https://ls24.fi/artikkelit/hatar-du-svenska
Tässä koontina:
Ymmärsin tekstistä, että hän ilmeisesti SPR:n tiimoilta on tutustunut lähemmin moniin ruotsinkielisiin, joiden ahdistusta hän on kuunnellut. Hän ei ole ymmärtänyt kysyä, mikä taho saa meillä vähemmistön kokemaan itseensä kohdistuvana vihana sen, ettei yli 95%:n enemmistö opi heidän pientä kieltään ja vielä opiskele sitä innolla. Suomenkielisten ja maahanmuuttajataustaisten ahdistusta pakkoruotsin mielettömyyden ja karsivuuden edessä ei hän eikä kukaan muukaan pääse kuulemaan, koska se sensuroidaan ja vaiennetaan.Kuluneella viikolla se taas ryöpsähti.
Pääministeri meni ymmärtämättömyyttään pohtimaan ruotsin kielen asemaa.
Hän mietti, mitä pitäisi tehdä, jotta valtion ja kuntien virkamiehet täyttäisivät paremmin lain velvoitteet eli hallitsisivat vaaditun virkamiesruotsin. Itse asia unohtui hetkessä kokonaan, kun malttinsa menettäneet ihmiset kommentoivat pyhää vihaa tuntien pakkoruotsia.
--- Olen aina ollut ällikällä lyöty ja hämmentynyt niistä reaktioista, joita ruotsi monissa suomalaisissa aiheuttaa.
Ymmärrän tietyllä tavalla keskustelun pakollisesta ruotsin kielen opiskelusta, mutta miksi usein jopa maltillinen keskustelu ruotsista aiheuttaa primitiivireaktioita? Onko kouluruotsi traumatisoinut puolet suomalaisista? Vai kytkeytyykö asia jotenkin suomalaisten geeneihin juurtuneeseen alemmuudentuntoon, kun historian saatossa olemme olleet vuosisatoja Ruotsin kuninkaiden alamaisia?
Olen itse täysin suomenkielinen. Koulussa kamppailin ruotsin kanssa samalla tavalla kuin moni muukin. Tuli nelosia ja ehtoja. Paras ruotsin todistusnumero taisi olla seiska.
---
Vaikka olen suomenkielinen, puolustan silti ruotsia.
Ajattelen, että kielen – siis tässä tapauksessa ruotsin – taakse kätkeytyy paljon muutakin kuin pelkkä kieli. Otetaan ensin vaikka suvaitsevaisuus. Ruotsi on monen suomalaisen äidinkieli, osa minuutta. Kun joku vihaa ruotsia ja ruotsia puhuvia, hän vihaa samalla kymmeniätuhansia muita suomalaisia, ulkomailla asuvista ruotsinkielisistä puhumattakaan.
Olen työelämässä ollut tehtävissä, joissa minun oli välttämätöntä osata ja käyttää ruotsia, huonosta koulupohjasta huolimatta. Yritin pitää kielitaitoa yllä kuuntelemalla autossa aina Ylen ruotsinkielistä kanavaa.
Vuosien saatossa kuulin, miten suomenruotsalaisten ahdistus ja suoranainen traumatisoituminen lisääntyi, kun he kokivat, että heitä ei enää äidinkielensä takia hyväksytä Suomessa. Etenkin vanhempien ihmisten ahdistus teki surulliseksi.
Mutta kielen taustalta voi löytää paljon muutakin kuin suvaitsevaisuuden.
Vieras kieli on ikkuna kansainvälisyyteen ja ympäröivään maailmaan – suomenkielisille myös ruotsin kieli. Jos asiaa haluaa katsoa myönteisesti, voi huomata, että Suomi on monikulttuurinen.
Saattaa huomata myös sen, että me suomalaiset emme ole tässä maailmassa yksin. Jo länsinaapurissa on miljoonia ihmisiä, jotka puhuvat toista kieltä eli ruotsia.
Maailmassa on monia maita, jotka ovat kääntäneet ”monikielisyyden” vahvuudekseen. Suomikin voisi tehdä näin. Jokaisella on oma äidinkieli ja sitten se ”toinen kotimainen” eli suomi tai ruotsi. Sen päälle voi sitten opiskella englantia, saksaa, espanjaa, ranskaa, kiinaa, arabiaa tai mitä tahansa valinnaista kieltä, oman halun mukaan.
--- Kansainvälisyys on aina ollut voimavara, ei uhka.
--- Vieras kieli on ikkuna kansainvälisyyteen.
Kirjoittaja on Ugista kotoisin oleva viestintäammattilainen, joka työskenteli viimeksi SPR:n viestintäjohtajana.
Mutta tätä siis loputtomiin. Pakkoruotsi on taas muka "suvaitsevaisuutta" ja "kansainvälisyyttä" - no kun ei ole!
Kun galluppien mukaan yli 74% haluaa vapaaehtoisen ruotsin eivätkä kaikki loputkaan ole nykyisenkaltaisen pakon takana, eikö näin suuren ja moninaisen joukon syyttäminen ruotsivihasta ole itsessään vihapuhetta ja väärää todistusta lähimmäisistä? En vihaa venäjää, vaikken halua pakkovenäjää; en vihaa saksaa, vaikken halua pakkosaksaa - sama logiikka toimii muissakin maissa.
Kirjoittaja uskoo puolustavansa ruotsia, kun hän puolustaa pakkoruotsia. Näin ei voi olla. Kirjoittaja uskoo olevansa "suvaitsevainen", kun hän kieltäytyy ymmärtämästä kielivapautta ja kieltäytyy ymmärtämästä, ettei muualla, aidoissa monikulttuureissa ja aidossa kansainvälisyydessä ole mitään pakkoruotsin kaltaista. Ei toimi tämäkään. Herätys!
Kirjoittajaa ei myöskään ole tavoittanut kielten opetusneuvosten realismi: vain kaksi vierasta kieltä useimpien kohdalla on realismia, pakkoruotsin on annettava tilaa muille kielille ja aidolle kansainvälisyydelle.