Eräs pakkoruotsifanien väite kuuluu, että
ruotsi ei ole mistään poissa.
Soininvaaran on kuulemma jo vuosia sitten vastannut näin: "Olisi siis muka yhtä helppoa opiskella ruotsia ja venäjää tai pelkkää venäjää. Väite on kertakaikkisesti väärä. Jos se olisi totta, meidän kannattaisi varmaankin tehdä kaikista maailman kielistä pakollisia, koska yhden kielen lisääminen kielivalikoimaan on aina ilmaista."
Toinen pakkoruotsifanien väite kuuluu, että
nyt ruotsi alkaa vääränä ikäkautena, sen tulisi alkaa ennen murrosikää, jotta vältetään "asenneongelmat".
Niin, oikeastaan muita esteitä kuin "asenneongelmat", he eivät ruotsin oppimattomuudelle löydäkään. Kun kartoituksen mukaan vain 4% suomenkielisistä katsoo osaavansa ruotsia, näitä "asenneongelmia" on todella paljon ja ne iskevät viimeistään koulujen loputtua.
Syy siihen, että englantia opitaan ja opittu säilyy, ei kuitenkaan ole ensisijassa opiskelun varhainen aloitusaika. (Ja tätä suomenkielisten koulujen englannin aloitustahan moni pakkoruotsifani haluaisi myöhentää, jopa EN:ltä tilattiin nootti, jonka mukaan pitää seurata sitä, ettei varhainen englanti huononna suomalaisten ruotsintaitoa, hah!) Syy englannin oppimiseen on sen jatkuva tarve ja käyttö jo aivan nuorilla oppilailla.
Ruotsille ei millään ilveellä saada samanlaista käyttöä - paitsi siirtämällä nuoret ruotsinkieliseen kouluun. Mutta siellä ei ole tilaa koko ikäluokalle, ei edes kymmenesosalle ikäluokasta.
Vaikka äidinkielen, vieraiden kielten ja matematiikan opiskelu ovat aivan eri asioita, niitä yhdistää se, että opinnot eivät suju samalla leppoisuudella kuin historiassa tai kemiassa, joissa jokainen koealue on oma juttunsa. Äidinkieli, vieraat kielet ja matematiikka ovat aineita, jossa uusi aines oleellisesti rakentuu aiemmin opitulle.
Tuore tutkimus matematiikan oppimisesta kertoo näin: Oppilaat pitävät matematiikkaa tärkeänä. Matematiikan pariin on kuitenkin turha patistaa vetoamalla sen tärkeyteen, sillä matematiikan pitäminen tärkeänä ei ennusta sen oppimista. Olennaisinta on mukana pysymisen varmistaminen. Kun asenteet opiskeluun muuttuvat negatiiviseksi, syynä on kärryiltä putoaminen eikä päinvastoin.
Sama on kielissä. Kärryiltä putoaminen muuttaa asenteet negatiiviseksi.
Väitän, ettei ruotsin varhaistaminen tule vaikuttamaan millään tavoin positiivisesti ruotsin oppimiseen. Kieli, jota ei voi käyttää koulun ulkopuolella ja johon ei ole oman innostuksen tai lähipiirin kautta erityistä kosketusta, käy nopeasti monille (erityisesti pojille) vaikeaksi. Ja kun kieli käy vaikeaksi, asenteet sitä kohtaan muuttuvat negatiivisiksi. Opettajat natkuttavat, ettei tehdä riittävästi töitä, mutta heillä kielellisesti lahjakkaina ei ole mitään käsitystä vähemmän kielilahjakkaan oppilaan vaatimasta työmäärästä. Mitä kauemmas kieli jää oppilaan arjesta, sitä vaikeampaa kielellisesti keskiverrolle tai heikolle oppilaalle, on ylläpitää sen oppimista. Tämä todellisuus myönnetään vain silloin, kun peruskoulun kieltenopettajat varottelevat oppilaita ottamasta enää ruotsin rinnalle kolmatta vierasta kieltä, mikäli kieliopinnot eivät ole sujuneet hyvin.
Kielten oppimisen vaatima oma motivaatio ja arjen käyttö ovat oleellisia. Niitä ei voi korvata pakon varhaistuksella.