Tämä on hyvä laskupohja. Tämän lisäksi täytyy laskea erilaisiin kotitehtäviin ja muuhun itsenäiseen työskentelyyn kuluva aika. Kieltähän harva omaksuu ilman jatkuvaa harjoitusta koulutuntien ulkopuolella.mpartel kirjoitti:Laskin kerran näin:
Peruskoulun vuosiviikkotunti: 38h.
Lukiokurssi: 38h.
Opintopiste: 27h.
B1-viikkotunteja peruskoulussa: 6.
Pakollisia B1-ruotsin kursseja lukiossa: 5.
Pakollinen virkamiesruotsi yliopistossa: 3 op (vaihtelee tieteenaloittain).
Yhteensä siis 6 * 38 + 5 * 38 + 3 * 27 = 499
Työviikkoina tämä on noin 12, työkuukausina 3. Todellinen määrä toki vaihtelee jonkin verran kielipään yms mukaan.
Kun vielä moni käy lukion ruotsinkurssit useampaan kertaan tai tähtikursseina, joiden tuntimäärä on huomattavasti tavallista suurempi, ja moni joutuu käymään kolmekin valmistavaa kurssia ennen pääsyä varsinaisille virkapakkoruotsin kursseille eli käytännössä joutuu käymään lukion ruotsin uudelleen korkeakouluvaiheessa, puhutaan jo todella mittavista työmääristä.
Ne, joille kielet ovat vaikeimpia (esim. eräät lukivaikeuden omaavat, maahanmuuttajataustaiset) maksavat pakkoruotsista huomattavina lisäopintoina ja pitkittyneinä tai keskeytyneinä opintoina - ja näistä aiheutuu todellisia suuria tulonmenetyksiä - sekä yhteiskunnalle että nimenomaan opiskelijoille itselleen. Kuinka suuri henkilökohtainen panostus pakkoruotsin kautta ruotsinkielisen kansanosan elämään on kohtuullista esimerkiksi oppimisvaikeuden omaavan nuorenmiehen kohdalla? Lasketaanko hanttihommien kuukausipalkalla vai lasketaanko ammattilaisen palkalla?
Vastaavia tulonmenetyksiä syntyy siitä, ettei pakkoruotsin rinnalla ole mahdollista vetää muita tarpeellisia kieliopintoja, joita sitten joudutaan opiskelemaan myöhemmin.
Pakkoruotsi on aito vero, vaikka se viedään varkain osana muita opintoja. Muista veroista se poikkeaa siinä, että hinta on sitä suurempi, mitä heikommassa asemassa maksaja kieliopinnoissaan on.