pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua, toteutuu konkreettisesti kielivalintonoissamme ja kielilainsaäädännössämme moneksi vuosikymmeneksi. --- Äidinkieltemme hyvä hallinta on muidenkin kielten hyvän omaksuminen edellytyksenä."

Elämme Suomessa ja Euroopassa ja yhdentyvässä maailmassa, kieltenopetuksen on avattava ovia moniin kulttuuripiireihin ei vain Nordeniin - ja toisaalta kieltenopetusta ei voi käyttää karsimaan ihmisiltä muuta asiantuntemusta.

Jos kieltenopetus on olennainen osa kansakunnan identiteettipolitiikkaa, niin silloin on kysyttävä, kuka haluaa määrittää valistuneiden ja koulutettujen kansalaisten, millaisia identiteettejä meillä pitäisi rakentaa? Ihmiset nimittäin haluavat päättää itse.

Tässä yritetään hämärtää jopa käsitettä äidinkieli, ikään kuin täällä ihmisillä olisi kaksi äidinkieltä kun lakiin on ujutettu ajatus kahdesta kansalliskielestä. Useimmilla ihmisillä on yksi äidinkieli (vaihtoehtoja vain on paljon enemmän kuin kaksi ja vaihtoehdoista yksi on ylivoimaisen yleinen), joillakin voi olla yhden sijasta kaksi kotikieltä, monella on muita itselleen läheisiä ja tärkeitä kieliä. Ihmiset pitävät näistä itselleen tärkeistä kielistä kiinni ihan ilman pakkoa, jos siihen on mahdollisuus.

[JV Lehtonen]

kuka haluaa määrittää valistuneiden ja koulutettujen kansalaisten, millaisia identiteettejä meillä pitäisi rakentaa? Ihmiset nimittäin haluavat päättää itse.

Toinen olennainen kysymys on: Voidaanko kansallinen identiteetti määrittää poliittisella päätöksellä ?
Pohjois-Koreassa kyllä, mutta entä demokratiassa, jollainen Suomen väitetään olevan ?

Kansallinen identiteetti on kansalaisten identiteettien summa, ei minkään 5 %:n sanelema päätös!

[NRR]

Toinen olennainen kysymys on: Voidaanko kansallinen identiteetti määrittää poliittisella päätöksellä ?
Pohjois-Koreassa kyllä, mutta entä demokratiassa, jollainen Suomen väitetään olevan ?

Kansallinen identiteetti on kansalaisten identiteettien summa, ei minkään 5 %:n sanelema päätös!

Siksi minusta onkin niin liikuttavaa, että meillä voivat tuon tason ammattilaiset ja vaikuttajat kirjoittaa maan luetuimpaan lehteen omalla nimellään, että heistä kyllä pitäisi "pienen kansakunnan kulttuuri- ja identiteettipolitiikka" toteuttaa heille kotoista Nordenia kaikille tuputtaen ja että heidän tuntemuksensa ovat riittävän yleispäteviä sanelemaan koko kansalle "käsityksemme siitä, mihin kulttuuriin ja talouteen haluamme ensisijaisesti kytkeytyä ja kuulua" ja tällä perusteella kaikkie muiden maassa asuvien lapsilla tulee olla pakkoruotsi peruskoulusta yliopistoon - vaikkei vastaavaa putkea ole missään maailmassa. Näin ainakin tuon tekstin tulkitsen.

Toisaalta esimerkiksi Karlsson on itse asiassa ollut aika kriittinen pakkoruotsin nykyisen määrän suhteen ja saanut mysgubbe-leiman omiltaan avoimella suhtautumisellaan. Ja silti, kun tullaan identiteettiin, niin...