Järkevät ruotsinkieliset

[Pro et contra]

Jos vähänkin löytyy ruotsin sisälukutaitoa, kannattaa yrittää tavailla vantaalaisen Gösta Wahlströmin Debatt-kannanotto eilisestä HBL:stä (la 22.11). Otsikkona on "Unna finnarna att välja språk" (Suokaa suomalaisille oikeus valita kieli/kieliä). Hänen mielestään ei ole myöskään RKP:n ja Folktingetin asia määritellä, miten suomenkielisetn on ymmärrettävä identiteettinsä. Tässä todellinen liberaali! Juttu täytyisi suomentaa ja panna verkkoon.

[Eero Nevalainen]

Minä voisin jopa lahjoittaa jotain jollekin säätiölle joka jakaa vuosittain "Järki Käteen-kieliliberaaliuspalkinnon" suomenruotsalaiselle mielipiteelle, joka edistää kielilainsäädännön muokkaamista kaikille osapuolille järkevämmäksi ja toimivammaksi, kieliopintojen monipuolistamista mahdollistavaksi ja lopulta myös kaksikielisen valtion olemassaolon edellytykset turvaavaksi (eli siis esim. perustuslakia ei tarvitse välttämättä uudelleenkirjoittaa jos sen perusteella ei enää yritetä ruotsia väkisin joka paikkaan.. )...

Jos tuo palkinto muotoiltaisiin oikein sopivasti, niin voin kuvitella niitä kiukunpurkauksia mitä RKP:n suunnalta saisi kuulla "kielivihapalkinnosta" jota jaetaan "ankkalammikon pettureille"...

[Pro et contra]

Gösta Wahlström Vantaalta kirjoitti HBL:ssä 22.1:

SUOKAA SUOMALAILSILLE MAHDOLLISUUS VALITA KIELET

"Koska voidaan lähteä siitä, että useimmat korkeammassa tehtävässä olevat julkisella ja yksityisella sektorilla ovat lukeneet ruotsia koulussa ja kirjoittaneet ruotsin ylioppilaskokeissa, kaiken kai pitäisi olla järjestyksessä. Mutta huonommaksi tilanne tuskin voi tulla päätellen kaikista niistä tyytymättömyyden ilmauksista. joita on esitetty koskien puuttellista palvelua ruotsiksi. Kuitenkin väitetään, että pakollisen ruotsin poisto ylioppilaskokeista olisi kohtalokas takaisku ruotsin kielelle Suomessa.

Missä on logiikka? Kuten Petri Valasti huomauttaa (HBL 7.11), "virkamiesruotsi" on yhtä kuin nolla, vaikka olisikin muodolliset paperit vaaditusta taidosta. Hän ehdottaa vapaaehtoisuutta "kepillä ja porkkanalla". Minusta mieluummin enemmän porkkanaa ja vähemmän keppiä.

Yhdyn myös Markku Hyhköön (HBL 7.11) siinä, että "pakko synnyttää vain ilkeitä lapsia". Tämä voi kuulosta kuin kiroamiselta kirkossa, ellei kuulu Suomalaisuuden liittoon. Ann-Jolin Grune (HBL 12.11) on huolissaan siitä, että lapsena ei voi tietää mitä kieliä voi tarvita tulevaisuudessa ammattia valittaessa. Tämä saattoi pitää paikkansa kymmenisen vuotta sitten, mutta nykyään opiskelu- ja työmarkkinat eivät ole yhtä lukkiutuneita kuin ennen, vaan aikaisemmat väärät valinnat voi korjata kypsemmässä iässä.

Ulla Achren (HBL 12.11) kirjoittaa, että RKP on kokoava liike, jonka katto on korkealla ja seinät etäällä toisistaan. Sen miten korkealla ja etäällä toisitaan ne ovat määrittelee mm. liberalismi.

Suomenruotsalaisella taholla. pyritään jonkilaiseen "toiminnaliseen autonomiaan". Varmasti kaukonäköistä! Silloin pitäisi kaiken järjen nimessä suoda suomenkieliselle enemmistölle sama "autonomia", esimerkisi se, että lapset yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa annetuissa kehyksissä voivat valita ne kielet, jotka he katsovat itselleen hyödyllisimmiksi.

Liberalismi ei ota huomioon vain vähemmistöjä, vaan myös enemmistöt. RKP-liberalisimi, joka yksipuolisesti ajaa ruotsinkielisten etuja valtakunnan tasolla ymmärretään suomenkielisellä taholla ahneudeksi, jonka juuret ovat siinä ajassa, jolloin ruotsi hallitsi yhteiskuntaelämää.

Jos RKP voisi vähentää ruotsalaisuusmissiotaan, puolueelel jäisi enemmän tilaa profiloitua muissa asiakysymyksissä, esimerkiksi eri alueiden ja yhteiskunnalsiten ryhmien etujen ajamisessa ja yhteen sovittamisessa.

Jukka Tuomainen (HBL 10.11) katsooo, että Ruotsin ajan perintö on unohdettu. Siihen sanoisin, että ei ole RKP:n tai Folktingetin asia opettaa, kuinka suomenkielisen enemmistön pitää kokea historiansa ja kansallinen identiteettinsä.

Identitettiin synnytään tai syvemmässä mielessä se löydetään oman etsimisen jälkeen."

[Marja Leena]

Mahtoiko olla Gösta Wahlströmin kirjoitus, joka oli tuotu Aamulehden keskustelupalstalle.

Siellä on hyvin agressiivisia kaksikielisyyden ja pakkoruotsin puolustajia. Joku kirjoitti heti, että tuo ei ole ruotsinkielisen kirjoittama. Heistä kukaan ei kirjoittaisi noin.

Enpä ole asiasta varma. Tunnen kyllä hyvinkin mukavia ruotsinkielisiä. En ole keskustellut heidän kanssaan kielipolitiikasta.

Minun on kyllä hyvin vaikea uskoa, että tavalliset ruotsinkieliset kannattaisivat RKP:n kovaa linjaa. Ei turkulainen Stefan Wallinkaan sovi oikein tuohon kuvaan. Jotenkin tuntuu, että hänellä taitaa olla toinen, hyvin pimeä puoli.

[Pro et contra]

Kirjallisuudentutkija Michel Ekman esittää suosituksia uudelle vahvasti resursoidulle suomenruotsalaiselle Tankesmedjalle eli ajatushautomolle (HBL 10.12.2008:

Liturgiasta todellisuuteen:

"Miten toteutetaan siirtymä liturgisesta retoriikasta, joka keskittyy Suomen viralliseen kaksikielisyyteen ja alituisista viittauksista vanhoihin, käytännössä kuolleisiin lakipykäliin sen tunnustamiseen, että ruotsin todellinen tilanne on pienen vähemmistökielen asema? Miten muuttaa ideologinen keskittyminen fantasioihin mahdollisuudesta vaikuttaa suomenkielisen enemmistön suhteeseen ruotsin kieleen ruotsin puolustamiseen vähemmistökielenä ilman että saadaan aikaan vastakkainasettelua enemmistökieleen?"

Eli ruotsinkielisten olisi siis lopetettava huolehtiminen suomenkielisten ruotsin kielen taidosta. Tätä mieltä on myös Finlandsvensk samlingin puheenjohtaja prof Juha Janhunen (HBL 10.12)

[Eero Nevalainen]

Miten tässä nyt näin on käymässä että ihan oikeasti viime aikoina julkisessa keskustelussa on ollut virkistävän paljon ihan järkevääkin tekstiä jopa suomenruotsalaisten suunnalta...

Näen varmaan unta?

[Pro et contra]

Sarjassamme Järkeviä ruotsinkielisiä esitellään tänään Mikael Boldt Espoosta. Lähes koko sivun haastattelussaan päivän HBLssä hän vaatii ruotsinkielisiä lopettamaan kaunistelun ja pyytämään suomenkielisiltä anteeksi historian vääryyksiä. "Olemme kielemme kautta syyllistyneet jatkuvaan väkivaltaan enemmistöväestöä kohtaan 1100-luvulta 1800-luvun puoliväliin" "Meidän täytyy voida pyytää anteeksi sitä, että olemme viivyttäneet suomenkielisen kulttuurin kehittymistä ja sitä oikeudettomuutta, josta suomenkielinen väestö kärsi niiden satojen vuosien aikana, kun ainoa virkakieli oli ruotsi."

Tämä kertoo Boldtin yleisestä humaanista asenteesta. Vapaa kielivalinta r.y:n kannalta kiinnostavin haastattelukysymys koskee pakkoruotsia, tvångssvenska. Boldt vastaa: " Ymmärrän että kaikki eivät halua oppia ruotsia eikä heitä pidä pakottaa siihen."

[Pro et contra]

Sosiologi Thomas Rosenbergin kolumni "Historiallinen kompromissi" julkai stiin HBLssä sunnuntaina 28.12. Hän käsittelee siinä kielipolittisen tilanteen vähittäistä kärjistymistä ja esittää lopuksi ehdotuksen:

" Ehdotin jo useita vuostia sitten "historiallista kompromissia" tarkoituksenani ratkaista vaikeimmat solmukohdat: suomenkielisellä taholla yleisesti vihatun pakkoruotsin ja ruotsinkielisellä taholla yhä kasvavan kuilun kielilain hengen ja karun todellisuuden välillä . Viime aikojen ruotsin alasajo hallintokielenä ei ole tehnyt ehdotusta vähemmän ajankohtaiseksi

Lyödään siis kättä: te pääsette eroon pakollisesta ruotsista Svenskfinlandin (ruotsinkielisen alueen) ulkopuolella sen vastineeksi, että meidän ei tarvitse pyytää anteeksi olemassaoloamme tällä alueella. Siis kompromissi, joka ei edellytä mitään anteeksipyyntöä meidän taholtamme, vaan ainoastaan heijastaa sitä tosiasiaa, että kansallinen kaksikielisyys pian kuuluu menneisyyteen. meidän täytyy uskaltaa tunnustaa se, mutta vastineeksi vaatia sitä, minkä tarivtsemme jäädäksemme henkiin kielellisnä vähemmistönä. Ei fraaseja kaksikielisyydestä, vaan vahvempaa suojaa siellä, missä tosiasiallisesti elämme."

[Eero Nevalainen]

Kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta tuommoiset näennäiset vastaantulot voivat olla tosin vähän troijalaisia hevosia -- RKP:ssä ollaan aina oltu hyvin taitavia muodostamaan "kompromisseja" jotka vaikuttavat päällisin puolin siltä kuin toiset olisivat vuotaneet siihen sydänvertaan mutta jotka sitten käytännössä kuitenkin päätyvät tilanteisiin joissa voidaan väittää, että suomenkielisten onkin kuitenkin tosiasiassa pakko osata lisää ruotsia, jotta kompromississa sovittujen asioiden takia suomenkieliset eivät jäisi toisen luokan kansalaisiksi...

Esimerkiksi ilmeisesti tämä kovalla kädellä ruotsinkielinen "Svenskfinland"... sittenpä päästäänkin taistelemaan siitä, missä tämän alueen rajat menevät, ja mitkä ovat suomenkielisten oikeudet ja velvollisuudet tällä alueella. Jos esimerkiksi Helsingistä tulee Svenskfinlandin osa, päästään taas tähän nykyisenkin kielilain synnyttämään argumenttiin jossa oleellisesti sanotaan että "suomenkielisellä on oikeus olla suomenkielinen jos tämä suostuu elämään Lapin perukoilla koko ikänsä"... mutta jos satut sitten päätymään Svenskfinlandiin, niin sinun pitääkin pystyä täyttämään ilmeisesti vielä nykyistä paljon tiukemmat kielilain vaatimukset.

Tämän takia pitäisin jonkinlaisen Svenskfinlandin rajaamista kartalla kyseenalaisena. Siis tottakai tarpeen mukaan valtio vastaa ruotsinkielisten tarpeisiin, ja tätä turvaa voitaisiin minun puolestain alueellisesti vielä vahvistaa kunhan varmistetaan se, etteä pääse syntymään juuri tällaista "suomenkielisen on aina periaatteesta osattava kuitenkin ruotsia" tilannetta, mutta jonkinlaisen "ruotsalaisalueen" rajaaminen kartalle kuulostaa ideana aika huonolta.

[Pro et contra]

En tiedä onko Rosenberg RKP:n kannattaja - kaikki ruotsinkieliset eivät sitä tietenkään ole. Joka tapauksessa hänellä on melkoisesti todellisuudentajua ja hän myös uskaltaa ilmaista sen julkisesti.

[Pro et contra]

Järkeviin suomenruotsalaisiin voitaneen lukea myös Helsingin yliopiston historan professori Henrik Meinander, joka Hufvudstadsbladetissa 11.3 esitti kolumnissaan koulujen oppilaille mahdollisuutta vaihtaa pakollinen ruotsi pakolliseen venäjään. Pakkoajattelusta hänkään ei näköjään ole päässyt eroon. Miksi juuri naapurikielien pitäisi olla pakollisia?

[TK]

Järkevien ruotsinkielisten toivoisi kirjoittelevan aktiivisesti suomenkielisiin lehtiin. Vain sitä kautta heidän sanomansa leviää suomenkielisten keskuuteen. Ruotsin uusi kielilaki olisi otollinen ja ajankohtainen aihe, johon järkevät ruotsinkieliset voisivat tarttua.

[Pro et contra]

Kirjallisuudentutkija Michel Ekmanilta julkaistiin eilen 24.10.2009 Hufvudstadsbladetissa laajasti perusteltu, tiukka kannaotto RKP:n ja määräävien ruotsinkielisten piirien kivettyneitä asenteita vastaan. He elävät menneisyyden illuusioissa eivätkä näe maailman muutosta, joka muuttaa kielipolitiikan perusteita. Ekman suhtautuu kriittisesti pakkoruotsiin, josta mainitut piirit pitävät kiinni kuin pelasturenkaasta. Palataan asiaan.

[Sees]

Pro et contra: "Michel Ekmanilta julkaistiin eilen 24.10.2009 Hufvudstadsbladetissa laajasti perusteltu, tiukka kannaotto RKP:n ja määräävien ruotsinkielisten piirien kivettyneitä asenteita vastaan."

Voi, en löydä sitä. Olisiko vielä linkkiä tallessa?

[Pro et contra]

Minulla ei ole linkkiä. Luin jutun paperi-HBL:stä, jonka tilaaja olen. Tässä jotain olennaista:

Melkien kaikilla suomalaisilla on ainakin yksi kokemus ruotsista: koulujen pakkoruotsi. Sillä ei ole mitään vaikutusta käytännön ruotsin kielen taitoon. Sen sosioekonominen merkitys on vain murto-osa siitä mitä se oli esim. 50 vuotta sitten. Pakkoruotsi on vaativaa sille, jolla ei ole siihen kiinnostusta eikä näe ympäristössään motivaatiota oppia sitä, mikä pätee suomalaisten enemmistöön.

Tähän pakkoruotsiin suomenruotsalainen poliittinen establishmet on sitoutunut tiukasti ...Se näyttää elävän kuplassa, jossa heidän käsityksensä siitä mika tapahtuu yhteiskunnassa on vääristynyt. Suuri osa energiasta menee vaivalloiseen taisteluun omasta statuksesta.Selvin oire tästä on epätoivoinen kiinnipitäminen ajatuksesta, että Suomessa on kaksi teorettisesti ja käytännöllisesti tasa-arvoista kansanryhmää ja kaksi kansalliskieltä. Miksi suomalaiset (finnarna) pitemmän päälle suostuisivat tähän, jos se merkitsee heille haittoja, kun he omin silmin näkevät, että ruotsin rooli sekä omassa maassa että kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa koko ajan vähenee?

Ekman kannattaa vähemmistöstatusta ruotsinkielisille. Palaan asiaan pian.