Suomenruotsalaiset vetoavat siihen, että he tulivat Suomen tyhjälle rannikolle 1100-1200-luvuilla ja ovat siksi alkuperäiskansaa ja kaksikielisyys perustuu tuhatvuotiseen historiaan.
Mielestäni tämä ei voi olla syy koko kansan pakkoruotsittamiseen. Mutta mietin myös väitteen todenperäisyyttä.
Kuinka tyhjää ja miksi tuo rannikko oli?
Kuinka suuri osa suomenruotsalaisista tuli itse asiassa vasta paljon myöhemmin?
Miten suomenruotsi saapui?
-
- Viestit: 1388
- Liittynyt: 17.11.2008 23:14
- Paikkakunta: Nurmijärvi
- Viesti:
Joo tuo on aika hauska argumentti varsinkin kun historialliset näytöt asioista varsinkin ihan Aatamin ajoilta on niin ja näin. Toki sinänsä Suomi on ollut harvaan asuttu maa, joten vaikutelma siitä että "ei täällä ketään ole" voi toki olla aika vahva jo vielä ihan tänäkin päivänä jopa useassa kohtaa rantaviivaa
Huolestuttavaa on, jos KIEPOn kaltainen instanssi alkaa käyttää moisia argumentteja. Eihän se, että surut ovatkin ehkä asuttaneet rantoja ns. kauan, voi mitenkään olla relevanttia suomenkielisen väestön oikeuksille oman kielensä suhteen. Lähtökohta nyt vaan ei mitenkään voi olla se, että "me ollaan oltu täällä kauan, se on suomenkielisten vika etteivät ole tajunneet alkaa puhua meille ruotsia".
Oma käsitykseni Suomen ja Ruotsin historiallisesta kielitilanteesta on se, että molemmin puolen Pohjanlahtea on ollut sekä ruotsin- että suomenkielistä astutusta jo kauan. Merkittävät surujen muuttoallot ovat olleet 1100-1300-luvuilla erityisesti etelärannikolle, ja joskus 1600-1700-luvuilla. 1700-luvun lopulla suomenkieliset alkoivat merkittävissä määrin ruotsinkielistyä, kunnes 1800-luvulla kehitys pysähtyi ja alkoi kääntyä takaisinpäin kun suomi ei ollut kielenä enää täysin virallista merkitystä vailla. On erityisen tärkeää muistaa, tämä paljon parjattu ruotsinkielisten sukujen suomalaistumisinnostus 1800-luvulla oli oikeastaan suurelta osalta "takaisin suomenkielistymistä".
Huolestuttavaa on, jos KIEPOn kaltainen instanssi alkaa käyttää moisia argumentteja. Eihän se, että surut ovatkin ehkä asuttaneet rantoja ns. kauan, voi mitenkään olla relevanttia suomenkielisen väestön oikeuksille oman kielensä suhteen. Lähtökohta nyt vaan ei mitenkään voi olla se, että "me ollaan oltu täällä kauan, se on suomenkielisten vika etteivät ole tajunneet alkaa puhua meille ruotsia".
Oma käsitykseni Suomen ja Ruotsin historiallisesta kielitilanteesta on se, että molemmin puolen Pohjanlahtea on ollut sekä ruotsin- että suomenkielistä astutusta jo kauan. Merkittävät surujen muuttoallot ovat olleet 1100-1300-luvuilla erityisesti etelärannikolle, ja joskus 1600-1700-luvuilla. 1700-luvun lopulla suomenkieliset alkoivat merkittävissä määrin ruotsinkielistyä, kunnes 1800-luvulla kehitys pysähtyi ja alkoi kääntyä takaisinpäin kun suomi ei ollut kielenä enää täysin virallista merkitystä vailla. On erityisen tärkeää muistaa, tämä paljon parjattu ruotsinkielisten sukujen suomalaistumisinnostus 1800-luvulla oli oikeastaan suurelta osalta "takaisin suomenkielistymistä".