Folktinget ja kolmas pakollinen kielikoe yo-kirjoituksiin
Lähetetty: 06.09.2011 01:29
Ei ole vielä kymmentä vuotta siitä, kun pokollinen toisen kotimaisen koe poistui ylioppilaskirjoituksista (2004), sitä oli edeltänyt yli kymmenvuotinen kokeilu.
On käsittämätöntä, että Folktinget ajaa pakollisen kolmannen kielikokeen paluuta ylioppilaskirjoituksiin.
Kun toisen kotimaisen koe lakkasi olemasta pakollinen ylioppilaskirjoituksissa, kysyttiin rehtoreiden mielipidettä - lähes kaikki kannattivat vain kahden pakollisen kielen mallia (äidinkieli + pitkä kieli). Rehtoreiden perusteluissa korostui, että
- kokeilusta, jossa toisen kotimaisen koe oli vapaaehtoinen, oli yksinomaan myönteisiä kokemuksia
- ylioppilastutkinnon rakennetta pidettiin yleisesti liian kielipainotteisena
- katsottiin, että kokeilun mukainen rakenne sopisi paremmin luokattomaan, valinnaisuutta painottavaan lukioon ja tasavertaistaisi niiden opiskelijoiden mahdollisuuksia, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita tai reaaliaineisiin suuntautuneita
- uusi tutkinto oli helpompi suorittaa ammatillisten opintojen pohjalta (nykyisin kaksoistutkintoja on suuri osa).
Nyt sitten Ahtisaaren hallitusohjelmaryhmä on ihan vain ruotsinopintojen lisäämistä ajatellen muovannut paluun kolmen pakollisen kielikokeen yo-tutkintoon. Mitkään kahteen kokeeseen päätymisen perusteena olevat asiat eivät olleet riippuvaisia siitä, että kolmas koe oli viimeksi ns. toinen kotimainen - kyse oli nimenomaan kielipainotteisuuden vähentämisestä, jolle oli hyvät perustelut ja joka toimi.
Nyt moni, joka ei varsinaisesti kannata pakollista toista kotimaista, kokee, että tämähän on "reilu" ehdotus, joka sisältää valinnanvapautta. Ruotsinkieliset vihjailevat, että jollei tämä sovi, niin suomenkielisethän haluavat vain lukea vähemmän kieliä kuin ruotsinkieliset. Kyse on kuitenkin turhasta, kielipainotteisuutta lisäävästä kokeesta, jolla suomenkielisille tuodaan sama kielten painolasti, joka on useimmilla kielivähemmistöön kuuluvilla. Kyse ei siis ole yksilöiden tai yhteisön edusta vaan ainoastaan kulman kautta ruotsin vahvistamisesta.
On käsittämätöntä, että Folktinget ajaa pakollisen kolmannen kielikokeen paluuta ylioppilaskirjoituksiin.
Kun toisen kotimaisen koe lakkasi olemasta pakollinen ylioppilaskirjoituksissa, kysyttiin rehtoreiden mielipidettä - lähes kaikki kannattivat vain kahden pakollisen kielen mallia (äidinkieli + pitkä kieli). Rehtoreiden perusteluissa korostui, että
- kokeilusta, jossa toisen kotimaisen koe oli vapaaehtoinen, oli yksinomaan myönteisiä kokemuksia
- ylioppilastutkinnon rakennetta pidettiin yleisesti liian kielipainotteisena
- katsottiin, että kokeilun mukainen rakenne sopisi paremmin luokattomaan, valinnaisuutta painottavaan lukioon ja tasavertaistaisi niiden opiskelijoiden mahdollisuuksia, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita tai reaaliaineisiin suuntautuneita
- uusi tutkinto oli helpompi suorittaa ammatillisten opintojen pohjalta (nykyisin kaksoistutkintoja on suuri osa).
Nyt sitten Ahtisaaren hallitusohjelmaryhmä on ihan vain ruotsinopintojen lisäämistä ajatellen muovannut paluun kolmen pakollisen kielikokeen yo-tutkintoon. Mitkään kahteen kokeeseen päätymisen perusteena olevat asiat eivät olleet riippuvaisia siitä, että kolmas koe oli viimeksi ns. toinen kotimainen - kyse oli nimenomaan kielipainotteisuuden vähentämisestä, jolle oli hyvät perustelut ja joka toimi.
Nyt moni, joka ei varsinaisesti kannata pakollista toista kotimaista, kokee, että tämähän on "reilu" ehdotus, joka sisältää valinnanvapautta. Ruotsinkieliset vihjailevat, että jollei tämä sovi, niin suomenkielisethän haluavat vain lukea vähemmän kieliä kuin ruotsinkieliset. Kyse on kuitenkin turhasta, kielipainotteisuutta lisäävästä kokeesta, jolla suomenkielisille tuodaan sama kielten painolasti, joka on useimmilla kielivähemmistöön kuuluvilla. Kyse ei siis ole yksilöiden tai yhteisön edusta vaan ainoastaan kulman kautta ruotsin vahvistamisesta.