vapaakielivalinta.fi

Ruotsin opiskelua on kehitetty ties kuinka monella hankkeella ja selvityksellä.

Lukeeko joku niitä?
Tässä yksi selvitys..

Selvitys toisen kotimaisen kielen ylioppilastutkinnon pakollisuuden poistamisen vaikutuksista Suomen kielitaidon kannalta

Mielenkiintoisinta antia on asenteiden tutkimus

60% korkeakouluopiskelijoista EI opiskelisi ruotsia, ellei se olisi pakollista

Mutta yllätys: 30% opiskelisi

Sehän on valtava määrä.
Se on varsin lähellä sitä osuutta, joka kirjoittaa pakkoruotsin yo-kirjoituksissa.
30%.
Olisiko se todennäköinen prosenttiluku, kun pakko poistuu?

Pelkät keskiarvot eivät kerro riittävän tarkasti koko kuvasta, sillä opiskelijoiden
mielipiteet jakautuvat selkeästi negatiivisesti tai positiivisesti tiettyyn väitteeseen
suhtautuviin.

Sekä opiskelijoille että opettajille esitettiin samanlaisia väitteitä, eli
opettajia pyydettiin arvioimaan, mitä heidän omat opiskelijansa keskimäärin vas-
taisivat ko. väitteen kohdalla.

Opiskelijoilla ja opettajilla on hyvin yhteneväinen
käsitys siitä, kuinka moni opiskelija opiskelisi ruotsia, jos se ei olisi pakollista:
opiskelijoista noin 60 % ja opettajista 58 % suhtautuu negatiivisesti tähän väitteeseen
(Taulukko 19).

Tässä suhteessa on tapahtunut suuri muutos vuodesta 2009:

silloin
ammattikorkeakouluopiskelijoista suhtautui myönteisesti tähän väitteeseen 54,9 %
ja yliopisto-opiskelijoista lähes 70 % (Jauhojärvi-Koskelo & Palviainen 2011, 90;
Juurakko-Paavola 2011, 70).

Samaan tahtiin on laskenut yo-kirjoittajien osuus.

Mutta 30% on tosi paljon.
6 palvelijaa/ruotsinkielinen

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ite ... d15eaf2685

Tässä täytyy toki muistaa se, että jos pakko poistuisi, katoaisi samalla ruotsinopettajien hopealautasella tarjottu virka. Ei voisi enää lähes itse valita paikkakuntaa, missä haluaa tehdä uraa, vaan se riippuisi täysin siitä, saadaanko tarvittavan kokoista ryhmää kasaan. Toki tässä tapauksessa tarvittava ryhmäkoko olisi todennäköisesti pienempi kuin vaikka espanjalla, koska kyseessä on toinen kotimainen. Lisäksi kunnat saisivat tehdä tämän suhteen varmasti itsenäisiä päätöksiä, eikä pakko todellakaan poistuisi ruotsienemmistöisistä kunnista, mutta silloin suomenkielisillä vanhemmilla olisi ainakin mahdollisuus äänestää jaloillaan.

Kehitys on lupaavaa, mutta en silti jaksa uskoa, että puliveivaus loppuisi ainakaan ihan heti pakon poistuessa. Sitten alkaa vain jatkuva neliraajajarrutus, mutta olisipahan vaihteeksi positiivista kehitystä asian suhteen.

Näissä selvityksissä toistuu sama kaava:

Pitäisi sitä ja tätä, lisärahoitusta,
kehittämistä, mutta ei vahingossakaan systeemin alasajoa.

Sehän olisi järkevintä.

Jos kerran 30% opiskelisi ruotsia, vaikka ei olisi pakko, silloin kannattaisi panostaa näiden 30%:n kouluttamiseen huippupalvelijoiksi, jotka turvaavat ruotsinkielisten palvelut..
Mutta ei: tärkeintä on raahata jokainen
tämän myllyn läpi.

Aivan samoja asioita on käyty läpi jo
20-30 vuotta.

Jonkin verran rehellisyyttä sentään löytyy:

Suuri ajallinen ja rahallinen panostus peruskoulussa ja lukiossa
vs. oppijoiden osin heikko motivaatio ja osin heikot osaamistulokset

Ruotsin oppimistulokset ovat keskimäärin todella heikot verrattuna perus-
koulussa ja lukioissa ruotsin opetukseen käytettyihin ajallisiin resursseihin
ja sitä kautta ruotsin opetukseen meneviin kustannuksiin. Korkeakouluissa
saadaan sen sijaan aikaan pienillä ajallisilla resursseilla ja sitä kautta pienillä
kustannuksilla suhteellisen hyviä oppimistuloksia.

Silloinhan olisi loogista painottaa
mainittujen 30%:n opintoihin..
Luoda vaikka jokin 20 opintopisteen ruotsinkielisten palveleminen- opintokokonaisuus yhteen korkeakouluun, josta se jaetaan etäopiskeluna kaikille halukkaille.

Mutta ei
..
Sen sijaan ehdotetaan, että taitotasoa pitää laskea, mutta pitää istua ne tunnit, mutta ilman todistusmerkintää kielen osaamisesta.

Mitä muuta se on kuin opiskelijan ajan tuhlaamista ideologiaopintoihin?

Jo KORU-hankkeessa (Elsinen & Juurakko-Paavola 2006) ja KIEP
(Pyykkö et al. 2007) esitettiin, että korkeakouluissa voitaisiin pitää kiinni
vaatimuksesta ruotsin opiskelusta osana korkeakoulututkintoa, mutta jos
aikaisempien kouluasteiden jättämää osaamisvajetta ei enää voida kaventaa
riittävästi, heikon lähtötason omaavilla opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus
suorittaa ruotsin opinnot taitotasolla A2. Tällainen menettely edellyttäis
luultavasti ammattikorkeakoulu- ja yliopistoasetusten muutoksia kielitaitoa
kuvaavan pykälän kohdalla. Jos opiskelija valitsisi tämän tason, hänelle
merkittäisiin tutkintotodistukseen, että hän ei ole suorittanut asetuksen
mukaista kielitaitoa.