Kielikoulutus perustuu ideologiaan,ei tarpeeseen tai hyötyyn

[Ajatuspaja]

Keskustelu kielikoulutuksesta kiihtyy helposti, koska kielivalinnat ovat ideologisia.

Lause tarkoittaa sitä, että (valtion)ideologisista syistä joitakin kieliä otetaan mukaan, joitakin jätetään ulkopuolelle--
koska kieliä ja niiden puhujia arvostetaan eri tavoilla.. siis valtion tasolla.

Ideologisia=niihin liittyy arvovalintoja.Esim.mitä ihmisryhmiä/kansallisuuksia arvostetaan.Kuka otetaan mukaan, kuka suljetaan pois?

Eli on aivan turha yrittääkään ymmärtää ruotsin kielen (olemattomia) hyötyjä,
koska viime kädessä kyseessä on ideologinen arvovalinta,
jolla valtio korostaa ruotsinkielisten "mukaanottamista" ja "arvostamista" -
ja täten muiden kansallisuuksien ja kielten poissulkemista..

Minkään muun kielen opiskeluhan ei ole pakollista Suomessa.. paitsi ruotsin,
jota siis de facto yliarvostetaan!

Tuohon se kulminoituu.. Eikö Suomessa voisi jo siirtyä normaaliin monikulttuuriseen yhteiskuntaan ja
lopettaa nykyinen kielipoliittinen kastilaitos, jossa kansalaisella ei ole omantunnonvapautta ?

Kielikeskustelussa pitäisi alkaa keskustella asioista niiden oikeilla nimillä!

http://www.sukol.fi/ajankohtaista/sukol ... um=twitter

[TK]

Pääkielimallista olisi tehtävä johtoteema kielikeskusteluissa.

[NRR]

Tällä ketjulla on erittäin osuva otsikko: "Kielikoulutus perustuu ideologiaan, ei tarpeeseen tai hyötyyn" eikä edes lasten ja nuorten omiin intresseihin. Kuitenkin muualla nimenomaan tarve, hyöty ja omat intressit ovat keskeinen lähtökohta kieltenopetuksessa. Meillä lähdetään siitä, että kunhan sen ruotsin oppii, niin kyllä kaikki muut kielet opitaan sitten helposti. Puheet oppilaiden erilaisista tarpeista, intresseistä ja hyödyistä ovat muka ihan vain asenneongelmaisten fennojen pahansuopaisuutta, näin siis kellokkaiden ja median valtavirran mukaan.

Itsevaltiaissa oli taannoin kohta, jossa Lipponen tivaa "Miten voi neuvotella järjettömän kivenjärkäleen kanssa". Nimenomaan hänen edustamansa kielipoliittinen linja, joka meillä vallitsee, saa tuntemaan, että yritämme vain neuvotella järjettömän kivenjärkäleen kanssa. On tullut tutuksi kiviseinälle puhumisen tunne.

Me tiedämme, että pääkielimalli on välttämätön, koska mistään kielipolitiikkaan liittyvästä ei voi neuvotella ja kaksikielisyysnäytelmällä pyritään vain tärväämään muitten opiskelua. Mutta ne, jotka eivät ole koskaan lähteneet tästä ikuisuusaiheeksi leimatusta pakkoruotsista keskustelemaan, pitävät kyllä kaksikielisyyttä ja kieltenopetusta eri asiointa - kuten niiden periaatteessa ja lakien valossa pitäisi ollakin, tästä Jaska on kirjoittanut hyvin.

Miten tästä eteenpäin? Entä jos mitään ruotsitonta kokeiluakaan ei tule?

[Noustenmaa]

Miten tästä eteenpäin? Entä jos mitään ruotsitonta kokeiluakaan ei tule?

Äänestäkää persuja.

[Ajatuspaja]

Miten tästä eteenpäin? Entä jos mitään ruotsitonta kokeiluakaan ei tule?

Äänestäkää persuja.

Valitettavasti persut keskittyvät median kanssa flirttailuun eivätkä ole saaneet mitään aikaiseksi kielipolitiikan uudistamiseksi.
Jopa oikeusministeri Lindström päästi RKP-läisen virkamiehen laatiman budjettiehdotuksen lukematta läpi--
jos muistatte sen "kansalliskielistrategiaa jatketaan" -kirjauksen.

Oikeusministeriössä on edelleen RKP-läisiä virkamiehiä, jotka pyörittävät ministeriä mielin määrin.

Eli persuilla ei ole kompetenssi muuttaa kielipolitiikkaa, koska heidän aikansa kuluu "tärkeämpiin asioihin"-

Siksi tässäkin muutoksessa pätee viisaus: "Ole itse se muutos, jota tavoittelet"

Verkostoituminen esim. tutkijoiden ja toimittajien pariin ja heidän käännyttämisekseen tehtävä
kärsivällinen työ vaikuttaa ajan mittaan koko yleiseen mielipiteeseen..

Nykyisen tunnepohjaisen kansalliskieli-idean tilalle tarjoamme järkipohjaista pääkieli-mallia,
joka on käytössä suvaitsevaisuuden ja monikultturisuuden mallimassa Ruotsissa,
mihin media kovin mielellään Suomea vertaa joka käänteessä.

Juuri äsken mediatutkija Anu Koivunen kertoi, miten "Ruotsissa immos-kohu olisi hoidettu"

Luulisi nyt pohjoismaisen ideologian olevan relevantti vaihtoehto eteläafrikkalaiselle ideologialle,
johon Suomen nykyinen kielipolitiikka lähinnä vertautuu
(enemmistö sopeutetaan vähemmistön erityistarpeisiin)

Toki tälle kaikelle pitää löytää "hygieeninen ilmaisumuoto", mutta itse pääasia kyllä tulee
menemään läpi. Se vain vaatii hyvin paljon työtä, asennemuokkausta (eliitin suuntaan, kansa kyllä tukee),
rohkeutta uudistua ja irtautua luutuneesta ajattelusta... sitä kai sanotaan innovoimiseksi, innovaatioiksi.

Kaikki tekijät puhuvat sen puolesta, että Suomen pitää siirtyä pääkielimalliin, ellei nykyisen järjestelmän puitteissa
saada kansalliskielten velvoittavuutta kohtuullistettua.

Velvoitteen kohtuullistaminen toki on hyväksytty eduskunnassa ja se on kirjattu hallitusohjelmaan,
mutta jokin taho sitä näyttää kovasti jarruttavan ja moni taho käy kampanjaa pakkoruotsin puolesta:
viimeksi svenska Yle ja OAJ!

Ideologia kielikoulutuksen perustana ei ole mikään uusi oivallus, kyllähän jopa EUssa Suomen kielikoulutusta
arvioidaan juuri tuolla tavalla: ei perustu tarpeeseen, vaan poliittiseen ideologiaan.

Demokraattisessa maassa ei kuitenkaan luulisi olevan sijaa ideologisille kouluaineille, varsinkin kun suuri osa kansasta
ei jaa tätä kielipoliittista ideologiaa. Eli elämme käytännössä totalitarisessa järjestelmässä, jossa muutosvoimat esitetään
viholliskuvana, joka uhkaa kansakunnan eheyttä (Jyrki Katainen)

[Noustenmaa]

Miten tästä eteenpäin? Entä jos mitään ruotsitonta kokeiluakaan ei tule?

Äänestäkää persuja.

Valitettavasti persut keskittyvät median kanssa flirttailuun eivätkä ole saaneet mitään aikaiseksi kielipolitiikan uudistamiseksi.
Jopa oikeusministeri Lindström päästi RKP-läisen virkamiehen laatiman budjettiehdotuksen lukematta läpi--
jos muistatte sen "kansalliskielistrategiaa jatketaan" -kirjauksen.

Oikeusministeriössä on edelleen RKP-läisiä virkamiehiä, jotka pyörittävät ministeriä mielin määrin.

Eli persuilla ei ole kompetenssi muuttaa kielipolitiikkaa, koska heidän aikansa kuluu "tärkeämpiin asioihin"-

Totta tuokin.
MUTTA
poliittinen päätös tarvitsee kuitenkin asialle myötämielisen eduskunnan ja se tulee nykylinjauksilla vain persujen vaalivoiton kautta.
Nämä toimet joita esität eivät ole mitenkään ristiriidassa persujen äänestämisen kanssa jos tavoite on selkeästi POIS PAKKORUOTSI.

Olen lukuisista asioista eri mieltä niin Soinin, Immosen kuin Halla-ahonkin kanssa mutta tämä agenda on liian tärkeä jotta persujen pakkoruotsivastaisuuden voisi jättää käyttämättä.

[TK]

Kaikista puolueista löytyy pakkoruotsin lakkauttamisen kannattajia. Asia ei ole enää yhden puolueen varassa. Olisi työstettävä yleistä pääkielimallin kielipolitiikkaa, jota kaikki suomalaiset puoluekannasta riippumatta voivat kannattaa.

Pääkielimallin toteuttaminen kielipolitiikassa on terveen järjen mukaista toimintaa. Kun Suomessa on jo noin 150:tä erilaista kieltä äidinkielenään puhuvaa asukasta, niin tarvitsemme yhteisen kielen, jolla kaikki voivat kommunikoida keskenään. Maan pääkieli - suomi - on luonnollinen yhteinen kieli, jota kaikkien Suomen asukaiden tulisi osata.

Pääkielimallin omaksuminen kielipolitiikassa ei tarkoita kajoamista Suomen viralliseen kaksikielisyyteen. Tätä asiaa on korostettava. Ruotsinkieliset koulut voivat jatkaa entiseen malliin ja ruotsinkielisille tarjotaan palveluja ruotsiksi entiseen malliin. Tähän ei tarvitse tehdä mitään muutoksia.

Muutoksia tarvitaan koulujen kielipolitiikkaan ja virkamiesten kielitaitovaatimuksiin.

Kouluissa ruotsi on muutettava valinnaiskieleksi kaikilla kouluasteilla. Pakkoruotsi on lakkautettava.

Virkamiesten osalta ruotsin kielen osaamisen vaatimuksia on rajattava koskemaan vain niitä virkailijoita, jotka tarjoavat palveluja ruotsinkielisille. Kaikkien virakailijoiden ei tarvitse osata ruotsia. Virastokohtaisesti voidaan järjestää ruotsinkieliset palvelut parin ruotsia taitavan virkailijan voimin. Tässäkin on käytettävä tervettä järkeä.

[Weeku]

Mielestäni persujen pakkoruotsivastaisuus ei ole näkynyt mitenkään hallituksen työskentelyssä.

Nyt kuitenkin Lindströmillä olisi tuhannen taalan paikka toteuttaa "Kansalliskielistrategia" kirjaimellisesti. Strategiassa todetaan sanatarkasti että "Suomi turvaa jokaiselle Suomessa asuvalle oikeuden ja mahdollisuuden oppia maan toista kansalliskieltä, joko suomea tai ruotsia". Viimeiset 45 vuotta on ollut tilanne "sekä suomea että ruotsia" joten katsotaan, miten sanatarkasti Lindström toteuttaa kansalliskielistrategiaa, tätä mahdollisuutta ei saisi päästää käsistä.

[Ajatuspaja]

TK teki hyvän havainnon:
Suomen kieli voidaan nimittää maan pääkieleksi myös nykyisen perustuslain oloissa.
Käytetäänhän suomenruotsistakin ilmaisu "vähemmän puhuttu kansalliskieli",
joten loogista olisi käyttää suomen kielestä nimitystä "enemmän puhuttu kansalliskieli".

Jostain syystä poliittisessa retoriikassa on sallittua puhua "vähemmän puhutusta kielestä",
mutta puhuminen pääkielestä (enemmän käytetystä kielestä) on tabu!

Googleta "vähemmän puhuttu kansalliskieli" niin löydätte asiayhteyden (Euroopan neuvoston raportit)

Weekulta hyvä havainto kansalliskielistrategian kirjauksesta: JOKO suomi TAI ruotsi

Nämä ehdotukset siis mahtuvat Ajatuspajan kolmen vaihtoehdon valikoimassa kohtaan 1:

"Kansalliskielten velvoittavuuden kohtuullistaminen"

Mikäli tähän kohtuullistamiseen ei pystytä, silloin on otettava pohdintaan mallit 2 ja 3.
B- ja C-suunnitelmat.

Suunnitelma B on Ruotsin mallin mukainen, pohjoismainen pääkielimalli, jonka pääkohdat julkaisemme myöhemmin.

Suunnitelma C on "Tampereen malli", josta lisätietoa myöhemmin.

Nykymallin jatkuminen on järjellä ajatellen mahdottomuus, mutta sen taustalla oleva kaksikielisyysilluusion ylläpito
on edullista sekä vanhoille puolueille että RKP:lle, tosin täysin eri syistä.

Mutta sitäkin voidaan pohtia myöhemmin, kun julkaisemme vaihtoehtoisen kielipoliittisen paperimme.

Päivän medialöytö:

”Mä kutsuin joskus koulussa biologiaa pakkobiologiaksi. Vastaus siihen, miksi pitää osata solubiologiaa, on usein se, että se kuuluu yleissivistykseen. Mun mielestä sama pätee kieliasioihin. Keskustelu siitä, että ruotsin opiskelusta ei tykätä, on vaan nyt saanut vauhtia”, Erlund selittää.

http://www.tylkkari.fi/ilmiot/pakkosuomi

Nykytilanteessa Suomen kaksikielisyyden hehkuttaminen tuntuu tekopyhältä. Kaksikielisyys ei elä edes Ahvenanmaalla, vaan päinvastoin: siellä suomea ei tarvitse opiskella ollenkaan. Vaasassa kasvanut Lindman näkee kielieroja länsirannikollakin.

Kaksikielinen Suomi on hukassa. Vaikka Suomessa on oikeus saada esimerkiksi asiakirjoja ruotsiksi, se ei käytännössä enää toimi.

Monikielinen Suomi ei pääse täysin esiin. Monikielisyys ja monikulttuurisuus näkyy Suomessakin enemmän
maahanmuuttajien myötä, mutta kirjo saisi olla vahvempaa. Monikulttuurinen Yeboah on tästä vakuuttunut.

”Olen nyt tottunut suomen kieleen ja olen oppinut käyttämään sitä sujuvasti, mutta samalla harmittelen pinnalla olevaa yksikielisyyttä.
Monen kielen osaaminen rikastuttaisi suomen kieltä ja ennen kaikkea vuorovaikutustilanteita todella paljon.”

[NRR]

Päivän medialöytö:
---
http://www.tylkkari.fi/ilmiot/pakkosuomi

”Olen nyt tottunut suomen kieleen ja olen oppinut käyttämään sitä sujuvasti, mutta samalla harmittelen pinnalla olevaa yksikielisyyttä.
Monen kielen osaaminen rikastuttaisi suomen kieltä ja ennen kaikkea vuorovaikutustilanteita todella paljon.”

Mitähän yksikielisyyttä tässä nyt harmitellaan, kun ihan varmasti ainakin englanti on läsnä kaikessa opiskelussa ja monikulttuurisessa opiskelijaelämässä suomen rinnalla.

Viime syksynä Turun ylioppilaslehti repäisi julkaisemalla rankan tarinan pakkovirkaruotsista - mutta asia jätettiin sitten sikseen. Nyt aiheeseen on palattu "pakkosuomella". Ihan en saa otetta siitä, mitä jutulla tavoitellaan - surkutellaan sitä, että suomi on kuin onkin useimmille välttämätöntä työelämässä?

Turhautuminen toista kotimaista kohtaan ei koske vain ruotsia. Myös suomen kieli ottaa päähän.

”Vahvasti suomenkielisten kanssa ongelmana ei ole haluttomuus ymmärtää toista, vaan usein vain ruotsin taidon puute ja sen tarpeettomaksi kokeminen.”

--- ruotsin kieltä ei Rovaniemellä yksinkertaisesti ole. ---

Suomen kieli laittaa kapuloita rattaisiin erityisesti silloin, kun siirrytään opiskelusta työelämään. Vaikka arkinen suomen käyttö sujuisi, ovat viralliset tekstit ja viestintää vaativa työ aivan toinen asia. --- Suomea on osattava paljon.

Ruotsin kielestä rekrytoijilla ja työnantajilla on eri kuva. Koska niin sanotun arkisuomen osaaminen on todella yleistä, ruotsin arvo työnantajan näkökulmasta laskee. Tämä ajaa suomenruotsalaiset nurkkaan. ---

Ruotsinkielisissä yliopistoissa opiskelijat suorittavat kielikokeen, jossa arvosanaksi saadaan hyvä tai tyydyttävä. Toisille koe on pelkkä muodollisuus, ja toisille pelottava haaste, jota lykätään mahdollisimman kauan. Jotta saisi arvosanaksi erinomainen, täytyy opiskelijan mennä Helsinkiin maksulliseen testiin.

Viime vuonna ennätysmäärä suomenruotsalaisia muutti Ruotsiin. Tämä johtuu osittain juurikin suomen kielestä. --- Turha vaikea suomi

Ennen suomea on toden teolla vastustettukin. Suomenruotsalainen Erlund muistaa turkulaisen yläasteensa kielioppitunnit, joilla oppilaat yrittivät argumentoida opettajalle, miksi suomi ei ole tärkeä kieli. --- ”Lapsuuteni Tammisaaressa saattoi kohdata pakkosuomen tapaista asennetta. Joidenkin mielestä suomi tuntui turhalta ja vaikealta aineelta, ja ajateltiin, ettei Tammisaaressa tarvitse suomea. Motivaatio sen opiskeluun ja oppimistulokset olivat myös sen mukaiset.”

--- Asiakaspalvelun saaminen ruotsiksi on kuitenkin yhä vaikeampaa. Koska suomea osataan laajemmin kuin ennen, kieli vaihtuu usein suomeksi väistämättä. Tämä vähitellen syö ruotsin kieltä.

--- ”Vaasassa kaksikielisyys toimii, mutta Turku on selkeästi suomenkielinen." ---

”Sanat pakkoruotsi ja pakkosuomi leimaavat kielet negatiivisiksi, vaikka ne eivät ole sitä. Tähän liittyy niin paljon kielipolitiikkaa, että asiasta on vaikeaa keskustella enää neutraalisti” ---

”Ruotsinkielisiä osastoja ja instituutioita tarvitaan, koska maa on yhä kaksikielinen. Turun kaupunki ei käännätä enää tekstejä ruotsiksi niin paljon kuin laki vaatii, koska yleisesti ottaen suomea osataan niin hyvin. Esimerkiksi entisessä Turun Lääninhallituksessa oli ruotsinkielinen osasto, mutta sellaista ei ole enää.”

--- Maassa on kulttuurisesti rikas saame, joka ei kielenä kuulu niin hyvin kuin voisi. Muitakin oppiaineita kuin kieliä voitaisiin opiskella toisilla kielillä. --- ihmetyttää myös se, että jos kieli nähdään tarpeettomaksi, sitä kieltäydytään opettelemasta ollenkaan.

Kulttuurisesti Suomella on lujat juuret, mutta kieliasioissa painaa asennevamma. --- Monen kielen osaaminen rikastuttaisi suomen kieltä ja ennen kaikkea vuorovaikutustilanteita todella paljon.”

Mikä ihmeen asennevamma tässä on? Miksi ihmeessä kielellisesti heikommassa asemassa olevat pitäisi jättää opinnoissa vielä enemmän jälkeen opettamalla muita aineita vierailla kielillä? Miksi suomen kielen tarvetta työelämässä kuvataan surullisin sävyin, ikään kuin se olisi jotenkin väärin? Miksi tässä kovasti rinnastetaan pakkoruotsi ja pakkosuomi, kun pakkosuomi on selvästi hyötysuomi ja ruotsi taas ei ole hyötyruotsi? Miksi se, etteivät useimmat opi hyödyttämäksi koettua kieltä, jolle ei myöskään ole kielitaidon ylläpitämiseen tarvittavaa käyttöä, leimataan asennevammaksi?

[NRR]

Edellä kuvattuun tekstiin on tullut jo yksi kommentti:

Nämä ovat aina niin hauskalla tavalla ladattuja tekstejä että niitä pitää lukea varsin kriittisellä silmällä.

Se on tietysti totta, että ruotsinkieliset luovat itselleen aivan turhia paineita siitä, että suomea pitäisi osata kuin natiivi. Tämähän ei tietenkään ole millään tavalla totta, mutta pelkotilat ovat tavallaan hyödyllisiä, koska silloin voi valittaa aiheesta kun itselle rima on asetettu liian korkealle. Suomenkielisiähän aina yritetään maanitella sillä että no puhu vaikka et osaakaan (koska oletetaan että kaikki riippuu vain oman osaamisen puutteiden pelkäämisestä).

Se, että jos jollakulla on ongelmia Rovaniemellä ruotsiksi, on vain ihan luonnollinen asiantila joka johtuu siitä että Rovaniemellä asuu suomea äidinkielenään puhuvia ihmisiä. Se ei ole moraalisesti väärin. En ole koskaan tajunnut, miksi tämä on ongelmallista "pinnalla olevaa yksikielisyyttä", jos se ei ole sitä Ruotsissa eikä Ahvenanmaallakaan. Noissa paikoissahan ollaan yksikielisyydestä jopa ylpeitä ja tätä kielestä seuraavaa mystistä yhteyttä yritetään painostaa jopa meille! ---

Valitettavasti vain keskustelu ei yleensä tästä jatku...

Minua pohdituttaa se, että toimittajien teksteissä lähtökohtana on tietty symmetrian oletus:
pakkoruotsi on vastenmielistä suomenkielisille, pakkosuomi taas vastaavasti ruotsinkielisille ja tämän vuoksi kaikki on jotenkin reilua ja ok - mutta unohdetaan kokonaan puhujamäärät (prosenteissa 90 vs. 5) sekä todellinen käyttö ja tarve (suomea tarvitaan irl, ruotsia vain paperilla).

Kommentti jatkui vielä:

Tässä ilmeneekin sitten se taustalla oleva olettama, että tietyt, universaaleilta itsestäänselvyyksiltä kuulostavat argumentit pätevät aivan erityisellä tavalla Suomessa. Esimerkiksi loppukaneetti -- "rikastuttava kaksikielisyys" tarkoittaa kuitenkin tosiasiallisesti juuri ruotsin kieltä, ja tässä taustalla on jokin ihan muu periaate kuin "monimuotoisuus".

Periaatteessa olen ihan samaa mieltä niiden ruotsinkielisten koululaisten kanssa, jotka argumentoivat että suomi ei ole "tärkeä kieli". Eihän se sitä tietenkään maailmanlaajuisesti olekaan, ja jos se ei ole identiteettikieli niin aivan varmasti mieluummin kokee, että kaikkien pitää vain puhua ruotsia. Silti maailmassa on paljon pieniä kieliä äidinkielenään puhuvia ihmisiä, joiden äidinkieleen ei lähdetä puuttumaan siksi, että kieli ei ole muille tärkeä. Tietysti ruotsinkielisille on pragmaattinen ongelma jos suomea ei osaa; tällöin todella pitää olettaa että on aina se asiakas joka saa valita kielen, kun on suomenkielisten kanssa tekemisissä.

[Ajatuspaja]

toimittajien teksteissä lähtökohtana on tietty symmetrian oletus

Vääristynyt symmetria tulee juuri tuosta ideologisesta lähtökohdasta.

Kun on "kaksi kansalliskieltä", joita pitää "kohdella tasavertaisesti", vaikka niiden
puhujamäärät ovat mahdollisimman kaukana symmetrisestä 50-50 asetelmasta,
symmetria-ajattelu väkisinkin vääristyy.


Siksi osana kaksikielisyyden kohtuullistamisohjelmaa (suunnitelma A) on oltava myös pyrkimys
kohti mahdollisimman symmetrisiä kaksikielisiä kuntia ja toisaalta pyrkimys
myös erilaisten kieliosuuksien omaavien kuntien ja jopa valtioiden (Suomi ja Ruotsi)
kielipolitiikan symmetriaan- nykyisen vääristyneen symmetria-ajattelun sijasta.

Esim. 20 % ruotsinkielisten osuus - 80 % suomenkieliset on lähempänä symmetriaa luin Lohjan 4 %- 96 %!!
Tuolla prosenttiluvulla tulisi jo huomattavat säästöt valtionosuuksissa, kun suurin osa kunnista poistettaisiin
kaksikielisyysluettelosta ja valtionapuja leikattaisiin!

Jokainen kunta vastaisi itse kaksikielisyyskuluista ja kunnallisvaaleissa äänestettäisiin,
paljonko rahaa käytetään kaksikielisyysinfraan.

Vääristynyt symmetria-ajattelu on aivopesun tulosta:
Kun joka paikassa toitotetaan, että kotimaiset ruotsi ja suomi,
naivit toimittajat saadaan aivopestyä.

Meidän tehtävämme on huuhdella heidän aivonsa puhtaiksi kaksikielisyyspesuaineesta!

Kaiken huippu tässä symmetria-ajattelussa tuli esiin, kun 7-luokkalaiselta kysyttiin, paljonko
Suomessa on ruotsinkielisiä..
Vastaus oli 50 %!

Opettaja oli selittänyt, että "Suomi on kaksikielinen maa", jonka takia kaikki suomenkieliset lukevat ruotsia:
oppilas symmetria-ajatteli, että varmasti niitä sitten on 50 %,
kun kerran on olemassa tällainen vastavuoroinen velvollisuus!!

[TK]

Pääkielimalli kertoo heti kättelyssä, että selvä pääkieli on olemassa. Yksi sana - pääkielimalli - herättää välittömästi kysymyksen "mikä on Suomen pääkieli?". Ja tähän kysymykseen opettajan olisi jotain totuudenmukaista vastattava.

Suomen selvä pääkieli on suomi. Prosentit esiin, ja isoin numeroin.

[NRR]

Nuoren demarin blogissa asetetaankin vastakkain ruotsin virallisesta asemasta luopuminen ja pakkoruotsin jatkaminen osana paisutettua kieltenopiskelua:

"Pakkoruotsiin onkin käytännössä tasan kaksi järkevää näkökulmaa. Ensimmäinen näkökulma on se, että luovutaan Ruotsin kielen virallisesta asemasta esimerkiksi asteittaisesti 15 vuoden aikajänteellä, ja pidetään muilla tavoin huolta suomenruotsalaisten asemasta ja kulttuuriperinnöstä. Samalla keskitytään opettamaan englantia ja yhtä valinnaista kieltä. Toinen näkökulma on se, että lisätään yleisesti kieltenopetusta ja --- ruotsin kielen opetus myös aloitettaisiin viimeistään viidennellä luokalla ---"
http://lassijskelinen.puheenvuoro.uusis ... nakokulmaa

Luotetaanko demareissa siihen, ettei ruotsin kielen viralliseen asemaan tulla koskaan kajoamaan ja siksi tällainen puhe sallitaan?

[NRR]

Nuoren demarin blogissa ---
http://lassijskelinen.puheenvuoro.uusis ... nakokulmaa
---

Keskustelu jatkunee vielä hetken. Viimeisin kommentti:

Pakkoruotsi oli --- lisäksi toinen niistä kysymyksistä jotka saivat minut harkitsemaan tarkemmin liittymistäni SDP-Nuoriin. Totuus on se, että vaikka nuori saisi jokaisesta ruotsinkokeesta kympin ja tekisi aina läksynsä, ei hän voi oppia sitä kunnolla jos hän ei harrasta sitä aktiivisesti myös vapaa-ajallaan. Siksi osaamme hyvin englantia: Sitä on elokuvissa, peleissä, TV:ssä, ja 90% maailman nettitekstistä on englanniksi. Ei kouluruotsilla pärjää tosielämän tilanteissa. Tämä on yksi niistä syistä miksi sen pitäisi olla valinnaista. Sivuhuomiona Lassi, 80 % SDP:n äänestäjistä muuten vastustaa pakkoruotsia. Pakkoruotsi on suomalaisten ja suomen muiden kielien, mm. venäjänkielen halveksimista ja vähättelyä, sillä jopa suomen venäjän- ja saamenkielisillä alueilla asuvatkin pakotetaan ilman MITÄÄN kunnon perusteita opiskelemaan ruotsia ja vieläpä maksamaan itse koko lystin. Tällainen perusteeton ja järjetön toiminta ei ole kansainväistä tai yleissivistävää, vaan takapajuista sisäänpäin kääntymistä. Historia ei ole mikään perustelu. Samalla logiikalla meille pitäisi opettaa pakkovenäjää. Keinotekoinen kaksikielisyys maksaa valtiolle noin 2-5 miljardia euroa vuodessa. Mitähän kaikkea niilläkin rahoilla voisi varsinkin nykytilanteessa tehdä?