Suru-filosofin pakkokritiikkiä vuodelta 2010

[NRR]

Vuonna 2010 olin itsekin hyvin toiveikas pakkoruotsin kaatumisen suhteen. Siis ennen Ahtisaariryhmän paperin julkistamista, pakon kriitikkojen tappioksi kääntynyttä voittoa eduskuntavaaleissa, kansalliskielistrategiaa, pakkoruotsin varhaistamista, ... Tuolloin myös ruotsinkieliseltä puolelta kuului järjen ääniä.

Filosofi ja professori emeritus Lars Hertzberg on blogissaan kirjoittanut muutamaan otteeseen pakkoruotsista (ruotsiksi).
Vuonna 2010, kun Fred Karlsson oli ruotsalaisuuden päivänä Loviisassa pitänyt toiveikkuutta herättäneen puheensa (http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... ?f=8&t=450), filosofi Hertzberg antoi sille tukensa:
http://betankligheter.blogspot.fi/2010/ ... nskan.html

Hän toisti Karlssonin näkemykset, että olisi aika puhua pakon poistamisesta ja että vapaaehtoista ruotsia luettaisiin motivoituneessa ilmapiirissä ja pienemmissä ryhmissä, kun nykyisin useimmille ei pakkoruotsista juuri muistijälkiä jää. Hän muistuttaa myös, ettei muutos nyt olisi historiallisesti kovin suuri, kun pakkoa on vasta ehtinyt olla kolmisenkymmentä vuotta.

Hänestä Karlssonin puheen vahvin pointti oli siinä, ettei RKP:n tai ruotsinkielisten tulisi sanella suomenkielisten koulujen opetuksen sisältöjä. Monet suomenkieliset kokevat tämän holhoamiseksi. Pakon poistumisen hyväksyminen taas toisi hyväntahoisemman suhtautumisen ruotsinkielisiin.

Hän muistuttaa, että se tavallinen reaktio ruotsinkielisten mielipidevaikuttajien piirissä on, ettei asiaa tule edes ottaa puheeksi. Asennetta kutsutaan englanniksi nimellä ”stonewalling”. Esimerkkeinä hän mainitsee radiokeskustelun, jossa folktingetin edustaja ei suostunut ymmärtämään asiaa ollenkaan. Toki hän muistuttaa, että asenne pohjautuu tulevaisuudenpelkoon.

Monet suomenruotsalaiset pitävät tiukasti kiinni laillisuusnäkökulmasta (legalitetsaspekterna). Hän kuitenkin muistuttaa, että laillisuus ilman legitimiteettiä (= hyväksymisenarvoisuus kansalaisten silmissä) on heikoilla ja että monet kielienemmistöön kuuluvat eivät todellakaan näe legitimiteettiä pakkoruotsille.

Hän myös kritisoi sitä, että ruotsinkielisen television juttuun oli leikattu kaksi yläasteikäistä tyttöä kertomaan, miten he pitivät ruotsista ja halusivat sen jatkavan pakollisena. Hän asetti kyseenalaiseksi tyttöjen mielipiteen yleistettävyyden.

Vain yksi kommentti oli tuolloin tullut ja se meni joteensakin näin: Parahin kolleega, mistä ikinä olet saanut päähäsi, että RKP sanelisi ruotsin suomenkielisiin kouluihin.

[NRR]

Sama filosofi palasi aiheeseen vielä vuonna 2013. Hän kritisoi HBL:n tapaa uutisoida pakkoruotsista:
http://betankligheter.blogspot.fi/2013/ ... enska.html

Kun HBL oli teettänyt kyselyn pakkoruotsi vs pakkovenäjä ja otsikoi, että "harvat haluavat vaihtaa ruotsin venäjään" totuus oli, että 40% vastaajista ja miehistä jopa 53% halusi vaihtaa venäjään. Hän huomautti, ettei tällainen tulos oikeuta arvioon "harva haluaa vaihtaa".

Hän huomioi myös, että artikkelissa haastatellun professorin kommentit vaikuttivat liioitelluilta: "kokonaisuutena tulos osoittaa, että ruotsin asema on vahva ja kaksikielinen Suomi on juurtunut syvälle".

Lisäksi hän muistutti, että nyt verrattiin vain ruotsia ja venäjää. Mielenkiintoista olisi ollut se, että ruotsin rinnalle olisi nostettu vaikkapa ranska ja espanja...

Hänestä oli myös ironista, että samassa HBL:n numerossa oli artikkeli, jossa kuvataan miten kovasti venäjäntaitoa kaivattaisiin Helsingissä...

Nyt kukaan ei kommentoinut.

[NRR]

--- Fred Karlsson oli ruotsalaisuuden päivänä Loviisassa pitänyt toiveikkuutta herättäneen puheensa ---
Hänestä Karlssonin puheen vahvin pointti oli siinä, ettei RKP:n tai ruotsinkielisten tulisi sanella suomenkielisten koulujen opetuksen sisältöjä. ---
Vain yksi kommentti oli tuolloin tullut ja se meni joteensakin näin: Parahin kolleega, mistä ikinä olet saanut päähäsi, että RKP sanelisi ruotsin suomenkielisiin kouluihin.

Tässä käännettynä historiaa kuvaava kohta Karlssonin puheesta: Kielikysymyksestä tuli peruskoulureformin suurin kiista. Kaikki alkoi siitä, kun RKP 1964 esitti puolueohjelmassaan tavoitteeksi, että toinen kotimainen tulisi saada alkamaan kouluissa varhain. Paasion hallituksessa ei ollut RKP mukana, opetusministerinä oli Oittinen, joka laati 1967 huhtikuussa esityksen peruskoulusta ilman toista kotimaista. Kuuma debatti oli kesken, kun Paasion hallitus erosi presidentinvaalien yhteydessä 1968. Kun Kekkonen oli valittu uudelleen, tuli hallituksen muodostaminen Mauno Koiviston osaksi. Talouden vakauttamiseksi Koivisto halusi saada RKP:n hallitukseen. RKP esitti ehdoksi sen, että hallitusohjelmaan tulisi takeet äidinkielen lisäksi kahden pakollisen kielen opinnoissa peruskoulussa. Opetusministeriksi tuli Johannes Virolainen, joka keskusteli Kekkosen kanssa Oittisen peruskouluehdotuksen muuttamisesta uuden hallitusohjelman mukaiseksi. Kekkonen ja Virolainen olivat yhtä mieltä siitä, että jatkettaisiin Paasikiven linjalla eli Suomen etu on kehittää pohjoismaista yhteistyötä ja pitää molemmat kansalliskielet. Virolainen siteerasi Paasikiveä: ”Älkää heikentäkö ruotsin asemaa kouluissa. Jos te teette tämän erehdyksen, pelkään pahoin, että maahan tulee eräs toinen pakollinen vieras kieli eikä se ole espanja.”
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... ?f=8&t=450

[JV Lehtonen]

Parahin kolleega, mistä ikinä olet saanut päähäsi, että RKP sanelisi ruotsin suomenkielisiin kouluihin.

Juuri tämä kuvaa hyvin viimeaikoina kiihtyneitä pakkoruotsin valkopesukampanjaa, jossa sivuutetaan kaiken alku ja juuri:

MEILLÄ EI YLIPÄÄTÄÄN OLISI PAKKORUOTSIA, ELLEI RKP OLISI SITÄ SANELLUT!

"Sanelu" on nimenomaan se sana, joka kuvaa pakkoruotsin perusolemusta.
Se on ruotsinkielisyyden edunvalvonnan sanelua.

Suomenkielinen eliitti on tässä kuin sairaalan sihteeri, joka kirjoittaa puhtaaksi lääkärien sanelut-
kaikkine hölmöyksineen päivineen, sanasta sanaan, kritiikittä!
http://www.jounipaakkinen.fi/laakari.html

Pakkoruotsi nimenomaan on RKP:n sanelua!

Olisi miehekästä tunnustaa RKP:ssä, että kyseessä on heidän sanelunsa!
Sen sijaan he piiloutuvat milloin Lipposen, milloin Ahtisaaren, milloin Niinistön selän taakse sanelemaan!

Syy, miksi suomalaiset poliitikot alistuvat saneluun, taitaa loppujen olla tuhoisampaa ruotsin kielelle,
kuin se, että me vastustamme sen pakollisuutta täällä.

Pakkopolitiikalla ruotsin de facto asema heikkenee koko ajan, ei siksi, että sitä vastustetaan,
vaan siksi, että ruotsi suoritetaan alta pois, mutta siihen ei sitouduta eli sitä ei käytetä myöhemmässä elämässä!
Mitään pakkoahan ei ole käyttää ruotsia, mutta pakko on lusia tunnit!

Pakkoruotsin tarkoitus oli hidastaa Suomen muuttumista de jure yksikieliseksi,
mutta de facto kehitys on mennyt aivan eri suuntaan.
Olemme kansana yksikielisesti suomenkielisempiä kuin koskaan!

Ruotsi hävisi pääkielen asemansa sata vuotta sitten suomelle.
Sen jälkeen ruotsi on hävinnyt toisen kotimaisen kielen asemansa englannille.

Eli ruotsi on tuhon tiellä, pelkkää tappiota edessä!

Keinotekoinen kaksikielisyys pikemminkin
nopeuttaa ruotsin tuhon tietä, koska Suomesta katoaa ruotsinkieliset kunnat-
ruotsin kieli korvataan keinotekoisella kaksikielisyydell, jossa ruotsin osaaminen ei ole
relevantti, vaan ruotsin kielen todistus!

Keinotekoinen kaksikielisyys on RKP:n valtapolitiikan etu, mutta ei ruotsin kielen etu.

Vapaaehtoinen ruotsi on ruotsin kielen etu, mutta ei ruotsinkielisen vallankäytön etu!

Pakkoruotsi ei tuo mukanaan mitään positiivista.
Osalle se aiheuttaa ruotsi-inhoa, mutta suurimmalle osalle ruotsi on täysin merkityksetön pakkopullan syönnin jälkeen.

Ruotsin kielellä ei enää ole kansalliskielen legitimiteettiä.
Jos sillä olisi, siihen ei tarvitsisi pakottaa.

Eli pakottaminen indikoi ruotsin kielen kriisiä, joka alkoi jo sotien jälkeen!


Mutta kriisiähän ei ratkaista pakotteilla, vaan diplomatialla!

Siksi on tärkeää, että me harjoitamme täällä "alemman tason diplomatiaa" esim. JEAn kanssa-
ja sanomme asiat suoraan ja kiertelemättä silloin tällöin!

[NRR]

Parahin kolleega, mistä ikinä olet saanut päähäsi, että RKP sanelisi ruotsin suomenkielisiin kouluihin.

Juuri tämä kuvaa hyvin viimeaikoina kiihtyneitä pakkoruotsin valkopesukampanjaa, jossa sivuutetaan kaiken alku ja juuri:

MEILLÄ EI YLIPÄÄTÄÄN OLISI PAKKORUOTSIA, ELLEI RKP OLISI SITÄ SANELLUT!

Niinpä.

Tämä filosofi oli oivaltanut toisenkin keskeisen periaatteen:

Hän muistuttaa, että se tavallinen reaktio ruotsinkielisten mielipidevaikuttajien piirissä on, ettei asiaa tule edes ottaa puheeksi. Asennetta kutsutaan englanniksi nimellä ”stonewalling”. Esimerkkeinä hän mainitsee radiokeskustelun, jossa folktingetin edustaja ei suostunut ymmärtämään asiaa ollenkaan. Toki filosofi muistuttaa, että asenne pohjautuu tulevaisuudenpelkoon.

Monet suomenruotsalaiset pitävät tiukasti kiinni laillisuusnäkökulmasta (legalitetsaspekterna). Hän kuitenkin muistuttaa, että laillisuus ilman legitimiteettiä (= hyväksymisenarvoisuus kansalaisten silmissä) on heikoilla ja että monet kielienemmistöön kuuluvat eivät todellakaan näe legitimiteettiä pakkoruotsille.

RKP, folktinget ja ruotsinkieliset verkostot ovat epätoivoisesti yrittäneet rakentaa legitimiteettiä pakkoruotsille, mutta ihmiset eivät kuitenkaan koe sitä - ja nekin, jotka ovat asian kyselemättä hyväksyneet heräävät keskusteluissa ja luopuvat pakkoruotsiliturgiasta kuin vanhasta takista.

[NRR]

Itselleni oli yllätys, että tämän filosofin puoliso on Merete Mazzarella, josta BBL:n pääkirjoituksessa taannoin sanottiin näin:

Den finlandssvenska författaren Merete Mazzarella säger i modemagasinet Gloria att hon inte hör till dem som tycker att de finskspråkigas tvångssvenska – hon använder det omstridda ordet – är livsnödvändig för ett liv på svenska i Finland.

Suomenruotsalainen kirjailija Merete Mazzarella sanoo muotilehti Gloriassa, ettei hän kuulu niihin, joiden mielestä suomenkielisten pakkoruotsi – hän käyttää tätä kiisteltyä sanaa – on elintärkeää, jotta Suomessa voisi elää ruotsiksi.

[Eero Nevalainen]

Jos te teette tämän erehdyksen, pelkään pahoin, että maahan tulee eräs toinen pakollinen vieras kieli eikä se ole espanja.”

Kaikkein surullisinta kanssasuomalaisteni kanssa keskustellessa on se että he ovat edelleen jotenkin tällä tavalla näköalattomia. Johtunee siitä että suuri osa ihmisistä oikeasti eivät ole terveesti itsevarmoja, koulutettuja ja kansainvälisiä jolloin heidän on helpompi kuvitella että jos heidän puhumansa kieli ei ole ruotsi, niin se on väkisin kieli X... ja koska ruotsi on kuitenkin suht helppo kieli, niin ne jotka ovat investoineet siihen itsensä, ovat hyvin mustasukkaisia sen statuksesta.

[Eero Nevalainen]

Suomenruotsalainen kirjailija Merete Mazzarella sanoo muotilehti Gloriassa, ettei hän kuulu niihin, joiden mielestä suomenkielisten pakkoruotsi – hän käyttää tätä kiisteltyä sanaa – on elintärkeää, jotta Suomessa voisi elää ruotsiksi.

Aika hyvinhän ainakin hän on varmaan siis elänyt Suomessa ruotsiksi ilman että minä olen tehnyt ruotsiksi koskaan yhtään mitään luokkahuoneen ulkopuolella tai missään muuallakaan. Eli meillä ei varmaan ole puolin eikä toisin antipatioita kun emme ole tienneet toisistamme eikä meillä ole mitään tekemistä toistemme kanssa... sopii minulle oikein hyvin.