Uuden Suomen blogissa eräs paljon kielivapauden puolesta tehtävää työtä kritisoinut leidi kirjoittaa hiukan hämärästi: "onko aikuisten oikeutta yrittää manipuloida lapsia kouluainevastaisuuteen ja kouluvastaisuuteen"
Manipulointi ja tiedon jakaminen ovat eri asioita. On oikein ja kohtuullista antaa nuorille eväitä kysymysten asetteluun ja pohdintaan. Ajattelun oppiminenhan on koulun ykkösasia.
Vaikuttaminen ja yhteiskunnan ongelmien esiin nostaminen ovat osa yleissivistävän koulun oppimäärää. Räppivideo esim. pakkoruotsista on osa lukion työskentelyä, samoin eräässä koulussa kuvataiteessa tehty kollaasi, joka sisälsi pakkoruotsikritiikkiä. Pakkoruotsista väitellään koulun julkisissa väittelytilanteissa. Esimerkiksi joissakin kouluissa kaikki ysit kokoontuvat juhlasaliin seuraamaan väittelyjä, joissa yksi teema on pakkoruotsi.
Kielivapauden kriitikoilla on nyt liian etäännytetty kuva koulusta pehmustettuna koppina, jonne mikään ajankohtainen ja oppilaiden elämään vaikuttava ristiriita ei saa tulla. Ei asia niin ole.
Propakko propagandalla on järjestelmän siunaus, mutta näkeväthän monet nuoret sen läpi. Lukion ruotsin kuullussa nuoret saavat rastia oikeaksi nauhalla puhujan tulkinnan, ettei pakkoruotsin kriitikoilla ole argumentteja. Kun yhden koulun muutama lahjakas nuori laittaa nettiin pakkoruotsia kritisoivan räpin, herää pakkoruotsin ymmärtäjien joukko valittamaan, että suomenkielisessä koulussa on sallittu "kouluvastaisuus" ja räppi katoaa netistä. Ja kun lukion oppilaat eivät halua valita ruotsin lisäkursseja ja kirjoittaa ruotsia, nousee kurssivalintapäivänä korokkelle itse rehtori, joka koko arvovallallaan väittää nuorten hiljaiselle joukolle, että 'pakkoruotsin vastustamiselle on vaikea löytää rationaalisia perusteita ja pakon vastustajien argumentit ovat kaikki tunneargumentteja'! Kun nuori kirjoittaa pakkoruotsikriittisen äidinkielen aineen, jossa sanoo, ettei koe ruotsin kielen olevan osa identiteettiään, opettaja kommentoi, ettei oikein ymmärrä, mitä nuori yrittää sanoa. Nämä kaikki ovat esimerkkejä elävästä elämästä viime vuoden ajalta.
Asialliselle tiedolle on tarvetta.
Mielestäni on korrektia, että oppilas voi tuoda linkin materiaalipakettiin opettajalle, joka kuunteluttaa hänellä "pakkoruotsin kriitikoilla ole argumentteja" -nauhan tai rehtorille, joka sanoo samaa. Tämä on vain reilua kaikkia osapuolia kohtaan.
Minusta on korrektia, että vanhempi voi ottaa yhteyttä niin kansanedustajaansa kuin kotikaupunkinsa opetustoimeen ja tarjota samaa linkkiä.
Olisi kerrassaan upeaa, jos toimittaja voisi antaa opetushallituksen virkamiehen, opetustoimen linjanjohtajan tai koulun rehtorin tai ruotsinopettajan tutustua haastattelun aluksi tiiviiseen nettipakettiin - näin haastatteluilla ja vuoropuheluilla olisi jopa jotain merkitystä.
Myös kieltenopettajien omaan koulutukseen nämä uudet näkökulmat toisivat lisää liikkumatilaa.
Tärkeintä on saada keskustelu rehelliselle pohjalle ja saada myös päättäjät kuulemaan ja kuuntelemaan oppilaita ja näitten perheitä.
Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Viimeksi muokannut NRR, 20.12.2014 18:26. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Vaikea määritellä tämän blogin tyylilajia:
http://virkamiesruotsia.blogspot.fi/
http://virkamiesruotsia.blogspot.fi/
Minulla on edessäni yhä koko yliopisto-opintojeni ylivoimaisesti vaikein kurssi, virkamiesruotsi. Sain tehtyä siitä jo aikaisemmin osan ja jäljellä on vielä yhden (!) opintopisteen suoritus, mistä uhkaa tulla koko valmistumiseni riippakivi. En tunnu läpäisevän tätä osuutta sitten millään.
---
Laskeskelin tuossa että valmentavia ruotsin kursseja tulee lopulta keväällä olemaan sitten vissiin kasassa 15 opintopistettä. Tämä tarkoittaa työmäärältään 375 tuntia, eli yli 9 täyttä 40 tuntista työviikkoa. Tähän sitten pitäisi laskea mukaan vielä ne itseopiskelutunnitkin. Kaikki sen eteen, että saisin sen 1 opintopisteen pakollisen ruotsin kurssini suoritettua. Siis sen, jonka tulen unohtamaan täydellisesti jo parissa vuodessa koulun jälkeen, koska en tarvitse sitä missään, koskaan. Onko tämä nyt jonkun narsistisen sekopään mielestä jotenkin reilua?
---
On mielenkiintoista nähdä millainen keskustelu keväällä opettajan ja opinto-ohjaajan kanssa odottaa. Valmentavien kurssien tyrkyttäminenhän on se perinteinen menetelmä, mutta nyt ne alkavat loppua jo kesken, joten kansalaisopistoonhan sitä varmaan ohjataan. Ruotsin opettajille tilanne on loistava, sillä työtä riittää uusien kurssien muodossa, miksi siis edes päästää kurssista läpi, vaikka siihen olisikin mahdollisuus? No okei, salaliitto tuskin on sentään kyseessä. Tokihan yliopiston pitää säilyttää jokin taso kielen pakotuksessa, mutta on ruotsin opettajien pakko myöntää, että tilanne on työtuntien kasvaessa aika täydellinen.
---
En oikein osaa edes käsittää sitä, millainen se tilanne tulee olemaan, kun kaiken tämän tekemäni työn eteen en saa siitä mitään irti. Pelkään pakokauhun rajalla sitä päivää, kun joudun jättämään yliopiston taakseni ilman tutkintopapereita. Kaikki ihmiset, joiden kanssa olen asiasta yrittänyt keskustella, ovat aina toistelleet sitä samaa mantraa: "kyllä sä sen läpi pääset". Tosiasia vain alkaa olla hiljalleen se, että en tule todellakaan pääsemään sitä läpi.
Lopetin jo pitkän aikaa sitten kertomasta ystävilleni yrityksistäni läpäistä kurssia. Se etukäteen tsemppaaminen ja myöhempi "no kuinkas kävi" -kysely vain kävivät hirvittävän raskaiksi ja surullisiksi. Tenttipäivän jälkeen tekee mieli vain olla paikallaan ja vihata itseään. Ei siihen kaipaa enää ketään lohduttamaan ja rohkaisemaan uuteen syöksyyn.
Se on jotenkin niin kauniin ironista, kuinka meitä ruotsia osaamattomia kantasuomalaisia solvataan niiden kasvottomien ja ei niin kasvottomien parempien folkkien taholta junteiksi, ilottomiksi ja masentuneiksi, kun se syy tähän omalla kohdallani on nimenomaan pelkästään se ruotsin kielen opiskelu. Vähän kuin tönisi kadulla ohikulkijan ojaan ja nauraisi tämän likaisille vaatteille.
Re: Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Edellisen viestin virkaruotsiblogi on rehellisyyttä parhaimmillaan. Virkaruotsiteemaa on käsitelty myös Porran blogissa:
http://pool.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18 ... akouluista
Sama leidi, joka esitti ketjun alkuperäisen kysymyksen, yritti siellä säälimättömästi todistella, ettei sillä ole väliä, jos opiskelijoita syrjäytetään pakkoruotsilla, kun näistä ei kumminkaan ole mihinkään, jos edes ruotsi ei tartu.
Keskustelun taustana on lainaus, jossa kielikeskuksen johtaja lausuu kaksi vuotta pakkoruotsin kanssa taistelleen tarinasta, että "En tunne tätä yksittäistapausta, mutta voi olla, että joillain ihmisillä on elämässään muita ongelmia, jotka purkautuvat tällä tavalla." Ja tätä blogissa kommentoitiin sanomalla, että "On todella uskomatonta, että ihmiset luulevat kaikkien osaavan kieliä. Jos jonkun aivot eivät vain ole tunessa tätä kontekstia osatakseen, on hänen osansa hylätä unelmansa ja kaikki se työ mikä piti tehdä vain sentakia, että koska ööö....rikkaus? Käsittämätöntä paternalismia."
Ja sitten alkaa leidi selittää, että
- --- kyllä korkeakoulussa oikeasti vaaditaan, että jotain [tässä siis virkaruotsia?] on suoritettu ja omaksuttu. Se on tutkintoon vaadittavaa kypsyystasoa.
- --- Ja kyllähän tuo tarinamme nuorimies sitten saikin kurssit suoritettua ja valmistui. Eli hän on nyt pätevä, eikä leikisti pätevä [siis ilman virkaruotsia ollaan vain leikisti päteviä, vain Suomessa?].
- --- Kyllä hän [kielikeskuksen johtaja] huolehtii siellä (melko yksinkertaisista) perusvaatimuksista jotta opiskelijat vastaavat sitä tutkintotasoa joka meillä Suomessa on. Ei hän voi vaan päästää läpi lelliäkseen läpi jotakuta. Yhdysvalloissa on olemassa opinahjoja, joista saa muutamalla tontulla ostaa itselleen tutkinnon. Ihan niin huonosti meillä ei ole asiat [mutta ilman virkapakkoruotsia olisi?].
- --- Aiemmin ei ole ollut erityisesti ongelmia, mutta kun yo-kirjoituksissa ruotsin kirjoittaminen tuli vapaaehtoiseksi, osalla romahti taidot, koska he jättivät panostamatta ruotsiin. Tullessaan yliopistoon ruotsi pitää kuitenkin suorittaa, ja kielikeskuksella on täysi työ kouluttaa näitä. Kaikki eivät edes pärjää. Tarinamme Toni kuitenkin lopulta sai asian kuntoon. Nelson [kielikeskuksen johtaja] kritisoi tällaista puolivillaisuutta [= ruotsin oppimattomuus?] joka tulee heidän ongelmakseen. Joko pitää olla kunnon opetus tai ei sitten mitään.
- Kai sinä ymmärrät, ---, ja myönnät myös, että vaikka ruotsi olisi maailman vapaaehtoisin kieli, ei se kuitenkaan taianomaisesti tee kenestäkään kielitaitoista? Tähän teidän pakkoruotsihysteriaanne [= normaali, muissa maissa esiintyvä vapaus valita opiskeltavat kielet] liittyy nyt aivan liikaa kummallisia odotuksia, että kunhan ruotsi tulee vapaaehtoiseksi, kaikista tulee tosi hyviä kielissä ja kaikki osaavat hurjasti enemmän kieliä [= tarkoitus lienee opiskella yhtä kieltä ruotsin sijasta ellei ole oppimisvaikeuden diagnoosia tai maahanmuuttajataustaa]. Tämä ei pidä paikkansa, eikä siitä kukaan sitten myöhemmin enää välitäkään. Kun tärkeintä vaan, ettei pakoteta.
- Ei tarvitse pakottaa, mutta jos ei suoriudu niin hemmetin yksinkertaisesta kielestä kuin ruotsi, niin kymriä on turha edes yrittää.
Tämän leidin mielestä siis akateeminen ihminen voi siis olla "oikeasti pätevä" Suomessa vain pakkoruotsin kera. Toki ulkomaalainen voi valmistua meillä ja muualla samaan ammattiin ilman ruotsia ja olla silti pätevä, mutta suomenkielisen koulun käyneen kohdalla pätevyysvaatimukset ovat jotenkin "luonnollisesti" toiset.
Tämä leidi näyttää uskovan, ettei ruotsissa olisi ongelmia, ellei yo-ruotsista olisi luovuttu, ja että vain tosityhmät ja tosiammattitaidottomat eivät ruotsista selviydy.
Mutta kun yo-ruotsista luovuttiin siksi, että siinä oli jo ongelmia eikä voitu pitkittää monen lukiovaihetta kohtuuttomasti.
Virkaruotsin suorittamista koskevassa tutkimuksessa (väitöskirja), joka kosketti ennen yo-ruotsin vapaaehtoistamista kirjoittaneita 2000-luvun alussa, totesi ruotsiin ja sen opiskeluun erittäin positiivisesti suhtautuva tutkija näin:
"Tutkimustulokset tukivat käsitystä siitä, että --- Korkeakoulutasolla opiskelee yhä enemmän opiskelijoita, joiden ruotsin kielen taito on miltei olematon. --- katson, että tulokset antavat vahvaa näyttöä siitä, että virkamiesruotsin osoittamisen siirtäminen korkeakoulututkinnon yhteyteen oli kielisuunnittelullisesti ja kielikoulutuksellisesti virheellinen ratkaisu ---"
Vaikka siis aiheesta on tehty ruotsimyönteinen mutta pakon todellisia ongelmia kuvaava väitöskirja, näiden huomioiden ei ole annettu mitenkään häiritä pakkovirkaruotsin jatkamista vuodesta toiseen opiskelijoiden, yliopistojen ja korkeakoulujen avunhuudoista huolimatta. Ja pakkoruotsin ymmärtäjät sepittävät todellisuutta uudelleen aina yo-ruotsin poistosta alkaen.
Ja tätä ei saisi kertoa lukiolaisille?
http://pool.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18 ... akouluista
Sama leidi, joka esitti ketjun alkuperäisen kysymyksen, yritti siellä säälimättömästi todistella, ettei sillä ole väliä, jos opiskelijoita syrjäytetään pakkoruotsilla, kun näistä ei kumminkaan ole mihinkään, jos edes ruotsi ei tartu.
Keskustelun taustana on lainaus, jossa kielikeskuksen johtaja lausuu kaksi vuotta pakkoruotsin kanssa taistelleen tarinasta, että "En tunne tätä yksittäistapausta, mutta voi olla, että joillain ihmisillä on elämässään muita ongelmia, jotka purkautuvat tällä tavalla." Ja tätä blogissa kommentoitiin sanomalla, että "On todella uskomatonta, että ihmiset luulevat kaikkien osaavan kieliä. Jos jonkun aivot eivät vain ole tunessa tätä kontekstia osatakseen, on hänen osansa hylätä unelmansa ja kaikki se työ mikä piti tehdä vain sentakia, että koska ööö....rikkaus? Käsittämätöntä paternalismia."
Ja sitten alkaa leidi selittää, että
- --- kyllä korkeakoulussa oikeasti vaaditaan, että jotain [tässä siis virkaruotsia?] on suoritettu ja omaksuttu. Se on tutkintoon vaadittavaa kypsyystasoa.
- --- Ja kyllähän tuo tarinamme nuorimies sitten saikin kurssit suoritettua ja valmistui. Eli hän on nyt pätevä, eikä leikisti pätevä [siis ilman virkaruotsia ollaan vain leikisti päteviä, vain Suomessa?].
- --- Kyllä hän [kielikeskuksen johtaja] huolehtii siellä (melko yksinkertaisista) perusvaatimuksista jotta opiskelijat vastaavat sitä tutkintotasoa joka meillä Suomessa on. Ei hän voi vaan päästää läpi lelliäkseen läpi jotakuta. Yhdysvalloissa on olemassa opinahjoja, joista saa muutamalla tontulla ostaa itselleen tutkinnon. Ihan niin huonosti meillä ei ole asiat [mutta ilman virkapakkoruotsia olisi?].
- --- Aiemmin ei ole ollut erityisesti ongelmia, mutta kun yo-kirjoituksissa ruotsin kirjoittaminen tuli vapaaehtoiseksi, osalla romahti taidot, koska he jättivät panostamatta ruotsiin. Tullessaan yliopistoon ruotsi pitää kuitenkin suorittaa, ja kielikeskuksella on täysi työ kouluttaa näitä. Kaikki eivät edes pärjää. Tarinamme Toni kuitenkin lopulta sai asian kuntoon. Nelson [kielikeskuksen johtaja] kritisoi tällaista puolivillaisuutta [= ruotsin oppimattomuus?] joka tulee heidän ongelmakseen. Joko pitää olla kunnon opetus tai ei sitten mitään.
- Kai sinä ymmärrät, ---, ja myönnät myös, että vaikka ruotsi olisi maailman vapaaehtoisin kieli, ei se kuitenkaan taianomaisesti tee kenestäkään kielitaitoista? Tähän teidän pakkoruotsihysteriaanne [= normaali, muissa maissa esiintyvä vapaus valita opiskeltavat kielet] liittyy nyt aivan liikaa kummallisia odotuksia, että kunhan ruotsi tulee vapaaehtoiseksi, kaikista tulee tosi hyviä kielissä ja kaikki osaavat hurjasti enemmän kieliä [= tarkoitus lienee opiskella yhtä kieltä ruotsin sijasta ellei ole oppimisvaikeuden diagnoosia tai maahanmuuttajataustaa]. Tämä ei pidä paikkansa, eikä siitä kukaan sitten myöhemmin enää välitäkään. Kun tärkeintä vaan, ettei pakoteta.
- Ei tarvitse pakottaa, mutta jos ei suoriudu niin hemmetin yksinkertaisesta kielestä kuin ruotsi, niin kymriä on turha edes yrittää.
Tämän leidin mielestä siis akateeminen ihminen voi siis olla "oikeasti pätevä" Suomessa vain pakkoruotsin kera. Toki ulkomaalainen voi valmistua meillä ja muualla samaan ammattiin ilman ruotsia ja olla silti pätevä, mutta suomenkielisen koulun käyneen kohdalla pätevyysvaatimukset ovat jotenkin "luonnollisesti" toiset.
Tämä leidi näyttää uskovan, ettei ruotsissa olisi ongelmia, ellei yo-ruotsista olisi luovuttu, ja että vain tosityhmät ja tosiammattitaidottomat eivät ruotsista selviydy.
Mutta kun yo-ruotsista luovuttiin siksi, että siinä oli jo ongelmia eikä voitu pitkittää monen lukiovaihetta kohtuuttomasti.
Virkaruotsin suorittamista koskevassa tutkimuksessa (väitöskirja), joka kosketti ennen yo-ruotsin vapaaehtoistamista kirjoittaneita 2000-luvun alussa, totesi ruotsiin ja sen opiskeluun erittäin positiivisesti suhtautuva tutkija näin:
"Tutkimustulokset tukivat käsitystä siitä, että --- Korkeakoulutasolla opiskelee yhä enemmän opiskelijoita, joiden ruotsin kielen taito on miltei olematon. --- katson, että tulokset antavat vahvaa näyttöä siitä, että virkamiesruotsin osoittamisen siirtäminen korkeakoulututkinnon yhteyteen oli kielisuunnittelullisesti ja kielikoulutuksellisesti virheellinen ratkaisu ---"
Vaikka siis aiheesta on tehty ruotsimyönteinen mutta pakon todellisia ongelmia kuvaava väitöskirja, näiden huomioiden ei ole annettu mitenkään häiritä pakkovirkaruotsin jatkamista vuodesta toiseen opiskelijoiden, yliopistojen ja korkeakoulujen avunhuudoista huolimatta. Ja pakkoruotsin ymmärtäjät sepittävät todellisuutta uudelleen aina yo-ruotsin poistosta alkaen.
Ja tätä ei saisi kertoa lukiolaisille?
Re: Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
NRR kirjoitti:Vaikea määritellä tämän blogin tyylilajia:
http://virkamiesruotsia.blogspot.fi/
Minulla on edessäni yhä koko yliopisto-opintojeni ylivoimaisesti vaikein kurssi, virkamiesruotsi. ----
En oikein osaa edes käsittää sitä, millainen se tilanne tulee olemaan, kun kaiken tämän tekemäni työn eteen en saa siitä mitään irti. Pelkään pakokauhun rajalla sitä päivää, kun joudun jättämään yliopiston taakseni ilman tutkintopapereita. ---
HEI, TÄMÄ ON HYVÄ BLOGI!
Yhtä aikaa traaginen ja humoristinen.
Käykääpä lukemassa ja kommentoimassa.
Re: Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Hyvä löytö! Neuvoin käyttämään enemmän sanaa "pakkoruotsi", että blogitekstit löytyisivät googlatessa. 
-
Jan-Erik Andelin
- Viestit: 1150
- Liittynyt: 30.01.2013 21:45
Re: Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Eiköhän tässä tullut kiteytettyä koko tiiviin, yhtenäisen, määrätietoisen ja miljoonia suomalaisia yhdistävän "kielivapauskansanliikkeen" koko kuva.Jaska kirjoitti:Neuvoin käyttämään enemmän sanaa "pakkoruotsi", että blogitekstit löytyisivät googlatessa.
Re: Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Mitä JEA asenteellesi on tapahtunut? Joko tunnustat tälläkin kielellä, ettet toivo mitään hyvää pakkoruotsin kriikoille?Jan-Erik Andelin kirjoitti:Eiköhän tässä tullut kiteytettyä koko tiiviin, yhtenäisen, määrätietoisen ja miljoonia suomalaisia yhdistävän "kielivapauskansanliikkeen" koko kuva.Jaska kirjoitti:Neuvoin käyttämään enemmän sanaa "pakkoruotsi", että blogitekstit löytyisivät googlatessa.
Miksi pakkoruotsin ongelmista pitäisi vaieta? Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen? Saako googlata, kun virallinen media on hiljaa ja laatii työkseen liturgiaa? Saako ylipäätään olla rehellinen, kun puhutaan pakkoruotsista?
Re: Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Olen jo kauan sitten miettinyt, miten paljon olisin valmis maksamaan rahassa siitä, että ruotsista saisi vapautuksen. Kuinka paljon ylimääräistä hintaa on jo tullut tuon blogin pitäjän ruotsille ja kunka paljon hän olisi valmis maksamaan, että saisi vapautuksen näistä viimeisistä opinnoista, joiden läpimeno voi viedä vuosia tai jäädä kokonaan toteutumatta?NRR kirjoitti:NRR kirjoitti:Vaikea määritellä tämän blogin tyylilajia:
http://virkamiesruotsia.blogspot.fi/
Minulla on edessäni yhä koko yliopisto-opintojeni ylivoimaisesti vaikein kurssi, virkamiesruotsi. ----
En oikein osaa edes käsittää sitä, millainen se tilanne tulee olemaan, kun kaiken tämän tekemäni työn eteen en saa siitä mitään irti. Pelkään pakokauhun rajalla sitä päivää, kun joudun jättämään yliopiston taakseni ilman tutkintopapereita. ---
HEI, TÄMÄ ON HYVÄ BLOGI!
Yhtä aikaa traaginen ja humoristinen.
Käykääpä lukemassa ja kommentoimassa.
Blogissa viitataan kainosti ruotsinopettajien työllisyyteen, mutta tämä on oleellinen osa kokonaisuutta. Koska ruotsin asemasta, turhasta koulutuksesta ja ruotsin osaamiseen liittyvästä valvonnasta niin moni repii leipänsä aina professoritasolle asti, ymmärrän, että kyse on kalliista projektista, josta ei noin vain voi irrottautua. Pakkoruotsista leipänsä tienaavien olisikin reilua kertoa se hinta, millä ruotsista eri tasoilla voisi saada vapautuksen.
Jos olisin aikanaan tiennyt sen, minkä pakkoruotsin aiheuttamasta murheesta nyt tiedän, minusta kymppitonni lukioruotsin vapautuksesta olisi ihan kohtuullinen hinta. Yksityisen yliopiston hinnatkin ovat varsin kohtuulliset (joitakin tuhansia vuodessa), kun siellä ei ole pakkoruotsia. Yksityisten yliopistojen tarjonta on vielä vain kovin kapeaa meillä.
Olisi vihdoin kohtuullista tietää, mikä on se "ilmaisen" opetuksen hinta, jolla lapsemme ja nuoremme saisivat vapautuksen useimmille täysin turhan kielen opiskelusta?
Re: Saako lasten ja nuorten kuullen olla rehellinen?
Täh?!Jan-Erik Andelin kirjoitti:Eiköhän tässä tullut kiteytettyä koko tiiviin, yhtenäisen, määrätietoisen ja miljoonia suomalaisia yhdistävän "kielivapauskansanliikkeen" koko kuva.Jaska kirjoitti:Neuvoin käyttämään enemmän sanaa "pakkoruotsi", että blogitekstit löytyisivät googlatessa.
Nyt kyllä logiikkasi harppasi pisteestä A pisteeseen P käymättä välillä lähtöruudun kautta.