Belgian tilannetta koskeva viestinikin katosi noista keskusteluista:
Belgia on selkeästi jakautunut
- hollanninkielinen pohjoisosa
- ranskankielinen eteläosa
- pieni saksankielinen kaistale idässä
Hollanninkielisillä alueilla elää 58 % väestöstä, ranskankielisillä 31 %, kaksikielisen Brysselin asukkaita on 10 % ja saksankielisiä n. 0,7 % asukkaista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Belgia
Belgiassa on siis kolme virallista kieltä. Opetustoimi on kieliyhteisöjen vastuulla ja kielten pakollisuus vaihtelee eri osissa maata. Toinen suurimmista kielistä, hollanti tai ranska, on pakollinen osassa maata 11 ikävuodesta eteenpäin. Hollantia puhuu Belgian väestöstä noin 60 % ja ranskaa noin kolmannes väestöstä. Maan kolmas virallinen kieli, selvästi vähemmistöasemassa oleva saksa, on saksankielisellä alueella olevissa ranskankielisissä kouluissa vaihtoehtoinen hollannin kanssa. Sekä ranska että saksa ovat maailmankieliä, niitä ei voi verrata pieneen kieleen kuten ruotsi.
Folktinget on omassa propagandassaan toistuvasti nostanut Belgian keskusteluun Sveitsin ja Irlannin sekä Luxemburgin ohella. Sveitsissä ja Belgiassa on kuitenkin selkeästi omankieliset alueet, englanninkielisessä Irlannissa elvytetään esivanhempien puhumaa iiriä eikä Luxemburg oikeastaan ole maa vaan kaupunki, joka on mm. täysin riippuvainen ympäröivien maiden koulutustarjonnasta, oma yliopistokin syntyi vain muutama vuosi sitten eikä siellä voi opiskella kuin kieliä ja oikeustiedettä.
Missään näistä maista ei ole edes pakollista virkapakkovähemmistökieltä kaikille korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoille kuten meillä on pakollinen virkaruotsi.