Suomen liityttyä EU:hun Euroopan suurten kielten osaamisen tarve on kasvanut. Englannin ja ranskan hyvä osaaminen on keskeistä EU:n virkoihin pyrittäessä. Myös saksan osaaminen olisi eduksi. Lisäksi esim. espanjan osaajalle avautuu Espanjan lisäksi mahdollisuuksia ympäri maailmaa, sillä espanjaa puhutaan varsin monissa maissa.
Tärkein osattava kieli tällä hetkellä on ilman muuta englanti. Englantia pitäisi osata mahdollisimman hyvin. Myös muiden suurten eurooppalaisten kielten opiskeluun pitäisi antaa mahdollisuuksia peruskoulusta alkaen.
Käytännössä tämä tarkoittaa pakkoruotsin lakkauttamista ja pakkoruotsin tuntien antamista valinnaisten kielten käyttöön. Ilman pakkoruotsin poistoa ei kielivalikoimaa saada laajennettua.
Suomen osalta tärkeä kieli on myös venäjä, vaikka se ei olekaan EU-kieli.
EU- Suomen kielitarpeet
Re: EU- Suomen kielitarpeet
"pakkoruotsin tuntien antamista valinnaisten kielten käyttöön"
Johonkin muuhun joka tapauksessa.
Kun puhutaan kielivalinnoista, haluaisin aina laajentaa keskustelua siihen, mikä on erilaisille lapsille parasta.
Vaikka monen on helppo oppia kieliä lapsena, yhtä monelle myös kielten rinnakkainen opiskelu lapsena on erittäin vaikeaa. Olisiko mahdollista, että varhaisen kielitaidon sijaan painotettaisiin yksilölliseen kykyprofiiliin sopivaa opiskelutahtia?
Onko kahden vahvan vieraan kielen hyvä hallinta mahdollista kaikille ilman kohtuutonta panostusta?
Tarvitseeko keskivertosuomalainen tosiaan kahta vahvaa vierasta kieltä?
Eurooppalaiset, joiden olisi kielisukulaisuuden perusteella helppo omaksua naapurikieliään, lukevat vieraita kieliä harkiten ja panostavat sisältöaineisiin. Tekevätkö he väärin?
Aika moni tietää, mitä kieliä tarvitsee, vasta aikuisena. Voisiko kielten aikuisopiskelua painottaa kouluopiskelun rinnalla ja myös sen sijasta?
Johonkin muuhun joka tapauksessa.
Kun puhutaan kielivalinnoista, haluaisin aina laajentaa keskustelua siihen, mikä on erilaisille lapsille parasta.
Vaikka monen on helppo oppia kieliä lapsena, yhtä monelle myös kielten rinnakkainen opiskelu lapsena on erittäin vaikeaa. Olisiko mahdollista, että varhaisen kielitaidon sijaan painotettaisiin yksilölliseen kykyprofiiliin sopivaa opiskelutahtia?
Onko kahden vahvan vieraan kielen hyvä hallinta mahdollista kaikille ilman kohtuutonta panostusta?
Tarvitseeko keskivertosuomalainen tosiaan kahta vahvaa vierasta kieltä?
Eurooppalaiset, joiden olisi kielisukulaisuuden perusteella helppo omaksua naapurikieliään, lukevat vieraita kieliä harkiten ja panostavat sisältöaineisiin. Tekevätkö he väärin?
Aika moni tietää, mitä kieliä tarvitsee, vasta aikuisena. Voisiko kielten aikuisopiskelua painottaa kouluopiskelun rinnalla ja myös sen sijasta?
Sees:
"Tarvitseeko keskivertosuomalainen tosiaan kahta vahvaa vierasta kieltä?"
Ei tarvitse. Peruskoulussa riittää hyvin, jos maan pääkielen, suomen lisäksi opettelee yhden, valinnaisen vieraan kielen. Lukioissa voidaan vaatia toisen, valinnaisen vieraan kielen kuulumista opetusohjelmaan.
Peruskoulussakin kuitenkin tulee halukkailla olla mahdollisuus ottaa toinen, valinnainen vieras kieli. Pakkoruotsin tunnit voidaan jakaa ensimmäisen ja toisen vieraan kielen käyttöön.
"Tarvitseeko keskivertosuomalainen tosiaan kahta vahvaa vierasta kieltä?"
Ei tarvitse. Peruskoulussa riittää hyvin, jos maan pääkielen, suomen lisäksi opettelee yhden, valinnaisen vieraan kielen. Lukioissa voidaan vaatia toisen, valinnaisen vieraan kielen kuulumista opetusohjelmaan.
Peruskoulussakin kuitenkin tulee halukkailla olla mahdollisuus ottaa toinen, valinnainen vieras kieli. Pakkoruotsin tunnit voidaan jakaa ensimmäisen ja toisen vieraan kielen käyttöön.